Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Oli sitten se dinneri eksynyt tähänkin ketjuun :D
Ap, en tiedä auttaako, mutta kerron oman tarinani. Olen kasvanut (hyvin epävakaassa) perheessä ja isä oli reissuhommissa. Pitkään teki työnsä tosi hyvin, näki maailmaa ja söi niitä hienoja illallisia. Palkka oli ihan kohtuullinen. Opin pienestä asti että vaikka työhön liittyy hotelleja, lentokenttiä ja nähtävyyksiä, ollaan arkenakin puku päällä, niin kovaa työtä se enimmäkseen on. Sen sanon isäni puolesta että hän ei koskaan leuhkinut tai leveillyt sillä mitä teki, puhui useampaa eri kieltä mikä siihen aikaan oli paljon.
Ehkä missasin pointin mutta minä en kadehtisi niitä asioita mitä puoliso näkee tai tekee työmatkalla. Se on kurjaa jos kaikki muukin arvioidaan ykkösluokan järjestelyjen perusteella. Samoin tuo että joudut maksamaan kaikesta puolet vaikka vaikutat yritteliäältä ihmiseltä. Tässä olisi muutoksen paikka. Ulkomaan päivärahat ovat myös iso palkanlisä.
Oma puoliso tekee myös reissuhommia ja hän on myös ollut yötä hienoissa hotelleissa ja lentänyt bisneksessä. Suoraan sanottuna hän on ollut vähän hölmistynyt kun en ole näitä juttuja kauheasti ihastellut tai harmitellut että voi kunpa minäkin. Isoissa kaupungeissa nuo hotellivalinnat saattavat olla ihan turvallisuuskysymys.
Useamman keskustelun jälkeen meilläkin on sopeutettu maksupolitiikkaa. Isompi vastuu kotiasioista on rahan arvoista. Itse tykkään pienen budjetin reissuista joista sitten myös maksan osan. Olen luonteeltani vähän luonnonlapsi, teini seuraa enemmän minun jalanjäljissäni. Ymmärrän silti että puoliso haluaa tehdä toisenlaista työtä ja se on hänen oikeutensa mutta hänellä on velvollisuus ymmärtää että kotityöt ja aikaisemmin lapsenhoito eivät katoa minnekään vaikka hänen aamupalansa tarjoillaankin valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapset ei kaipaa ulkomaanreissuja kuin silloin, kun toinen vanhemmista ryhtyy lasta manipuloimaan, että "että isi se vaan reissaa, me ei koskaan...". Minusta ap on itsekäs: hänellä on ollut kaikki mahdollisuudet saada samanlainen työ kuin miehellään on, mutta hän on valinnut pienemmän työmäärän, pienemmän palkan ja elämisen miehen siivellä."
Millä perusteella väität, että teen vähemmän töitä ja elän mieheni siivellä?
Ap
Ei luokkaero haittaa.
Olin periskoulussa luokalla 4 C tarkkailuluokka.
Tyttöystävä oli luokalla 4 B normaalit.
Vierailija kirjoitti:
"Lapset ei kaipaa ulkomaanreissuja kuin silloin, kun toinen vanhemmista ryhtyy lasta manipuloimaan, että "että isi se vaan reissaa, me ei koskaan...". Minusta ap on itsekäs: hänellä on ollut kaikki mahdollisuudet saada samanlainen työ kuin miehellään on, mutta hän on valinnut pienemmän työmäärän, pienemmän palkan ja elämisen miehen siivellä."
Millä perusteella väität, että teen vähemmän töitä ja elän mieheni siivellä?
Ap
Sinä oletat, että se on aina pienempituloinen, joka siipeilee. Asia voi olla myös toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
"Ei paljoa vaadi pikkupomonq lähteä valmiiseen pöytään työreisuilla. Kaikki on hoidettu. Ei vältte tartte puhua vierasta kieltä kuin tylasioissa. T. Pomo"
Kaikki on varmaan hoidettu ja voi mennä valmiiseen pöytään. En kuitenkaan usko, että vierasta kieltä tarvitsee puhua vain työasioissa päivällä. Usein tuollaisilla reissuilla käydään paikallisen isännnän kanssa illalla syömässä ja ehkä niitä nähtävyyksiäkin katsomassa. Ei heidän kanssa puhuta suomea. Samoin, jos on tuollaisessa johtavassa roolissa, johon kuuluu matkustamista ulkomailla, työhön kuuluu yhteydenpito ulkomaille myös kotimassa ollessa. On varmasti puheluita ja Teams-palavereita. Pakko pärjätä ja käyttää englantia.
Tiedän, mistä puhun, koska olen itse vastaavanlaisissa tehtävissä. Minusta ei ole mitenkään uskottavaa tuo vieraan kielen kanssa kommunikoinnin hankaluus. Ei hän olisi edenny uralla, jos se olisi ongelma. Ja jos käytännön järjestelyiden ka
Komppaan tätä. Lomamatkoilla ei yleensä tarvitse puhua paljon vieraita kieliä, etenkin jos ollaan matkalla esim. oman perheen kanssa, jonka kanssa voi jutella suomeksikin. Ja englantia nykyään perheissä osaa useampi kuin yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen suuresti, että mies tuohtuu jos nyt varaan matkan minulle ja lapselle. En toki tiedä, mutta epäilen, ettei hän oikeasti haluaisi jäädä kotiin jos me lapsen kanssa lähdetään.
Ap
Voi hyvänen aika! Miksi et voi kysyä mieheltäsi etukäteen: "Haluan matkustaa silloin ja silloin paikkaan x. Haluatko tulla mukaan vai varaanko matkan pelkästään minulle ja lapselle?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen suuresti, että mies tuohtuu jos nyt varaan matkan minulle ja lapselle. En toki tiedä, mutta epäilen, ettei hän oikeasti haluaisi jäädä kotiin jos me lapsen kanssa lähdetään.
Kysyin häneltä jo matkustamisesta ja hän sanoi ettei saa siitä mitään. Oletan, ettei hän silloin ole halukas lähtemään matkalle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde lapsesi kanssa reissuun?
Ei kuulosta siltä, että miehesi haluaisi tehdä sun kanssa yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
"Lapset ei kaipaa ulkomaanreissuja kuin silloin, kun toinen vanhemmista ryhtyy lasta manipuloimaan, että "että isi se vaan reissaa, me ei koskaan...". Minusta ap on itsekäs: hänellä on ollut kaikki mahdollisuudet saada samanlainen työ kuin miehellään on, mutta hän on valinnut pienemmän työmäärän, pienemmän palkan ja elämisen miehen siivellä."
Millä perusteella väität, että teen vähemmän töitä ja elän mieheni siivellä?
Ap
Olen kyllästynyt kuulemaan tätä, että mä en muka tee itse asioiden eteen mitään. On totta, että hölmönä tyttönä lähdin 15 vuotta sitten opiskelemaan ensin huonopalkkaiselle alalle, kun ei käynyt mielessäkään, että tytöt vois mennä miesvaltaisille aloille. Palkoista ei peruskoulussa ja lukiossa puhuttu ja 18-vuotiaalle minulle 2500 €/kk oli valtava mälli rahaa, kun oli tottunut vaan karkkirahoihin.
Kun hiffasin naisvaltaisen alan palkkakehityksen toivottomuuden, otin heti asiakseni vaihtaa alaa ja hain opiskelemaan inssiksi. Opiskelin vajaassa kolmessa vuodessa omien säästöjen turvin inssiksi ja sain saman tien töitä alalta. Nyt olen ollut kaksi vuotta töissä ja neuvottelen ensimmäistä kertaa henkilökohtaisesta palkankorotuksesta. Nyt opiskelen työn ohessa DI-tutkintoa. Miehen kanssa ollaan aina maksettu kaikki puoliksi. Vauvan hoito tosin oli vauva vuonna minun vastuulla, mies ei pitänyt vanhempainvapaita, kuin viikon lapsen syntymän jälkeen, jolloin minäkin olin kotona. Olen ostanut itse autoni, vaihdan siihen itse renkaat, maksan siihen itse huollot ja vakuutukset. Maksan lapsen harrastuksista ja vaatteista jopa enemmän, kuin mies. Ruokakaupassa käydään vuorotellen. Olen ostanut itse kaikki harrastusvälineeni. Maksan itse kampaajani ja kosmetiikkani sekä vaatteet. Mies ei osta minulle mitään.
Miten minun vielä pitäisi elää, jotta en eläisi "miehen siivellä"?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei tykkää matkustelusta, tai sitten miehesi matkakiintiö täyttyy jo työmatkoilla. En välttämättä itsekään haluaisi enää vapaalla matkustaa, jos joutuisin töiden kautta tekemään niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen suuresti, että mies tuohtuu jos nyt varaan matkan minulle ja lapselle. En toki tiedä, mutta epäilen, ettei hän oikeasti haluaisi jäädä kotiin jos me lapsen kanssa lähdetään.
Kysyin häneltä jo matkustamisesta ja hän sanoi ettei saa siitä mitään. Oletan, ettei hän silloin ole halukas lähtemään matkalle.
Ap
Tähän kiteytyy hyvin ongelmasi parisuhteessasi. Oletat ja oletat sen sijaan, että kysyisit suoraan mieheltäsi. Oletat, että miehesi ei ole halukas lähtemään, mutta oletat myöskin, että hän tuohtuu, jos varaat matkan vain itsellesi ja lapsellesi. Niinpä sitten jätät matkan varaamatta ja harmittelet, että et miehesi takia pääse matkustamaan. Kaikki tämä vain sen vuoksi, että et halua esittää miehellesi yhtä kysymystä.
En väitä, etteikö myös miehesi käytöksessä olisi parantamisen varaa, mutta kyllä sinä myös itse tuhoat parisuhdettasi ihan sillä, että et halua kommunikoida normaalisti, vaan toimit oletustesi varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ei paljoa vaadi pikkupomonq lähteä valmiiseen pöytään työreisuilla. Kaikki on hoidettu. Ei vältte tartte puhua vierasta kieltä kuin tylasioissa. T. Pomo"
Samoin olis ollut näillä kahdenkeskisillä lomamatkoilla. Mä järjestän kaiken. Ainut ero on, että mies joutuu maksamaan omasta matkastaan, eikä tarvi puhua työasioista, jos ei halua.
ap
Se vaatii sen että ainoa vapaa menee tehdessä jotain mistä ei pidä
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Kadehdit miehesi työmatkoja? Voin kertoa, että työmatkat eivät ole hauskoja matkoja, vaikka söisit miten hienosti. Raskaita, stressaavia ja pitkiä päiviä.
Riippuu kyllä tosi paljon matkaseurasta. Kotona jos on tossa kohtaa (10 vee aviossa) jo vähän nihkeetä niin työmatkalla latu luistaa sopivan työkaverin kanssa kuin Lillehammerissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapset ei kaipaa ulkomaanreissuja kuin silloin, kun toinen vanhemmista ryhtyy lasta manipuloimaan, että "että isi se vaan reissaa, me ei koskaan...". Minusta ap on itsekäs: hänellä on ollut kaikki mahdollisuudet saada samanlainen työ kuin miehellään on, mutta hän on valinnut pienemmän työmäärän, pienemmän palkan ja elämisen miehen siivellä."
Millä perusteella väität, että teen vähemmän töitä ja elän mieheni siivellä?
Ap
Itsehän niin kerroit. Näennäisesti voit tehdä töitä saman verran mutta palkka ratkaisee eli TULOS
Vierailija kirjoitti:
"Sinä voit arvottaa asian noin. Suurimmalle osalle se kumppani on tärkein ei raha. Rakastan puolisoqni en hänen omaisuuttaan"
Miten se "puoliso on tärkein" ilmenee jos ei ole valmis laittamaan yhtään rahaa asioihin josta se puoliso tai muu perhe voisi ilahtua?
Sehän tässä juuri on se ristiriita että saatetaan sanoa puolison tai perheen olevan itselle tärkein mutta se ei sitten kuitenkaan jatku jos kyse on rahasta. Silloin ollaan ihan itsekkäitä. Puolisoa ollaan valmiita huomioimaan vain tavoilla jotka eivät saa maksaa mitään, ainakaan enempää kuin se toinen pystyy laittamaan.
Puoliksi ne asiat edelleen maksetaan. En näe mitään järkeä hussata enempää kuin tarvis vaikka varaa on. Vaimolla on varaa 29kn autoon, minulla 40kn. Miksi pitäisi hommata 30kn auto vain koska on varaa? Itse kyllä olen maksanut loppujen lopuksi aina eniten, en vain pidä numeroa mutta jos jtn elintasoa ruvetaan vaatimaan vain koska olen varakas nousee sarvi otsalle heti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen suuresti, että mies tuohtuu jos nyt varaan matkan minulle ja lapselle. En toki tiedä, mutta epäilen, ettei hän oikeasti haluaisi jäädä kotiin jos me lapsen kanssa lähdetään.
Kysyin häneltä jo matkustamisesta ja hän sanoi ettei saa siitä mitään. Oletan, ettei hän silloin ole halukas lähtemään matkalle.
Ap
Ainakaan sinun kanssasi... Toisen kanssa tilanne voisi olla aivan erilainen.
Mies ei halua maksaa lapsesi rastastusharrastusta. Mieti nyt.
Vierailija kirjoitti:
"Kuinka varmaa on, että nuo todella ovat olleet työmatkoja eikä reissuja kavereiden kanssa?"
No usein taksi on tullut hakemaan hänet kotipihasta, niin oletan olleen työmatkoja.
ap
Todennäköisempää on kyllä että hänellä on sidechick. Osa saattaa toki olla työmatkojakin mutta niiden alle on hyvä peitellä kaikenlaisia kuvioita kun niistä ei välttämättä "saa" kaikkea kertoa. Onko tullut vähän lapsesta kiloja ja paikat roikkuu erilailla kun ennen?
"Näennäisesti voit tehdä töitä saman verran mutta palkka ratkaisee eli TULOS"
Palkka ei ole sama asia kuin työn teko vaan se on siitä työstä saatava korvaus. Paljon työtä tekevä voi saada silti vähän palkkaa ja vähän työtä tekevä paljon palkkaa.
Työnteossa ei ole mitään näennäistä.
Monenko puoliso ilahtuu siitä tiedosta, että myydään koti ja muutetaan vuokralle, koska minä haluan nyt olla enemmän perheen kanssa ja se tarkoittaa palkan puolittumista. Jostain syystä valittajalle kyllä kelpaa raha ja se, mitä sillä saadaan, mutta jos toinen ryhtyykin panostamaan perheeseen eikä rahaa enää olekaan käytössä entiseen malliin, alkaa uudenlainen valitus siitä, miten kaikki on kallista.
Lapset ei kaipaa ulkomaanreissuja kuin silloin, kun toinen vanhemmista ryhtyy lasta manipuloimaan, että "että isi se vaan reissaa, me ei koskaan...". Minusta ap on itsekäs: hänellä on ollut kaikki mahdollisuudet saada samanlainen työ kuin miehellään on, mutta hän on valinnut pienemmän työmäärän, pienemmän palkan ja elämisen miehen siivellä.