Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?

Minulle on kaikki petokset erittäin loukkaavia, ja jos se kaikista rakkain tekee petoksen minua vastaan, vieläpä intiimissä asiassa, joka minulle tarkoittaa fyysistä rakkauden osoitusta (itse en koskisi kehenkään jota en rakasta) Ja selkeästi, jos pystyy olemaan intiimisti toisen kanssa, ei rakasta omaa puolisoa. Toki avioliitto voi olla "hyvä" ilman rakkauttakin, mutta minulle se ei sovi, sehän on vain kaverisuhde tai sukulaissuhde. En voisi koskea mieheen joka on viimeksi koskenut toisen naisen paikkohin, eikä minuun vaikka olemme parisuhteessa ja rakkaussuhteess ja jopa avioliitossa jossa on sovittu, että me olemme nyt pariskunta.

Varmasti nuorilla jotka eivät ole koskaan vielä aidosti rakastaneet voivat hyppiä vieraisiin syleihin.

N50

Vierailija kirjoitti:

Aika kiihkeitä ja ehdottomia mielipiteitä täällä, mikä nyt oli odotettavissa tällaisella palstalla. Tosiasia on, että pettäminen ei ole mitenkään harvinaista. Kaikki eivät välttämättä tiedä ollenkaan, että puoliso on joskus pettänyt. Voi olla, että on itsekin pettänyt ja silti täällä kiihkoilee, että se on kerrasta poikki, jos toinen pettää. Pettämisen rajakin on tulkinnanvarainen. Toisille pettämistä on, jos harrastaa seksiä, jonkun toisen mielestä suuteleminenkin on pettämistä. Jollekin oikein mustasukkaiselle tapaukselle riittä pelkkä katse tai jopa ajatus, koska ovat ajatustenlukijoita.

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei kannata olla niin ehdoton. Minä olen pettänyt ja olen saanut sen anteeksi. Asia on puhuttu ja vatvottu puolison kanssa niin perusteellisesta läpi kuin vain voi. Itse asiassa meidän suhde parani sen jälkeen. Rakastuimme toisiimme uudestaan, vaikka takana oli jo yli 15 vuotta yhteistä elämää. Nyt on kulu

Kuulostaa narsistiselta manipulaatiotekniikalta tuollainen omien tekojen vähättely ja oikeuttaminen, ja sitten vielä yrittää manipuloida toinen tuntemaan epävarmuutta muita ihmisiä ja omia tulevaisuudennäkymiä kohtaan, jotta jäisi pelon takia suhteeseen pettäjän kanssa. Toisaalta sanot, että ei ihminen ole yhden kerran jälkeen välttämättä ikuisesti pettäjä, mutta samalla leimaat kaikki muut markkinoilla olevat potentiaaliset kumppanit pettäjiksi, jos he ovat aiemmassa suhteessa pettäneet. Fakta on, että he eivät ole pettäneet nimenomaan sinun nykyistä kumppaniasi, kun taas sinä olet, eli on olemassa mahdollisuus, että he eivät koskaan sitä myöskään tekisi, koska edellisen kerran jälkeen menettivät silloisen kumppaninsa, tai ehkä he eivät rakastaneet edellistä kumppaniaan samalla tavalla, kuin voisivat rakastaa sinun nykyistä kumppaniasi, jonka takia eivät tätä haluaisi satuttaa tavalla, jolla sinä sen olet jo tehnyt. Se, että ei saa mielestäsi enää edes jatkossa mainita tekoasi, koska se on sinun mielestäsi käsitelty, kertoo jo itsessään, että koet olevasi tärkeämpi kuin kumppanisi. Jos hänelle asia on vielä kipeä, mutta sinä et jaksa sitä enää puida, niin sitten siitä ei saa enää puhua, vaikka hänellä ehkä alkuperäisen shokin jälkeen saattaisi edelleen olla jotain tunteita tai ajatuksia asiasta, jonka kuvitteli jo käsitelleensä. En tiedää, kuulostaa tosi sairaalta asetelmalta, että sinä sanelet ehdot ja maalailet piruja seinille, että vaikuttaisit edelleen paremmalta kumppanivalinnalta kuin joku toinen. Et kuulosta siltä, että otat vastuuta teostasi, ja taidat vielä kuvitella olevasi jotenkin erilainen ja parempi kuin muut pettäjät.

Olen kokeillut sitä toistakin vaihtoehtoa, eli jatkamista. Ei siitä tule mitään. Kun luottamus on niin pahasti kerran rikottu, ei sitä saa koskaan ehjäksi.

Yritin monta vuotta, mutta silloinen kumppani jäi toistamiseen kiinni pettämisestä. Senkin jälkeen kidutin itseäni vielä lähes kaksi vuotta.

Yhtenä päivänä sitten sanoin, että otan hänestä eron, enkä jää enää hetkeksikään vatvomaan asioita

Vierailija kirjoitti:

Aivan sivusta huutelen numerolle 100: ainakin perheen perustamisen jälkeen tuntuu melkoiselta arpapeliltä ajatus, että mies hengaa ja juhlii paljon sinkkunaisten kanssa ja oma asenne on, että menköön vaan, ei tarvitse olla mustasukkainen, koska se on kerrasta poikki jos pettää.

Kuka on puhunut perheen perustamisesta? Ei ole lapsia meillä kummallakaan ja muutenkin eletään hyvin kiireistä elämää. Ulkomailla ollaan, kulttuuriero on se, että ulkona käyminen ei tarkoita välttämättä mitään ryyppyreissuja, vaan kavereiden kanssa on ihan normaalia istua iltaa. Perheellisten juhliminen on sitten oma ongelmansa, siihen en ota mitään kantaa.

Hyvä puheenvuoro, 98. En ole itse pettänyt enkä tullut petetyksi, mutta minulta meni vuosia löytää niin ainutlaatuinen ihminen kuin puolisoni. Hän on tehnyt minulle joka päivä hyviä tekoja nyt 17 vuoden ajan. Kovin outo ajatus, että yksi ainoa teko pyyhkisi pois kaiken sen hyvän väliltämme. Ja ajatus, että sen jälkeen joku uusi ihminen olisi arvokkaampi minulle kuin hän - vain siksi, että tuo uusi ihminen ei ole pettänyt juuri minua, vaan ehkä jotakuta toista - kuulostaa jotenkin pinnalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista keskustelua. Ihminen, joka tunnustaa pettäneensä, väittää että hyvässä ja rakastavassa suhteessa ei voi pettää. Vähän tulee sellainen mielikuva, että tuossa yritetään valkopestä omaa toimintaa. Enhän se minä pettänyt, ei ollut oma tekoni, suhde oli vain laho.



Tosiasiassa maailma on täynnä harmaan sävyjä, jokaisessa on jotain hyvää ja jotain pahaa, ja ainoa, mistä ihminen voi vastata, on hänen oma toimintansa. Pienempi ihminen on se joka pettää, isompi se, joka ei petä, ja isoin ihminen on se, joka voi jopa antaa anteeksi. 

 

- ei koskaan pettänyt, ei koskaan - tietääkseen - petetty.

En missään vaiheessa väittänytkään suhdetta hyväksi tai että olisin rakastanut. Olen pettänyt ja totta tosiaan se ei millään tavalla muuta väittämääni siitä että hyvässä ja oikeasti rakastavassa suhteessa ei petetä. Minä en olisi pettänyt jos olisin rakastanut, piste. Suhde oli huono emmekä sopineet toisillemme. Se ei taas tietenkään ole mikään hyväksyttävä syy tai puolustus pettämiselle. Pettäminen on väärin.

Jos kykenen sillä tavalla toimimaan, ei suhde ole hyvä ja terve enkä minä rakasta. Hyvään suhteeseen kun ei riitä yksin petetyn rakkaus ja petetyn rakastava toiminta, vaan myös pettäjän pitäisi kyetä hänen kanssaan samaan. Eikä hän siihen juuri hänen kanssaan mitä selkeimmin kykene, koska pettää. Vika ei ole suhteessa varsinaisesti vaan siinä ettei noiden ihmisten välillä vallitse rakkaus. Kun sitä ei ole, on suhde ainakin minun kirjoissa huono ja hyvän suhteen epäkuva näytti suhde paperilla kuinka hyvin toimivalta tahansa. Kun ei ole rakkautta, ei ole suhteen perustaakaan eikä tällöin ole myöskään mahdollista rakentaa sellaista. Käytännössä koko suhde on silloin vain hyvän suhteen näytelmä ja illuusio, siis jotain mikä ei missään vaiheessa olekaan ollut olemassa hyvänä suhteena. Sellainen suhde on kuin keisari ilman vaatteita. Sitä voidaan väittää hyväksi, mutta se mikä tekee suhteesta hyvän, puuttuu. Ja se mitä on, on ontto himmeli.

Ei se sen toisen suhteen osapuolen vika ollut että petin. Vastuu siitä on yksin minulla. Ei myöskään ollut hänen vikansa etten rakastanut tarpeeksi jotta en olisi pettänyt. Kunhan toin esille sen että näissä keskustelijoissa ei ole vain niitä jotka pettävät ja väittävät että suhde voi silti olla hyvä ja niitä jotka ovat pettämistä vastaan eivät ole ikinä pettäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan sivusta huutelen numerolle 100: ainakin perheen perustamisen jälkeen tuntuu melkoiselta arpapeliltä ajatus, että mies hengaa ja juhlii paljon sinkkunaisten kanssa ja oma asenne on, että menköön vaan, ei tarvitse olla mustasukkainen, koska se on kerrasta poikki jos pettää.

Kuka on puhunut perheen perustamisesta? Ei ole lapsia meillä kummallakaan ja muutenkin eletään hyvin kiireistä elämää. Ulkomailla ollaan, kulttuuriero on se, että ulkona käyminen ei tarkoita välttämättä mitään ryyppyreissuja, vaan kavereiden kanssa on ihan normaalia istua iltaa. Perheellisten juhliminen on sitten oma ongelmansa, siihen en ota mitään kantaa.

Aika erikoinen kulttuuri, jos ystäväpiiriin kuuluu sinkkunaisia, joiden kanssa istutaan iltaa, mutta oma puoliso ei siellä iltaa istumassa ole.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, taisin nyt yliarvioida lukijakuntani syvälukutaidon.

Kuvitellaan että A pettää B:tä. A rakastaa B:tä, ja haluaa keventää sydäntään tunnustamalla. Ensin hän joutuu ottamaan vastaan B:n vihan, surun, pettymyksen ja epäuskon. Seuraavaksi hänen täytyy alistua ajatukseen, että suhteen jatko on kokonaan B:n ja yksin B:n päätös. Sitten he hakeutuvat terapiaan. He käyvät läpi petoksen syyt ja tonkivat A:n elämän pohjamutia myöten. Terapiasta huolimatta vielä vuosia B kärsii epäluuloista. A ei voi enää viettää aikaa työkavereidensa kanssa, ja riitojen yhteydessä B muistuttaa aina tapahtuneesta. Silti A rakastaa B:tä, kunnes kuolema erottaa.

Ja palstatolvana toteaa: koska eroa ei tullut, B pääsi aivan ilman seurauksia ja varmaan pettää toistekin.

Ai jumpe, mä niiiin arvasin että sä olet pettänyt :D Ja nyt vielä käytät tuon kaikkien pershäröjen klassikkokortinkin:

"Vika ei ole siinä, mitä minä tein väärin. Vika on yksinomaan siinä, että sinä reagoit tuolla tavalla minun tekemiseeni. Sinulla ei ole oikeutta langettaa minulle seuraamuksia minun tekemisistäni."

Äläpä solvaa muita syvälukutaidon puutteesta, jos sitä ennen kirjoittelet tänne 3-4 virkkeellä, joiden perusteella meidän olisi pitänyt arvata loput. Tolvana olet kuule ihan itse.

Nyt kun kerran tuolla lailla purskahdit niin käydään tuo sepustuksesi läpi, tosin tämän enempää palveluksia en sinulle tee:

1. Kyllä, pettäjä _joutuu_ ottamaan vastaan petetyn vihan, surun, pettymyksen ja epätoivon. Niitä kutsutaan _seuraamuksiksi_.

2. Kyllä, pettäjä _joutuu_ alistumaan* siihen, että petetty saa päättää suhteen jatkosta. Miksi ihmeessä näin ei olisi? Tuleeko sinulle jotenkin yllätyksenä se, että vapaissa länsimaissa ihmiset sekä hakeutuvat yhteen että eroavat täysin omavaltaisesti? Tajuatko, että kumppanisi voisi päättää suhtenne muistakin syistä, vaikka sellaisesta että olet muuttunut epäkiinnostavaksi ja köyhäksi?

3. Kyllä, jos parisuhteen haluaa korjata, edellyttää se ehdottomasti pariterapiaa, ja ei, luottamus tuskin koskaan palautuu ennalleen. Miksi se palautuisi, olethan osoittanut olevasi kelvoton ennenkin.

4. A ei rakasta B:tä sellaisella vankkumattomalla tavalla, jonka aivan luonnollisena seurauksena tulee mm. uskollisuus mutta myös monta muuta hyvettä. Oikeastaan A ei edes kunnioita itseään saati välitä itsestään.

5. Jos A ei halua kärsiä näitä seurauksia, voi hänkin erota ja aloittaa uuden kumppanin kanssa aivan puhtaalta pöydältä. Sitä A ei kuitenkaan tule koskaan tekemään mm. järisyttävän yksinäisyydenpelon takia.

*) Mielenkiintoinen sanavalinta, joka myös vastustamattomalla tavalla paljastaa uhriutumisesi. Että sinä se tässä oikeastaan joudut kokemaan suurta vääryyttä, kun et päässytkään kuin koira veräjästä. Ai että on sinun kumppanillasi oikeus päättää suhteenne jatkosta, no johan vallan nyt on markkinat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelette, että pettämistä olisi vain kertapano kännissä?

On myös sellaista pettämistä, että ihastutaan tai jopa rakastutaan toiseen ja pidetään yhteyttä pitkäänkin, mutta ei mennä sänkyyn. Mitäs mieltä sellaisesta olette?

Yhtä paha. En ole kokenut itse mutta olen se toiseen rakastunut, joka henkisesti petti. Enkä todellakaan ikinä haluaisi olla se jota henkisesti petetään. Ehdottomasti ennemmin ero kuin henkinenkään uskottomuus. Jos haluaa olla jonkun toisen kanssa niin on lupa erota minusta. Ei mun kanssa pakosta tarvitse olla ja olisi vain helvetin surullista ja epäreilua että sekä minun että toiseen rakastuneen aikaa tuhlataan suhteeseen, jolla ei ole tulevaisuutta ja joka on niin huono että pystyy rakastumaan toiseen.

 

Olen eri. Sellaisen huomion tekisin, että jos rakkaus minuun säilyy ja kumppani siitä huolimatta rakastuu myös toiseen ihmiseen, niin silloin teot ratkaisee. Rakkaus on valinta ja jos tämä kumppani haluaa olla minun kanssani , minun ehdoillani, sitten asia on minusta ok. En voi kuvitella että olisin ainoa rakastettava ihminen tässä maailmassa. Itsetuntoni kestää sen tiedon.

Rakastaminen on valinta, rakastuminen ei välttämättä ole. Rakastaa ei oikeastaan voi ennen kun tuntee itsensä riittävän hyvin.

Minä taas en pidä rakkautta valintana. Tekonsa voi valita ja rakkaudellisia tekoja voi valita tehdä, mutta rakkauden tunne itsessään ei syty olevaksi valinnalla tai rakkaudellisilla teoilla. Jos joku toinen herättää tuon tunteen, siis rakastamisen kuten parisuhteissa, ei samanlaista rakkautta minua kohtaan ole vaikka hän miten päättäisi että aikoo tekojen tasolla rakastaa silti minua. Kuten täällä on sanottu niin sellainen rakkaus on niin täyttävää ettei muihin pysty rakastumaan sillä lailla että siitä mitään ongelmaa edes mielen tasolla syntyisi.

Minä en ole enää nuori (40), mutta kyllä se todellakin olisi kerrasta poikki. Uskottomuutta ei vain kertakaikkiaan voi millään syyllä oikeuttaa, se rikkoo luottamuksen ja osoittaa, ettei pettäjä kunnioita kumppaniaan pskan vertaa. 

Jos on tyytymätön parisuhteen tilaan, siitä puhutaan kumppanin kanssa, eikä sännätä pettämään. Jos alkaa tehdä mieli pnna muita, siitä puhutaan kumppanin kanssa ja joko erotaan tai avataan suhde, eikä sännätä pettämään. Tämän pitäisi olla aivan itsestäänselvää kaikille parisuhteessa oleville.

Ja joku kännihairahdus kavereiden kanssa viihteellä ollessa... Jos ihmisellä ei ole sen vertaa tolkkua juomisessaan ja tekemisissään, että pysyy pois vieraista sängyistä, en todellakaan haluaisi häneen haaskata yhtään enempää aikaa. Tuollainen on itse asiassa paljon pahempi kuin pidempiaikaisesta ihastuksesta alkanut tai muuten harkitumpi uskottomuus. Eihän olemassa oleva suhde merkitse yhtään mitään, jos sen on valmis heittämään hukkaan jonkun hetken mielijohteen takia.

Kyllä näin on. Ei suhde palaa enää normaaliksi pettämisen jälkeen. 

entisessä liitossa "annoin anteeksi", vaikka pettäminen toistui ja toistui. nykyisessä en edes aio yrittää jos kiinni jää. koska nyt tiedän etten tosiasiassa antanut ikinä anteeksi ja liitto oli pilalla, toisekseen elämää nähneenä jo tiedän senki että pettäjä on aina pettäjä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä puheenvuoro, 98. En ole itse pettänyt enkä tullut petetyksi, mutta minulta meni vuosia löytää niin ainutlaatuinen ihminen kuin puolisoni. Hän on tehnyt minulle joka päivä hyviä tekoja nyt 17 vuoden ajan. Kovin outo ajatus, että yksi ainoa teko pyyhkisi pois kaiken sen hyvän väliltämme. Ja ajatus, että sen jälkeen joku uusi ihminen olisi arvokkaampi minulle kuin hän - vain siksi, että tuo uusi ihminen ei ole pettänyt juuri minua, vaan ehkä jotakuta toista - kuulostaa jotenkin pinnalliselta.

Yksi ainoa teko?

Miksi kuvittelet, että mahdollisesti tapahtuva pettäminen olisi joku kertapano kännissä?

Pettämistä voi olla myös ihastuminen ja rakastuminen toiseen ja sen toisen kanssa flirttailua ja juttelua, jopa vuosikausia, ilman että mennään panemaan. Voi siis pettää henkisesti vuosia, järjestelmällisesti.

Sitten voi pettää niitä kertakännipanoja montakin eri kertaa, aina eri tyyppien kanssa.

Pahin pettäminen on varmaan sellainen pitkä salasuhde, eli vuosia selän takana pitää toista naista siten, että on jo ns. tyttöystävätasolla.

Ei tämmöisistä pettämisistä pääse yli, eikä tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, taisin nyt yliarvioida lukijakuntani syvälukutaidon.

Kuvitellaan että A pettää B:tä. A rakastaa B:tä, ja haluaa keventää sydäntään tunnustamalla. Ensin hän joutuu ottamaan vastaan B:n vihan, surun, pettymyksen ja epäuskon. Seuraavaksi hänen täytyy alistua ajatukseen, että suhteen jatko on kokonaan B:n ja yksin B:n päätös. Sitten he hakeutuvat terapiaan. He käyvät läpi petoksen syyt ja tonkivat A:n elämän pohjamutia myöten. Terapiasta huolimatta vielä vuosia B kärsii epäluuloista. A ei voi enää viettää aikaa työkavereidensa kanssa, ja riitojen yhteydessä B muistuttaa aina tapahtuneesta. Silti A rakastaa B:tä, kunnes kuolema erottaa.

Ja palstatolvana toteaa: koska eroa ei tullut, B pääsi aivan ilman seurauksia ja varmaan pettää toistekin.

 

Ai jumpe, mä niiiin arvasin että sä olet pettänyt :D Ja nyt vielä käytät tuon kaikkien pershäröjen klassikkokortinkin:

"Vika ei ole siinä, mitä minä tein väärin. Vika on yksinomaan siinä, että sinä reagoit tuolla tavalla minun tekemiseeni. Sinulla ei ole oikeutta langettaa minulle seuraamuksia minun tekemisistäni."

Äläpä solvaa muita syvälukutaidon puutteesta, jos sitä ennen kirjoittelet tänne 3-4 virkkeellä, joiden perusteella meidän olisi pitänyt arvata loput. Tolvana olet kuule ihan itse.

Nyt kun kerran tuolla lailla purskahdit niin käydään tuo sepustuksesi läpi, tosin tämän enempää palveluksia en sinulle tee:

1. Kyllä, pettäjä _joutuu_ ottamaan vastaan petetyn vihan, surun, pettymyksen ja epätoivon. Niitä kutsutaan _seuraamuksiksi_.

2. Kyllä, pettäjä _joutuu_ alistumaan* siihen, että petetty saa päättää suhteen jatkosta. Miksi ihmeessä näin ei olisi? Tuleeko sinulle jotenkin yllätyksenä se, että vapaissa länsimaissa ihmiset sekä hakeutuvat yhteen että eroavat täysin omavaltaisesti? Tajuatko, että kumppanisi voisi päättää suhtenne muistakin syistä, vaikka sellaisesta että olet muuttunut epäkiinnostavaksi ja köyhäksi?

Nyt tuli asiaa koko sun kommentin mitalta! Näinhän se juuri on kuten kirjoitat. Prikulleen näin.

Varsinkin tämä tuntuu olevan vaikea joidenkin sisäistää:

4. A ei rakasta B:tä sellaisella vankkumattomalla tavalla, jonka aivan luonnollisena seurauksena tulee mm. uskollisuus mutta myös monta muuta hyvettä. Oikeastaan A ei edes kunnioita itseään saati välitä itsestään.

Jos kaikki keskustelijat tietäisivät mitä tuo vankkumaton rakastaminen on, ei tätä keskustelua edes tarvitsisi käydä. He eivät ihmettelisi ja esittäisi kysymyksiään täysin päivänselvästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuorena ajatus että kerrasta poikki jos pettää mutta tulevaisuus näytti toisin ja syletti kyllä joustaa mutta vahvistuin. Ei ollut helppoa mutta tein senkin mielenmuutoksen.

En silti väitä että tämä on kaikkia varten joten muista sinä tehdä kuten itse parhaaksi näet!

Arvostelijoita löytyy aina, toimi sitten miten hyvänsä joten senkin takia tee kuten sinusta hyvältä tuntuu.

Saanko kysyä mikä sai mielesi muuttumaan? Oliko yhteisiä lapsia tai muuta, jonka takia jättämiselle oli korkeampi kynnys?

Ei ollut lapsia. Ihmisestä se johtui ja no, yritin hyväksyä hänen hyvin kummallista persoonallisuuttansa. Ihmettelin kyllä myös omaa vahvuuttani asiassa sillä olen kuitenkin herkkä ja loukkaus on suuri ja menee syvälle. Aihe on myös äärimmäisen häpeällisen tahriva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä antaisin yhden kerran anteeksi, mutta fakta on se, että jos parisuhteessa ei ole luottamusta, ei siinä ole mitään.

Miksi jatkaisit suhdetta, jossa ei ole luottamusta?

Kun antaa kerran anteeksi niin pettäjä tietää, että on saanut luvan pettämiseen, koska siitä ei ollut mitään seurausta. Miksi luulet, että olisi jatkossa uskollinen?

Pettämisestä ei siis tule mitään seurausta, jos eroa ei tule? Tarkoittaako tämä tosiaankin. että ainoa mahdollinen seuraus ei-toivotusta toiminnasta on ero? 

Mitenkäs jos miehesi kaivaa nenää toistuvasti tosi syvältä seurassasi? Onko se ero vai selviääkö hän aivan ilman seurauksia?

 

Onko sulla jokin

Anteeksi, taisin nyt yliarvioida lukijakuntani syvälukutaidon.

Kuvitellaan että A pettää B:tä. A rakastaa B:tä, ja haluaa keventää sydäntään tunnustamalla. Ensin hän joutuu ottamaan vastaan B:n vihan, surun, pettymyksen ja epäuskon. Seuraavaksi hänen täytyy alistua ajatukseen, että suhteen jatko on kokonaan B:n ja yksin B:n päätös. Sitten he hakeutuvat terapiaan. He käyvät läpi petoksen syyt ja tonkivat A:n elämän pohjamutia myöten. Terapiasta huolimatta vielä vuosia B kärsii epäluuloista. A ei voi enää viettää aikaa työkavereidensa kanssa, ja riitojen yhteydessä B muistuttaa aina tapahtuneesta. Silti A rakastaa B:tä, kunnes kuolema erottaa.

Ja palstatolvana toteaa: koska eroa ei tullut, B pääsi aivan ilman seurauksia ja varmaan pettää toistekin.

Voit kirjoittaa ihan mitä haluat, mutta A ei tuossa kuviossa rakasta B:tä. Hän voi luulla rakastavansa, mutta ei rakasta. Opit sen vielä joskus.

112: nyt taidan pettää sinun odotuksesi, mutta kumppaniani en ole koskaan pettänyt. Olen tosi pahoillani. 

Jotkut täällä typistävät pettämisen yhdeksi ainoaksi teoksi, johon vähän niin kuin ajaudutaan.

Oikeasti pettämistä edeltävät kymmenet elleivät jopa sadat mikrovalinnat/-päätökset. Pettäjä mm. valitsi hakeutua pettämiskumppaninsa kanssa vuorovaikutukseen yhä uudestaan ja uudestaan. Itse akti on vain näiden lukemattomien mikropäätösten lopputulema.

Vuorovaikutusta ovatkin sitten ihan kaikki: valitsi alkaa käyttää sydänemojeita Teams-viesteissä. Valitsi hakeutua työpaikkaruokalassa aina viereen/lähelle istumaan. Valitsi jatkaa keskustelua ja oli ehkä siinä aloitteellinenkin. Valitsi laittaa ulkonäkönsä aina parhain päin. Valitsi hieman humaltua tietyssä porukassa. Valitsi vastata suudelmaan Ja niin edelleen, ad infinitum.

Pettäminen on sarja valintoja. Ei se tyhjiössä tapahdu.

Niin tyhmät aina kysyy että mitä pahaa siinä pettämisessä on. No daaaaaa, kun se on PETTÄMISTÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen pettänyt aiemmissa parisuhteissa naista vasta kun toinen ei enää merkinnyt mitään ja olin valmis eroon ja etsin jo uutta. En osaisi ajatella vaimon mahdollisesti pettäessä minua tilanteen olevan mitenkään tästä poikkeava. Tai ainakaan minua olisi lähes mahdotonta vakuuttaa asiasta ainakin nyt ajatellen. 

 

Kuullostat ei tavoiteltavalta mieheltä, mikset vienyt eroa loppuun asti ennenkuin aloit etsimään uutta ymym..

Olen kylläkin nainen.