Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).

Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.

Ja luottamustako ei parisuhteessa voi rikkoa millään muulla tavalla kuin pettämällä? Nimim. Uskollisen, perhe-elämään kykenemättömän alkoholin suurkuluttajan vaimo.

 

Minä ainakin keksin useita pahempiakin tapoja pettää luottamus parisuhteessa kuin pettäminen. Mutta ehkä ihmiset ajattelee näistä jotenkin eri tavoin ja toisille se pettäminen on pahinta mitä voi toiselle ihmiselle tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on naiiveja kommentteja. Kun tulee ikää ja perspektiiviä, niin särmät pyöristyvät. Jos syrjähyppy kaataa parisuhteen, niin ei siinä ole mitään ollutkaan. Tilaisuuden tullen kaikki miehet pettää ja valtaosa naisista. Olen joskus kuunnellut aika kärkkäitä mielipiteitä siitä, että en ikinä voisi olla pettäjän kanssa?! Olivat parast aikaa aviossa pettäjän kanssa. Uusinta kierroksella.

 

Jännää uhkailua taas :D Että kylläpäs tekin pettäjien pariin päädytte, halusitte tai ette!

Minulla taas ei ikä eikä perspektiivi ole saanut hylkäämään itsekunnioitustani.

Ja hyvin erikoinen tulkinta tuokin että se on oikeastaan pettäjän reaktio joka sen parisuhteen lopulta kaatoi.

Muistakaa myös että etenkin miesten pettämistaipumukset periytyvät geeneissä. Kelvottomien isien pojista tulee herkästi itsestääkin kelvottomia.

Mitenkäs ne naisten pettämistaipumukset sitten periytyvät, jos eivät geeneissä? 

Vierailija kirjoitti:

Koska mielestäni liittoa ei ole jos ei ole rakkautta.

Ja rakkautta ei ole jos on pettämistä.

Perustelen vielä jälkimmäistä. Jos olen puolisoni kanssa sopinut että harrastamme seksiä vain keskenämme, kumpikin tietää, että sopimuksen rikkominen satuttaisi toista syvästi. Jos toista rakastaa, häntä ei halua satuttaa. Satuttaminen ja rakkaus sulkevat toisensa pois. Jos mieheni pystyisi tuottamaan minulle tuollaista surua ja tuskaa niin tietäisin että rakkautta ei enää ole. Silloin ei voisi olla suhdettakaan.

Mielestäni tämä ei ole mustavalkoista vaan ihan vain loogista.

Toki tiedän että on ihmisiä joita ei satuta vaikka puoliso harrastaisikin seksiä toistenkin kanssa. Tämä kannattaa puhua auki. Jos näin on, kyseessä on avoin suhde, eikä silloin seksi toisten kanssa ole pettämistä. 

 

Näin ajattelen myös. Mielestäni tämä on myös suhdekohtaista. Aiemmassa suhteessani puolisollani oli paljon lievempi kanta pettämiseen. Hän näki, ettei se välttämättä kaataisi suhdetta. Hänen kanssaan ollessa olisin ehkä voinut siis pettääkin.

Nykyisestä taas tiedän että hän menisi pettämisestä ihan romuksi. Tuntuu pahalta jo ajatellakin asiaa. En ikinä tekisi hänelle sellaista ja jos tekisin, silloin olisi ilmiselvää että rakkaus häneen on kuollut. Olisi mahdotonta tehdä sellaista ja samaan aikaan väittää rakastavansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on naiiveja kommentteja. Kun tulee ikää ja perspektiiviä, niin särmät pyöristyvät. Jos syrjähyppy kaataa parisuhteen, niin ei siinä ole mitään ollutkaan. Tilaisuuden tullen kaikki miehet pettää ja valtaosa naisista. Olen joskus kuunnellut aika kärkkäitä mielipiteitä siitä, että en ikinä voisi olla pettäjän kanssa?! Olivat parast aikaa aviossa pettäjän kanssa. Uusinta kierroksella.

Kun ikää ja elämänkokemusta tulee, saatat päästä oppimaan mitä rakkaus on ja mitä se pitää sisällään.

Jos syrjähyppy on jo tapahtunut tai sitä vakavissaan miettii, ei mitään todellista parisuhdetta ollutkaan. Tietenkin lähden "parisuhteesta", joka ei ole oikeasti parisuhde ja jossa ei hyvään ja onnelliseen parisuhteeseen vaadittavaa rakkautta toisen puolelta ole. Juu tilaisuuden tullen väärän ihmisen kanssa tunnevajeisessa suhteessa yhdessäollessa voi pettää, mutta ns. oikean kanssa ei. Rakkaus on just niin iso voima.

Valitettavasti jotkut joutuvat elämään monille kymmenille ennen kuin pääsevät sen kokemaan. Jos koskaan. Se on sellaista onnea, niin erityistä, niin kiitollisuutta herättävää  ja jotakin mikä vahvuudellaan saa nöyräksi, ettei sitä millään pettämisillä alkujaankaan riskeeraa. Tuollainen rakkaus antanee anteeksi ja näkee ihmisten keskeneräisyyden, mutta kyseenalaistaisin hyvin hyvin vahvasti sitä tunteeko se kumppani kuitenkaan rakkautta jos pettämään kykenee. Rakkaus on myös eri asia kuin rajojen veto ja kunnioitus itseään kohtaan. Neuvoisin miettimään tarkasti jääkö suhteeseen pettäjän kanssa, vaikka tuo rakkaus niin suurta onkin. Koska jos nuo rakkaudet kohtaisivat, ei pettäjäkään olisi pettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).

Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.

Ja luottamustako ei parisuhteessa voi rikkoa millään muulla tavalla kuin pettämällä? Nimim. Uskollisen, perhe-elämään kykenemättömän alkoholin suurkuluttajan vaimo.

 

Minä ainakin keksin useita pahempiakin tapoja pettää luottamus parisuhteessa kuin pettäminen. Mutta ehkä ihmiset ajattelee näistä jotenkin eri tavoin ja toisille se pettäminen on pahinta mitä voi toiselle ihmiselle tehdä. 

Minäkin keksin pahempiakin. Silti en hyväksyisi pettämistäkään. Ei se ole niin, että ainoastaan kaikkein pahimman teon saa tuomita ja muut pitää hyväksyä. Minulla on useampia asioita mitä en hyväksy parisuhteessa, esim väkivalta, huijaaminen, pettäminen yms.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, sieltä tulikin hieno esimerkki tästä vaahtosuisuudesta.

Hih, ei mun oikeastaan tarvitse jatkaa enää millään tasolla, teorian eikä muullakaan, koska todistit kaiken sanomani silmänräpäyksessä oikeaksi:

Hyökkäsit heti haukkumaan vaahtosuiseksi. Siis aivan ensimmäiseksi.

Et ottanut kantaa yhteenkään argumenttiini. Et edes yrittänyt.

Et vastannut yhteenkään kysymykseeni.

Tyydyitpä vain itse käymään henkilööni, käänsit kaiken sanomani päälaelleen, ja käytit - jälleen - varoittelevaa kieltä: "Mietipä sitä, potentiaalinen pettäjä." 

"Voitaisiinko jatkaa teoriatasolla, menemättä toisten henkilöihin?"

Miksi olet pyytämässä jotain sellaista johon et itse kykene?

"Suurin osa ilotyttöjenkin asiakkaista on naimisissa olevia, perheellisiä miehiä."

Mutta koska suurin osa naimisissa olevista perheellisistä miehistä ei ole ilotyttöjen asiakkaita, niin emme tulleet tästä toteamuksestasi oikeastaan yhtään viisaammiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Huonontaa se. Jos haluaa olla jonkun toisenkin kanssa ja kokee tarpeelliseksi vieläpä pettää luottamuksen, jotta saa suhteessa toiseen olla. No, silloin talon perustus ja seinät ovat jo lahot. Tapetti ei ehkä kupruile vielä, mutta se ei muuta sitä faktaa että se rakkaudettomuus siellä

Miten niin, jos kerran se talo on rakennettu silloin, kun mitään petosta ei edes ole tapahtunut? Ei ne perustukset itsessään murru, vaikka kylpyhuone kokisikin kosteusvaurioin.

Koska en siedä ajatusta, että kumppanini on valinnut seksin toisen ihmisen kanssa tärkeämmäksi kuin suhteemme. Nämä on henkilökohtaisia valintoja. Toiset on kiusauksen edessäkin uskollisia, koska eivät kestä ajatusta kumppanin satuttamisesta tai menettämisestä. Toiset ajattelevat siinä hetkessä, että antaa mennä "hinnalla millä hyvänsä". En hyväksy, että kumppanille suhteemme peruuttamaton rikkominen on ollut hinta, jonka hän on ollut valmis yhdestä panosta maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Sinäkö tosissasi haluat olla suhteessa, jossa kumppanisi rakastaa toista?

Ja sekö sitten on hyvä suhde :D

Kun se suhteen merkittävin kriteeri ja ylipäätään syy koko suhteen olemassaoloon eli rakkaus

Mielenkiintoisen henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja ja analyyseja, erilaisten ajatusten esittämisestä. En ole jakanut omia tunne-elämän koukeroita tänne lainkaan, mutta olen osittain vain eri mieltä joistakin asioista, enkä näe niitä niin mustavalkoisina. Juuri siksi, koska en ole niin ylimielinen, että pystyisin tietämään ja analysoimaan kaikkien muiden ihmisten tunne-elämää. Tiedän millaista oma rakkauteni on, mutta mikä minä olen sanomaan siitä mitä muut tuntee ja mitä se on heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).

Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.

Minäkin keksin pahempiakin. Silti en hyväksyisi pettämistäkään. Ei se ole niin, että ainoastaan kaikkein pahimman teon saa tuomita ja muut pitää hyväksyä. Minulla on useampia asioita mitä en hyväksy parisuhteessa, esim väkivalta, huijaaminen, pettäminen yms.

Juuri tämä. Minä olen lähtenyt suhteesta, jossa oli fyysistä väkivaltaa, alkoholismia ja taloudellista huijausta/hyväksikäyttöä. En minä silti ajattele, että pitäisi olla kiitollinen jos seuraava kumppani "vaan" pettää eikä sentään hakkaa (vau!).

Jos ei ole mahdollista saada uskollista väkivallatonta kumppania, niin sitten ollaa yksin. En käsitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että huono kohtelu kuuluu vaan suhteeseen ja pitää vaan valita ottaako pettäjän, varkaan vai turpiin.

Olen minäkin kokenut kolme sellaista suhdetta, jossa olen ollut niin totaalisen rakastunut kaikin tavoin, ettei minkäänlainen pettäminen ole edes käynyt mielessä. Ei edes hitaiden tanssiminen baarissa. Ei kenenkään kanssa kirjoittelu somessa. Nämä suhteet kestivät vuosia ja päättyivät siihen, että nuo miehet pettivät minut kunnolla ja päättivät myös jättää. Viimeisin oli erittäin pitkä avioliitto.

Sitä vain tarkoitan, että ei se riitä, jos se toinen rakastaa syvästi ja täysin uskollisesti, jos se toinen ei niin paljoa rakastakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut täällä typistävät pettämisen yhdeksi ainoaksi teoksi, johon vähän niin kuin ajaudutaan.

Oikeasti pettämistä edeltävät kymmenet elleivät jopa sadat mikrovalinnat/-päätökset. Pettäjä mm. valitsi hakeutua pettämiskumppaninsa kanssa vuorovaikutukseen yhä uudestaan ja uudestaan. Itse akti on vain näiden lukemattomien mikropäätösten lopputulema.

Vuorovaikutusta ovatkin sitten ihan kaikki: valitsi alkaa käyttää sydänemojeita Teams-viesteissä. Valitsi hakeutua työpaikkaruokalassa aina viereen/lähelle istumaan. Valitsi jatkaa keskustelua ja oli ehkä siinä aloitteellinenkin. Valitsi laittaa ulkonäkönsä aina parhain päin. Valitsi hieman humaltua tietyssä porukassa. Valitsi vastata suudelmaan Ja niin edelleen, ad infinitum.

Pettäminen on sarja valintoja. Ei se tyhjiössä tapahdu.

Tämä. Tämä.

Tässä kyllä haiskahtaa jo vahvasti narsismi.

Kuinka? Noin normaalit ihmiset toimivat. Vai väitätkö ettei normaaleilla ihmisillä ole omaa tahtoa ja joulupukki vain yllättäen antoi lahjaksi pettämisen, kuin autokolarin, mille henkilö ei itse mitään voinut?

Noin se minulla meni. Se ei todellakaan tapahdu tyhjiössä tai jotenkin vain yllättäen tipahda taivaalta. Se pettäminen. Se vaatii siltä perusritvapertiltäkin liudan päätöksiä. Ei tarvitse olla narsisti. Tavan ritvapertti vain valitsee aina "kyllä" niin kauan että päätyy pettämiseen asti. Ei ehkä aina täysin tietoisesti istu viereen tai laita tiettyä hymiötä, mutta isommissa linjoissa hän vastaa "kyllä" kun tämä joku toinen houkuttaa ja on mahdollista lähentyä hänen kanssaan.

Minäkin siis tein näitä mikrokokoisia päätöksiä, joista jokainen vei minua kauemmas kohti toista ihmistä. Noista päätöksistä jokainen oli tietoinen sillä tavalla että olen ihan aikuinen ihminen, joka vastaa omasta elämästään ja omista valinnoistaan. En ole holhottava tai jollain tavalla älyllisesti kehitysvammainen, joka vain heiluu kuin lastu laineilla ymmärtämättä että olen kykenevä itse määräämään elämästäni, mitä valinnat merkitsevät ja mitä niistä voi seurata.  Turha yrittää laistaa vastuusta väittämällä että jotenkin vain tiedostamattaan ajautui pettämään. Ei siihen ajauduta, vaan päätöksiä päätösten perään tekemällä.

Vasta kun rakastuin kunnolla näin selkeämmin sen mitä täällä moni puhuu. Kun rakastat, et pysty pettämään, et halua pettää tai vaikka joku häivähdys mielessä kävisikin, et antaisi itsesi tehdä noita mikropäätöksiä jotka henkiseen tai fyysiseen pettämiseen johtavat. En puolusta henkistä pettämistäni millään lailla. Sen syyn voi käsittää silti. Minulla se oli rakkaus toiseen ja samanaikainen vaikeus jättää silloinen kumppani.

Moni on jo vastannut, joten en viitsi kirjoittaa samoja asioita enää.

Eri asia on se, jos suhteessa on sovittu, että muidenkin kanssa voidaan olla. Voidaan vaikka yhdessäkin harrastaa parinvaihtoa tai ryhmäseksiä. Sellainen suhde voi olla hyvä. Siinä ei ole kyse pettämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä ei esiinny hyvissä suhteissa, oletko ihan vajaa? :D Salailu, valehtelu, toisen tahtoa vastaan toimiminen on automaattisesti huonon kumppanin ominaisuus. Hyvissä suhteissa on vain hyviä kumppaneita.

Moni toki haluaa itselleen kaikki parisuhteen hyödyt mutta harva niitä oikeasti ansaitsee. Muista se.

Mitä jos et saa koskaan tietää kumppanisi pettäneen, ja koet että suhteenne on hyvä ja kumppani myös? Tämä mua aina näin filosofisesti ihmetyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Huonontaa se. Jos haluaa olla jonkun toisenkin kanssa ja kokee tarpeelliseksi vieläpä pettää luottamuksen, jotta saa suhteessa toiseen olla. No, silloin talon perustus ja seinät ovat jo lahot. Tapetti ei ehkä kupruile vielä, mutta se ei

Miten niin, jos kerran se talo on rakennettu silloin, kun mitään petosta ei edes ole tapahtunut? Ei ne perustukset itsessään murru, vaikka kylpyhuone kokisikin kosteusvaurioin.

Perustus on laho jo rakennushetkellä, koska henkilö pystyy pettämään muka rakastamaansa ihmistä. Ymmärrätkö että se rakkaus ja luottamus on se perustus. Jos pystyt pettämään ja rikkomaan toisen luottamuksen noin, on se sun 'rakkaus' ollut aina laho.Jolloin koko talo on laho. Talo ja perustukset eivät missään vaiheessa ole olleet kunnossa ja kantavat. Jos olisivat, et pystyisi pettämään tai haluaisi pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Huonontaa se. Jos haluaa olla jonkun toisenkin kanssa ja kokee tarpeelliseksi vieläpä pettää luottamuksen, jotta saa suhteessa toiseen olla. No, silloin talon perustus ja seinät ovat jo lahot. Tapetti ei ehkä kupruile vielä, mutta se ei

Miten niin, jos kerran se talo on rakennettu silloin, kun mitään petosta ei edes ole tapahtunut? Ei ne perustukset itsessään murru, vaikka kylpyhuone kokisikin kosteusvaurioin.

Ymmärrätkö että se sun 'rakkaus' on siinä se mikä on laho, jos kykenet satuttamaan muka rakastamaasi ihmistä noin. Se on se perustus. Se laho 'rakkaus', joka kykenee pettämään ja murentamaan luottamuksen. Suhde ei siis missään vaiheessa ole ollut hyvällä ja rakkaudellisella pohjalla, vaan se on jo rakennusvaiheessa rakennettu murtuvalle pohjalle, vaikka se sun paljaalle silmälle hyvältä tai rakkaudelta vaikuttaisikin. Pettäessä tai vastaavassa kohdassa se sitten paljastuu, vaikka et itse tämän nk. rakkauden murentuvaa luonnetta olisikaan tiedostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Huonontaa se. Jos haluaa olla jonkun toisenkin kanssa ja kokee tarpeelliseksi vieläpä pettää luottamuksen, jotta saa suhteessa toiseen olla. No, silloin talon perustus ja seinät ovat jo

Ymmärrätkö että se sun 'rakkaus' on siinä se mikä on laho, jos kykenet satuttamaan muka rakastamaasi ihmistä noin. Se on se perustus. Se laho 'rakkaus', joka kykenee pettämään ja murentamaan luottamuksen. Suhde ei siis missään vaiheessa ole ollut hyvällä ja rakkaudellisella pohjalla, vaan se on jo rakennusvaiheessa rakennettu murtuvalle pohjalle, vaikka se sun paljaalle silmälle hyvältä tai rakkaudelta vaikuttaisikin. Pettäessä tai vastaavassa kohdassa se sitten paljastuu, vaikka et itse tämän nk. rakkauden murentuvaa luonnetta olisikaan tiedostanut.

Sori tuplaviesti. Lähettäessä sivu antoi erroria ja luulin ettei kommentti mennyt läpi, vaikka olikin näköjään mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä ei esiinny hyvissä suhteissa, oletko ihan vajaa? :D Salailu, valehtelu, toisen tahtoa vastaan toimiminen on automaattisesti huonon kumppanin ominaisuus. Hyvissä suhteissa on vain hyviä kumppaneita.

Moni toki haluaa itselleen kaikki parisuhteen hyödyt mutta harva niitä oikeasti ansaitsee. Muista se.

Mitä jos et saa koskaan tietää kumppanisi pettäneen, ja koet että suhteenne on hyvä ja kumppani myös? Tämä mua aina näin filosofisesti ihmetyttää.

Olen eri, mutta kiinnostaa mikä tuossa sinua ihmetyttää? Hyvin moni on kokenut tuon, jos ei pettämisessä niin monessa muussa asiassa, että puoliso olikin jotain muuta kuin oli esittänyt ja onkin eletty valheessa. Itsekin olen kokenut sen, että luulin kumppanin rakastavan minua ja että olisimme onnellisia. Paljastui, että näin ei ollut. En näe siinä mitään outoa. Ihminen voi olla hyvä valehtelemaan ja siinä sitten helposti erehtyy.

Vai onko kysymyksesi se, että oliko suhde sitten kuitenkin huono, vaikka se tuntui hyvältä silloin kun ei tiennyt totuutta? Omasta mielestäni kyllä. Esim muistot "hyvistä ajoista" eivät enää tunnukaan hyviltä vaan irvokkailta kun tietää totuuden niiden takana. 

Vähän samalla tavalla kuin jos kumppani varastaisi minulta rahaa ja pelaisi ne. Vaikka suhde olisi muuten hyvä ja vaikka sanoisi rakastavansa. Petos mikä petos.

Vaikka hän menisi peliongelmastaan terapiaan, voisinko silti luottaa ettei noin käy uudelleen?