"Niin hyvän miehen jätit" - Mikä oli totuus kulissin takana? (Kerro omasi)

Hyvä keskustelunavaus.

Mulla lähimmät ystävät ja varmaan perhekin tiesi / aavisteli, että suhteessamme on hankaluuksia enkä ollut onnellinen moneen vuoteen. Ulospäin mies oli kunnollinen, fiksu, rauhallinen, kouluttautui koko ajan, ei päihde- eikä talousongelmia...

Totuus kotona oli se, että mies viihtyi hyvin pitkälti perheessäkin omissa oloissaan. Minä hoidin kaikki lasten asiat: harrastukset, hammaslääkärikäynnit, neuvolat, koulun ja päiväkodin tapaamiset, opetin lapset hiihtämään, luistelemaan ja pyöräilemään, siivosin koko kodin, suunnittelin ruoat ja kävin kaupassa, laitoin ruoat, tein pihatyöt... Mies istui 90 % ajasta nojatuolissa selaamassa puhelintaan tai oli kuntosalilla, ei loppuvuosina osallistunut millään lailla perheen yhteiseen elämään. 

Hän oli hyvin ehdoton. Hänellä oli tiukat mielipiteet asioista eikä tullut pätkääkään vastaan. Jos hän sanoi, että mökille lähdetään kello 14 huomenna, niin ei juuri auttanut, kun sanoin etten ehdi vielä mitenkään siihen. Kahdelta lähdetään, piste. Ja suoraan mökille ajetaan, ei varmasti pysähdytä matkalla hakemaan mitään kirppiskassia Tiinalta, ei missään tapauksessa. Kahdelta lähdetään ja piste. Ei antanut minun edes puhua lausetta loppuun. Ilmapiiri oli kireä koko ajan. 

Suurimmaksi ongelmaksi nousi kuitenkin se, että mies oli todella epäsosiaalinen. Hän ei halunnut käydä kylässä, tutustua uusiin ihmisiin eikä halunnut, että meille tulisi vieraita. Saattoi olla todella töykeä ja riitaantuikin helposti esim. naapureiden kanssa. Tämä oli minulle kaikkein raskainta. Olen itse hyvin sosiaalinen ja muiden seurassa viihtyvä. Koska jouduin aina jännittämään miehen käytöstä ja reaktiota, en enää kutsunut mielelläni kuitenkaan esim. omia sukulaisiani meille kylään.

Olemme nyttemmin eronneet ja hyvä niin. Mutta edelleen varsinkin tuo etääntyminen omasta perheestä ja joistakin ystävistä harmittaa minua. Olen koittanut nyt eron jälkeen korjata asiaa, mutta en ole kehdannut sanoa esimerkiksi sukulaisilleni, että entinen puolisoni ei halunnut heitä nähdä eikä halunnut heitä kylään, niin siksi minäkin olin vuosia poissa heidän elämästään. Hävettää, että alistuin tuollaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tätä en ymmärrä, että miksi te ette voi edes omille vanhemmille ja lähipiirille kertoa totuutta? Mikä siinä vielä eron jälkeenkin niin hävettää? 

 

Se on sitten eri asia, jos eivät kerrottua usko, mitta silloin ongelma todella on heidän. Niin kauan kun ette kerro koko totuutta, ette myöskään voi odottaa muiden ymmärtävän, mistä on kyse.

Lähinnä tulee mielikuva, että Ap:n lapsuudenperhe ei ajattele tyttärensä parasta. Todennäköisesti Ap aavistaa etukäteen, että jos hän kertoo asioista, vanhemmat eivät usko häntä. Tosielämässä ihminen ei hevin lähde kiltin ja mukavan aviopuolison luota. Suomen laki koskien omaisuutta ja avioliittoa pitäisi uudistaa  vastaamaan nykyajan todellisuutta. Vain avioliiton aikana aikana ostetun kodin pitäisi olla yhteistä omaisuutta. Eron tai kuoleman kohdatessa tehtäisiin jonkinlainen jako.  Kaikki muu olisi puolisoiden omaa, henkilökohtaista omaisuutta. Oikeasti ihmiset eivät enää uskalla mennä avioon, koska siitä seuraa niin paljon haittaa omaisuusasioissa.

Minä olin naimisissa juuri sellaisen komean, urheilullisen, ulospäinsuuntatuneen miehen kanssa, joka oli aktiivisesti mukana urheiluseuratoiminnassa ja josta kaikki kehui, kuinka hyvä mies on.

Kotona hän oli alistava, haukkui minua törkein sanankääntein, katseli ja kommentoi avoimesti muita naisia, pahoinpiteli minut kerran ennen eroa. Hänellä oli vihanhallintaongelmia. Suuttuessaan oli aivan hirveä, tavarat lenteli, paiskasi mm. uuden tietokoneen ja näytön pskaksi seinään. 

On todella sellainen ihminen, että se kuva jonka antoi muille vs. millainen oli kotona oli täysin erilainen.

Narkkijuoppo oli hän. Täysin munansa vietävissä.

Miljonääri, komea, menestynyt, urheilullinen, mukava seuramies.

Kotona täysi sika: henkinen ja fyysinen väkivalta (myös lapsia kohtaan), pettäminen, häipyi harrastamaan aina kun vain pystyi ja minä hoidin oman työn, lapset ja kodin. Näitä asioita hän ei silti nähnyt vaan koki tekevänsä kotona paljonkin. Noh, on onneksi nyt toisen onnena

Pihtasi seksiä ja petti pari kertaa. Kotona keskittyi lähinnä katsomaan telkkaria. 

Vierailija kirjoitti:

Joka perjantai räkäkännissä. Vuoden verran petti toisen naisen kanssa. Kyttäsi silmä kovana teinityttöjä. Ilkeä letkauttelija. Ja pieni meisseli. 

Pienen meisselin miehet kyttäävät ala-ikäisiä. Kaipa luulevat, että heidän mittasuhteensa menevät yksiin.

Ylipäätään kukaan avioliiton ulkopuolinen ei pysty täysin käsittämään, mitä kaikkea liiton sisällä tapahtuu. Niinpä nämä "hyvä mies"-mielipiteet kannattaa pitää visusti sisällään. Eivät ne kuitenkaan saa aikaan muuta kuin mielipahaa.

Mies oli ihan tuuliviiri asiassa kuin asiassa. Ja sen seurauksena ajautui järkyttäviin velkaongelmiin. Perusti yrityksen johon laittoi valtavasti rahaa kiinni ja muutaman vuoden päästä ei enää kiinnostanutkaan koko ala. Velat jäi kaikesta. Elettiin tiukilla ja silti oli pakko saada moottoripyörä, uusi auto jne (minun nimiin tietenkin!), kun pitäähän hänen vähän saada elämästä nauttia kaiken velkapaskan keskellä. Vihelsin pelin poikki ja vapauduin tuosta sekoilusta. Muiden mielestä oli niin luotettava mies joka kantaa vastuun perheestään :D 

Vierailija kirjoitti:

En ole eronnut mutta jos eroaisin, syy olisi miehen alkoholin käyttö ja holtittomuus talouden hoidossa. Lisäksi käytöksensä minua kohtaan. Ulkopuolisen silmin rikkoisin unelmaperheen ja jättäisin niin hyvän miehen. 

 

Laitan rahaa jemmaan tulevaa eroa varten, ne pitää pimittää mieheltä joka ei tee kuin velkaa. Onneksi on osittainen avioehto.

Miehenä on suru lukea tällaisia. Mutta just yksi tuttavaperhe päätyi eroon, kun mies oli pelannut. Alkoi tulla perintäkirjeitä postissa.

Eka pari vaan ja muutamat tonnit. Lopulta paljastui että oli mennyt yhteiset säästöt ja vielä velkaa tullut. Yhteensä meni yli 40 te, joka on insinööri-sairaanhoitajaperheelle valtava raha menettää nettipeleihin. Se ei toki jäänyt sivulle salaisuudeksi, mistä ero johtui.

Vierailija kirjoitti:

Tätä en ymmärrä, että miksi te ette voi edes omille vanhemmille ja lähipiirille kertoa totuutta? Mikä siinä vielä eron jälkeenkin niin hävettää? 

 

Se on sitten eri asia, jos eivät kerrottua usko, mitta silloin ongelma todella on heidän. Niin kauan kun ette kerro koko totuutta, ette myöskään voi odottaa muiden ymmärtävän, mistä on kyse.

Ehkäpä sille on syynsä, miksi ei kerro. Omat vanhemmat voivat olla hyvinkin ikäviä, arvostelevia ja ilkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin naimisissa juuri sellaisen komean, urheilullisen, ulospäinsuuntatuneen miehen kanssa, joka oli aktiivisesti mukana urheiluseuratoiminnassa ja josta kaikki kehui, kuinka hyvä mies on.

Kotona hän oli alistava, haukkui minua törkein sanankääntein, katseli ja kommentoi avoimesti muita naisia, pahoinpiteli minut kerran ennen eroa. Hänellä oli vihanhallintaongelmia. Suuttuessaan oli aivan hirveä, tavarat lenteli, paiskasi mm. uuden tietokoneen ja näytön pskaksi seinään. 

On todella sellainen ihminen, että se kuva jonka antoi muille vs. millainen oli kotona oli täysin erilainen.

Annas kun arvaan: oli tämä "vihanhallintaongelma", mutta koskaan ei ollut niin vihainen, että olisi rikkonut omia tavaroitaan, vain sinun tai yhteisiä?

Kunnon voimaantumis- ja erofantasiat ja miesvihat tulilla tässä ketjussa, hyvin te justiinat vedätte!

Itselläni on riitaisan äidin tyttärenä lähinnä kokemus siitä, että se mitä kerrotaan ei ole totta. Äiti jyräsi perheensä ihan huolella. 

Nyt sitten 80+ isässä katkera ja harhaluuloinen. 

Minulle kävi toisinpäin! Kun kerroin erosta, perhe ja ystävät riemuitsivat, että lopultakin! Kukaan ei sitten ollut vaivautunut suhteen aikana sanomaan, että mies on kelvoton! 

Setänne ja Sirpa kylmässä forever

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä en ymmärrä, että miksi te ette voi edes omille vanhemmille ja lähipiirille kertoa totuutta? Mikä siinä vielä eron jälkeenkin niin hävettää? 

 

Se on sitten eri asia, jos eivät kerrottua usko, mitta silloin ongelma todella on heidän. Niin kauan kun ette kerro koko totuutta, ette myöskään voi odottaa muiden ymmärtävän, mistä on kyse.

Asia ei kuulu muille. 

No mitä sitten natisette että kukaan ei ymmärrä ja kaikki luulevat väärin? Selvästihön teitä kiinnostaa, mitä muut ajattelevat, mutta ette silti halua antaa toisille välineitä ajatella oiokein.

 

Sitäpaitsi teidän lähipiiri varmaan haluaisi tukea teitä, mutta te ette anna. Näin teette tahallanne elämästänne vaikeampaa kuin olisi tarpeen.

Näinhän se menee. Kun mies tekee päätöksen, hän on asian harkinnut ja sillä hyvä. Kukaan ei kyseenalaista.

Mutta kun nainen tekee päätöksen, alkaa utelu, arvailu, neuvominen, syyllistäminen ja vähättely. Miehet ja naiset selostavat omia näkemyksiään naisen päätöksestä päin naamaa ja selän takana. Miehet yleensä selän takana. Pitää selittää ja perustella, miksi nainen päätöksensä teki. Pitää saada lupa muilta. Jos ei alistu selittelemään, se kyllä kostetaan tavalla tai toisella.

Ap täällä lukee. Tuo oli tosi hyvin ilmaistu, että puoliso vieraantui perheestään. Että juuri näin meilläkin kävi. En osannut sitä noin sanoittaa. Mutta toden totta; Harrastusaktiivina ja seuramiehenä kylillä. Kotona vetäytyi makkariin. Totaalisesti omiin oloihinsa. Onneton olin viimeiset vuodet. Onnellinen en oikeastaan koskaan. 

Ja kaikki täälläkin auton huolloista lasten uimataidon opettamiseen ja kodin ylläpitoon oli minun harteilla.

Viimeiset kolme vuotta; Pyysin osallistumaan. Rukoilin ja väänsin rautalangasta. Että siinä missä tuntuu olevan kylillä harrastuspiireissään korvaamaton niin kotonaan on tehnyt itsestään samantekevän. Minulle ja lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Tarinaani en kerro , sanon mielipiteeni. Sivulliset on niin kärkkäitä mielipiteitään julki tuomaan vaikka ei tiedä lainkaan mitä tapahtuu seinien sisällä. Kuultua on , " kun oli niin hyvä mies". Pohjanmaalla on sanonta:" kylän hyvä, kodin paha". Näin usein asia on. Ja puhun täysin omasta elämästäni. Ei saisi olla oikein mitään mieltä muiden elämästä kun tiedossa ei muuta ole kuin " kulissit".

Kylän liru, kodin piru. "Hän on niiiiiin mukava".

Mitäs sitten jos se mies on oikeasti hyvä? Esim siskoni kyllästyi tekemään ja osallistuvaan mieheensä ja hankki sivusuhteen, jos toisenkin.

Mies hoiti ja hoivas kodin, kävi duunit, että vaimo saa mieleisensä kodin. Hän oli urheilullinen ja lähes raitis. Tää mies palvo maata systerini jalkojen alla. Hän oli valmis maksamaan kaiken! Vastineeksi hän halusi uskollisuutta.

Munkin mies oli ihastuksissaan tuohon jantteriin, että miten voi olla noin hyvä tyyppi.

Mä tiesin kyllä siskon kyllästymiset, kun jaksa narista miehensä säntillisyydestä ja niin tylsyydestä. Sängyssäkin kuulemma säälittävä.

Sitten ero tuli. Tuo tylsä isä ilmoitti, että hän ja lapset ei ole  mitään väärin tehnyt, joten akka kerää kamansa ja voi tulla pari kertaa kuussa moikkaamaan lapsiaan. Hän tappelee vaikka korkeinpaan oikeuteen asiasta.

Sisko suostui, ei uskaltanut muuta. Hän sai vapauden mennä ja ihmetellä erinäisiä miehiä. Vuosia on vierinyt ja eron tuska häipynyt, niin saa lapsia lomille viedä ja tavata useammin. Eipä häntä tämä järjestely ole isommin haitannut alkujärkytyksen jälkeen.

Se mies on yhä sinkku. Ei meinaa vakavaa aloittaa, kunnes lapset lähtee omilleen. Jos silloinkaan. On katkeroitunut pettämisestä, mutta muutoin täydellinen mies.