"Niin hyvän miehen jätit" - Mikä oli totuus kulissin takana? (Kerro omasi)
Olen eronnut hiljattain. Ja törmännyt sukulaisilta ja tuttavilta lauseeseen "Niin hyvän miehen jätit". Kukaan heistä ei tiedä, mitä kulissin takana komeili. Enkä aio kertoa. Olkoon.
Ulospäin ex vaikutti sosiaaliselta ja vitsikkäältä seuramieheltä, on pienenllä paikkakunnalla tunnettu harrastusaktiivi ja ihmiseltä, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa. Menevä ja tekevä.
Kyllähän tuo meni ja tekikin. Kodin ulkopuolella. Totuus on, että harrastusaktiivina toimiminen meni kaiken edelle. Töiden ja perheenkin. Kotona ei osallistunut arjen pyöritykseen ikinä juuri ollenkaan, arkijärkeä ei ollut, ei ollut läsnä lapsille (koko ajan tietokoneella harrastusjuttuja), yhteisten menojen maksamisesta sai joka kuukausi vuodesta toiseen muistuttaa, loukkaantuva ja uhriutuva mököttäjä, kykenemätön kommunikoimaan mistään tunnepuolen asioista. Kirsikkana kakun päällä ositusta tehdessä paljastui, että oli pimittänyt minulta velkaantumisensa.
Lisäksi välini omiin vanhempiini menivät poikki, koska he eivät tätä eroa noin hyvästä miehestä sulattaneet. Tekivät selväksi (jo ennen kuin veloista siis tiesin), että valitan turhasta, kun useamman vuoden kerroin olevani yksin vastuussa kaikesta kotiin liittyvästä.
Olisi kiva kuulla muiltakin avautumisia tästä aiheesta.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Ja näille sitten teette oikein useamman lapsen 😂😂😂
Oletko tietoinen että asiat ei ole niin miltä aluksi vaikuttaa.
Mies pelasi strategisia lautapelejä ja siitin ei noussut erektioon 🤥 ei ollut hyvä mies
Mun mies petti minua ja kertoi minulle itse. Suhde päättyi puoleltani välittömästi. Yhteisiä ystäviä tuli minulle puolustelemaan, että kenelläkös miehellä ei joskus tekisi toista naista mieli. Miehen äiti taas oli läksyttänyt miestä, että ei tuollaisia asioita pidä kertoa, turhaan pilasi hyvän suhteen kertomalla.
Tosi asiassa suhde oli ollut jo vuosia aivan hirveä. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Olin jatkanut suhteessa vain siksi, että mies oli saanut minut uskomaan, että hän on maailman ainoa mies joka pystyisi olemaan minun kaltaiselleni surkimukselle uskollinen.
Kova tekemään töitä, hyvä isä, toi palkan kotiin, ei juonut eikä lyönyt. Seksiäkin oli erilleenmuuttopäivään saakka. Arvostusta ja kumppanuutta ei kuitenkaan meidän välillä
Eron jälkeen selvisi että oli pettänyt ties kuinka pitkään. Ei myöskään koskaan hakenut eikä tuonut lapsia viikonloppuisin, ei pitänyt yhtään lomaa, ei maksanut mitään muita kuluja kuin minimielarit jne.
Onneksi erosin!!
Vierailija kirjoitti:
Tarinaani en kerro , sanon mielipiteeni. Sivulliset on niin kärkkäitä mielipiteitään julki tuomaan vaikka ei tiedä lainkaan mitä tapahtuu seinien sisällä. Kuultua on , " kun oli niin hyvä mies". Pohjanmaalla on sanonta:" kylän hyvä, kodin paha". Näin usein asia on. Ja puhun täysin omasta elämästäni. Ei saisi olla oikein mitään mieltä muiden elämästä kun tiedossa ei muuta ole kuin " kulissit".
Näin juuri. Siihen " kun oli niin hyvä mies" vielä lisäksi ja " niin kova tekemään töitä". Entä se alkoholin käyttö: juoppohulluna puukko kädessä ajaa perheensä lumihankeenkin pakoon. Eikä mikään salaisuus ollut. Suoraan omasta lapsuudestani. Vihaan ja inhoan alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Mun "hyvä nainen" halus vaan kotiorjan ja rahoittajan hänen pinkille prinsesda instagram elämälleen. Kun lasten tultua arki meni heidän ehdoilla niin exä päättikin haluta city elämää ja seikkailua. Muutti pois johonkin vuokra yksiöön ja minä jäin lasten kanssa omaan taloomme.
Hyvä kun kerroit ettei jää käsitystä että vain miehistä kerrotaan ja heitä moititaan . Molemmissa löytyy näitä: "Kun niin hyvän jätit"
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ymmärrä, että miksi te ette voi edes omille vanhemmille ja lähipiirille kertoa totuutta? Mikä siinä vielä eron jälkeenkin niin hävettää?
Se on sitten eri asia, jos eivät kerrottua usko, mitta silloin ongelma todella on heidän. Niin kauan kun ette kerro koko totuutta, ette myöskään voi odottaa muiden ymmärtävän, mistä on kyse.
Siinä vaiheessa kun uskalsin kertoa, exä oli jo puhunut suurimman osan lähipiiristä pyörryksiin. Kun itse on pitänyt vuosia kulisseja yllä, avautuminen ei ole ihan helppoa.
Mies käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Minuun hän ei käynyt käsiksi parin ensimmäisen kerran jälkeen, mutta yli kymmenen vuotta pelkäsin sen tapahtuvan uudestaan. Hän manipuloi minut uskomaan, etten ole mitään enkä pärjää ilman häntä, että hän vie erossa lapset, että hän vie erossa ihan kaiken. Ulkopuolelle hän tietysti näytteli kivaa miestä ja hyvää isää, ja koska en ollut uskaltanut kertoa totuutta kenellekään, reaktiot eroon olivat että miksi jätin niin hyvän miehen.
Ap vastaa, miksi en kerro vanhemmilleni; Siksi koska ei olla oltu kahteen vuoteen missään puheväleissä. Miksi erikseen ilmoittaisin. Asia ei kuulu heille.
Äitini viimeinen puhelu piti sisällään, kun yritin viimeisen kerran asiasta jutella. Kertoa, että ero tulee ja minusta tuntuu todella alentavalta, ettei harkintakykyyni luoteta ollenkaan siinä samalla, kun siskoni eroa paskasta miehestä on odotettu kieli pitkällä ja veljeni ero taas sai olla ihan hänen oma asiansa.
Huusi sitten, että puhun paskaa, olen kiittämätön, nostan itseäni jalustalle ja luulen olevani parempi kuin muut yms. Lopuksi sanoi kertovansa lapsillenikin totuuden, kun ovat isoja, että millainen äiti heillä oikeasti on. Hävetä kuulemma sietäisi.
Ero ei ole kaduttanut hetkeäkään. Ja virallinen vastaus "Kasvoimme erillemme".
Puolison vanhemmat usein varmaan haluavatkin uskoa lapsestaan hyvää ellei heilkekin ole tullut vuosien myötä selväksi millainen se oma lapsi on. Toisaalta ei ole välttämätöntä edes tilittää kenellekään millainen se parisuhde on ollut.
En menisi itse ikinä syyllistämään ketään suhteen loppumisesta tai jättämisestä kun koskaan ei voi tietää miksi suhde päättyy. En tiedä onko lapsetkaan syy pysyä yhdessä jos toisen naama kerta kaikkiaan tympäisee. Pahempi heille on riitaisa ydinperhe kuin eronneet hyvinvoivat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ymmärrä, että miksi te ette voi edes omille vanhemmille ja lähipiirille kertoa totuutta? Mikä siinä vielä eron jälkeenkin niin hävettää?
Se on sitten eri asia, jos eivät kerrottua usko, mitta silloin ongelma todella on heidän. Niin kauan kun ette kerro koko totuutta, ette myöskään voi odottaa muiden ymmärtävän, mistä on kyse.
Asia ei kuulu muille.
No mitä sitten natisette että kukaan ei ymmärrä ja kaikki luulevat väärin? Selvästihön teitä kiinnostaa, mitä muut ajattelevat, mutta ette silti halua antaa toisille välineitä ajatella oiokein.
Sitäpaitsi teidän lähipiiri varmaan haluaisi tukea teitä, mutta te ette anna. Näin teette tahallanne elämästänne vaikeampaa kuin olisi tarpeen.
Annahan nyt sitten " tuhannen taalan" arvoinen vastaus siihen miten " lähipiiri" voi silloin auttaa kun keskellä yötä äiti lapset kainalossa joutuu lähtemään puukon kanssa riehuvaa miestä pakoon.
Ei ketään kiinnosta toisten onnellisuus. Olitko onnellinen silloin? Oletko onnellinen nyt? Hyviä kysymyksiä, joita harvoin kuulee. Onnellisuus on Suomessa tabu. Saattaa tulla kateelliseksi ja paha mieli toisen onnesta, jos kysyy. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Kärsimystä pidetään sen sijaan hyveenä ja sitä toisen kärsimystä on niin mukava seurata ja analysoida vaikka loputtomiin. On niin voimaannuttavaa. Jollakin menee sentään vielä itseä huonommin. "Jätit niin hyvän miehen" on negatiivista analysoimista. "Onneksi pääsit siitä eroon" voisi usein olla fiksumpi kommentti.
Niinhän minä jätinkin sinällään hyvän miehen mutta ei ollut itselleni hyvä. Rakastuin toiseen ja hän oli nainen. Mieheni ainoa ongelma tai vahvuus oli että hän rakasti eniten työtään. Hän myöhästyi jo häistämme kun meni töissään vähän pitkäksi. Olimme lomalla Lontoossa ja hän teki vain työjuttuja hotellihuoneessa jne.
Pitkiin aikoihin parhaimpia keskusteluja täällä. Tietenkin joku " vakiopoistaja" ryhtyy toimiin. Itse olen nyt saanut valtavaa ymmärrystä ja tukea omille kokemuksilleni. Kiitän teitä jokaista jotka sen olette saaneet aikaan😘
Olen mäkin tään kuullut. En muista tarkalleen missä muodossa, mut ihmettelyä miksi erosin. Mietin vaan, et ethän edes tiedä meidän suhteesta mitään. Miten siis voit edes ihmetellä? Ei ollut niin läheiset välit, että olisin alkanut avautua. Tuskin kukaan koskaan kuitenkaan syyttä eroaa. Miksi nämä syyt pitäisi kuuluttaa koko kansalle?
Samanlaisia fiiliksiä kahdesta suomalaisesta naisesta parisuhteessa. Ulospäin kilttejä naapurintyttöjä, mutta kotona täysin narsistisia ja psykopaattisia manipuloijia. Toinen jopa suoraan myönsi, että minulle on eri säännöt kuin muille, koaka pitää ulospäin näyttää minun olevan virheetön, koska hän on minut valinnut. Erotessa sanoi, että haluaisi minun lyövän, koska siten olisi helpompi kertoa syy sukulaisille, eikä näyttäisi siltä että erottiin ilman hyvää syytä. Kumpikin käytti henkistä väkivaltaa ja manipulointia, että ilman heitä olisin pelkkä luuseri. Jälkimmäisestä kuoriutui vielä ihmisoikeusrikollinen vieraannuttaja, joka ottanut nyt manipulointikohteekseem yhteisen lapsemme, jolle puhuu pahaa minusta ja yrittää estää tapaamisemme.
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtui myötä- ja vastoinkäymisissä käymisessä?
Jos ei ole lainkaan myötätuulta, pelkkää myötälaitaista ja vastoinkäymistä? Eikö aviopuolisoiden kuuluisi olla toistensa tukena eikä vain sen toisen tukea maailman tuulissa, joissa mies huitelee? Niinpä.
Kuka meistä muka tietää, millaista kenenkään elämä on siellä neljän seinän sisällä?
Minunkin isästäni väitettiin, että on "niin hieno mies".
Ai jaa. Eipä näyttäytynyt sellaisena perheelleen. Äitikään ei ollut häävi meitä kohtaan, että sellaiset "hienot" vanhemmat. Muistot ovat ylivoimaisesti kielteisiä molemmista.
Erosivat "liian myöhään" kun nuorin oli 16 - oikeasti olisi ollut kaikille parempi, mikäli olisivat eronneet jo heti ekan lapsen jälkeen ehkä 1-2 vuoden avioliiton jälkeen.
Äitini sanoi: heitit sen kuin vanhan rukkasen. Totta, niin tein. Ei äitini kertaakaan ajatellut, että tein niin syystä. Joka tapauksessa ex on nuoruudenrakastettu. Äitini piti hänestä heti ja oli sitä mieltä, että hän on hyvä ja fiksu ym ym. Minä tiesin, että kaikki se hyväköytöksisyys on ulkokultaisuutta ja silmänpalvontaa. Oikeasti esitti puhtoista pulmusta, mutta oikeasti oli ihan samanlainen kännäävä nuori kuin muutkin. Oli itsekäs, varas ja mitä lie, en jaksa muistella sitä pska enää. Pahinta mielestäni oli kuitenkin se kaksinaamaisuus.
Jokainen kertoo sen mitä tahtoo tai jättää kertomatta.
Tässä on ulkopuoliset tunkeneet toisen tontille kysymättä. Ei niille tarvitse mitään kertoa.