Lue keskustelun säännöt.
Perhetyön tarjoama "apu",joku tulee istumaan sohvalle pariksitunniksi. Voiko tämä tosiaan mennä näin?
08.03.2025 |
Maanantaina olisi taas "apua" tulossa ja koko touhu tuntuu ihan vitsiltä.
Kommentit (754)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ymmärrän kyllä avun tarpeen, jos vauva ei nuku.
Kauanko itse jaksat 2-4 unilla vuorokaudessa?
Silloin sosiaalityöntekijä lähettää sinne kotipalvelua eikä perhetyötä, ymmärrätkö?
Ei ole mitään kotipalvelua. Ei me ainakaan saatu.
Menin itse 8 kuukautta 2-4 h yöunilla.
Kyllä sitä on saatavilla ihan lakisääteisesti.
Tarkoitatko samalla tavoin kuin terveydenhoitopalveluja on 'saatavana' lakisääteisesti? Eli teoriassa on, käytännössä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Suomessa lastensuojelu on lähtökohtaisesti hakoteillä. Tuntuu, että perhetyön tehtäviksi on aika suurelta osin jäänyt keskusteleminen. Tätä keskusteluapua olen myös itse väsyneenä äitinä saanut. Ja useasti havainnut myös opettajan roolissa, että apuna on keskustelua. Väsynyt vanhempi tarvitsee ennenkaikkea apua arjesta selviämiseen. Se voi olla esim. kotitöissä auttamista tai lastenhoitoa. Teini-ikäisen apuna voisi olla tukihenkilö yhteisiin harrastuksiin tai ihan vaan arjen asioiden opetteluun. Lastensuojeluun menee järkyttävät summat rahaa. Avun antaminen ennaltaehkäisevästi tulisi huomattavasti halvemmaksi kuin huostaan otetut lapset.
Tämä keskustelu osoittaa myös asennevamman yhteiskunnassa yleisesti. Jokainen meistä voi olla ajoittain tilanteessa, jossa tarvitaan apua. Vanhemmuus ja perhe-elämä on haastavaa, kun usealta perheeltä puuttuu tukiverkostot.
T. Äiti ja opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän vammaisetkaan saa periaatteessa apua, joka tekee asiat heidän puolestaan, vaan ajatus on tehdä yhdessä ja samalla aktivoida. Käytäntö voi sitten toki olla toinen ainakin osassa asioita, mutta miksi fyysisesti terve ihminen kuvittelee olevansa vain palveltavana? Tietenkin siihen tekemiseen pitää osallistua itse ja ajatus on ihan sama kuin vammaisilla eli aktivoida syystä tai toisesta passiivinen ihminen tekemään asioita enemmän itse.
Miksi he tarvitsevat aktivointia, jos ovat päästään terveitä? Eikö terveen ihmisen pitäisi ihan luonnostaan hoitaa ne hommat? Joku toimitaterapia sitten erikseen.
No mitä ajattelet tilanteesta, jossa et pääse vaikka yksin ylös sängystä mutta pystyt pyörätuolilla liikkumaan silti kotona ja tekemään itse asioita. On se varmaan aktivointia sekin, että joku käy avustamassa sinut ylös siitä sängystä ja takaisin sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän vammaisetkaan saa periaatteessa apua, joka tekee asiat heidän puolestaan, vaan ajatus on tehdä yhdessä ja samalla aktivoida. Käytäntö voi sitten toki olla toinen ainakin osassa asioita, mutta miksi fyysisesti terve ihminen kuvittelee olevansa vain palveltavana? Tietenkin siihen tekemiseen pitää osallistua itse ja ajatus on ihan sama kuin vammaisilla eli aktivoida syystä tai toisesta passiivinen ihminen tekemään asioita enemmän itse.
- vammaisapu lähtee aina asiakkaan tarpeesta ja asiakas eli vammainen määrittelee avustajan työnkuvan. Ei todellakaan tehdä yhdessä, jos avustettava ei itse halua. Olet keksinyt omasta päästäsi tuon vammaisen 'aktivoinnin'. Toki fyysisesti vammaisilla on monenlaista terapiaa ja toimintaa tarjolla, mutta kotiin tuleva avustaja ei sitä tee, vaan hoitaa nimenomaan ne työt, jotka vammainen tekisi, jos
"Et tiedä mistä kirjoitat."
Nimenomaan tiedän, kun olen itse tuota työtä tehnyt. Sinä et selvästikään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Jos minun työtäni olisi mennä jonkun kotiin auttamaan, kysyisin että millaista apua tänään kaipaat ja tekisin juuri sitä, mistä on eniten apua. Olen asiantuntijatehtävissä, mutta kyllä myös lakaisen, pyyhin pöytiä, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, kiristän saranoiden ruuveja ym. jos tarvitaan. Onhan se aika kallista vahtimestarin työtä, mutta ei tulisi mieleenkään vaan istuskella, jos selvästi jotain pitää tehdä En kyllä jaksaisi istuskella kenenkään sohvalla työaikaani, jos siellä selvästi tarvitaan kipeämmin konkreettista ulkoilutus- tai siivousapua.
Sinulla ei ole koulutusta alalle, mutta tietäisit paremmin miten noita töitä pitäisi tehdä. Niin tyypillistä, että ne jotka tietää vähiten huutaa kovimmin. Ei noistakaan tehtäviä ihan hatusta vedetä, kyseessä on suunnitelmaan perustuva työ perheen auttamiseksi. Ja jos perhe ei saa suutaan auki, että apu on täysin hyödytöntä, voivat myös syyttää itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen saa kyllä päättää ihan itse oman palvelutason ja aktiivisuustason. Ihan hullu ajatus että näin ei olisi.
Saa päättää kuinka usein laittaa kotiruokaa, kuinka usein tilaa ruokaa, mitä perheessä syödään, minkälaista siisteystasoa pidetään, mitä tehdään vapaa-ajalla jne.
Jos nämä ottaa palveluna, niin sitten niihin on kriteerit kuka saa ja minkälaista palvelua.
Asiasta kolmanteen. Mitä miettisit jos jonkun kodista on sanottaisiin olevan osskainen, mutta oman kun näet niin arviosi mukaan ihan kohtuu siisti? Voisiko tuollaisia ylilyöntejä olla?
Vierailija kirjoitti:
Se ihminen istuu siellä sohvalla muutaman kerran, sitten palaveroidaan ja mietitään oikeita ratkaisuja. Ei niitä voida tehdä ennenkuin tiedetään mitä siellä kotona tapahtuu.
Mikään hoitopolku ei hyppää suoraan syvään päätyyn.
Miksei kysy millaista apua tarvivat ja ala hommiin? Tyhmää se on soffalla istua kerta toisensa perään ja arvailla mitähän nämä nyt tarttis kun saman asian voi kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minun työtäni olisi mennä jonkun kotiin auttamaan, kysyisin että millaista apua tänään kaipaat ja tekisin juuri sitä, mistä on eniten apua. Olen asiantuntijatehtävissä, mutta kyllä myös lakaisen, pyyhin pöytiä, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, kiristän saranoiden ruuveja ym. jos tarvitaan. Onhan se aika kallista vahtimestarin työtä, mutta ei tulisi mieleenkään vaan istuskella, jos selvästi jotain pitää tehdä En kyllä jaksaisi istuskella kenenkään sohvalla työaikaani, jos siellä selvästi tarvitaan kipeämmin konkreettista ulkoilutus- tai siivousapua.
Sen asiantuntijan pitäisi käydä siellä ensimmäisellä kerralla kartoittamassa ja juttelemassa tilanne ja sitten tulisivat ne, jotka on palkattu sitä varten, että ovat konkreettisena apuna siinä, mihin kartoittaja on päätynyt yhdessä asiakkaan kanssa.
Tälleen ulkopuolisen mielipide, tuolla ei ole mitään tekoa todellisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän vammaisetkaan saa periaatteessa apua, joka tekee asiat heidän puolestaan, vaan ajatus on tehdä yhdessä ja samalla aktivoida. Käytäntö voi sitten toki olla toinen ainakin osassa asioita, mutta miksi fyysisesti terve ihminen kuvittelee olevansa vain palveltavana? Tietenkin siihen tekemiseen pitää osallistua itse ja ajatus on ihan sama kuin vammaisilla eli aktivoida syystä tai toisesta passiivinen ihminen tekemään asioita enemmän itse.
Miksi he tarvitsevat aktivointia, jos ovat päästään terveitä? Eikö terveen ihmisen pitäisi ihan luonnostaan hoitaa ne hommat? Joku toimitaterapia sitten erikseen.
No mitä ajattelet tilanteesta, jossa et pääse vaikka yksin ylös sängystä mutta pystyt pyörätuolilla liikkumaan silti kotona ja tekemään itse asioita. On se varmaan aktivointia sekin, e
Ok. En kutsuisi sitä itse aktvioinniksi, jos valmiiksi aktiivinen asiakas on sängyssä odottamassa konkreettista apua, mutta en tunne termejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun työtäni olisi mennä jonkun kotiin auttamaan, kysyisin että millaista apua tänään kaipaat ja tekisin juuri sitä, mistä on eniten apua. Olen asiantuntijatehtävissä, mutta kyllä myös lakaisen, pyyhin pöytiä, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, kiristän saranoiden ruuveja ym. jos tarvitaan. Onhan se aika kallista vahtimestarin työtä, mutta ei tulisi mieleenkään vaan istuskella, jos selvästi jotain pitää tehdä En kyllä jaksaisi istuskella kenenkään sohvalla työaikaani, jos siellä selvästi tarvitaan kipeämmin konkreettista ulkoilutus- tai siivousapua.
Sen asiantuntijan pitäisi käydä siellä ensimmäisellä kerralla kartoittamassa ja juttelemassa tilanne ja sitten tulisivat ne, jotka on palkattu sitä varten, että ovat konkreettisena apuna siinä, mihin kartoittaja on päätynyt yhdessä asiakkaan kanssa.
Tälleen ulkopuolisen mielipide, tuolla ei
Niinhän siinä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Jos minun työtäni olisi mennä jonkun kotiin auttamaan, kysyisin että millaista apua tänään kaipaat ja tekisin juuri sitä, mistä on eniten apua. Olen asiantuntijatehtävissä, mutta kyllä myös lakaisen, pyyhin pöytiä, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, kiristän saranoiden ruuveja ym. jos tarvitaan. Onhan se aika kallista vahtimestarin työtä, mutta ei tulisi mieleenkään vaan istuskella, jos selvästi jotain pitää tehdä En kyllä jaksaisi istuskella kenenkään sohvalla työaikaani, jos siellä selvästi tarvitaan kipeämmin konkreettista ulkoilutus- tai siivousapua.
Ei sosiaaliohjaaja joka tekee perhetyötä päätä itse asiasta. Ei tuo kuvio toimi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän vammaisetkaan saa periaatteessa apua, joka tekee asiat heidän puolestaan, vaan ajatus on tehdä yhdessä ja samalla aktivoida. Käytäntö voi sitten toki olla toinen ainakin osassa asioita, mutta miksi fyysisesti terve ihminen kuvittelee olevansa vain palveltavana? Tietenkin siihen tekemiseen pitää osallistua itse ja ajatus on ihan sama kuin vammaisilla eli aktivoida syystä tai toisesta passiivinen ihminen tekemään asioita enemmän itse.
Miksi he tarvitsevat aktivointia, jos ovat päästään terveitä? Eikö terveen ihmisen pitäisi ihan luonnostaan hoitaa ne hommat? Joku toimitaterapia sitten erikseen.
No mitä ajattelet tilanteesta, jossa et pääse vaikka yksin ylös sängystä mutta pystyt pyörätuolilla liikkumaan silti kotona ja tekemään itse asioita. On se varmaan aktivointia sekin, e
Ei, se ei ole aktivointia, vaan juuri sitä vammaisen avustamista, mihin avustustuntejamon myönnetty. Mutta kun avustajan tehtävänä on tehdä myös asioita, joita vammainen voisi/kykenisi itsekin tekemään. Tai sitten hän edellyttää, että hänelle kuuluu sellainen avustus, että hänen on mahdollista tehdä kaikenlaista, "mitä tekisi, josmei olisi vammainen". Ja tässä ne vammaispalvelut menevät överiksi. Olen itse ulkoiluttanut työssäni invalidin koiria. Normi-ihminen ei ottaisi koiria, jos tietää, ettei hänellä ole aikaa eikä halua niitä talutella monta kertaa päivässä. Vammaiselle laki suo huomattavsti enemmän oikeuksia, palveluja ja mahdollisuuksia kuin ei-vammaiselle. Puhumattakaan mt-kuntoutujista, jotkamovat paarialuokkaa. Heillä ei ole puolestapuhujia eduskunnassa. Esim. Kalle Könkkölä aikoinaan edisti fyysisesti vammaisten asioita niin paljon, ettei yhteiskunnalla ole varaa tarjota mielenterveysvammaisille yhtään mitään! Heidät pidetään tarkoituksella kaiken kotiinannettavanntuen ulkopuolella.
Kysynpä sinultakin: haluaisitko elää kodissa, jota ei ole siivottu vuosiin? Jos invalideilta evättäisiin kotiapu, sitä pidettäisiin räikeänä ihmisoikeuksien loukkauksena. Mt-kuntoutujien kohdalla ketään ei kiinnosta tehdä edes lehtijuttua tai dokumenttiohjelmaa asiasta.
Minä kaipaisin sitä sohvallaistujaa, mutta en ole saanut edes sitä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minun työtäni olisi mennä jonkun kotiin auttamaan, kysyisin että millaista apua tänään kaipaat ja tekisin juuri sitä, mistä on eniten apua. Olen asiantuntijatehtävissä, mutta kyllä myös lakaisen, pyyhin pöytiä, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, kiristän saranoiden ruuveja ym. jos tarvitaan. Onhan se aika kallista vahtimestarin työtä, mutta ei tulisi mieleenkään vaan istuskella, jos selvästi jotain pitää tehdä En kyllä jaksaisi istuskella kenenkään sohvalla työaikaani, jos siellä selvästi tarvitaan kipeämmin konkreettista ulkoilutus- tai siivousapua.
Kun pomosi saisi tietää, potkut tulisi!
Ps. Olet ihana ihminen!
Luulen, että ne on kyytiä, jotka vahtii, että teillä menee hyvin, kun on epäilyksiä.
Ei tuolla nykyään muuta virkaa ole.
Luulen, että ne on kyttiä, jotka vahtii, että teillä menee hyvin, kun on epäilyksiä.
Ei tuolla nykyään muuta virkaa ole.
Minun kokemukseni perhetyöstä on se, että kun sitä kerran myönnettiin, niin ei siitä meinannut päästä eroon millään! Perhetyö alkoi kun perheessä oli kriisitilanne. Kun kriisi selättyi ja koin pärjääväni ilman apua, käyntejä ei suostuttu lopettamaan. Lopulta käynnit jatkui puoli vuotta. Ja oli tosiaan sohvalla istumista ja juttelua. Tavoite oli tukea jaksamistani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ajattelet tilanteesta, jossa et pääse vaikka yksin ylös sängystä mutta pystyt pyörätuolilla liikkumaan silti kotona ja tekemä
Ei, se ei ole aktivointia, vaan juuri sitä vammaisen avustamista, mihin avustustuntejamon myönnetty. Mutta kun avustajan tehtävänä on tehdä myös asioita, joita vammainen voisi/kykenisi itsekin tekemään. Tai sitten hän edellyttää, että hänelle kuuluu sellainen avustus, että hänen on mahdollista tehdä kaikenlaista, "mitä tekisi, josmei olisi vammainen". Ja tässä ne vammaispalvelut menevät överiksi. Olen itse ulkoiluttanut työssäni invalidin koiria. Normi-ihminen ei ottaisi koiria, jos tietää, ettei hänellä ole aikaa eikä halua niitä talutella monta kertaa päivässä. Vammaiselle laki suo huomattavsti enemmän oikeuksia, palveluja ja mahdollisuuksia kuin ei-vammaiselle. Puhumattakaan mt-kuntoutujista, jotkamovat paarialuokkaa. Heillä ei ole puolestapuhujia eduskunnassa. Esim. Kalle Könkkölä aikoinaan edisti fyysisesti vammaisten asioita niin paljon, ettei yhteiskunnalla ole varaa tarjota mielenterveysvammaisille yhtään mitään! Heidät pidetään tarkoituksella kaiken kotiinannettavanntuen ulkopuolella.
Kysynpä sinultakin: haluaisitko elää kodissa, jota ei ole siivottu vuosiin? Jos invalideilta evättäisiin kotiapu, sitä pidettäisiin räikeänä ihmisoikeuksien loukkauksena. Mt-kuntoutujien kohdalla ketään ei kiinnosta tehdä edes lehtijuttua tai dokumenttiohjelmaa asiasta.
Olin ensimmäiset 50 vuotta täysin kaikkien tukihommien ulkopuolella. Tein töitä, en ollut työttömänä, ei lapsia, en sairastellut.
Sitten sairastuin vakavasti. Sain mt-diagnoosit vakava masennus, PTSD ja invalidisoiva fobia. KELA maksoi sairauspäivärahaa. Siinä vaiheessa kukaan ei kysynyt, pärjäänkö minä yksin sairauksieni kanssa vai en. Ihmettelen, että KELA:an voi mennä tuollaiset diagnoosit ja kahdeksan kuukauden sairauspäivärahapäätös ja potilas on yksin kotonaan, eikä ketään kiinnosta.
Jossain vaiheessa, sairauden mentyä jo kuntoutustuen puoelle, eikä tietenkään eläkeyhtiötäkään tai yhteiskuntaa siinäkään vaiheessa kiinnosta yhden ihan hyvän veronmaksajan putoaminen tai inhimillinen kärsimys, kaivoin jostain kotikuntani palveluiden yhteystietoja. En keksinyt muuta kuin jonkun paikan, mistä sairaat saavat tukea arjessa pärjäämiseensä. Soitin sinne. Ei kuulemma auteta kuin fyysisesti sairaita. Eikä neuvottu ottamaan yhteyttä mihinkään muuallekaan.
Lisäksi KELA-terapiassakin on todella pahoja epäkohtia. Ensimmäinen on se, että suurella osalla potilaista ei ole siihen varaa, jolloin hoito jää saamatta. Toinen on sitten se, että sen potilaan pitää itse siinä sairautensa keskellä hommata se terapeutti itselleen eikä se ole ihan helppo tehtävä sekään. Jos olisi saanut jonkun neuvojan/tukijan kotiin muutamaksi kerraksi avuksi etsimään terapeuttia, olisi hoito saattanut alkaa kuukausia / vuotta nopeammin. Monella menee yli vuosi terapeutin löytämiseen. Niissäkin pitää käydä tutustumiskäynnillä omakustanteisesti noin sata euroa per tunti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun työtäni olisi mennä jonkun kotiin auttamaan, kysyisin että millaista apua tänään kaipaat ja tekisin juuri sitä, mistä on eniten apua. Olen asiantuntijatehtävissä, mutta kyllä myös lakaisen, pyyhin pöytiä, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, kiristän saranoiden ruuveja ym. jos tarvitaan. Onhan se aika kallista vahtimestarin työtä, mutta ei tulisi mieleenkään vaan istuskella, jos selvästi jotain pitää tehdä En kyllä jaksaisi istuskella kenenkään sohvalla työaikaani, jos siellä selvästi tarvitaan kipeämmin konkreettista ulkoilutus- tai siivousapua.
Kun pomosi saisi tietää, potkut tulisi!
Ps. Olet ihana ihminen!
No, tuo ihana ihminen halusi kuitenkin sen asiantuntijan palkan, ettei hänkään sitä kotiapulaisen palkkatasolla tekisi.
Perhetyön rooli on merkittävä lasten kaltoinkohtelussa. Perhetyössä hyväksytään kaltoinkohtelu, niin jatkossa vanhempi pystyy käyttämään kovempia otteita kaltoinkohtelussa.