Aggressiiviset ja väkivaltaiset lapset päiväkodissa

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla työpaikallani 3-5 -vuotiaiden äärellä olen saanut sylkemistä päälleni, potkun vatsaani, raavittu kynsillä, kaadettu ylösalaisin kaikki lelukorit uudelleen ja uudelleen juuri kun olen saanut siivottua ja he nauravat päälle, juostu monta kertaa nauraen karkuun toiselle puolelle päiväkotia (jolloin muut lapset, joista olen vastuussa, olevat ne monet kerrat ilman aikuista kun juosten haen ja kannan karkaavaa lasta).

Lisäksi olen tänä talvena hoitanut eri infektiotautisia lapsia, joiden huoltajat eivät ole noudattaneet yleisiä ohjeita kotona pysymiseen oksennus- tai ripulitaudin loppuvaiheissa tai eivät kykene olemaan tuomatta kuumelääkittyä lasta omat kasvonsa pokerilla (saamme eri keinoin selville lapsen lääkkeenannon aamulla kotona).

Tämän kauden jälkeen varhaiskasvatusalan jätän minäkin. Meitä yliopistokoulutettuja opettajia ei kauheasti enää tunnu jäävän kentälle.

 

 

 

Joo, lastenhoitajia siirretään ope- tehtäviin. Ei siinä mitään, osa on motivoituneita ja osa taas..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kerran tapauksen, missä rajaton potkiva lapsi riehui kykenemättä rauhoittumaan mitenkään. Apuun riensi empaattinen ja kokenut Veo ( Varhaiskasvatuksen erityisopettaja) joka ilmeisesti nyky-ohjeistuksen mukaisesti pysäytti riehuvan lapsen rauhoittavasti puhuen. Tunteiden sanoittamisen tueksi ja niiden nimeämisen avuksi kaivetut kortit vain lensivät ilmaan kun Veo sai nippanappa väistettyä suoraan naamaan tulevan tosi nopean ylläripotkun.

Lapsen juostessa karkuun nauraa räkättäen ja mennessääni vielä lattialla leikkivän lapsen käden päälle polkaisten, jäi Veo keräilemään korttejaan ja maanittelemaan poikaa luokseen.

Miten tuollaisen tilanteen ammatttilainen purkaa ettei se toistui? (En jäänyt katsomaan miten Veo toimi.)

Veo yrittää aina vain uudestaan sitä sanoitusta tunnekorttien ja/tai tunnemittarin kanssa. Ei hän voi olla epäammattimainen niin kuin joku vanhanajan kelto joka olisi ottanut pojan holdingiin. Muutaman tuhannen sanoitusyrityksen jälkeen luultavasti alkaa painostus, että vanhemmat veisivät pojan adhd-tutkimuksiin.

Veon tehtävä on vaan ottaa iskuja vastaan ja heilutella niitä kuvakortteja. Pari päivää saikkua jos Veon silmä on musta tai käsi kipeä. Sitten vaan uudestaan töihin sanoittamaan ja nimeämään riehuvan lapsen tunteita. Niinhän me Opet. Lastenhoitajat, ja avustajatkin tehdään. Tää työ on aivan sairasta ja joo, jäisin tosi nopeasti pois jos ei olisi vuokraa maksettavana. Oksettava ala.

T. Helsinki koillinen

Aivan mahtavaa tunnesanoitusta 😍😍😍😍

Hienosti tämäkin halutaan nähdä juuri miessukupuolen aiheuttamana ongelmana. Ainakin, jos näitä kommentteja täällä lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.

Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille. 

Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta. 

Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.

Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.

Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille. 

Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta. 

Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.

Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin

Ei puhuta koska ei haluta vaikeuksia itselle eikä työkavereille. Kotien seinien sisällä monilla on myös todella kovat otteet mutta ei siitäkään huudella lähipiirin ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.

Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille. 

Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta. 

Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.

Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin

Ei puhuta koska ei haluta vaikeuksia itselle eikä työkavereille. Kotien seinien sisällä monilla on myös todella kovat otteet mutta ei siitäkään huudella lähipiirin ulkopuolelle.

Jos lapsi vaaraksi itselleen tai muille, joutuu silloin pitämään kiinni. Mutta näistä kerrotaan aina vanhemmille. Ja tottakai viimeiseen asti sitä vältellään. Aina ei ole mahdollista. Mutta uskokaa vaan, ettei siitä kasvattaja nauti sen enempää kuin lapsikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla työpaikallani 3-5 -vuotiaiden äärellä olen saanut sylkemistä päälleni, potkun vatsaani, raavittu kynsillä, kaadettu ylösalaisin kaikki lelukorit uudelleen ja uudelleen juuri kun olen saanut siivottua ja he nauravat päälle, juostu monta kertaa nauraen karkuun toiselle puolelle päiväkotia (jolloin muut lapset, joista olen vastuussa, olevat ne monet kerrat ilman aikuista kun juosten haen ja kannan karkaavaa lasta).

Lisäksi olen tänä talvena hoitanut eri infektiotautisia lapsia, joiden huoltajat eivät ole noudattaneet yleisiä ohjeita kotona pysymiseen oksennus- tai ripulitaudin loppuvaiheissa tai eivät kykene olemaan tuomatta kuumelääkittyä lasta omat kasvonsa pokerilla (saamme eri keinoin selville lapsen lääkkeenannon aamulla kotona).

Tämän kauden jälkeen varhaiskasvatusalan jätän minäkin. Meitä yliopistokoulutettuja opettajia ei kauheasti enää tunnu jäävän kentälle.

 

 

 

Joo, lastenhoitajia siirretään ope- tehtäviin. Ei siinä mitään, osa on motivoituneita ja osa taas..

Niin, koska päteviä opettajia ei saada alalle. Enkä ihmettele. Ja näitä juttuja kun lukee niin eipä vanhemmatkaan arvosta varhaiskasvatuksen työntekijöitä. Kun vaan istutaan tauolla ja jutellaan. Lapsi ei saa illalla unta, kun hoitajat pilaa yöunet, milloin pidetään liian kovaa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.

Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille. 

Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta. 

Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.

Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin

Ei puhuta koska ei haluta vaikeuksia itselle eikä työkavereille. Kotien seinien sisällä monilla on myös todella kovat otteet mutta ei siitäkään huudella lähipiirin ulkopuolelle.

Jos lapsi vaaraksi itselleen tai muille, joutuu silloin pitämään kiinni. Mutta näistä kerrotaan aina vanhemmille. Ja tottakai viimeiseen asti sitä vältellään. Aina ei ole mahdollista. Mutta uskokaa vaan, ettei siitä kasvattaja nauti sen enempää kuin lapsikaan.

Saako lapseen koskea vain sen takia jos lapsi rikkoo sääntöjä? Esim. jos lapsi ei suostu pysymään määrätyssä paikassa tai pysymään poissa jostain tietystä paikasta? 

Ja entä retket? Saako retkellä lapsesta pitää kiinni vasta sitten, jos lapsi esim. on jäämässä auton tai polkupyörän alle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.

Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille. 

Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta. 

Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.

Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin

Ei puhuta koska ei haluta vaikeuksia itselle eikä työkavereille. Kotien seinien sisällä monilla on myös todella kovat otteet mutta ei siitäkään huudella lähipiirin ulkopuolelle.

Jos lapsi vaaraksi itselleen tai muille, joutuu silloin pitämään kiinni. Mutta näistä kerrotaan aina vanhemmille. Ja tottakai viimeiseen asti sitä vältellään. Aina ei ole mahdollista. Mutta uskokaa vaan, ettei siitä kasvattaja nauti sen enempää kuin lapsikaan.

Saako lapseen koskea vain sen takia jos lapsi rikkoo sääntöjä? Esim. jos lapsi ei suostu pysymään määrätyssä paikassa tai pysymään poissa jostain tietystä paikasta? 

Ja entä retket? Saako retkellä lapsesta pitää kiinni vasta sitten, jos lapsi esim. on jäämässä auton tai polkupyörän alle?

Yleensä retkilllä lapset kulkevat parijonossa, aikuiset joidenkin lapsien kanssa. Tottakai lapseen saa ja pitää koskea, jos tilanne on sellainen. Mutta ei retkille lähdetä sellaisen ryhmän kanssa, jos turvallisuus ei ole taattu. Eli jos on lapsi, joka voi yllättäen juosta auton alle ja lähteä karkuun niin ei voi lähteä päiväkodin pihasta pois. Henkilökunnan tehtävä on aina arvioida, mitä voidaan tehdä niin että se on jokaiselle turvallista. 

Etälamautin? Diapamia mehun sekaan? Nämä paremmat kuin luuvitonen?

Kampattava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla työpaikallani 3-5 -vuotiaiden äärellä olen saanut sylkemistä päälleni, potkun vatsaani, raavittu kynsillä, kaadettu ylösalaisin kaikki lelukorit uudelleen ja uudelleen juuri kun olen saanut siivottua ja he nauravat päälle, juostu monta kertaa nauraen karkuun toiselle puolelle päiväkotia (jolloin muut lapset, joista olen vastuussa, olevat ne monet kerrat ilman aikuista kun juosten haen ja kannan karkaavaa lasta).

Lisäksi olen tänä talvena hoitanut eri infektiotautisia lapsia, joiden huoltajat eivät ole noudattaneet yleisiä ohjeita kotona pysymiseen oksennus- tai ripulitaudin loppuvaiheissa tai eivät kykene olemaan tuomatta kuumelääkittyä lasta omat kasvonsa pokerilla (saamme eri keinoin selville lapsen lääkkeenannon aamulla kotona).

Tämän kauden jälkeen varhaiskasvatusalan jätän minäkin. Meitä yliopistokoulutettuja opettajia ei kauheasti enää tunnu jäävän kentälle.

 

 

 

Joo, lastenhoitajia siirretään ope- tehtäviin. Ei siinä mitään, osa on motivoituneita ja osa taas..

Jos tuon ikäiset käyttäytyvät noi ilman seuraamuksia, millainen tilanne mahtaa olla 10 vuoden, 20 vuoden kuluttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla työpaikallani 3-5 -vuotiaiden äärellä olen saanut sylkemistä päälleni, potkun vatsaani, raavittu kynsillä, kaadettu ylösalaisin kaikki lelukorit uudelleen ja uudelleen juuri kun olen saanut siivottua ja he nauravat päälle, juostu monta kertaa nauraen karkuun toiselle puolelle päiväkotia (jolloin muut lapset, joista olen vastuussa, olevat ne monet kerrat ilman aikuista kun juosten haen ja kannan karkaavaa lasta).

Lisäksi olen tänä talvena hoitanut eri infektiotautisia lapsia, joiden huoltajat eivät ole noudattaneet yleisiä ohjeita kotona pysymiseen oksennus- tai ripulitaudin loppuvaiheissa tai eivät kykene olemaan tuomatta kuumelääkittyä lasta omat kasvonsa pokerilla (saamme eri keinoin selville lapsen lääkkeenannon aamulla kotona).

Tämän kauden jälkeen varhaiskasvatusalan jätän minäkin. Meitä yliopistokoulutettuja opettajia ei kauheasti enää tunnu jäävän kentälle.

 

 

 

Joo, lastenhoitajia siirretään ope- tehtäviin. Ei siinä mitään, osa on motivoituneita ja osa taas..

Jos tuon ikäiset käyttäytyvät noi ilman seuraamuksia, millainen tilanne mahtaa olla 10 vuoden, 20 vuoden kuluttua?

Ihan normi päivältä kuulostaa, valitettavasti.

Lapset hakkaavat, potkivat, repivät, raapivat, huutavat korvaan, heittelevät tavaroilla, tallovat varpaita ja runnovat muita kehonosia. Se sattuu monta kertaa päivässä, joka ikinen arkipäivä, monen eri lapsen toimesta. Asiasta on vaikea puhua vanhemman kanssa, ei vanhemmat halua kuulla näitä asioita lapsestaan. Työpaikalla ei asialle ole toimivaa ratkaisua, se nyt vain kuuluu työnkuvaan. Väkivalta ei ole ok mutta on sitten kuitenkin kunhan se on alaikäinen joka sitä harjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisin varmasti hulluksi päiväkodissa nykymeinigillä. On se ihmeellistä, että kaikki menee vain pahempaa suuntaan, niin kouluissa kuin päiväkodissa, mutta asioista päättävät eivät tee mitään tälle. Enkä nyt tarkoita sitä päiväkodin johtajaa, vaan kasvatuksen suuntaviivoja vetäviä tahoja. 

Homma on aate- ja tutkijavetoista. Yliopiston norsunluutorneissa väsätään teorioita ja kasvatusalan kentän tehtävä on sitten yrittää toteuttaa ne teoriat käytännössä. Jos kentältä käsin valitetaan tutkijoille, että teoria on huono niin tutkijat vetoavat siihen, että teoria perustuu tutkittuun tietoon eikä siksi voi olla väärä. Myös laki velvoittaa päiväkotien työntekijöitä toimimaan tutkittuun tietoon pohjautuen.

Tutkimus laahaa aina jälkijunassa ja siihen vedoton ei tarvitsekaan tehdä muutosta. Kun tiettyjä asioita ei tutkita niin niihin ei tarvitse vaikuttaa ja päästään helpolla.

Jos kaikissa asioissa päätökset tehtäisiin vain tutkimukseen perustuen, oltaisiin esimerkiksi sodassa pahassa pulassa. Fiksu ihminen ymmärtää, että pelkkä tutkimus ei voi koskaan olla ainut lähde päätöksenteolle. Pitää olla nopeampia tapoja reagoida nykymaailmaan.

Ideologia on vahvasti ohjannut lasten kasvatusta ja lasten oikeuksia Suomessa. Lasten oikeudet ovat menneet lapsen turvallisuuden ohi. Päättäjät ovat olleet pääasiassa kiusaajalasten vanhempia ja tuoneet vain heidän oikeuksia esiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset hakkaavat, potkivat, repivät, raapivat, huutavat korvaan, heittelevät tavaroilla, tallovat varpaita ja runnovat muita kehonosia. Se sattuu monta kertaa päivässä, joka ikinen arkipäivä, monen eri lapsen toimesta. Asiasta on vaikea puhua vanhemman kanssa, ei vanhemmat halua kuulla näitä asioita lapsestaan. Työpaikalla ei asialle ole toimivaa ratkaisua, se nyt vain kuuluu työnkuvaan. Väkivalta ei ole ok mutta on sitten kuitenkin kunhan se on alaikäinen joka sitä harjoittaa.

Ja vanhempien vastaus on yleensä, että kotona ei ole mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei valitettavasti johtaja eikä johtajan pomo voi mitään kuten ei koulussakaan. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, vaikka hänen todellinen psyykkinen kuntonsa olisi niin huono, että päiväkotiryhmä olisi hänelle huonoin mahdollinen paikka. Usein näilll lapsilla jo isot tuen prosessit meneillään, mutta kaikki virallinen tapahtuu niin hitaasti, että vakavaa vahinkoa ehtii tapahtua. Varhaiskasvatus on pääsääntöisesti laadukasta ja monenlaisia arjen keinoja on käytössä. Ne eivät valitettavasti riitä, henkilökohtaisia avustajia ei saada tai he eivät ole tarpeeksi koulutettuja. Osalla vanhemmat kieltävät tilanteen täysin, osalla vanhemmat myös aivan hädissään siitä, että ammattiapua tai hetkellistä sairaalapaikkaa ei ole saatavilla. Päiväkodeissa on tällä hetkellä TODELLA sairaita lapsia. 

Kysymys kuuluukin, miksi jo päiväkoti-ikäinen lapsi voi noin huonosti?

Ja miksi se on voimakkaasti yleistynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei valitettavasti johtaja eikä johtajan pomo voi mitään kuten ei koulussakaan. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, vaikka hänen todellinen psyykkinen kuntonsa olisi niin huono, että päiväkotiryhmä olisi hänelle huonoin mahdollinen paikka. Usein näilll lapsilla jo isot tuen prosessit meneillään, mutta kaikki virallinen tapahtuu niin hitaasti, että vakavaa vahinkoa ehtii tapahtua. Varhaiskasvatus on pääsääntöisesti laadukasta ja monenlaisia arjen keinoja on käytössä. Ne eivät valitettavasti riitä, henkilökohtaisia avustajia ei saada tai he eivät ole tarpeeksi koulutettuja. Osalla vanhemmat kieltävät tilanteen täysin, osalla vanhemmat myös aivan hädissään siitä, että ammattiapua tai hetkellistä sairaalapaikkaa ei ole saatavilla. Päiväkodeissa on tällä hetkellä TODELLA sairaita lapsia. 

Kysymys kuuluukin, miksi jo päiväkoti-ikäinen lapsi voi noin huonosti?

Ja miksi se on voimakkaasti yleistynyt. 

Kaverivanhemmuus, lapselle ei haluta tuottaa pettymystä eikä kestetä lapsen itkua ja huutoa. Nyt lapset ottaneet kotona vallan ja kun se ei toimi hoidossa ja koulussa niin tapellaan sitä vastaan.

miesvihaa lapsesta alkaen ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku käytöshäiriö lapsella on. Taustalla voi olla jotain erityisyyttä eikä olla osattu puuttua oikealla tavalla ja/tai sitten ei ole saanut tarvitsemiaan tukitoimia kotoa tai muualta.

Kyllä tuohon on pakko puuttua. Ei voi jatkua noin. Mun tytön eskariryhmässä oli tuollainen poika ja repi mun tyttöä hiuksista monta kertaa ja kiusasi muitakin. Itsensäkin uhkasi t@ppaa ja oli laitoksessa. Tämä siis jo eskari-iässä. Äitinsä kanssa juteltiin muutamasti niin siitä tiedän ne im- jutut. Nyt tämä samainen poika on 15 ja voin sanoa että siitä pojasta luetaan vielä lehdestä eikä mistään hyvästä asiasta. Hän ei selvästikään saanut oikeita tukitoimia. Ei kotona eikä muuallakaan. Ei tommonen pompottelu laitoksesta toiseen ja rankat lääkitykset taida toimia noin pienillä ainakaan positiivisesti.

Voithan ap sinäkin tehdä lasun? Jos tämä lapsi saisi tarvitsemansa avun ajoissa.

Meillä on ollut vastaavanlainen lapsi sijoitettuna. Hän ei ollut meillä kuin vähän aikaa, koska oli vaaraksi muille lapsille ja lemmikeille. Joutui laitokseen, josta kuulemani mukaan vielä myöhemmin ainakin toiseen laitokseen. Sen koommin en ole kuullut, mutta en ihmettelisi, jos vielä kolmanteenkin. Hän oli tosiaan eskarilainen meille tullessaan. Oli hyvin surullista, että jo noin pienen kanssa oli mennyt pieleen kaikki mahdollinen, ja muutosta tuskin luvassa koskaan. Niitä "oikeita tukitoimia" kun ei puissa kasva. Käytännössä hänkin olisi luultavasti tarvinnut jonkun erittäin pätevän ammatti-ihmisen olemaan 24/7 vieressään ohjaamassa ajattelua ja toimintaa. Huostaanotto heti vauvana olisi saattanut olla ainoa pelastus, mutta silloin ei kukaan ulkopuolinen kaikista ongelmista tiennyt.

Millaisia asioita tällaisella tavalla käyttäytyvän pienen lapsen taustalla ja kotona on.