Saako hyvännäköinen ihminen parempaa kohtelua?
Onko hyvältä näyttävän ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että hyvännäköinen ihminen saa aina erityiskohtelua. Pitääkö väittämä mielestäsi paikkansa?
Kommentit (272)
Olin nuorena hyvännäköinen, mutta köyhä. Perheessämme oli myöskin mielenterveysongelmia. Olin ujo ja surullinen. Ihmiset kohtelivat aika huonosti koko tämän yhtälön takia. Nyt olen keskituloinen ja keski-ikäinen, en enää hyvännäköinen. Ihmiset kohtelevat paljon paremmin.
Tällein ihan hyvän näköisenä nuorena miehenä en saa paljon missään palvelua, mutta mun 56 vuotiaat vanhemmat sanovat saavansa hyvää palvelua vaikka missä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä alkaa meikkaamaan.
Mies 40
🤣 😂 🤣!!! Se varmasti toimisi, eiköhän me miehet kaiveta kajaalit, huulipunat ja puuterit kehiin (Huom!) huumoria !! , niin saadaan parempaa palvelua. Esimerkki: kotimainen lentoyhtiö, esimerkiksi "upgreidaa" eli korottaa matkustusluokkaa turistiluokasta business luokkaan, jos olet komea mies!! Tämän todennut itse, vaikka olisi kuinka siisti olemus itselläni, niin komeampi mies villapaidassa "menee ohi...". Minulla lentoja ko. yhtiöllä vuodesta 1994 yli 450 lentoa (edestakaisin) , eikä koskaan "korotusta" kuin (entisillä pisteillä) nykyisillä "avioksilla".
Eli komeampia miehiä kohdellaan paremmin kuin meitä "taviksia"!!!
Kokemusteni perusteella vastaan kyllä, saavat he.
Olin pitkään vaikeasti masentunut ja ahdistunut, kärsin paniikkioireilusta. Ei ollut voimia huolehtia ulkonäöstäni entiseen tapaan, lakkasin meikkaamasta ja pukeuduin leggareihin ja ylisuuriin huppareihin. Erityisesti kaupoissa saamani kohtelu oli ennenkokematonta: myymälävartijat lähtivät seuraamaan minua useaan otteeseen! Ilmeisesti habitukseni ja ahdistuneen/hermostuneen olemukseni sai minut vaikuttamaan epäilyttävältä myymälävarkaalta. (Voitte ehkä kuvitella kuinka tuo lietsoi ahdistusoireilua.. En paniikkikohtauksen pelossa uskaltanut kauppoihin lainkaan hetkeen.)
Nyt vointini kohennettua ja elinvoimien palatessa olen jälleen alkanut "olla minä" myös ulkoisesti. Pukeudun kauniisti, olen ehostettu ja huoliteltu. Myyjät hymyilevät, palvelu on ystävällistä ja avuliasta. Vaikka ahdistuneisuus vaivaa kaupoissa edelleen ja haahuilen hyllyväleissä pitkään pään lyödessä tyhjää, ei tämä herätä epäilyksiä enkä saa perääni "huomaamattomasti" tarkkailevia myyjiä, vartioista puhumattakaan.
Surullista mutta siis. Ulkokuori on suoja maailmassa, etenkin vaikeina aikoina.
Olen mies. Syrjäydyin pahasti teini-ikäisenä, ja olin hyvin hukassa melkein kolmekymppiseksi asti. Sosiaaliset taitoni olivat ruostuneet surkeiksi. 30 v mennessä olin ollut vain yhden naisen kanssa, joka oli ollut pitkäaikainen tyttöystävä. Monen vuoden sinkkuuden jälkeen vihdoin uskaltauduin deittimarkkinoille. Lähtökohtani olivat aika huonot. Tein matalan statuksen hanttihommia, olin persaukinen, sosiaalista elämää ja statusta minulla ei ollut melkein lainkaan, sosiaalisesti olin edelleen aika kömpelö ja kiusaantunut.
Mutta kuitenkin kunhan vain vähän jaksoin heittäytyä deittailuun, naisia oli kuitenkin helppo saada, myös aika kauniita sellaisia. Miksi? Todennäköisesti koska olen muista vioistani huolimatta keskimääräistä selvästi komeampi. Ja toki varmasti minulla on kaikesta vähättelystäni huolimatta muitakin apuja ja ok luonne. En siis väitä, että ulkonäkö oli ainoa avain menestykseen, mutta kyllä se on esittänyt hyvin suurta osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistattehan, että myös kauniilla ihmisillä voi olla erittäin paljon vaikeuksia elämässään. Se, että on kaunis, ei tarkoita, että ns. "saat kaiken." Tämä on disney prinsessasatujen luomaa kuvaa, jossa valkoinen prinssi tulee pelastamaan nuoren kauniin avuttoman tytön.
En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka ovat kateellisia "kun olet niin kaunis". Mulla on paljon kauniita ihmisiä lähipiirissä, ja he ovat kokeneet kovia elämässään; vakavaa masennusta, ahdistusta, erittäin huonoa käytöstä omalta mieheltä, koulukiusaamista, lapsettomuutta yms.
Esimerkiksi yksi erittäin kaunis ystäväni jouduttiin huostaanottamaan lapsena, sillä omat vanhemmat eivät pystyneet pitämään hänestä huolta ja meni sijaiskodista toiseen, jonka jälkiä korjaa edelleen terapiassa. Kohtelethan siis tasa-arvoisesti jokaista ulkonäöstä huolimatta. Et voi koskaan tietää, mitä toinen on joutunut kokemaan.
Ja sekin on hyvä muistaa että kauneus / komeus NÄKYY PÄÄLLE - ei ne koetut vaikeudet elämässä, itse kullakin on ollut / on vaikeaa, eikä se näy ulospäin välttämättä !!
Olen ihan normalin näköinen mutta kuntoillut kroppani hyväksi. Käyttäydyn asiakaspalvelutilanteessa erittäin kohteliaasti, hymyilen, katson silmiin ja kiitän aina saamastani palvelusta. Yleensä saan samanlaisen kohtelun vastauksena.
Ei saa ainakaan naisvaltaisella työäpaikalla, kateellisia ilkeiliöitä suurin osa. Kaupoissa mummot ja vaarit ym hymyilevät iloisesti takaisin, kun itse olen iloinen ja ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Työttömät, autistit ja muuten köyhiksi tai sairaiksi oletetut saavat huonointa kohtelua.
Tai sitten ovat itse niitä töykeitä, muita huonosti kohtelevia. Tykkäävät muutenkin rypeä jossain itsesäälissä syyttelemässä muita joka asiasta, eikä ne koskaan huomaa että itsessäänkin olisi vähän paranneltavaa.
Pääasiassa saa. Ja muutenkin jos olet hyvännäköinen, niin se näkyy myös itseluottamuksessa. Ja varsinkin näin somen ja individualismin kultakautena eihän se voi olla vaikuttamatta pärjäämiseen.
Sitten taas jos miettii niin onko se reilua? Mielestäni on. Kysehän on tuurista. Ja niillä korteilla mennään jotka on jaettu. Jotkut toki osaa pelata huonotkin korttinsa paremmin kuin toiset, mutta vaatii enenmmän vaivaa.
Täysin reilu ei maailma ole koskaan. ja sattuma saattaa liiskata kenet vain sekunneissa. Joten tehdään parhaamme ja katotaan mihin se riittää... :D Joskus se saattaa riittää yllättävän pitkälle. Ja voit yllättyä mitä saat kun rohkeasti kysyt ja sitkeästi tavoittelet
Totta kai saa, eikä se reittä myöten eteneminenkään ole myytti.
Nätti nuori nainen kun hiukan vilauttaa sukkanauhaa rotureidessä viiskymppiselle toimarille niin menee ylennysjonossa heti ohi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen ihminen ei mitenkään Aina saa erityiskohtelua.
Ja se hyvännäkösyys on myös katsojan silmässä.
Mutta jos se juurikin on katsojan silmissä, niin saa kyllä parempaa palvelua 👍!!!
Saa. Olen alkoholisoitunut nuori nainen ja useasti kassa ei tervehdi minua eikä sano hyvää päivän jatkoa vaikka sanoisi edellä olevalle ja takana tulevalle. Kyllä se tuntuu pahalta.
Tottakai saa. Kauniit ihmiset saavat vaalissa äänet ennen pahannäköisiä. Mielummin katselen Marinia kuin Halla-ahoa menipä valtio vaikka kohti konkurssia.
Vaikee sitä on kunnioittaa jotain löysää läskipaskaa, sillä eihän tuo nähtävästi kunnioita edes itseään.
Itse ainakin sain ollessani nuori ja kieltämättä aika kaunis, ainakin miehiltä. Nyt ikääntyneenä, ei niin kauniina tilanne on aivan erilainen.
Olen yli viisikymppinen mies. Varsinkin nuorena olin "klassisen komea", yli 190cm, tumma, jylhät kasvonpiirteet ym. Kyllä sitä sai asioita anteeksi ulkonäön vuoksi, tavalla joka välillä harmittikin. Todella monelta luulivat minun olevan luonteeltani aivan muuta, mitä oikeasti olen, sillä olen todella nörttimäisen vetäytyvä loppujen lopuksi. Nyt vanhempakin vielä huomaa saman asian, mutta hieman eri tavalla.
Olen ollut nuorena kohtuu kaunis ja vielä nykyisinkin ihan ok näköinen, lisäksi olen aina ollut hoikka. Ulkonäköni avulla olen pystynyt työllistäytymään yrittäjänä.
Silti olen saanut osakseni käsittämättömän määrän julmuutta ja ilkeilyä suomessa, josta johtuen omaan mielenterveysdiagnoosin. Olen kärsinyt mm. aikoinaan kipusairaudesta 5 vuotta saamatta siihen mitään hoitoa. Minut on myös naurettu ulos kunnan hammashoitolasta.
Jos et ole toivottu ns. hyvä tyyppi suomessa, voit olla sitä onneksi muualla. Minulle esim. ulkomailla, varakkaissa maissakin lomaillessa, vieraat miehet tarjoilevat minulle drinkkejä, ja jopa näyttävät minulle peukkuja. Palvelu on täysin neutraalia ja ystävällistä.
Sanoisin että suomessa on vakava ilmapiiriongelma, koska suomi on niin köyhä länsivaltio, että rahaa pitää tehdä tyhjästä.
Sekä että. Lapsena valittiin usein onnettareksi yms rooleihin. Huomiota tullut välillä kiusallisuuksiin asti. Varsinkin miehet olleet mukavia työelämässä (silloin kun olin vielä sihteeri) ja auttaneet arjessa, kun esimerkiksi kaupan pihalle skootteri hajosi.
Toisaalta sitten naiset myöntäneet avoimesti olevansa kateellisia ja saanut tehdä uran eteen niska limassa töitä, että "isotissinen nuorehko blondi" otetaan vakavasti erityisasiantuntijana kokouksissa.