Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
341/742
|
03.03.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ns. tavallinen matka?
Tavallinen matka on esim. matka Kreikkaan, hintaa 1000e. Luksusmatka on matka Californiaan, hinta 5ke. Suurimmalla osalla suomalaisista ei ole varaa matkustella viidellä tonnilla per pää per vuosi.
Lähtisin mielelläni Kreikkaan. Puhuinkin aiemmin Euroopan matkoista. Manteretta mulla ei ole ainakaan toistaiseksi tarvetta vaihtaa. Kun näkis nyt edes vähän Eurooppaakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuinka varmaa on, että nuo todella ovat olleet työmatkoja eikä reissuja kavereiden kanssa?"
No usein taksi on tullut hakemaan hänet kotipihasta, niin oletan olleen työmatkoja.
ap
"En tiedä puhutko omasta kokemuksesta, mutta minä en usko tuohon. En tunne ketään tuollaista. Päinvastoin kaikki tuntemani ihmiset, jotka reissaavat työn puolesta, tekevät sitä myös perheen kanssa."
Puhun kokemuksesta koska oma mieheni on sellainen. Työssä koko yksikön pomona ja työhön kuuluu paljon edustamista ja sosiaalista kanssakäymistä asiakkaiden kanssa. On selviytynyt siitä vuosikymmeniä nousujohtoisella uralla mutta kun tulee kotiin niin haluaa lepa ja rauhaa ja mielellään vetäytyy mökille jossa ei tarvitse tavata ketään.
Minua se ei haittaa mutta ymmärrän että jotain muuta kumppania voisi haitata.
Ihmiset ovat siis erilaisia ja osa kyllä ihan oikeasti kuormittuu liiasta sosiaalisuudesta ja edustamisesta niin että ei halua mitään samaa vapaalle.
Vierailija kirjoitti:
"En tiedä puhutko omasta kokemuksesta, mutta minä en usko tuohon. En tunne ketään tuollaista. Päinvastoin kaikki tuntemani ihmiset, jotka reissaavat työn puolesta, tekevät sitä myös perheen kanssa."
Puhun kokemuksesta koska oma mieheni on sellainen. Työssä koko yksikön pomona ja työhön kuuluu paljon edustamista ja sosiaalista kanssakäymistä asiakkaiden kanssa. On selviytynyt siitä vuosikymmeniä nousujohtoisella uralla mutta kun tulee kotiin niin haluaa lepa ja rauhaa ja mielellään vetäytyy mökille jossa ei tarvitse tavata ketään.
Minua se ei haittaa mutta ymmärrän että jotain muuta kumppania voisi haitata.
Ihmiset ovat siis erilaisia ja osa kyllä ihan oikeasti kuormittuu liiasta sosiaalisuudesta ja edustamisesta niin että ei halua mitään samaa vapaalle.
Ymmärrän tuon, jos työ on koko ajan tuollaista. Ap:n puolison tapaus ei kuitenkaan vaikuta ihan tuolta.
Taitaa olla tällainen bare minimum -tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En tiedä puhutko omasta kokemuksesta, mutta minä en usko tuohon. En tunne ketään tuollaista. Päinvastoin kaikki tuntemani ihmiset, jotka reissaavat työn puolesta, tekevät sitä myös perheen kanssa."
Puhun kokemuksesta koska oma mieheni on sellainen. Työssä koko yksikön pomona ja työhön kuuluu paljon edustamista ja sosiaalista kanssakäymistä asiakkaiden kanssa. On selviytynyt siitä vuosikymmeniä nousujohtoisella uralla mutta kun tulee kotiin niin haluaa lepa ja rauhaa ja mielellään vetäytyy mökille jossa ei tarvitse tavata ketään.
Minua se ei haittaa mutta ymmärrän että jotain muuta kumppania voisi haitata.
Ihmiset ovat siis erilaisia ja osa kyllä ihan oikeasti kuormittuu liiasta sosiaalisuudesta ja edustamisesta niin että ei halua mitään samaa vapaalle.
Ymmärrän tuon, jos työ on koko ajan tuollaista. Ap:n puolison tapaus ei kuitenkaan vaikuta i
No ihmiset ovat erilaisia ja osa kuormittuu vähemmästä ja kaipaa enemmän palautumista. Ei tässä voi tehdä mitään sellaista sääntöä paljonko joku "saa" kuormittua ja ragoida.
"No ihmiset ovat erilaisia ja osa kuormittuu vähemmästä ja kaipaa enemmän palautumista. Ei tässä voi tehdä mitään sellaista sääntöä paljonko joku "saa" kuormittua ja ragoida. "
Joskus voi joutua tekemään valintoja uran ja perheen hyvinvoinnin välillä. Siinä valinnassa pitää kuunnella puolisoa. Jokainen tekee päätöksensä itse, mutta silloin pitää myös kantaa seuraukset. Joillekin puolisoille sopii, että mies ei suostu matkustamaan perheensä kanssa, joillekin ei. Jos työ on niin kuormittavaa, että käyttää sitä syynä ja se ei sovi puolisolle, niin mitä pitäisi tehdä? Kumpi joustaa?
Kyllä lapsellekin olisi varmaan mukavaa, jos reissattaisiin yhdessä. Lapsi muistaa lopun ikäänsä, että ei ole päässyt reissaamaan yhdessä perheen kanssa vaikka siihen olisi ollut varaa ja tietää, että isä on reissannut paljon. Minusta tuollainen mies käyttäytyy itsekkäästi. Sellainen on ok vain, jos se on aidosti ok myös puolisolle.
Tässä kuviossa ihmettää se, että mies on kuitenkin lähtenyt matkoille, jos jomman kumman vanhemmat ovat järkänneet ne ja on menty yhdessä. Ovatko he silloin maksaneetkin matkat? Onko tässä kuitenkin kyse pihuudesta ja rahasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa vai ei halua? Ei tässä muu auta, kuin kysyä mieheltä itseltään.
Juttelin miehen kanssa ja nyt hän sanoi suoraan, ettei halua matkustaa. Ei kuulemma saa siitä mitään. Ei ole tottunut matkustelemaan, kun ei heidän perheessäänkään koskaan matkusteltu. Stressaantuu vieraalla kielellä puhumisesta ja siirtymistä. Eli ei auta, vaikka minä järjestän kaiken, hän stressaa matkaa ilmeisesti silti.
Ystäväni ovat perheellisiä ja käyttävät tietysti omat lomabudjettinsa perheen kanssa matkusteluun. Eli jos haluan matkustaa, lähden yksin.
Ap
Ei ole kovin uskottavaa. Mies matkustaa ulkomailla työn puolesta ja kehuskelee, miten ovat kierrelleet nähtävyyksiä ja syöneet hienoissa ravintoloissa firman piikkiin. Ja kaikki tämä suomenkielellä? Että muka stressaantuu v
Täysin uskottavaa nimimerkillä kokemusta on. Kyllä minunkin mieheni kierteli nähtävyyksiä yms, mutta silti stressaantui erittäin paljon matkoista. Lisäksi voin kertoa, että työkavereiden kanssa täytyi todellakin vetää eri roolia eikä voinut näyttää stressaantumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suunnilleen sama, miehellä hyvä palkka, itsellä keskiverto ja hyvä työtilanne onneksi ollut molemmilla.
Pääosin olemme tyytyväisiä menojen jakautumiseenn ja harvemmin sitä tarvitsee laskeskella.
Me maksetaan asuminen noin puoliksi, sitten mies käy enemmän ruokakaupassa (välillä voi olla kausi että itse käyn, jos on vaikka työmatkan varrella). Kun mennään ulos syömään, mies maksaa lähes aina.
Itse teen enemmän kodin hankintoja, maksan lehdet yms, yleensä lasten harrastukset menevät minun tililtä. Välillä tuuppaan laskun miehelle ja käsken vuorostaan maksaa.
Itse en oikein tykkää matkustella, joten mies houkuttelee mua ja maksaakin enemmän matkoista, matkoilla ravintolassa aina maksaa. Joskus hän käy esim lapsemme tai kaverinsa kanssa matkalla ilman mua, tämä sopii hyvin.
Meillä myös minä ku
Anteeksi nyt vaan mutta miehesi vaikuttaa kaiken kerrotun perusteella ihan täysin kusipäältä. Ei ole kiinnostunut sinun tai lapsenne tyytyväisyydestä, ainoastaan omastaan. Tuollaista tuo tulee olemaan hamaan tappiin, koska sinä ja perhe olette hänelle itsestäänselvyys jonka eteen ei tartte tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No ihmiset ovat erilaisia ja osa kuormittuu vähemmästä ja kaipaa enemmän palautumista. Ei tässä voi tehdä mitään sellaista sääntöä paljonko joku "saa" kuormittua ja ragoida. "
Joskus voi joutua tekemään valintoja uran ja perheen hyvinvoinnin välillä. Siinä valinnassa pitää kuunnella puolisoa. Jokainen tekee päätöksensä itse, mutta silloin pitää myös kantaa seuraukset. Joillekin puolisoille sopii, että mies ei suostu matkustamaan perheensä kanssa, joillekin ei. Jos työ on niin kuormittavaa, että käyttää sitä syynä ja se ei sovi puolisolle, niin mitä pitäisi tehdä? Kumpi joustaa?
Kyllä lapsellekin olisi varmaan mukavaa, jos reissattaisiin yhdessä. Lapsi muistaa lopun ikäänsä, että ei ole päässyt reissaamaan yhdessä perheen kanssa vaikka siihen olisi ollut varaa ja tietää, että isä on reissannut paljon. Minusta tuollainen mies käyttäytyy itsekkäästi. Sellainen on ok vain, jos se on aidosti ok myös puolis
Tai sitten kyse on siitä, ettei vanhempien järkkäämiltä matkoilta kehtaa kieltäytyä ja heidän takiaan ollaan valmiita näkemään se vaiva. Vaimolla ei niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kanssa pääsee hienoille dinnereille ja ties ja minne katsomaan pitkin maailmaa hienoja paikkoja. Minä olen päässyt noihin asioihin käsiksi siten, että mies on maksanut myös minut mukaan jonkun kerran hienoihin ravintoloihin ja hienoille matkoille meidän 15 vuoden avioliiton aikana.
Ymmärrän mistä puhut. Kyllä minuakin hieman haittaisi, jos olisin kokonaan ulkopuolella noista asioista. MUTTA, ei ne hienot ravintolat tai Ameriikan matkat sitten lopulta kuitenkaan kovin kummoisia ole. Niissä parasta on se, että tietää mitä nämä asiat on. Bisnesluokassa Amerikkaan lentäminen tuntui oudolta, kun lentoemäntä oli aivan ylitsepursuavan ystävällinen. Se tuntui teennäiseltä. Viimeiset pari ravintolaa, jossa pääruoat maksoi sen yli 50 euroa, ei ruoan maku vakuuttanut.
Lyhyesti: haikailet sellaisen asian perään, jonka merkitys ihmisen onnellisuudessa on hyvin vähäinen. Varsinkin, jos sinulla on muutama ystävä, asut kivanoloisessa kodissa, syöt hyvää ja terveellistä ruokaa, pääset silloin tällöin ns. tavalliselle matkalle ja silloin tällöin ns. tavalliseen ravintolaan. Ja jos miehesi on vielä niin fiksu, ettei hehkuta kokemiaan asioita kotona, olisin melko tyytyväinen asioihin. Olisivatko asiat paremmin, jos miehesi olisi perusduunari, eikä hänellä olisi tällaisiin asioihin pääsyä?
En ole ap, mutta itse olisin onnellisempi perusduunarin kanssa, joka innoissaan suunnittelisi kanssani matkoja vaikka sitten naapuripitäjän nähtävyyksiä katselemaan.
Ei se, mihin se matka kohdistuu, vaan se onko toinen innoissaan kanssasi menossa ja kokemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ole ap, mutta itse olisin onnellisempi perusduunarin kanssa, joka innoissaan suunnittelisi kanssani matkoja vaikka sitten naapuripitäjän nähtävyyksiä katselemaan.
Ei se, mihin se matka kohdistuu, vaan se onko toinen innoissaan kanssasi menossa ja kokemassa. "
Eli kun kummallakaan ei ole näitä matkakokemuksia niin niitä halutaan hankkia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tiedän, mistä puhun, koska olen itse vastaavanlaisissa tehtävissä. Minusta ei ole mitenkään uskottavaa tuo vieraan kielen kanssa kommunikoinnin hankaluus. Ei hän olisi edenny uralla, jos se olisi ongelma. Ja jos käytännön järjestelyiden kanssa on ongelmia, niin vaimo voi hoitaa varaukset ja muut järjestelyt. En kyllä mitenkään usko, että sellainenkaan voisi olla ongelma hyvin koulutetulle ja johtavassa asemassa olevalle henkilölle."
Luulen että tässä on mennyt hieman sekaisin hankaluus ja rasittavuus. Moni ihminen kyllä pärjää vieraalla kielellä ja edustaa maailmalla sen mitä työ vaatii. Ja selviytyy siitä kunnialla. Moni ihminen kuitenkin kuormittuu siitä aika paljon ja haluaa sitten vapaa-aika jotain ihan muuta jotta taas nollaa tuota stressiä. Ei siis jaksaisi enää samaa asiaa vapaa-ajalla eli sitä että sittenkin olisi vastuussa siitä että asiat sujuvat jollain perheen reissullakin
En tiedä puhutko omasta kokemuksesta, mutta minä en usko tuohon. En tunne ketään tuollaista. Päinvastoin kaikki tuntemani ihmiset, jotka reissaavat työn puolesta, tekevät sitä myös perheen kanssa. Aika monet käyvät joka lomalla jossain reissussa ja monet useita kertoja vuodessa. Sen uskon, että henkilö, joka reissaa koko ajan, ei välttämättä halua tehdä sitä vapaa-ajalla. Tässä ei kuitenkaan ole kyse sellaisesta.
Ihmisiä on varmasti erilaisia, jotkut tykkää reissata ja jotkut kokee ne työreissut rasittavina. Ap:n mies ei kuitenkaan työn puolesta reissaa niin paljoa että sen luulisi kovin paljoa vaikuttavan perheen kanssa menemiseen. Ja toisekseen kyllä kai sitä voisi puolison mieliksi edes joskus reissata (ja olla siinä hommassa mukana muutenkin kuin valittamassa kaikesta), vaikkei se niin oma lempijuttu olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa minustakin että ei ole oikein kohtaamista ja outo kahden elintason perhe.
Varisinkin kun sanot että:
... mies tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole...
Jos mies rakastaisi Sinua, ja pitäisi Sinua ja suhdettanne arvossa, mies maksaisi suurimman osan kuluista, koska olette kulkenut matkaa yhdessä nuoresta pitäen ja kumppanuutesi, tukesi ja uhrauksesi ovat tuottaneet tulosta.
Itse olisin jo lähtenyt suhteesta aikaa sitten.
Vaikuttaa että niin on mieskin, jos ei ole kiinnostunut viettämään aikaa ja matkustamaan kanssasi. Jos ymmärsin oikein kun viestisi oli pitkä ja luin sen ylimalkaisesti.
Ei rakkaus pitäisi olla maksamisista ja matkoista kiinni. Vaikka toinen tienaa enemmän ei ole velvollisuutta maksaa enemmän, ei tietenkään. Ei se parempi tulotaso lahjaksi kellekään ole tippunut. Itse matkustan töiden puolesta paljon ja joudun pöhisemään turhissa kekkereissä puku päällä. Vapaalla ensimmäinen asia ei ole matkustella rouvan kanssa, vaan nauttia kodista ja rouvasta siellä.
Parisuhteen noin muutenkin pitäisi perustua siihen, että halutaan olla yhdessä ja luoda siitä elämästä molemmille mukava.
Olen itse ollut avoliitossa niin, että tienasin miestäni paremmin. Maksoin suurimman osan kuluista, ei käynyt edes mielessä maksattaa hänellä puolia niin, että hän olisi pärjännyt rahoillaan juuri ja juuri, ja itse olisin saanut satasia säästöön joka kuukausi. Katson, että parisuhde on kuitenkin eri asia kuin kämppis.
Jos esim sairastuisin ja putoaisin pitkäksi aikaa pienelle rahalle, ja toinen alkaisi tästä velkakirjaa pitää kun en pystyisikään maksamaan puolia, niin se suhde olisi siinä.
"Ja toisekseen kyllä kai sitä voisi puolison mieliksi edes joskus reissata (ja olla siinä hommassa mukana muutenkin kuin valittamassa kaikesta), vaikkei se niin oma lempijuttu olisi. "
Tuo on juuri se pointti. Miksi ei voi tehdä noin, jos toinen pyytää?
Vierailija kirjoitti:
"En ole ap, mutta itse olisin onnellisempi perusduunarin kanssa, joka innoissaan suunnittelisi kanssani matkoja vaikka sitten naapuripitäjän nähtävyyksiä katselemaan.
Ei se, mihin se matka kohdistuu, vaan se onko toinen innoissaan kanssasi menossa ja kokemassa. "
Eli kun kummallakaan ei ole näitä matkakokemuksia niin niitä halutaan hankkia yhdessä.
Enemmänkin se, että puolisolla on halua viettää aikaa kanssasi, olla pari ja tehdä asioita yhdessä.
En itse saisi mitään suhteesta, jossa olisin puolet asuinkuluista maksava pyykkääjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tiedän, mistä puhun, koska olen itse vastaavanlaisissa tehtävissä. Minusta ei ole mitenkään uskottavaa tuo vieraan kielen kanssa kommunikoinnin hankaluus. Ei hän olisi edenny uralla, jos se olisi ongelma. Ja jos käytännön järjestelyiden kanssa on ongelmia, niin vaimo voi hoitaa varaukset ja muut järjestelyt. En kyllä mitenkään usko, että sellainenkaan voisi olla ongelma hyvin koulutetulle ja johtavassa asemassa olevalle henkilölle."
Luulen että tässä on mennyt hieman sekaisin hankaluus ja rasittavuus. Moni ihminen kyllä pärjää vieraalla kielellä ja edustaa maailmalla sen mitä työ vaatii. Ja selviytyy siitä kunnialla. Moni ihminen kuitenkin kuormittuu siitä aika paljon ja haluaa sitten vapaa-aika jotain ihan muuta jotta taas nollaa tuota stressiä. Ei siis jaksaisi enää samaa asiaa vapaa-ajalla eli sitä että sittenkin olisi vastuussa siit
Oletus ilmeisesti on, että naisen työ ei ole stressaavaa, joten hänellä on energiaa panostaa parisuhteeseen ja yhteiseen tekemiseen?
Vierailija kirjoitti:
"En tiedä puhutko omasta kokemuksesta, mutta minä en usko tuohon. En tunne ketään tuollaista. Päinvastoin kaikki tuntemani ihmiset, jotka reissaavat työn puolesta, tekevät sitä myös perheen kanssa."
Puhun kokemuksesta koska oma mieheni on sellainen. Työssä koko yksikön pomona ja työhön kuuluu paljon edustamista ja sosiaalista kanssakäymistä asiakkaiden kanssa. On selviytynyt siitä vuosikymmeniä nousujohtoisella uralla mutta kun tulee kotiin niin haluaa lepa ja rauhaa ja mielellään vetäytyy mökille jossa ei tarvitse tavata ketään.
Minua se ei haittaa mutta ymmärrän että jotain muuta kumppania voisi haitata.
Ihmiset ovat siis erilaisia ja osa kyllä ihan oikeasti kuormittuu liiasta sosiaalisuudesta ja edustamisesta niin että ei halua mitään samaa vapaalle.
Mäkin kuormitun liiallisesta sosiaalisuudesta. Mutta en pidä läheisiäni tällaisina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tiedän, mistä puhun, koska olen itse vastaavanlaisissa tehtävissä. Minusta ei ole mitenkään uskottavaa tuo vieraan kielen kanssa kommunikoinnin hankaluus. Ei hän olisi edenny uralla, jos se olisi ongelma. Ja jos käytännön järjestelyiden kanssa on ongelmia, niin vaimo voi hoitaa varaukset ja muut järjestelyt. En kyllä mitenkään usko, että sellainenkaan voisi olla ongelma hyvin koulutetulle ja johtavassa asemassa olevalle henkilölle."
Luulen että tässä on mennyt hieman sekaisin hankaluus ja rasittavuus. Moni ihminen kyllä pärjää vieraalla kielellä ja edustaa maailmalla sen mitä työ vaatii. Ja selviytyy siitä kunnialla. Moni ihminen kuitenkin kuormittuu siitä aika paljon ja haluaa sitten vapaa-aika jotain ihan muuta jotta taas nollaa tuota stressiä. Ei siis jaksaisi enää samaa asiaa vapaa-a
Oletus ilmeisesti on, että naisen työ ei ole stressaavaa, joten hänellä on energiaa panostaa parisuhteeseen ja yhteiseen tekemiseen?
Eli silloin kun naisen työ menee stressaavaksi, niin parisuhde on ohi?