Opiskelin lastenohjaajaksi ja nyt tuntuu turhauttavalta tehdä vakahoitajan työssä pelkkää hoitoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nimenomaisesti on perusteltua, koska yhteiskunnan resurssit eivät riitä, jos lasten tarpeisiin aletaan miettiä tukia vasta peruskoulussa. Nykysuomessa tulee paljon lapsia, joille ei kodeissa opeteta ihmismäisen käytöksen alkeitakaan, ei osata odottaa vuoroa, olla hakkaamatta muita, osata kieltä, osata leikkiä muiden kanssa, ei ole sosiaalisia taitoja, puhe on viivästynyttä jne. 

Esikoulu on ihan tarpeeksi ryhmässä olemisen oppimista varten. Koko pikkulasten kasvatusta ei tarvitse laitostaa sitä varten.

Loputtomien tuentarpeiden keksimisen sijasta tulisi keskittyä kuriin. Silloin päiväkodeissa vallitseva anarkia saataisiin vähenemään, kun siellä karjalaumassa ei enää vallitsisi viidakon laki.

 

Kuri ei esim. opeta lapselle kielitaitoa. 

 

No ei juuri opeta päiväkotikaan, kun lapsista 80-99% on ulkomaalaisia ja hoitajistakin yli puolet. Todellisuus pk-seudulla ja Turussa on mikä on, eikä se päiväkotien voimin muutu millään sellaisella tavalla jolla olisi kokonaisuuden kannalta suurempaa merkitystä

Eikö varhaiskasvatuksen tärkeimpiä tavoitteita ole oppia toimimaan ryhmässä, harjoitella muita käyttäytymisen taitoja sekä päivittäisissä arjen jutuissa itsenäistyminen, esim. oppia käymään vessassa, pukea jne. Nyt kun ap juuri tekee tätä varhaiskasvatusta, niin mikä mättää? Se ettei pääse askartelemaan ryhmässä, jossa lapset istuvat kaikki kiltisti paikallaan? 

Kuri ei esim. opeta lapselle kielitaitoa. 

 

No ei juuri opeta päiväkotikaan, kun lapsista 80-99% on ulkomaalaisia ja hoitajistakin yli puolet. Todellisuus pk-seudulla ja Turussa on mikä on, eikä se päiväkotien voimin muutu millään sellaisella tavalla jolla olisi kokonaisuuden kannalta suurempaa merkitystä

Kerro oi suuri guru millä ne lapset sitten oppivat suomen kielen kouluun mennessä, jos päiväkodit eivät kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa tässä ketjussa pitää sanoa, että varhaiskasvatuksen lastenhoitajan nimikkeellä tehtävään työhön on pätevä varhaiskasvatuslain mukaan joko lähihoitaja tai lastenohjaaja. Koska lähihoitajilla on muitakin suuntautumisvaihtoehtoja, niin heidän osaltaan pitää olla tarkemmin sanottuna lasten ja nuorten osaamisala. Lastenohjaaja opiskelee vain ja ainoastaan varhaiskasvatusta, toki harkoissa opetellaan myös lastenhoitoa.

Vanhat tutkinnot lastenhoitaja ja päivähoitaja ovat myös edelleen päteviä. Ymmärrettävästi uudemmat ovat etusijalla. Minäkin sen verran iäkäs päivähoitaja, että ei minua ainakaan vakkariksi huolittaisi. Vanha eukko ja vanha tutkinto. Hyvä koulutus päivähoitaja kyllä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa tässä ketjussa pitää sanoa, että varhaiskasvatuksen lastenhoitajan nimikkeellä tehtävään työhön on pätevä varhaiskasvatuslain mukaan joko lähihoitaja tai lastenohjaaja. Koska lähihoitajilla on muitakin suuntautumisvaihtoehtoja, niin heidän osaltaan pitää olla tarkemmin sanottuna lasten ja nuorten osaamisala. Lastenohjaaja opiskelee vain ja ainoastaan varhaiskasvatusta, toki harkoissa opetellaan myös lastenhoitoa.

Vanhat tutkinnot lastenhoitaja ja päivähoitaja ovat myös edelleen päteviä. Ymmärrettävästi uudemmat ovat etusijalla. Minäkin sen verran iäkäs päivähoitaja, että ei minua ainakaan vakkariksi huolittaisi. Vanha eukko ja vanha tutkinto. Hyvä koulutus päivähoitaja kyllä oli.

Ei lopetettu suppeuden takua kuten joku aiemmin sanoi. Lopetettiin siksi kun kaikki ns koulutasoiset tutkinnot yhdistettiin lähihoitajan tutkintoon.

Vierailija kirjoitti:

Kerro oi suuri guru millä ne lapset sitten oppivat suomen kielen kouluun mennessä, jos päiväkodit eivät kelpaa. 

Eivät ne kunnolla opi sitä mistään, eikä siihen ongelmaan ole olemassa ratkaisuita. Jollei sitten lähdetä puuttumaan rajusti vieraskielisten oikeuksiin (esim. asuinpaikan valintaoikeus ja uusien vieraskielisten maahantulo-oikeus) mikä ei taida olla poliittisesti toteuttamiskelpoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro oi suuri guru millä ne lapset sitten oppivat suomen kielen kouluun mennessä, jos päiväkodit eivät kelpaa. 

Eivät ne kunnolla opi sitä mistään, eikä siihen ongelmaan ole olemassa ratkaisuita. Jollei sitten lähdetä puuttumaan rajusti vieraskielisten oikeuksiin (esim. asuinpaikan valintaoikeus ja uusien vieraskielisten maahantulo-oikeus) mikä ei taida olla poliittisesti toteuttamiskelpoista.

 

Päiväkoti tarjoaa muuta kuin suomea kotonaan käyttävälle lapselle suomenkielisen ympäristön, jossa voi oppia suomen kieltä ja kulttuuria. Ero varhaiskasvatuksessa olleen siirtolaislapsen ja suoraan kouluun tulleen välillä on valtava varhaiskasvatuksen eduksi. En ymmärrä miksi varhaiskasvatus aiheuttaa niin monissa niin primitiiviraivoa. Se on kustannustehokas kunnallinen palvelu, joka vastaa kotien ja koulun tarpeisiin aika kattavasti. Myös lastensuojelu käyttää varhaiskasvatusta paljon asiakaslastensa tukena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro oi suuri guru millä ne lapset sitten oppivat suomen kielen kouluun mennessä, jos päiväkodit eivät kelpaa. 

Eivät ne kunnolla opi sitä mistään, eikä siihen ongelmaan ole olemassa ratkaisuita. Jollei sitten lähdetä puuttumaan rajusti vieraskielisten oikeuksiin (esim. asuinpaikan valintaoikeus ja uusien vieraskielisten maahantulo-oikeus) mikä ei taida olla poliittisesti toteuttamiskelpoista.

 

Päiväkoti tarjoaa muuta kuin suomea kotonaan käyttävälle lapselle suomenkielisen ympäristön, jossa voi oppia suomen kieltä ja kulttuuria. Ero varhaiskasvatuksessa olleen siirtolaislapsen ja suoraan kouluun tulleen välillä on valtava varhaiskasvatuksen eduksi. En ymmärrä miksi varhaiskasvatus aiheuttaa niin monissa niin primitiiviraivoa. Se on kustannustehokas kunnallinen palvelu, joka vastaa kotien ja koulun tarpeisiin aika kattavasti. Myös lastensuojelu käyttää varhaiskasvatusta paljon asiakaslastensa tukena. 

Päiväkotien perusongelma on siinä, että varsinaisesti ne on tarkoitettu lasten päivähoitopaikoiksi missä lapsi on koko päivän eli vanhempien työpäivän ajan, mutta sen rinnalle on myöhemmin syntynyt kaikenlaisia muita käyttötarkoituksia joihin toiminnan laatu ei kunnolla vastaa. Jopa siinä määrin, että virallisesti päivähoitotoiminnon olemassaoloa ei tunnusteta enää lainkaan, ja viralliset määräykset ja henkilökunnan koulutus lähtevät kaikki siitä, että toiminnan tarkoitus ja sisältö olisi joku ihan muu. Tämä todellisuuden ja teorian ristiriita on ajanut päiväkotijärjestelmän yhä pahempaan kriisiin. Se tuottaa myös runsaasti kustannustehottomuutta, kun lapset jotka eivät päivähoitopaikkaa tarvitse kuitenkin käytännössä sen yhden päivähoitopaikan varaavat itselleen jos ovat päiväkodissa.

Päiväkotien tulisikin palata juurilleen, eli huolehtia sen perustoiminnon kunnolla toteuttamisesta ja jättää toissijaiset toiminnot todellakin toissijaisiksi toiminnoiksi (sikäli kun niitä ylipäätään tarvitaan päiväkodeissa). Järkevintä olisi ensinnäkin palauttaa vanha jako lastenseimiin ja lastentarhoihin, koska alle 3-vuotiaiden tarpeet poikkevat voimakkaasti leikki-ikäisistä. Ja toisaalta luoda erillinen kunnallinen kerho- ja/tai puistotoimintajärjestelmä niitä lapsia varten jotka eivät päivähoitoa tarvitse. Lisäksi ylipäätään tarvittaisiin esimerkiksi byrokratian karsimista, turhien käytännön työtehtäviä vastaamattomien koulutusvaatimusten poistoa ja muuta vastaavaa, jotka liittyvät siihen, että todellisuuden ja teorian kytkös palautetaan eikä teoria enää elä omaa irrallista elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nimenomaisesti on perusteltua, koska yhteiskunnan resurssit eivät riitä, jos lasten tarpeisiin aletaan miettiä tukia vasta peruskoulussa. Nykysuomessa tulee paljon lapsia, joille ei kodeissa opeteta ihmismäisen käytöksen alkeitakaan, ei osata odottaa vuoroa, olla hakkaamatta muita, osata kieltä, osata leikkiä muiden kanssa, ei ole sosiaalisia taitoja, puhe on viivästynyttä jne. 

Esikoulu on ihan tarpeeksi ryhmässä olemisen oppimista varten. Koko pikkulasten kasvatusta ei tarvitse laitostaa sitä varten.

Loputtomien tuentarpeiden keksimisen sijasta tulisi keskittyä kuriin. Silloin päiväkodeissa vallitseva anarkia saataisiin vähenemään, kun siellä karjalaumassa ei enää vallitsisi viidakon laki.

 

Kuri ei esim. opeta lapselle kiel

 

Niino. Sen takia sillä vähän on merkitystä, että niiden päiväkodin aikuisilla olisi jotain tutkintovaatimuksia maisteri ei tarvitse olla, ei edes opettajan. Kandi riittää. Sosionomi ja lastenhoitaja on myös hyviä. Hoitajan tulisi olla suomen kielen taitoinen, ehdottomasti. Mutta toki tiedän että tämä ei isoissa kaupungeissa toteudu, eikä sitä asiaa ainakaan edistä tämä asenne mitä tässäkin ketjussa näkee, jossa sanotaan että hoitajaksi kelpaa kuka vaan joka tykkää lapsista. Se on hyvä alku, mutta laadukasta varhaiskasvatusta ei siitä vielä synny. 

 

Ja se joka sanoi että vain murto-osa nykylapsista tai vanhemmista tarvitsee tukea, on asioista pihalla kuin lumi-ukko. Sitä tukea kaipaa moni sellainenkin vanhempi, joka on kantasuomalainen ja koulutettu ihminen. Ei se ole mikään häpeä, jos hakee tukea lapsen haasteisiin tai omiin ongelmiin. 

Päiväkotien tulisikin palata juurilleen, eli huolehtia sen perustoiminnon kunnolla toteuttamisesta ja jättää toissijaiset toiminnot todellakin toissijaisiksi toiminnoiksi (sikäli kun niitä ylipäätään tarvitaan päiväkodeissa). Järkevintä olisi ensinnäkin palauttaa vanha jako lastenseimiin ja lastentarhoihin, koska alle 3-vuotiaiden tarpeet poikkevat voimakkaasti leikki-ikäisistä. Ja toisaalta luoda erillinen kunnallinen kerho- ja/tai puistotoimintajärjestelmä niitä lapsia varten jotka eivät päivähoitoa tarvitse. Lisäksi ylipäätään tarvittaisiin esimerkiksi byrokratian karsimista, turhien käytännön työtehtäviä vastaamattomien koulutusvaatimusten poistoa ja muuta vastaavaa, jotka liittyvät siihen, että todellisuuden ja teorian kytkös palautetaan eikä teoria enää elä omaa irrallista elämäänsä.

Näin ei tule tapahtumaan, koska niiden kotona päivänsä viettävien vanhempien lapset ovat ne samat lapset, joilla on eniten tuen tarvetta ja heidät halutaan saada tuetuiksi ennen kuin tulevat kouluun. Kannattaisi siellä lastenhoitajienkin vaan ymmärtää, että te, ette tule määrittämään sitä mihin päiväkoti menee vaan sen tekevät akateemiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoitajan työhön riittäisi hyvin joku lyhyt kurssi. Elämme ylikouluttamisen aikaa.

Ammattikoulu on yhtä kuin se lyhyt kurssi. Riittää hyvin siihen kurahousu ja vaippapuoleen. 

 

3 vuotta on pikkuisen liioittelua kurahousu- ja vaippapuoleen. Nuo jutut oppii kuukaudessa jos haluaa.

Tuo kolme vuotta sisältää paljon myös ns. yleissivistävää opetusta. Minä ainakin haluaisin sivistyneen ihmisen lapseni hoitajaksi. Siksi hoidinkin omat lapseni itse melkein kolmevuotiaiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nimenomaisesti on perusteltua, koska yhteiskunnan resurssit eivät riitä, jos lasten tarpeisiin aletaan miettiä tukia vasta peruskoulussa. Nykysuomessa tulee paljon lapsia, joille ei kodeissa opeteta ihmismäisen käytöksen alkeitakaan, ei osata odottaa vuoroa, olla hakkaamatta muita, osata kieltä, osata leikkiä muiden kanssa, ei ole sosiaalisia taitoja, puhe on viivästynyttä jne. 

Esikoulu on ihan tarpeeksi ryhmässä olemisen oppimista varten. Koko pikkulasten kasvatusta ei tarvitse laitostaa sitä varten.

Loputtomien tuentarpeiden keksimisen sijasta tulisi keskittyä kuriin. Silloin päiväkodeissa vallitseva anarkia saataisiin vähenemään, kun siellä karjalaumassa ei enää vallitsisi viidakon laki.

<

Niino. Sen takia sillä vähän on merkitystä, että niiden päiväkodin aikuisilla olisi jotain tutkintovaatimuksia maisteri ei tarvitse olla, ei edes opettajan. Kandi riittää. Sosionomi ja lastenhoitaja on myös hyviä. Hoitajan tulisi olla suomen kielen taitoinen, ehdottomasti. Mutta toki tiedän että tämä ei isoissa kaupungeissa toteudu, eikä sitä asiaa ainakaan edistä tämä asenne mitä tässäkin ketjussa näkee, jossa sanotaan että hoitajaksi kelpaa kuka vaan joka tykkää lapsista. Se on hyvä alku, mutta laadukasta varhaiskasvatusta ei siitä vielä synny. 



 

Ja se joka sanoi että vain murto-osa nykylapsista tai vanhemmista tarvitsee tukea, on asioista pihalla kuin lumi-ukko. Sitä tukea kaipaa moni sellainenkin vanhempi, joka on kantasuomalainen ja koulutettu ihminen. Ei se ole mikään häpeä, jos hakee tukea lapsen haasteisiin tai omiin ongelmiin. 

Hyvin riittäisi se jos 0-2-vuotiaista olisi huolehtimassa kolme lastenhoitajaa joilla olisi esimerkiksi vuoden mittainen ammattitutkinto päivähoitoalalta suoritettuna. 3-5-vuotiaiden osalta taas voisi olla kaksi lastenhoitajaa ja yksi pidemmälle koulutettu jolla olisi esimerkiksi se kandin tutkinto suoritettuna.

Tuo tukemisen kulttuuri mistä puhut on aivan kieroutunut ja vienyt toiminnan väärään suuntaan. Päiväkodin tehtävä on lasten hoitaminen ja toissijaisesti kasvattaminen. Ei se ole mikään tukitoimisto tai sosiaalivirasto. Vanhempien neuvontatoiminta varsinkaan ei kuulu päiväkodille. Mitä lasten ongelmiin tulee, niin fokuksen olisi (jotkut poikkeustapaukset poislukien) syytä olla siinä, että lapset noudattavat hoitajien määräyksiä ja päiväkodin sääntöjä. Sitten kun se on kohtuudella kunnossa, niin voidaan miettiä muuta jos aikaa jää.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotien tulisikin palata juurilleen, eli huolehtia sen perustoiminnon kunnolla toteuttamisesta ja jättää toissijaiset toiminnot todellakin toissijaisiksi toiminnoiksi (sikäli kun niitä ylipäätään tarvitaan päiväkodeissa). Järkevintä olisi ensinnäkin palauttaa vanha jako lastenseimiin ja lastentarhoihin, koska alle 3-vuotiaiden tarpeet poikkevat voimakkaasti leikki-ikäisistä. Ja toisaalta luoda erillinen kunnallinen kerho- ja/tai puistotoimintajärjestelmä niitä lapsia varten jotka eivät päivähoitoa tarvitse. Lisäksi ylipäätään tarvittaisiin esimerkiksi byrokratian karsimista, turhien käytännön työtehtäviä vastaamattomien koulutusvaatimusten poistoa ja muuta vastaavaa, jotka liittyvät siihen, että todellisuuden ja teorian kytkös palautetaan eikä teoria enää elä omaa irrallista elämäänsä.

 

Näin ei tule tapahtumaan, koska niiden kotona päivänsä viettävien vanhempien lapset ovat ne samat lapset, joilla on en

Enemmän ja enemmän on kotihoidossa olevia lapsia sen vuoksi, että päiväkotihoito on hirveä eläintarha ja hoitajat apukoululaistasolla. Itse huolehdin, ettei lapseni joudu muiden lasten pahoinpitelemäksi ja töykeiden hoitajien ignooraamaksi ja tarjosin omaa rakastavaa ja virikkeellistä aikaani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nimenomaisesti on perusteltua, koska yhteiskunnan resurssit eivät riitä, jos lasten tarpeisiin aletaan miettiä tukia vasta peruskoulussa. Nykysuomessa tulee paljon lapsia, joille ei kodeissa opeteta ihmismäisen käytöksen alkeitakaan, ei osata odottaa vuoroa, olla hakkaamatta muita, osata kieltä, osata leikkiä muiden kanssa, ei ole sosiaalisia taitoja, puhe on viivästynyttä jne. 

Esikoulu on ihan tarpeeksi ryhmässä olemisen oppimista varten. Koko pikkulasten kasvatusta ei tarvitse laitostaa sitä varten.

Loputtomien tuentarpeiden keksimisen sijasta tulisi keskittyä kuriin. Silloin päiväkodeissa vallitseva anarkia saataisiin vähenemään, kun siellä karjalaumassa ei enä

 

No en ymmärrä miksi 3 vuoden koulutus lastenhoitajan pätevyyteen koetaan nyt täällä isoksi ongelmaksi. Sehän on amistutkinto, hyvä että jokainen lastenhoitaja olisi kykeneväinen suorittamaan edes sen verran opintoja ennenkuin lähdetään vaativaan varhaiskasvatustyöhön, jossa korostuu ihmissuhdetaitojen merkitys. Minusta tuo amiskoulutus on melko minimivaatimus. 

 

Ja lasten hoito ja kasvatus päiväkodissa ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia, kuin omien lasten hoito kotona tai muutaman hoitolapsen hoito ja kasvatus perhepäivähoitajana. Päiväkodissa tulee kyetä ohjaamaan ja hallitsemaan isoa lapsiryhmää, jossa lapsilla voi olla valtavasti erilaisia tarpeita. Myöskään niitä vanhempia ei voida työssä sivuuttaa, koska vanhemmilla ja heidän toimillaan on aivan valtava merkitys sen lapsen hyvinvointiin ja kasvamiseen eikä vanhemmat ole koskaan päiväkodin arjesta täysin irrallisia, kuten ne taas koulumaailmassa saattavat jo ollakin. Siksi lastenhoitajalla tulee olla valmiudet kohdata ja tukea myös vanhempia, joilla voi olla kaikenlaisia haasteita itselläänkin.

Ja vanhempien kohtaamisella ja tukemisella ei tarkoiteta että lastenhoitaja ryhtyy hoitamaan vanhemman mielenterveysongelmaa. Vaan että lastenhoitaja esim. kykenee tunnistamaan ja ymmärtämään vanhemman mahdollisia haasteita ja niiden taustaa, kohtaamaan sen vanhemman niine haasteineen siinä päiväkodin arjessa (esim. hankalat asiakastilanteet), antamaan vanhemmalle tietoa ja tukea siitä miten vanhempi voi lapsen kanssa toimia erilaisissa tilanteissa ja miten tietyt asiat voivat vaikuttaa lapsen hyvinvointiin negatiivisesti tai positiivisesti. Lähihoitajan tutkinto on sillä tapaa yleissivistävä, että sen aikana opitaan kohtaamaan erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä erilaisine sairauksineen ja haasteineen. 

Ap tuliko se jotenkin yllätyksenä? Mä olen tyytyväinen, pääsee helpolla ja palkka on 3000€ bruttona kuukaudessa. Netto 2200€. 

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni varsinaiseen aiheeseen, mitä ap tarkoitti niin ehdottomasti parhaita päiväkoteja on ne joissa kaikki tekee kaikkea. Eli ihanat opet osallistuu yhtä lailla perushoitoon, ja antaa välillä hoitajien suunnitella ja pitää tuokioita. Kun tiimi toimii, niin ilmapiirikin on kunnossa eikä työ uuvuta niin kovasti. Kaikki lähtee hyvästä johtajasta. Etsi tällainen päiväkoti. Tosin sellaisissa yksikössä ei juuri väki vaihdu, joten niihin voi olla vaikea päästä.

Tämä "kaikki tekee kaikkea" -ilmiö on kyllä jännä ihanne, kun ainoat tämän puoltajat taitavat olla lastenhoitajia ja nimenomaan siinä kontekstissa, että opettajat tekevät myös lastenhoitajien tehtäviä. Auta armias, kun tähän kuvioon otetaan avustajat mukaan, niin eipä enää lastenhoitajille kelpaakaan, että kaikki tekevät kaikkea, sillä hehän eivät voi kuivauskaappia tyhjentää tai lakanoita vaihtaa, kun se on avustajan tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

No en ymmärrä miksi 3 vuoden koulutus lastenhoitajan pätevyyteen koetaan nyt täällä isoksi ongelmaksi. Sehän on amistutkinto, hyvä että jokainen lastenhoitaja olisi kykeneväinen suorittamaan edes sen verran opintoja ennenkuin lähdetään vaativaan varhaiskasvatustyöhön, jossa korostuu ihmissuhdetaitojen merkitys. Minusta tuo amiskoulutus on melko minimivaatimus. 



 

Ja lasten hoito ja kasvatus päiväkodissa ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia, kuin omien lasten hoito kotona tai muutaman hoitolapsen hoito ja kasvatus perhepäivähoitajana. Päiväkodissa tulee kyetä ohjaamaan ja hallitsemaan isoa lapsiryhmää, jossa lapsilla voi olla valtavasti erilaisia tarpeita. Myöskään niitä vanhempia ei voida työssä sivuuttaa, koska vanhemmilla ja heidän toimillaan on aivan valtava merkitys sen lapsen hyvinvointiin ja kasvamiseen eikä vanhemmat ole koskaan päiväkodin arjesta täysin irrallisia, kuten ne taas koulumaailmassa saattavat jo ollakin. Siksi lastenhoitajalla tulee olla valmiudet kohdata ja tukea myös vanhempia, joilla voi olla kaikenlaisia haasteita itselläänkin.

Ja vanhempien kohtaamisella ja tukemisella ei tarkoiteta että lastenhoitaja ryhtyy hoitamaan vanhemman mielenterveysongelmaa. Vaan että lastenhoitaja esim. kykenee tunnistamaan ja ymmärtämään vanhemman mahdollisia haasteita ja niiden taustaa, kohtaamaan sen vanhemman niine haasteineen siinä päiväkodin arjessa (esim. hankalat asiakastilanteet), antamaan vanhemmalle tietoa ja tukea siitä miten vanhempi voi lapsen kanssa toimia erilaisissa tilanteissa ja miten tietyt asiat voivat vaikuttaa lapsen hyvinvointiin negatiivisesti tai positiivisesti.

Käytännön minimivaatimus päiväkotityöhön on jonkinlainen edeltävä kokemus pienten lasten kanssa olemisesta ja muutaman päivän mittainen kurssi. Tämä on todellisuutta pk-seudulla, missä työvoimasta on todella iso pula.

Toki pitkiä koulutuksia voidaan perustella sillä, että se on eräänlainen kypsyyskoe. Mutta käytännön elämässä yksi ylimääräinen kouluvuosi maksaa sekä veronmaksajille että henkilölle itselleen viisinumeroisen summan euroja. Tästä syystä tulisi lähteä siitä, että koulutuksissa ei opeteta sellaisia asioita joilla on ainoastaan pieni merkitys työssä pärjäämisen kannalta ja sen sijaan keskitytään olennaiseen.

Lastenhoitajan ja perhepäivähoitajan töiden vaatimustason ero ei ole niin iso kuin mitä kuvaat. Perhepäivähoitajalla on toki vähemmän lapsia (4,5 on maksimi), mutta toisaalta hän on myös vastuussa kaikesta toimintaan liittyvästä. Päiväkodeissa on toki yleensä haastavampia lapsia kuin perhepäivähoidossa, mutta lastenhoitaja ei ole heidän hoitoonsa liittyvistä päätösten kanssa sillä tavalla yksin kuin mitä perhepäivähoitaja on.

Tuo mitä kirjoitat vanhempien kohtaamisesta on juuri sitä mitä kaikenlaisista alan suunnitelmista ja muista saa lukea kyllästymiseen asti. Käytännössä vanhempien kohtaamiseen kuitenkin riittävät normaalit ihmissuhdetaidot. Vanhempien kohtaaminen on hyvin pieni osa päiväkotityötä, lähinnä kyse on lapsen tuonti- ja hakutilanteista jotka ovat yleensä nopeita ja kiireisiä. Keskeinen periaate vanhempien kohtaamisessa on se, ettei perheille pidä alkaa tuputtaa mitään tiettyjä toimintamalleja tai näkemyksiä. Lähes kaikki ihmiset haluavat kodissaan ja perheensä piirissä toimia niin kuin itse parhaaksi näkevät, eikä ulkopuolisen puuttumista katsota hyvällä. Päiväkoti on vastuussa lapsen päivähoidosta eivätkä päiväkodin vastuulle kuulu lapsen kotiasiat, vaikka kotiasiat tietysti vaikuttavat päiväkotiasioihin ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit opiskellut opettajaksi. 

Nyt puhuttiin päiväkodista!

 

Päiväkodissa työskentelee akateemisesti koulutettuja vakaopettajia. Kannattaa tulla pois tynnyristä ja tähän päivään. Käytännössä yhteiskunnan polarisaatio aiheuttaa sen, että peruskouluissa ei ole työskentelyn mahdollisuuksia ellei lapsiaineksen käytöstä ja osaamista tasata jo päiväkodeissa akateemisten opettajien toimesta. 

Ja mitenkö tämä sinusta sujuu? Ennen oli ihan tavalliset tarhatädit eikä mitään varhaiskasvattajia. Ja kouluissa työrauhan takasi tiukka koulukuri rangaistuksineen. Nyt tämä kaikki on historiaa ja historiaa ovat myös hyvät pisa-tulokset.

Ennen ne ihan tavalliset tarhatädit olivat lastentarhanopettajia, jotka olivat käyneet lastentarhanopettajaopiston, joka nykyään rinnastetaan alempaan korkeakoulututkintoon. Päiväkodeissa on työskennellyt koulutettuja kasvattajia ihan siitä asti, kun koko päiväkotikonsepti on kehitetty.

Vierailija kirjoitti:

Kun luodaan uusi ammattiryhmä niin kuin vakasosionomit, niin heidän ja heidän kouluttajiensa tärkein tehtävä on perustella oma olemassaolonsa jotta palkanmaksu jatkuu. Suomi on täynnä kaikenlaista turhuutta mihin julkisen sektorin rahat katoavat.

Eipä tuo oikeastaan edes ole mikään uusi ammattiryhmä. Sosionomit olivat ennen sosiaaliohjaajia ja heitäkin työskenteli päiväkodeissa silloin, kun se kuului vielä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Moni sosiaaliohjaaja vain opiskeli itselleen myös lastentarhanopettajan kelpoisuuden ja ovat työskennelleet myöhemmin siinä tehtävässä, kun henkilöstörakenne muuttui yhden opettajan ja kahden lastenhoitajan ryhmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luodaan uusi ammattiryhmä niin kuin vakasosionomit, niin heidän ja heidän kouluttajiensa tärkein tehtävä on perustella oma olemassaolonsa jotta palkanmaksu jatkuu. Suomi on täynnä kaikenlaista turhuutta mihin julkisen sektorin rahat katoavat.

Eipä tuo oikeastaan edes ole mikään uusi ammattiryhmä. Sosionomit olivat ennen sosiaaliohjaajia ja heitäkin työskenteli päiväkodeissa silloin, kun se kuului vielä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Moni sosiaaliohjaaja vain opiskeli itselleen myös lastentarhanopettajan kelpoisuuden ja ovat työskennelleet myöhemmin siinä tehtävässä, kun henkilöstörakenne muuttui yhden opettajan ja kahden lastenhoitajan ryhmiksi.

Ennen sosionomit ja sosiaalikasvattajat tekivät lastentarhanopettajan hommia. Nykyisin taas sosionomit tekevät vakasosionomin hommia joka on eri ammatti kuin lastentarhanopettaja.