"Niin hyvän miehen jätit" - Mikä oli totuus kulissin takana? (Kerro omasi)
Olen eronnut hiljattain. Ja törmännyt sukulaisilta ja tuttavilta lauseeseen "Niin hyvän miehen jätit". Kukaan heistä ei tiedä, mitä kulissin takana komeili. Enkä aio kertoa. Olkoon.
Ulospäin ex vaikutti sosiaaliselta ja vitsikkäältä seuramieheltä, on pienenllä paikkakunnalla tunnettu harrastusaktiivi ja ihmiseltä, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa. Menevä ja tekevä.
Kyllähän tuo meni ja tekikin. Kodin ulkopuolella. Totuus on, että harrastusaktiivina toimiminen meni kaiken edelle. Töiden ja perheenkin. Kotona ei osallistunut arjen pyöritykseen ikinä juuri ollenkaan, arkijärkeä ei ollut, ei ollut läsnä lapsille (koko ajan tietokoneella harrastusjuttuja), yhteisten menojen maksamisesta sai joka kuukausi vuodesta toiseen muistuttaa, loukkaantuva ja uhriutuva mököttäjä, kykenemätön kommunikoimaan mistään tunnepuolen asioista. Kirsikkana kakun päällä ositusta tehdessä paljastui, että oli pimittänyt minulta velkaantumisensa.
Lisäksi välini omiin vanhempiini menivät poikki, koska he eivät tätä eroa noin hyvästä miehestä sulattaneet. Tekivät selväksi (jo ennen kuin veloista siis tiesin), että valitan turhasta, kun useamman vuoden kerroin olevani yksin vastuussa kaikesta kotiin liittyvästä.
Olisi kiva kuulla muiltakin avautumisia tästä aiheesta.
Kommentit (111)
Ei tykännyt siitä että minulla on paljon miespuolisia kavereita. Jätin hänet.
Poltti, ryyppäsi, ilkeili, oli tunnekylmä. Miksi olisin jäänyt? Olin vapaa lähtemään. Ei oltu vielä edes edetty suhteessa avoliittoa pitemmälle.
Mun äiti ei ymmärtänyt alkuunkaan eroani entisestä miesystävästä. Oli niin mukava ja reilu ihminen.
Kunnes oikeasti vahingossa kuuli ääniviestin tältä entiseltäni. Sanoi sen jälkeen, että jos suhde on ollut tuollaista niin ei ihmettele, että lähdin. Sanoi myös, että oman turvallisuuteni vuoksi en ole missään yhteydessä.
Että sellainen kultapoika siellä tosiaan. Tämän suhteen jälkeen olen opetellut, että en peittele toisten tekemisiä tai anna parempaa kuvaa ihmisistä kuin he ovat.
Vierailija kirjoitti:
Ja näille sitten teette oikein useamman lapsen 😂😂😂
Yleensä ne lapset tehdään ensin ja ongelmat tulevat sitten pikku hiljaa perässä. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, meille kaikille. Sen sijaan jälkiviisaus, se on helppo laji. Varsinkin sivustakatsojana.
Vierailija kirjoitti:
Tarinaani en kerro , sanon mielipiteeni. Sivulliset on niin kärkkäitä mielipiteitään julki tuomaan vaikka ei tiedä lainkaan mitä tapahtuu seinien sisällä. Kuultua on , " kun oli niin hyvä mies". Pohjanmaalla on sanonta:" kylän hyvä, kodin paha". Näin usein asia on. Ja puhun täysin omasta elämästäni. Ei saisi olla oikein mitään mieltä muiden elämästä kun tiedossa ei muuta ole kuin " kulissit".
Ai että miten hyvä sanonta! Miksi kuulenkin vasta ensi kertaa? No, en olekaan pohjanmaalta.
Olen varmaan 5 kertaa näitä läpi lukenut ja " omituinen" kysymys herää ajatuksiini: kun on niin suunnaton kaksinaismoralismi kun asetetaan vastakkain alkoholi ja tupakka , niin kumpi on vaarallisempaa , tupakka vai alkoholi. 🤔🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näille sitten teette oikein useamman lapsen 😂😂😂
Yleensä ne lapset tehdään ensin ja ongelmat tulevat sitten pikku hiljaa perässä. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, meille kaikille. Sen sijaan jälkiviisaus, se on helppo laji. Varsinkin sivustakatsojana.
Tuskin on aloittajankaan miehen harrastaminen alkanut USEAMMAN lapsen jälkeen.
Mutta uhriutukaa lisää.
Kukas nämä miehet teille on oikein valinnutkaan😂😂😂
Ja se naisten kuuluisa vaisto ja intuitio jo alkumetreillä? Miten se menikään 😂😂
Kaikki olivat kunnollisia kun tapasitte heidät ja saitte jokaisen pois raiteiltaan ja ryyppäämään itsensä hengiltä.
Äitini haukkui isääni ihan kaikille. Todellisuudessa isäni pelasti lastensa itsetunnon narsisti äidin jyrätessä ihan kaiken. Äiti toki syytti isää narsistiksi. En kommentoi koskaan muiden liittoja, enkä toisaalta usko muiden yksipuolisia kertomuksia puolisoistaan. Yleensä niistä tarinoista on kaksi eri versiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ymmärrä, että miksi te ette voi edes omille vanhemmille ja lähipiirille kertoa totuutta? Mikä siinä vielä eron jälkeenkin niin hävettää?
Se on sitten eri asia, jos eivät kerrottua usko, mitta silloin ongelma todella on heidän. Niin kauan kun ette kerro koko totuutta, ette myöskään voi odottaa muiden ymmärtävän, mistä on kyse.
Asia ei kuulu muille.
No mitä sitten natisette että kukaan ei ymmärrä ja kaikki luulevat väärin? Selvästihön teitä kiinnostaa, mitä muut ajattelevat, mutta ette silti halua antaa toisille välineitä ajatella oiokein.
Sitäpaitsi teidän lähipiiri varmaan haluaisi tukea teitä, mutta te ette anna. Näin teette tahallanne elämästänne vaikeampaa kuin olisi
Annahan nyt sitten " tuhannen taalan" arvoinen vastaus siihen miten " lähipiiri" voi silloin auttaa kun keskellä yötä äiti lapset kainalossa joutuu lähtemään puukon kanssa riehuvaa miestä pakoon.
Hakee autolla ja vie turvaan. Auttaa löytämään oman kämpän ja avioeron ja lastenhoidon käytännön asioissa. On henkinen tuki myös.
Ei niin pienikullinen huvittanut enää. Mustat suurikulliset tyydyttävämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näille sitten teette oikein useamman lapsen 😂😂😂
Yleensä ne lapset tehdään ensin ja ongelmat tulevat sitten pikku hiljaa perässä. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, meille kaikille. Sen sijaan jälkiviisaus, se on helppo laji. Varsinkin sivustakatsojana.
Tuskin on aloittajankaan miehen harrastaminen alkanut USEAMMAN lapsen jälkeen.
Mutta uhriutukaa lisää.
Kukas nämä miehet teille on oikein valinnutkaan😂😂😂
Ja se naisten kuuluisa vaisto ja intuitio jo alkumetreillä? Miten se menikään 😂😂
Mene nyt sinne Helena Koivu ketjuun vinkumaan natikasta, kun et oiken tunnu ymmärtävän parisuhteita ja avioliittoja.
Äitini ilkeilee minulle vielä 25 vuoden jälkeenkin kun jätin "Niin hyvän miehen ja elämäni on mennyt siksi pilalle". En ole koskaan halunnut kertoa, että hänessä ei ollut mitään hyvää. Elätin häntä lähes 10 vuotta (valehteli kaikille, että on töissä. Jopa minulle aluksi) Oli kaikella tavalla vaikea ihminen ja harhoja täynnä. Äitinsä opit oli niin lujassa, että mitään ei pystynyt muuttaa. Kaikenlaisia pakkoajatuksi kuten, että aina ennen kun lähtee kotoa jonnekkin, pitää syödä. Myöhästyimme siksi joka paikasta. Lopulta tämä paljastui vakavasti mielenvikaiseksi, koska paljasteli itseänsä alasti sielä sun täälä. Ja minä olen pilannut elämäni kun jätin tämän ihanuuden....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ymmärrä, että miksi te ette voi edes omille vanhemmille ja lähipiirille kertoa totuutta? Mikä siinä vielä eron jälkeenkin niin hävettää?
Se on sitten eri asia, jos eivät kerrottua usko, mitta silloin ongelma todella on heidän. Niin kauan kun ette kerro koko totuutta, ette myöskään voi odottaa muiden ymmärtävän, mistä on kyse.
Siinä vaiheessa kun uskalsin kertoa, exä oli jo puhunut suurimman osan lähipiiristä pyörryksiin. Kun itse on pitänyt vuosia kulisseja yllä, avautuminen ei ole ihan helppoa.
Meillä alkoholisti, joka lopulta joi 24/7, menetti juomisen myötä työnsä ja jäi kiinni rattijuopumuksesta, kertoi eron jälkeen omalle ja minun lähipiirille juovansa vain pari olutta ja minä olin se nihilisti, joka en niitä "paria" kaljaa hänelle olisi suonut.
Ex-anoppi (edesmenneen alkoholistin vaimo) oli/on sitä mieltä, että minähän raukan ajoin juomaan. :)
Sisar oli imenyt edesmenneeltä äidiltä kaikki säästöt ja saanut tekemään velat 50 000e edestä. Siinäpä oli kiva selvitellä kuolinpesää yksin 10 velkojan painaessa niskassa. Koska kuolinpesällä oli pieni asunto, mutta velat ylitti varat. Sisar oli sitä mieltä, että ei ole saanut kuin pari sataa, ja häipyi hautajaisten jälkeen, ja kaikki selvittely jäi minulle. Sain selvitelty tiliotteesta, että äiti oli siirtänyt sisarelle 500-1500e jopa kuukausittain useiden vuosien ajan.
Selvittelin sotkun, jokaisen velkojan kanssa jyvitettiin asunnon myynnistä saanut varat. Homma vei puoli vuotta. Oikeusaputoimisto auttoi neuvoilla, mutta käytännössä sain tehdä kaiken työn ja yhteydenpito velkojiin, perintätoimistoihin..se stressin ja ahdistuksen määrä, kun omat lapset siinä vielä taaperoikäisiä, ja normaalissa arjessakin täysi työ.
Yllättäen en ole sisareni kanssa väleissä. Enkä tule ikinä olemaan. Hän on yrittänyt nyt muutaman vuoden jälkeen lähettänyt joulukorttia. Olen repinyt roskiin. Ja saan kuulla sukulaisilta että miten voin olla niin hirveä etten pidä yhteyttä sisarukseeni jne jne. He eivät tiedä yksityiskohtia. Enkä jaksa selittää, minkälaisen myllyn läpi kävin yksin äidin kuoleman jälkeen. Vain pari ihmistä tietää, ja he ovat olleet kauhuissaan, että ei kai äitisi ja siskosi voineet tehdä sinulle noin..niinpä niin..
Minä kyllä kerroin kaikille kyselijöille, että kompastui vieraaseen petiin. Jälkeenpäin kyllä hävettää. Mitäpä se naapereille, lähikaupan kassalle tai lastentarhanan tädille kuuluu. Varsinkin kun itse pakenin kylältä ja hän jäi sinne lasten kanssa töllisteltäväksi.
Onneksi en ole yksin tämän asian kanssa.
Sain vastauksen, omalta kannaltasi, kun pyysin tuhannen taalan neuvoa. Epäselvää ei pitäisi olla että puhuin lapsuudestani. Sanoit että naapuri hakee autolla ja vie turvaan jne. Kerron nyt paremmin: Suuri maatalo ja eläimiä täynnä , ei niitä voi jättää hoitamatta ja siitä vain lähteä. Ja toisekseen, miten yöllä puukon alta äitini olisi lankapuhelimen ääreen ehtinyt hengissä apua soittamaan autottomalta naapurilta. Jos sinulla on ottaa apua seinän toiselta puolelta niin ei sitä apua 300 metrin päästä juoksemalla haeta yövaatteet päällä kovalla talvipakkasella. Hieman sietäisi ajattelutapaansa ulottaa pidemmälle kuin vain siihen mihin oma nenänpää loppuu. Ihmisillä on olosuhteita niin kovin monen kaltaisia. Ymmärrän että sitä on vaikea sisäistää että näin tosiaan on. Elämässä. Ja varsinkin elämässä joka on helveti raakaa ja rankkaa. Hyviäkin aikoja on ollut mutta keskustelun aloitus oli" kun oli niin hyvä mies". Minä joudun käyttämään sanaa isä.
Jos vanhemmat luottavat enemmän rajattuun kuvaansa vävystään kuin lapsensa kokemukseen, on minusta hyvä tehdä vähän pesäeroa heihinkin. Toki ero lähipiirissä pelottaa monia, että tarttuuko se omaankin kumppaniin ja tätä ehkä sitten projisoidaan muiden vääriin eroamisiin?
Lapsuuttani. Joskus sanoin äidilleni että erotkaa, äitini vastaus oli :" et tiedä mitä helvettiä elämäni on ollut, teidän lasten vuoksi ei erottu". Teki mieleni sanoa äidilleni : samaa helvettiä mukana joutunut elämään tahtomattani. En pystynyt sanomaan. Mutta suunnaton virhe lapsia syyllistää siitä että: teidän vuoksi jäädään siihen helvettiin. Onhan joku todennut että : " viina on viisasten juoma" Voin vakuuttaa että helvetin se aikaan saa.