"Niin hyvän miehen jätit" - Mikä oli totuus kulissin takana? (Kerro omasi)

Vierailija kirjoitti:

Tätä en ymmärrä, että miksi te ette voi edes omille vanhemmille ja lähipiirille kertoa totuutta? Mikä siinä vielä eron jälkeenkin niin hävettää? 

 

Se on sitten eri asia, jos eivät kerrottua usko, mitta silloin ongelma todella on heidän. Niin kauan kun ette kerro koko totuutta, ette myöskään voi odottaa muiden ymmärtävän, mistä on kyse.

Kyllähän moni varmasti on puhunut ongelmista läheisilleen jo ennen eroa tai eron yhteydessä , mutta onhan selvää, että jos vaikka omat vanhemmat asettuvat lapsensa puolison puolelle erossa, he eivät ole kiinnostuneet lapsensa kokemuksesta ensinkään. Kertomukset ongelmista tai eron syistä on voitu mitätöidä tai jopa kieltäytyä uskomasta niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun "oikein hyvä mieheni" muuttui vähitellen yhä mustasukkaisemmaksi ja rajoittavammaksi. Lopuksi kellotettiin mun kaupassakäynnitkin, ja kun ei ole muutaman minuutin myöhästymiselle löytynyt selitystä, hyvä mies yritti ravistella sen minusta ulos. Vanhempani asettuivat tukemaan miesparkaa, minkä seurauksena ei seuraavaan kymmeneen vuoteen käynyt kotona. Mutta pääsin sentään kutakuinkin ehjin nahoin eroon ja turvaan.

Kerroitko vanhemmillesi, että mies on sairaaloisen mustasukkainen ja "ravistelee" sinusta totuuksia ulos?.  Jos ei vanhempasi tiedä totuutta niin miten he voisivat olla puolellasi? 

Koko kylää ei tarvitse informoida, mutta omat vanhempansa kyllä voi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat luottavat enemmän rajattuun kuvaansa vävystään kuin lapsensa kokemukseen, on minusta hyvä tehdä vähän pesäeroa heihinkin. Toki ero lähipiirissä pelottaa monia, että tarttuuko se omaankin kumppaniin ja tätä ehkä sitten projisoidaan muiden vääriin eroamisiin? 

No täällä monessa kertomuksessa ei  vanhemmille ole kerrottu totuutta. Miten he siis voisivat sitä tietää? Ja sitten tehdään vanhempiinkin pesäero, vaikka nämä voisivat olla tukena, jos tietäisivät asioiden oikean laidan. 

"Isäsi on niin hyvä mies".  Äitini suusta.

Totuus: paljon narsismin piirteitä, mahdollisesti narsisti. 

Harjoittaa henkistä väkivaltaa, muutaman kerran käynyt tai yrittänyt käydä kiinni. Huutaa, raivoaa, yrittää alistaa ja kontrolloida aikuista lastaan. Ei kestä sitä, jos aikuinen lapsensa puolustaa itseään, vaan yritti tulla päälle.

Itsekäs, uhriutuu (vaikka itse tehnyt väärin), syyttää muita omista virheistään ja tunnetiloistaan.

Empatiakyvytön, ylpeä ja kaksinaamainen. Ulospäin esittää lempeää ja mukavaa. Totuus toista.

Työ ja omat harrastukset meni aina kaiken edelle. Ei luonut minkäänlaista suhdetta saman katon alla asuviin lapsiinsa. Räjähteli milloin mistäkin turhasta.

Taloudellista väkivaltaa, asuinpaikkaväkivaltaa (puoliksi pakotti perheensä muuttamaan korpeen. Äiti ei valitettavasti ottanut eroa)

Syylistää muita milloin mistäkin (vaikka henkilö ei voisi asiaan vaikuttaa mitenkään, esim. vaikea, parantumaton sairaus). Muiden pitäis lukea hänen ajatuksia - muulloin saa kuulla kunniansa.

Aiheuttaa tahallaan myös terveyshaittaa ihmisille. Esim. jos pähkinäallergikko autossa, niin syö siellä pähkinöitä (kuvitteellinen esimerkki).

Ei ihme, että kasvoin kieroon...

Tiedän suhteen, jossa suhteen miesosapuolta pidettiin sellaisena, joka kanssa varmasti tulee toimeen - ja jos ei tule, niin sitten on vika itsessä. Mies pahoinpiteli ja kuristi naista. Naisen oli lopulta paettava suhteesta. Olimme erittäin järkyttyneitä, kun hän kertoi, mitä kotona tapahtui.

Eräs iäkäs mummu päivittelee minulle tuon tuosta oman sukunsa eroja, juurikin siihen tyyliin, kuinka hyvän miehen joku meni jättämään. Epäilenpä, että luurankoja näistäkin suhteista löytyisi. Ei vaan mummu ole kaikkea kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Puolison vanhemmat usein varmaan haluavatkin uskoa lapsestaan hyvää ellei heilkekin ole tullut vuosien myötä selväksi millainen se oma lapsi on. Toisaalta ei ole välttämätöntä edes tilittää kenellekään millainen se parisuhde on ollut.

En menisi itse ikinä syyllistämään ketään suhteen loppumisesta tai jättämisestä kun koskaan ei voi tietää miksi suhde päättyy. En tiedä onko lapsetkaan syy pysyä yhdessä jos toisen naama kerta kaikkiaan tympäisee. Pahempi heille on riitaisa ydinperhe kuin eronneet hyvinvoivat vanhemmat.

Höpö höpö. Vanhusten arvot ovat kovin erilaiset kuin nykyajan lasten vanhemmilla. 

 vanhoille sukupolville, kuten buumereille kulissit ovat usein paljon tärkeämpiä kuin lasten henkinen hyvinvointi ja kaikki on perheessä hyvin, ellei puoliso ole totaalialkoholisti rikollinen ja vielä työtönkin. Ei välttämättä edes haluta miettiä onko oman lapsen suhteessa asiat hyvin, kunhan on kulissit kunnossa.

Ero on tuolle sukupolvelle edelleen häpeä, ja ellei itse ole erottu, on kauhean noloa kun oma lapsi eroaa siitä tosi hyvästä liitosta, jossa on kaikki kulissit, joita voi esitellä omille mummokavereilleen. Kaveripiirissä kilpaillaan paitsi lapsenlasten määrästä, koulumenestyksestä, lasten taloista ja taloudellisesta menestyksestä. Joten luoja armahda, jos tuleekin ero. Ei meidän perheessä ja suvussa erota! Mikään henkinen pahoinvointi ei oikeuta eroon kun puitteet on saatu mallilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini sanoi: heitit sen kuin vanhan rukkasen. Totta, niin tein. Ei äitini kertaakaan ajatellut, että tein niin syystä. Joka tapauksessa ex on nuoruudenrakastettu. Äitini piti hänestä heti ja oli sitä mieltä, että hän on hyvä ja fiksu ym ym. Minä tiesin, että kaikki se hyväköytöksisyys on ulkokultaisuutta ja silmänpalvontaa. Oikeasti esitti puhtoista pulmusta, mutta oikeasti oli ihan samanlainen kännäävä nuori kuin muutkin. Oli itsekäs, varas ja mitä lie, en jaksa muistella sitä pska enää. Pahinta mielestäni oli kuitenkin se kaksinaamaisuus.

Eihän se äitisi vika ole, jos itse aloit seurustelemaan kaksinaamaisen ihmisen kanssa. Jos mies kerran esitti ulospäin puhdasta pulmusta ja oli hyväkäytöksinen, niin miten äitisi olisi voinut tietää millainen hän oikeasti oli, jos et sitä hänelle kertonut?

Itse olit valinnut noin surkean puolison itsellesi, mutta nyt näyttää siltä, että äitisi vika oli, että ei nähnyt millainen paska sinun mies oli. 

Eiköhän tuossakin suurin syy ole sinussa itsessäsi, että valitist noin paskan miehen. 

Sillä ei periaatteessa ole mitään väliä, mitä äitisi siitä ajatteli. Paska se mies olisi kuitenkin sulle ollut ja varmaan se mies olisi ollut ihan yhtä paska, vaikka äitisi olisi tiennytkin alusta asti, millainen hän on. Hyvässä lykyssä äitisi olisi vastustanut yhdessä oloanne, jos olisi alusta asti tiennyt, että mies on varas, kännäävä kaksinaamainen pelle ja sinä olisit ollut käärmeissäsi äidillesi, joka olisi vastustanut seurusteluanne. 

Ulkopuolinen ihminen (ei edes se äiti) ei koskaan voi tietää mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu, jos sitä ei kukaan kerro. Ei ole äidin vika, jos tytär/vävy pitää kulisseja yllä, eikä omaiset tiedä asioiden oikeata laitaa.

Mies oli täys narsisti. Väkivaltaa sen kaikissa muodoissaan. En halua enää edes miettiä, niin syvät haavat se jätti. Itsetunto ja mielenterveys mureni täysin. Pettämistä, jopa silloin kun olin synnärillä. Patologista valehtelua, jostain käsittämättömästä syystä ihan joka asiasta. Peliriippuvuus, pelasi yli 100000e ulosottoon, pornoriippuvuus.. henkisesti todella sairas ihminen.

Tajusin lopullisesti erota kun nuorempi oli 4kk. Äitini katkaisi tämän jälkeen välit viikoiksi kunnes tulisin järkiini. Kuulemma maailman paras mies, parempaa löydy mistään ja tein elämäni pahimman virheen. Kaduttaa etten lähtenyt jo aiemmin. Pyysin äidiltäni apua jo useampi vuosi ennen eroa. Kommentit oli luokkaa kuka muukaan sut huolis yms. Yksin ei ollut voimia lähteä. Onneksi lopulta pelotti liikaa jäädä siihen suhteeseen. Mies sanoi aina että jos eroan hän tekee elämästäni helvettiä. 

Voi elämä, millaisia äitejä ketjun naisilla. Kuin 70-luvulla syntyneiden ketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli täys narsisti. Väkivaltaa sen kaikissa muodoissaan. En halua enää edes miettiä, niin syvät haavat se jätti. Itsetunto ja mielenterveys mureni täysin. Pettämistä, jopa silloin kun olin synnärillä. Patologista valehtelua, jostain käsittämättömästä syystä ihan joka asiasta. Peliriippuvuus, pelasi yli 100000e ulosottoon, pornoriippuvuus.. henkisesti todella sairas ihminen.

Tajusin lopullisesti erota kun nuorempi oli 4kk. Äitini katkaisi tämän jälkeen välit viikoiksi kunnes tulisin järkiini. Kuulemma maailman paras mies, parempaa löydy mistään ja tein elämäni pahimman virheen. Kaduttaa etten lähtenyt jo aiemmin. Pyysin äidiltäni apua jo useampi vuosi ennen eroa. Kommentit oli luokkaa kuka muukaan sut huolis yms. Yksin ei ollut voimia lähteä. Onneksi lopulta pelotti liikaa jäädä siihen suhteeseen. Mies sanoi aina että jos eroan hän tekee elämästäni helvettiä. 

Tämä. Kuka muukaan sut huolis. Suomessa on todella paljon vanhempia, joiden suhtautuminen omaan lapsen on tätä. Joten olkaa te onnellisia, jos vanhempanne tukevat teitä aidosti ja osoittavat arvostusta tällaisissa asioissa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys. 

Huonoa kohtelua on joskus ihmeellisen vaikea tunnistaa. Jos on vuosia mennyt niin ja näin ja kiikun laskun, niin asiat luisuu huonoon suuntaan pikkuhiljaa. Sitä epäilee myös, että onko itse aiheuttanut asioiden menemisen huonoon suuntaan.

Mies oli alkoholisti, onnistui salamaan tämän kaikilta. Kotona oli helvetti irti.

Oli oman perheen kesken kaikella tapaa väkivaltainen, henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista. Jos joku muu oli paikalla niin käytös oli mitä herttaisinta näytelmää.

Ihan sairas narsisti. Mulla ja lapsilla ikuiset traumat ja terapiat. Pahinta oli se kun kukaan ei ymmärrä miksi erosin niin hyvästä miehestä. Erosin kun lapset olivat riittävän vanhoja päättämään tapaavatko isää vai ei (kuopus sen 12v). En olisi ikinä uskaltanut kun lapset olivat pienempiä, sillä en olisi uskaltanut antaa lapsia isälle.

Vierailija kirjoitti:

Voi elämä, millaisia äitejä ketjun naisilla. Kuin 70-luvulla syntyneiden ketjusta.

Suurten ikäluokkien tytöt kasvatettiin kuuliaiseen rooliin ja hyviksi vaimoiksi perheen pään rinnalla. Tuon ajan lapsille ei opetettu tunnetaitoja tai tytöille tyttöenergiaa, vaan kasvatettiin  tukemaan aviomiestä ja hankkimaan etenkin miehen kautta hyvä toimeentulo. Heillä määritelmä hyvästä avioliitosta tarkoittaa luonnollisesti aika pinnallisia asioita edelleen, ja ylipäätään lasten kasvatus ja monet muut asiat ovat niin eri maailmasta kuin nuoremmilla polvilla. 

Jätin miesystäväni kun hän paljastui varsinaiseksi kulissimaalariksi. Kaikki oli olevinaan hyvin ja hän oli ns. kaikkien kaveri. Lupaili milloin mitäkin suuntaan jos toiseenkin. Nakitti sitten muut tekemään lupaamansa asiat. Ruletti pyöri lähes pari vuotta ennen kuin totuus selvisi, eli kun kerroin hänen kavereilleen miten tyyppi veti välistä palkkioita, kun muut tekivät talkootyönä. 

Tämän tunnistan minäkin; Kaunistelin asioita vanhemmilleni. Koska minut on kasvatettu miellyttäjäksi. Vaivaksi ei saanut olla lapsena. Ei saanut valittaa mistään, vaatia mitään. Alusta alkaen paikkailin mieheni tekemisiä ja olin käytännössä kumppanin lisäksi hänelle äiti. Oma olo oli, että oli koko ajan arvostelun alla. 

Kun sitten ajat muuttuivat. Aloin ymmärtää asioita lapsuudestani, parisuhteestani ja pääsin työstämään näitä psykoterapiaan. Lopetin mieheni roolin kaunistelun. Aloin kertomaan, miten asiat oikeasti ovat. Tätä ei suostuttu uskomaan, kuulemaan ja vika oli minussa. Kiittämättömässä nalkuttajassa. 

Mies oli pornoaddikti ja sitä kautta seksiaddikti.

Nosto tälle ketjulle. Näitä lisää!

Niinkuin joku kirjoitti, vanhemman sukupolven, boomereiden arvot niin erilaisia mitä nykyään. Omat vanhemmat, 72-vuotiaita eivät millään voineet hyväksyä eroani, koska jätin niin pirun hyvän miehen heidän mielestäään.

oli niin työtä tekevä, ei juo alkoa yms. Totuus on, että mies teki töitä aivan liikaa. Ei pitänyt esim kesälomia koskaan. Kotityöt jäi minun harteilleni. Siitäkin koitin äidilleni sanoa, että olen uupunut koska joudun hoitamaan kaikki koti/metatyöt ja lapset 90%;sesti. Äitini vastaus mutta eihän miehet tee kotitöitä. Joopa joo.

Tajusin, ettei tuo sukupolvi vain ymmärrä. Heille riitti, että mies ei hakannut ja ryypännyt ja kävi töissä. (tosi moni sieti kyllä tätäkin koska kulissit) mutta miehiltä ei koskaan saanut vaatia mitään. Joskus soitin vanhemmiltani miehelle että voitko laittaa tiskikoneen päälle, äitini paheksui tåtäkin miten voin häiritä miehen vapaa-aikaa näin. Tähän lisänä parisuhteen seksilngelmat, seksi täysin miehen tyydyttämistä. Noh, sanomattakin selvää etten tuota vanhemmilleni kerro. 

Nojuu, nyt ollaan lasten kanssa kolmisin. Vanhemmat päivittelee, kun  nyt ollaan pienissä neliöissä, teillä oli niin hyvä elämä omakotitalossa, eiköhän Ex-mies kohta löydä uuden naisen sinne.

 

Vierailija kirjoitti:

Mies oli alkoholisti, onnistui salamaan tämän kaikilta. Kotona oli helvetti irti.

Oli oman perheen kesken kaikella tapaa väkivaltainen, henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista. Jos joku muu oli paikalla niin käytös oli mitä herttaisinta näytelmää.

Ihan sairas narsisti. Mulla ja lapsilla ikuiset traumat ja terapiat. Pahinta oli se kun kukaan ei ymmärrä miksi erosin niin hyvästä miehestä. Erosin kun lapset olivat riittävän vanhoja päättämään tapaavatko isää vai ei (kuopus sen 12v). En olisi ikinä uskaltanut kun lapset olivat pienempiä, sillä en olisi uskaltanut antaa lapsia isälle.

Ja tässäkin nämä ikävät puolet tuli ilmi vasta, kun lapsia oli useampi. Eiköhän niitä ongelmia ollut aiemminkin. Ihme, että sait sentään erottua. Jotkut selittelee, että pitää odottaa, että lapset täyttää 18v tai ei ole taloudellisesti mahdollista jne. Ja silti roikkuvat siinä ukossa vielä eläkeiässäkin. Aina löytyy syy miksi juuri nyt ei voi erota. T: toimimattoman perheen lapsi

Tämä on jännä; Nuo vanhempi sukupolvi oikeasti ajattelee, että heillä jotain sanavaltaa olisi nyttemmin keski-ikäistyneiden lastensa eroihin. Ja se, että rima etenkin "hyvälle miehelle" on säälittävän matala. Bonuksena tyttölapset, jotka on aikoinaan kasvatettu miehiä piikomaan. 

Ei ole käsitystäkään esimerkiksi tuosta metatyöstä, joka perheen pyöritykseen liittyy. Kun ei niistä ennen puhuttu. Äidit hoitivat kaiken napisematta. Miehen vapaa-aika oli pyhää. Nykyään molemmat vanhemmat ovat usein palkkatöissä ja siitä huolimatta todellakin 90% kodin kaikesta pyörityksestä on vaimojen niskoilla. 

Sama pätee siihen, että vanhempia ihmisiä tuli kunnioittaa kyseenalaistamatta. Siitä ei aikanaan meidän ollessa lapsia puhuttu, että lapsi oppisi kunnioittamaan itseään. Ja sitä, että todellakin; Kunnioitus pitää ansaita ja olla vastavuoroista. Ikä ei riitä perusteeksi, jos on ilkeä, asiaton, kivikauden jäärä mielipiteineen. 

Oma liitto oli pystyynkuollut ja tekohengitettyä viimeiset vuodet. Olin todellakin kumppanilleni enemmän äiti, itsestäänselvyys ja kodin monitoimikone kuin puoliso. Yritin viimeiset kaksi vuotta vääntää rautalangasta, mitä tarvitsisin, jotta ero ei olisi väistämätön. Mikään ei muuttunut lupailuista huolimatta ja kommunikaatio oli nolla. Mietin toivoisinko liittoni kaltaista tilannetta kummallekaan lapsistani. He siis tyttö ja poika. En. En haluaisi, että heistä kumpikaan jäisi samanlaiseen suhteeseen. En haluaisi, että poikani olisi täysin perässävedettävä tai tyttöni tämmöinen mahdollistaja ja perässä vetäjä.