Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?

Teot ratkaisee aina. Teot teot teot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Eihän se suhde silloin ole hyvä tai sen perustassa on jotain pielessä tai jotain hyvin oleellista puuttuu, jos rakastuu toiseen ja vielä niin pahasti että lähtee pettämään. Et sä vaan rakasti toisiin jos sun suhde on myös tunnetasolla hyvä ja tyydyttävä. Jos rakastat puolisoa oike

 

En viitannutkaan johokin ilotulitusvaiheeseen tai alkuhuumaan kuten monet sen haluavat ymmärtää. Ihan vain puhuin rakkaudesta ja rakastamisesta. Aidosta ja pysyvästä rakkaudesta. Se on yksi vahvimpia, rikkumattomimpia ja täyttävimpiä asioita maailmassa. Ei sillä sinänsä ole tekemistä ilotulitusten pärskeiden kanssa, koska se on vielä sitäkin syvempää. Innostusta ja kumppaniin joka päivä rakastumista se kyllä saattaa aiheuttaa vielä pitkänkin ajan päästä. Ilotulitustakin, joka ei tavalliseen tapaan lopu siinä kolmen vuoden kohdilla, siinä on tietenkin myös mukana roima annos. Mutta jos vertaat sitä huumavaiheeseen, et tiedä mitä tarkoitan etkä sitä ole kokenut.

Olen samaa mieltä. Rakastan puolisoani, ei minulle ole muita ihmisiä samassa kontekstissa edes olemassa. Puolisoni on minulle aina "läsnä" oli hän paikalla tai ei. Olemme olleet yhdessä 19 vuotta, joten alkuhuumasta ei voi olla kyse.

Aloituksen aiheeseen liittyen: Ensisijaisesti en pettäisi itseni takia, en ole sellainen ihminen enkä voi arvostaa sellaista tekoa. Tämä pätee puolisoonikin; jos hän pettäisi, ei hän olisi se ihminen, jonka luulin hänen olevan enkä voisi enää arvostaa häntä. Turha myöskään rakastaa mitään haavekuvaa. Uskon kuitenkin, että puolisoni on samanlainen kuin minä eikä pettäisi jo itsensäkään vuoksi. Tästä syystä luottamuksemme on vahva. En ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta tai epäilystä. Sama todennäköisesti koskee puolisoani.

Pettämiseen liittyen en voisi antaa anteeksi myöskään sitä, että puolisoni olisi valmis ottamaan riskin syövän hankkimisesta minulle minun mielipidettäni kysymättä. HPV voi tarttua kondomista huolimatta ja on erittäin yleinen. Minä en voi sitä saada kuin puolisoltani (tai jos joudun rikoksen uhriksi) joten todennäköisyys kohdunkaulan syöpään on lähes nolla jos puolisoni ei päätä toisin. En halua syöpää tai edes täysin turhaa riskiä sille enkä halua katsella puolisoa, jota asia ei kiinnostaisi. Terveydellä ei leikitä. Luottamusta ei todellakaan silloin enää olisi eikä se olisi palautettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).

Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.

Ja luottamustako ei parisuhteessa voi rikkoa millään muulla tavalla kuin pettämällä? Nimim. Uskollisen, perhe-elämään kykenemättömän alkoholin suurkuluttajan vaimo.

 

Kyse ei ollutkaan siitä, etteikö luottamusta voisi muutenkin rikkoa. Mahdollinen alkoholismi tai perhe-elämään kykenemättömyys ei tee pettämisestä yhtään sen hyväksyttävämpää.

Kukaan ei sano "olipa hyvä, että petti, onneksi ei sentään ole alkoholisti".

Vierailija kirjoitti:

Oliko miehelläsi pitkä salasuhde, jossa oli sekä seksiä että tunteita? Vai oliko miehelläsi useita kertapanoja kännissä? Vai oliko vain yksi kertapano kännissä? Vai oliko pitkä henkinen salasuhde ja rakkaus toiseen, mutta eivät vielä ehtineet sänkyyn? Miten miehesi jäi kiinni pettämisestä?

Mitä se sulle kuuluu?

Erikoista keskustelua. Ihminen, joka tunnustaa pettäneensä, väittää että hyvässä ja rakastavassa suhteessa ei voi pettää. Vähän tulee sellainen mielikuva, että tuossa yritetään valkopestä omaa toimintaa. Enhän se minä pettänyt, ei ollut oma tekoni, suhde oli vain laho.



Tosiasiassa maailma on täynnä harmaan sävyjä, jokaisessa on jotain hyvää ja jotain pahaa, ja ainoa, mistä ihminen voi vastata, on hänen oma toimintansa. Pienempi ihminen on se joka pettää, isompi se, joka ei petä, ja isoin ihminen on se, joka voi jopa antaa anteeksi. 

 

- ei koskaan pettänyt, ei koskaan - tietääkseen - petetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelette, että pettämistä olisi vain kertapano kännissä?

On myös sellaista pettämistä, että ihastutaan tai jopa rakastutaan toiseen ja pidetään yhteyttä pitkäänkin, mutta ei mennä sänkyyn. Mitäs mieltä sellaisesta olette?

Yhtä paha. En ole kokenut itse mutta olen se toiseen rakastunut, joka henkisesti petti. Enkä todellakaan ikinä haluaisi olla se jota henkisesti petetään. Ehdottomasti ennemmin ero kuin henkinenkään uskottomuus. Jos haluaa olla jonkun toisen kanssa niin on lupa erota minusta. Ei mun kanssa pakosta tarvitse olla ja olisi vain helvetin surullista ja epäreilua että sekä minun että toiseen rakastuneen aikaa tuhlataan suhteeseen, jolla ei ole tulevaisuutta ja joka on niin huono että pystyy rakastumaan toiseen.

 

Olen eri. Sellaisen huomion tekisin, että jos rakkaus minuun säilyy ja kumppani siitä huolimatta rakastuu myös toiseen ihmiseen, niin silloin teot ratkaisee. Rakkaus on valinta ja jos tämä kumppani haluaa olla minun kanssani , minun ehdoillani, sitten asia on minusta ok. En voi kuvitella että olisin ainoa rakastettava ihminen tässä maailmassa. Itsetuntoni kestää sen tiedon.

Rakastaminen on valinta, rakastuminen ei välttämättä ole. Rakastaa ei oikeastaan voi ennen kun tuntee itsensä riittävän hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä antaisin yhden kerran anteeksi, mutta fakta on se, että jos parisuhteessa ei ole luottamusta, ei siinä ole mitään.

Miksi jatkaisit suhdetta, jossa ei ole luottamusta?

Kun antaa kerran anteeksi niin pettäjä tietää, että on saanut luvan pettämiseen, koska siitä ei ollut mitään seurausta. Miksi luulet, että olisi jatkossa uskollinen?

Pettämisestä ei siis tule mitään seurausta, jos eroa ei tule? Tarkoittaako tämä tosiaankin. että ainoa mahdollinen seuraus ei-toivotusta toiminnasta on ero? 

Mitenkäs jos miehesi kaivaa nenää toistuvasti tosi syvältä seurassasi? Onko se ero vai selviääkö hän aivan ilman seurauksia?

Onko sulla jokin laaja-alainen hahmotushäiriö, vai mistä syystä et osaa tehdä eroa nenänkaivuun ja pettämisen välille? Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää sitä hyvin tavallista käsitettä, että teoilla on aina seuraukset?

Entä mitä se sua kutittaa, miten muut ihmiset parisuhteissaan uskottomuutta käsittelevät? Yhdet eroavat, toiset eivät.

Oletko sinä henkilö, jonka mielestä parisuhteissa ei saisi olla ehtoja, kieltoja tai rajoja? "Ketään toista ei voi omistaa" tms. liirumlaarumia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Sinäkö tosissasi haluat olla suhteessa, jossa kumppanisi rakastaa toista?

Ja sekö sitten on hyvä suhde :D

Kun se suhteen merkittävin kriteeri ja ylipäätään syy koko suhteen olemassaoloon eli rakkaus käytännössä puuttuu. Ihmiset on kyllä uskomatto

Miten niin rakkaus puuttuu? Erikoinen ajatusvoimistelu, ettei montaa ihmistä voisi rakastaa. Niin ne monet rakastaa exiäänkin, vaikka ovat uudessa suhteessa.

Tässä kerroitkin ettet ole koskaan kokenut rakkautta tai rakastanut. Muuta varmasti, jotka kombona on helppo sekoittaa rakkauteen jos sitä ei ole kokenut, kuten kiintymystä, välittämistä, turvaa, menetyksen pelkoa, ihailua, ihastumista ym. Kuten joku kommentoikin sulle hyvin: "Jos sinä idiootti rakastat jotain ihmistä, et petä hänen luottamustaan. Tämä on hyvin yksinkertainen asia. Yksinkertaistan sinulle tämän, ajattele: luottamus, kunnioitus = rakkaus"

Haluaisitko että esim. lapsesi luottamus petettäisiin ja häntä kohdeltaisiin huonosti? Samaan tapaan sinä aikuista rakkaintasikin haluaisit itse kohdella ja muiden kohtelevan. Dynamiikka on tietenkin eri kahden aikuisen välisessä rakkaudessa, mutta muutoin toivot rakastamallesi ihmiselle ja kohtelet häntä yhtä hyvin kuin mitä toivot ja kuinka kohtelisit lastasikin. Kunnioituksella ja rakkaudella ja aina, ihan aina, hyvää ja parasta toivoen.

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa sen asenteen, että se on kerrasta poikki, niin ei tarvitse olla mustasukkainenkaan, koska tietää itsestään, mitä tekee jos toinen tekee sen virheen. Se on hyvin selvä juttu. Kumppanillani on iso kaveriporukka johon kuuluu myös paljon naisia, osa sinkkuja, eikä ole koskaan epävarma olo kun hän lähtee ulos kavereiden kanssa ilman minua. Luotan kumppaniini, mutta ennen kaikkea luotan siihen, että jos jotain tapahtuu, niin sitten olen sinkku, eikä se ole koskaan ollut kamalaa.

Pakko sanoa, että koskaan ei kannata luottaa lapsenomaisen sokeasti, vaan aina kannattaa olla realisti. Pudotus on muuten kova ja korkealta putoat. Jotkut miehet myös käyttävät hyväkseen naisen naiiviutta ja sinisilmäisyyttä. Pettävät, koska ajattelevat, että ei vaimo mitään osaa epäillä, kun niin sokeasti luottaa. 

Minulla oli nuorena ajatus että kerrasta poikki jos pettää mutta tulevaisuus näytti toisin ja syletti kyllä joustaa mutta vahvistuin. Ei ollut helppoa mutta tein senkin mielenmuutoksen.

En silti väitä että tämä on kaikkia varten joten muista sinä tehdä kuten itse parhaaksi näet!

Arvostelijoita löytyy aina, toimi sitten miten hyvänsä joten senkin takia tee kuten sinusta hyvältä tuntuu.

Kyllä se vaan on niin, että aikaisemman käyttäytymisen perusteella voi vetää viivalinjat tulevaisuuden käyttäytymiselle. Harva ihminen oikeasti muuttaa tapojaan ja mallejaan, joten menneisyydessä pettäjä on myös vahvalla todennäköisyydellä tulevaisuudessa pettäjä.

Miksi muutenkaan petetyn osapuolen pitäisi tälläistä hyväksyä? Hyväksymisellä vaan antaa signaaleja toiselle osapuolella, että eihän tuolla ole mitään itsekunnioitusta, joten miksi minunkaan pitäisi häntä kunnioittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä antaisin yhden kerran anteeksi, mutta fakta on se, että jos parisuhteessa ei ole luottamusta, ei siinä ole mitään.

Miksi jatkaisit suhdetta, jossa ei ole luottamusta?

Kun antaa kerran anteeksi niin pettäjä tietää, että on saanut luvan pettämiseen, koska siitä ei ollut mitään seurausta. Miksi luulet, että olisi jatkossa uskollinen?

Pettämisestä ei siis tule mitään seurausta, jos eroa ei tule? Tarkoittaako tämä tosiaankin. että ainoa mahdollinen seuraus ei-toivotusta toiminnasta on ero? 

Mitenkäs jos miehesi kaivaa nenää toistuvasti tosi syvältä seurassasi? Onko se ero vai selviääkö hän aivan ilman seurauksia?

 

Onko sulla jokin laaja-alainen hahmotushäiriö, vai mistä syystä

Anteeksi, taisin nyt yliarvioida lukijakuntani syvälukutaidon.

Kuvitellaan että A pettää B:tä. A rakastaa B:tä, ja haluaa keventää sydäntään tunnustamalla. Ensin hän joutuu ottamaan vastaan B:n vihan, surun, pettymyksen ja epäuskon. Seuraavaksi hänen täytyy alistua ajatukseen, että suhteen jatko on kokonaan B:n ja yksin B:n päätös. Sitten he hakeutuvat terapiaan. He käyvät läpi petoksen syyt ja tonkivat A:n elämän pohjamutia myöten. Terapiasta huolimatta vielä vuosia B kärsii epäluuloista. A ei voi enää viettää aikaa työkavereidensa kanssa, ja riitojen yhteydessä B muistuttaa aina tapahtuneesta. Silti A rakastaa B:tä, kunnes kuolema erottaa.

Ja palstatolvana toteaa: koska eroa ei tullut, B pääsi aivan ilman seurauksia ja varmaan pettää toistekin.

Kyllä mä olisin valmis antamaan anteeksi, jos toinen tekisi virheen. Kaikki tekee vihreitä.Kyllä pettäminen jättäisi jäljen, mutta en ajattele, että suhde olisi automaattisesti sen jälkeen roskiskamaa.

Aika kiihkeitä ja ehdottomia mielipiteitä täällä, mikä nyt oli odotettavissa tällaisella palstalla. Tosiasia on, että pettäminen ei ole mitenkään harvinaista. Kaikki eivät välttämättä tiedä ollenkaan, että puoliso on joskus pettänyt. Voi olla, että on itsekin pettänyt ja silti täällä kiihkoilee, että se on kerrasta poikki, jos toinen pettää. Pettämisen rajakin on tulkinnanvarainen. Toisille pettämistä on, jos harrastaa seksiä, jonkun toisen mielestä suuteleminenkin on pettämistä. Jollekin oikein mustasukkaiselle tapaukselle riittä pelkkä katse tai jopa ajatus, koska ovat ajatustenlukijoita.

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei kannata olla niin ehdoton. Minä olen pettänyt ja olen saanut sen anteeksi. Asia on puhuttu ja vatvottu puolison kanssa niin perusteellisesta läpi kuin vain voi. Itse asiassa meidän suhde parani sen jälkeen. Rakastuimme toisiimme uudestaan, vaikka takana oli jo yli 15 vuotta yhteistä elämää. Nyt on kulunut toiset 15 vuotta eivätkä asiat voisi olla paremmin.

Jos pettää kerran, ei tarkoita, että pettää aina ja että olisi jonkinlainen pettäjäluonne. Se voi vain tapahtua uskokaa tai älkää. Kannattaa myös miettiä aika perusteellisesti, mitä tapahtuu, jos eroaa. Jos suhde on muuten hyvä, niin kannattaa yrittää rakentaa luottamus uudelleen. Se vaatii perusteellista keskustelua ja joustoa molemmilta eikä vain pettäjältä. Asia pitää puhua kerralla, mutta en tarkoita kirjaimellisesti yhdellä keskustelulla. Tarkoitan, että sitten kun asian on saatu kenties viikkojen kuluessa puitua läpi, niin siihen ei palata enää eikä nälvitä ja muistuteta toista siitä. Sellainen ei kanna minnekään.

Eroa pohtiessa kannattaa miettiä, mikä on vaihtoehto. Aika moni ei kuitenkaan halua viettää loppuelämää yksin vaan haluaa löytää uuden kumppanin. Tuossa tilanteessa parisuhdemarkkinat eivät ole enää samat kuin nuorempana. Kaikki ovat joko eronneita, karanneita tai kelvottomia. Suurin osa eronneista voi olla pettäneitä. Miksi luottaisit tuntemattomaan pettäneeseen enemmän kuin omaan puolisoosi? Siksikö, että tuo tuntematon ei ole pettänyt sinua? Ei ainakaan vielä. Jos löydät naimisissa olevan, niin hänhän pettää sinun kanssa. Pettäneen tilalle toinen pettänyt.

Kannattaa oikeasti pohtia, onko ehdottomuus aina niin hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa sen asenteen, että se on kerrasta poikki, niin ei tarvitse olla mustasukkainenkaan, koska tietää itsestään, mitä tekee jos toinen tekee sen virheen. Se on hyvin selvä juttu. Kumppanillani on iso kaveriporukka johon kuuluu myös paljon naisia, osa sinkkuja, eikä ole koskaan epävarma olo kun hän lähtee ulos kavereiden kanssa ilman minua. Luotan kumppaniini, mutta ennen kaikkea luotan siihen, että jos jotain tapahtuu, niin sitten olen sinkku, eikä se ole koskaan ollut kamalaa.

Pakko sanoa, että koskaan ei kannata luottaa lapsenomaisen sokeasti, vaan aina kannattaa olla realisti. Pudotus on muuten kova ja korkealta putoat. Jotkut miehet myös käyttävät hyväkseen naisen naiiviutta ja sinisilmäisyyttä. Pettävät, koska ajattelevat, että ei vaimo mitään osaa epäillä, kun niin sokeasti luottaa. 

 

 

Et ymmärtänyt pointtiani. En tarkoita, että kumppanini ei voisi pettää, vaan että jos sen tekee, niin sen päätöksen tekeminen jo etukäteen, että se on sitten saman tien suhteen loppu, antaa siihen sellaisen varmuuden, että ei tarvitse stressata asiaa etukäteen ja kytätä menemisiä, vaikka toisella olisi useita mahdollisuuksia tehdä tyhmyyksiä. Luotan häneen, koska hän on sen ansainnut käytöksellään, mutta kuten sanottu, ennen kaikkea luottamus on itseäni kohtaan, että olen aina omalla puolellani ja tiedän mikä oma valintani olisi, jos tilanne muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Aika kiihkeitä ja ehdottomia mielipiteitä täällä, mikä nyt oli odotettavissa tällaisella palstalla. Tosiasia on, että pettäminen ei ole mitenkään harvinaista. Kaikki eivät välttämättä tiedä ollenkaan, että puoliso on joskus pettänyt. Voi olla, että on itsekin pettänyt ja silti täällä kiihkoilee, että se on kerrasta poikki, jos toinen pettää. Pettämisen rajakin on tulkinnanvarainen. Toisille pettämistä on, jos harrastaa seksiä, jonkun toisen mielestä suuteleminenkin on pettämistä. Jollekin oikein mustasukkaiselle tapaukselle riittä pelkkä katse tai jopa ajatus, koska ovat ajatustenlukijoita.

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei kannata olla niin ehdoton. Minä olen pettänyt ja olen saanut sen anteeksi. Asia on puhuttu ja vatvottu puolison kanssa niin perusteellisesta läpi kuin vain voi. Itse asiassa meidän suhde parani sen jälkeen. Rakastuimme toisiimme uudestaan, vaikka takana oli jo yli 15 vuotta yhteistä elämää. Nyt on kulu

!miksi petit?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuorena ajatus että kerrasta poikki jos pettää mutta tulevaisuus näytti toisin ja syletti kyllä joustaa mutta vahvistuin. Ei ollut helppoa mutta tein senkin mielenmuutoksen.

En silti väitä että tämä on kaikkia varten joten muista sinä tehdä kuten itse parhaaksi näet!

Arvostelijoita löytyy aina, toimi sitten miten hyvänsä joten senkin takia tee kuten sinusta hyvältä tuntuu.

Saanko kysyä mikä sai mielesi muuttumaan? Oliko yhteisiä lapsia tai muuta, jonka takia jättämiselle oli korkeampi kynnys?

Aivan sivusta huutelen numerolle 100: ainakin perheen perustamisen jälkeen tuntuu melkoiselta arpapeliltä ajatus, että mies hengaa ja juhlii paljon sinkkunaisten kanssa ja oma asenne on, että menköön vaan, ei tarvitse olla mustasukkainen, koska se on kerrasta poikki jos pettää.

Vierailija kirjoitti:

Mummon neuvoilla elämä on kuin silkkiä vain 💃🕺🏼🥂💕💕💕

Pitihän se sinunkin tulla tietenkin asiaketjuun hölmöilemään.

Vierailija kirjoitti:

Aika kiihkeitä ja ehdottomia mielipiteitä täällä, mikä nyt oli odotettavissa tällaisella palstalla. Tosiasia on, että pettäminen ei ole mitenkään harvinaista. Kaikki eivät välttämättä tiedä ollenkaan, että puoliso on joskus pettänyt. Voi olla, että on itsekin pettänyt ja silti täällä kiihkoilee, että se on kerrasta poikki, jos toinen pettää. Pettämisen rajakin on tulkinnanvarainen. Toisille pettämistä on, jos harrastaa seksiä, jonkun toisen mielestä suuteleminenkin on pettämistä. Jollekin oikein mustasukkaiselle tapaukselle riittä pelkkä katse tai jopa ajatus, koska ovat ajatustenlukijoita.

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei kannata olla niin ehdoton. Minä olen pettänyt ja olen saanut sen anteeksi. Asia on puhuttu ja vatvottu puolison kanssa niin perusteellisesta läpi kuin vain voi. Itse asiassa meidän suhde parani sen jälkeen. Rakastuimme toisiimme uudestaan, vaikka takana oli jo yli 15 vuotta yhteistä elämää. Nyt on kulunut toiset 15 vuotta eivätkä asiat voisi olla paremmin.

Jos pettää kerran, ei tarkoita, että pettää aina ja että olisi jonkinlainen pettäjäluonne. Se voi vain tapahtua uskokaa tai älkää. Kannattaa myös miettiä aika perusteellisesti, mitä tapahtuu, jos eroaa. Jos suhde on muuten hyvä, niin kannattaa yrittää rakentaa luottamus uudelleen. Se vaatii perusteellista keskustelua ja joustoa molemmilta eikä vain pettäjältä. Asia pitää puhua kerralla, mutta en tarkoita kirjaimellisesti yhdellä keskustelulla. Tarkoitan, että sitten kun asian on saatu kenties viikkojen kuluessa puitua läpi, niin siihen ei palata enää eikä nälvitä ja muistuteta toista siitä. Sellainen ei kanna minnekään.

Eroa pohtiessa kannattaa miettiä, mikä on vaihtoehto. Aika moni ei kuitenkaan halua viettää loppuelämää yksin vaan haluaa löytää uuden kumppanin. Tuossa tilanteessa parisuhdemarkkinat eivät ole enää samat kuin nuorempana. Kaikki ovat joko eronneita, karanneita tai kelvottomia. Suurin osa eronneista voi olla pettäneitä. Miksi luottaisit tuntemattomaan pettäneeseen enemmän kuin omaan puolisoosi? Siksikö, että tuo tuntematon ei ole pettänyt sinua? Ei ainakaan vielä. Jos löydät naimisissa olevan, niin hänhän pettää sinun kanssa. Pettäneen tilalle toinen pettänyt.

Kannattaa oikeasti pohtia, onko ehdottomuus aina niin hyvä asia.

Mikään tuosta ei merkitse kenellekään muulle mitään.

- Se, ettei pettäminen ole harvinaista, ei mitenkään vähennä petetyksi tulleen ketutusta.

- Sama pätee pettämisen tulkinnanvaraisuuteen, petetty itse päättää, mitä sietää ja mitä ei.

- Puolisosi anteeksiantavaisuus on ollut hyvä juttu sinulle, ei muuta.

- Pettäminen ei vain "tapahdu", se on aina tietoinen valinta.