Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Sinäkö tosissasi haluat olla suhteessa, jossa kumppanisi rakastaa toista?

Ja sekö sitten on hyvä suhde :D

Kun se suhteen merkittävin kriteeri ja ylipäätään syy koko suhteen olemassaoloon eli rakkaus käytännössä puuttuu. Ihmiset on kyllä uskomattomia ajatusvoimisteluidensa kanssa.

Miten niin rakkaus puuttuu? Erikoinen ajatusvoimistelu, ettei montaa ihmistä voisi rakastaa. Niin ne monet rakastaa exiäänkin, vaikka ovat uudessa suhteessa.

Usein pettäminen tuo mukanaa jotain mustasukkaisuus draamaa ja sitä kauttaa sekavuutta ja ongelmia sen myös sen "ei pettäneen" elämään.

Joku erivärinen voi tulla vaikka puukottamaan miehen, kun kokee että "nyt tämä nainen on ikuisesti minun", tai joku skitso nainen tulee riehumaan jonkun miehen työpaikalle, sitäkin on nähty, jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Eihän se suhde silloin ole hyvä tai sen perustassa on jotain pielessä tai jotain hyvin oleellista puuttuu, jos rakastuu toiseen ja vielä niin pahasti että lähtee pettämään. Et sä vaan rakasti toisiin jos sun suhde on myös tunnetasolla hyvä ja tyydyttävä. Jos rakastat puolisoa oikeasti. Se rakkaus on niin vahvaa ja täyttävää ett

Minun mielestä rakastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita. Harvoin pitkään yhdessä olleella parilla on se on enää sellaista ilotulitusmaista purskahtelua, kuten minusta sinun kuvaamasi rakkaus oli. Joten sikäli olen asiasta eri mieltä.

En viitannutkaan johokin ilotulitusvaiheeseen tai alkuhuumaan kuten monet sen haluavat ymmärtää. Ihan vain puhuin rakkaudesta ja rakastamisesta. Aidosta ja pysyvästä rakkaudesta. Se on yksi vahvimpia, rikkumattomimpia ja täyttävimpiä asioita maailmassa. Ei sillä sinänsä ole tekemistä ilotulitusten pärskeiden kanssa, koska se on vielä sitäkin syvempää. Innostusta ja kumppaniin joka päivä rakastumista se kyllä saattaa aiheuttaa vielä pitkänkin ajan päästä. Ilotulitustakin, joka ei tavalliseen tapaan lopu siinä kolmen vuoden kohdilla, siinä on tietenkin myös mukana roima annos. Mutta jos vertaat sitä huumavaiheeseen, et tiedä mitä tarkoitan etkä sitä ole kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Sinäkö tosissasi haluat olla suhteessa, jossa kumppanisi rakastaa toista?

Ja sekö sitten on hyvä suhde :D

Kun se suhteen merkittävin kriteeri ja ylipäätään syy koko suhteen olemassaoloon eli rakkaus käytännössä puuttuu. Ihmiset on kyllä uskomatto

Jos kyseessä olisi joku ihan oikea aito rakkaus, niin ei siitä exästä olisi koskaan tullut exää.

Siitä ukosta ei olisi jäljellä muuta kuin mätänevä märkä läntti, jos pettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sitä tarvitsee sen enempää selitellä. En halua parisuhdetta, jossa on muita osapuolia mukana.

Tämä tai se, että on läheisempi oman äitinsä kuin kumppanin kanssa. En minä sitä äitiä halunnut!

Alapeukuttaja voi pitää sen poikansa vaikka elämänsä loppuun asti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä antaisin yhden kerran anteeksi, mutta fakta on se, että jos parisuhteessa ei ole luottamusta, ei siinä ole mitään.

Miksi jatkaisit suhdetta, jossa ei ole luottamusta?

Kun antaa kerran anteeksi niin pettäjä tietää, että on saanut luvan pettämiseen, koska siitä ei ollut mitään seurausta. Miksi luulet, että olisi jatkossa uskollinen?

En ole tuo jota lainasit, mutta mielestäni hän tarkoittaa juuri sitä, että itse pettämisen voisi kyllä antaa anteeksi. Mutta koska se vie parisuhteesta luottamuksen pois, niin sen takia suhdekin on siinä. En tiedä tarkoittiko hän sitä vai ei, mutta itse ajattelen noin.

Eli käytännössä jos puoliso pettäisi, niin pystyisin (olosuhteista riippuen toki) antamaan sen anteeksi. Mutta en pystyisi kuitenkaan jatkamaan suhdetta, koska luottamus olisi menetetty. En ainakaan tähän hätään keksi, miten sen luottamuksen saisi takaisin, se kun tahtoo olla sellainen asia, että sen voi rikkoa vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Kuulostat siltä että olet päässäsi jakanut elämäsi erilaisiin lokeroihin jotka eivät kosketa toisiaan. Kumppaniasi silti pettäminen satuttaa, mitä rakkautta se on?

Voi vain kuvitella aloittajan ajatusmaailmaa kun ihmettelee tuollaista asiaa🤮🤮🤮 .. 

Onnea vaan valitsemallasi tiellä ..

Kasvoin perheessä, jossa vanhemmat petti toisiaan. Se oli sellaista sekopäistä jatkuvaa on-off draamaa, että ei sitä jaksaisi edes telkkarista katsella. Vaikuttaa koko perheeseen tosi paljon. Parempi vaan heittää pettäjä oman onnensa nojaan, jos ei tasapainoinen arki kumppanin kanssa kiinnosta. Itselläni on ollut aina se linja, että olen mahtava ja kumppanini on mahtava, ja jos pettää mahtavaa tyyppiä, niin on kusipää. Mahtava tyyppi ja kusipää ei voi olla suhteessa keskenään, eikä mahtavan ihmisen tarvitse pelätä yksin olemista, koska pärjää omillaan ja toisaalta löytää helposti toisen mahtavan kumppanin. On toiminut ja draamaa ollut viimeksi teininä, ja tällä hetkellä olen onnellisessa parisuhteessa. Kun ottaa sen asenteen, että se on kerrasta poikki, niin ei tarvitse olla mustasukkainenkaan, koska tietää itsestään, mitä tekee jos toinen tekee sen virheen. Se on hyvin selvä juttu. Kumppanillani on iso kaveriporukka johon kuuluu myös paljon naisia, osa sinkkuja, eikä ole koskaan epävarma olo kun hän lähtee ulos kavereiden kanssa ilman minua. Luotan kumppaniini, mutta ennen kaikkea luotan siihen, että jos jotain tapahtuu, niin sitten olen sinkku, eikä se ole koskaan ollut kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sitä tarvitsee sen enempää selitellä. En halua parisuhdetta, jossa on muita osapuolia mukana.

Tämä tai se, että on läheisempi oman äitinsä kuin kumppanin kanssa. En minä sitä äitiä halunnut!

Ehkä kannattaa miettiä tuossa tapauksessa omaa tekemistä .  Kai mies on mieluummin äidin luona kuin perhehelvetissä,

Vierailija kirjoitti:

Koska en itse pettäisi? On niitä petturinaisiakin, jotka "yrittävät" sitoutua tai valehtelevat sitoutuvansa. Tällaiset miehet ja naiset voivat etsiä toisensa.

Sellaiset miehet ja naiset eivät vaan halua toisiaan koska tietävät tasan tarkkaan mitä saavat eikä se kuulosta eikä tunnu yhtään kivalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Huonontaa se. Jos haluaa olla jonkun toisenkin kanssa ja kokee tarpeelliseksi vieläpä pettää luottamuksen, jotta saa suhteessa toiseen olla. No, silloin talon perustus ja seinät ovat jo lahot. Tapetti ei ehkä kupruile vielä, mutta se ei muuta sitä faktaa että se rakkaudettomuus siellä alla silti on ja koko rakennelma on epäterve ja hu

Mielestäni huono vertaus. Jos se talo kerran on rakennettu hyvälle pohjalle miksi koko talo romahtaa kerrasta, vaikka konkreettisesti mikään ei ole muuttunut? Aika härskiä jo vetää rakkaudettomuus väitöksiä yhdestä asiasta.

Olet lähtökohtaisesti epäsopiva kumppanisi kanssa tai rakkautta ei koskaan ole ollut aidossa muodossaan, jos kykenet pettämään ihmistä, jota väität rakastavasi. Talo on siis ollut laho alusta asti. Jos pystyt pettämään sillä tavalla kuin mitä salaa oman fyysisen ja henkisen tilasi jakaminen toisen kanssa on, ei rakkautta kumppaniin ole. Tiedän että se voi olla vaikea hyväksyä ja pettämistä puolustavat yrittävät aina kaikkea selitellä. Saatat kysyä olenko pettänyt. Kyllä olen, joten tietoa on vähän siitä toisestakin puolesta.

Tiedät sen sitten joskus kun kohtaat jonkun, jota itse rakastat hyvin syvästi. Se on sellaista että olet kykenemätön tekemään jotakin minkä tiedät täysin tarpeettomasti satuttavan, horjuttavan keskinäistä luottamusta tai vaarantavan teidän suhteen. Sille ihmiselle haluat olla aina hyvä ja sua itseäsi oksettaa ajatus siitä, että kykenisit omilla teoillasi sammuttamaan valon hänen silmistään ja saamaan hänen luottamuksensa sinuun ja rakkauteesi katoamaan. Et halua satuttaa, koska hän on jotain käsittämättömän arvokasta sinulle. Eikä vain se mitä hän on sinulle ja mitä sinä saat, vaan hän itsessään. Se kauneus ja hyvyys mitä hänessä näet, on jotain minkä et kuunaan halua nähdä satutettavan.

Siksi, koska minun täytyy voida ihailla ja kunnioittaa miestä, jotta voisin rakastaa tätä.

Jos hän paljastuisi pettäjäksi, niin sekä ihailuni että kunnioitukseni haihtuisivat kuin savuna ilmaan, aivan silmänräpäyksessä. Paljastuminen tappaisi rakkauteni kuin jonkin kapisen rakkikoiran kadulle, yhdellä laukauksella.

Tiedän tämän itsestäni, koska jouduin kaiken tämän kokemaan ex-mieheni kanssa. Oli jopa vähän kylmäävää huomata, miten minulla meni kuin kahvasta kääntäen kylmä ja torjuva puoleni päälle. Toisaalta olen ylpeä siitä että pystyin jättämään hänet samana päivänä kun pettäminen paljastui.

Lisäksi ihailuni ja kunnioitukseni miehiä kohtaan herättävät erityisesti itsetuntemus, itsehillintä ja kurinalaisuus. Pettäjältä puuttuvat nämä kaikki.

Ylipäätään on tullut huomattua, että uskottomuutta puolustelevat etenkin sellaiset ihmiset, jotka eivät muutenkaan siedä sitä että on olemassa ehtoja, rajoja ja kieltoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Sinäkö tosissasi haluat olla suhteessa, jossa kumppanisi rakastaa toista?

Ja sekö sitten on hyvä suhde :D

Kun se suhteen merkittävin kriteeri ja ylipäätään syy koko suhteen olemassaoloon eli rakkaus käytännössä puuttuu. Ihmiset on kyllä uskomatto

Jos sinä idiootti rakastat jotain ihmistä, et petä hänen luottamustaan. Tämä on hyvin yksinkertainen asia. Yksinkertaistan sinulle tämän, ajattele: luottamus, kunnioitus = rakkaus

Miksi kuvittelette, että pettämistä olisi vain kertapano kännissä?

On myös sellaista pettämistä, että ihastutaan tai jopa rakastutaan toiseen ja pidetään yhteyttä pitkäänkin, mutta ei mennä sänkyyn. Mitäs mieltä sellaisesta olette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?

Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.

Huonontaa se. Jos haluaa olla jonkun toisenkin kanssa ja kokee tarpeelliseksi vieläpä pettää luottamuksen, jotta saa suhteessa toiseen olla. No, silloin talon perustus ja seinät ovat jo lahot. Tapetti ei ehkä kupruile vielä, mutta se ei muuta sitä faktaa että se rakkaudettomuus siellä alla silti on ja koko rakennelma on epäterve ja hu

Mielestäni huono vertaus. Jos se talo kerran on rakennettu hyvälle pohjalle miksi koko talo romahtaa kerrasta, vaikka konkreettisesti mikään ei ole muuttunut? Aika härskiä jo vetää rakkaudettomuus väitöksiä yhdestä asiasta.

Eihän se tuolloin ole rakennettu hyvälle pohjalle alkujaankaan. Sehän se pointti oli.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska minun täytyy voida ihailla ja kunnioittaa miestä, jotta voisin rakastaa tätä.

Jos hän paljastuisi pettäjäksi, niin sekä ihailuni että kunnioitukseni haihtuisivat kuin savuna ilmaan, aivan silmänräpäyksessä. Paljastuminen tappaisi rakkauteni kuin jonkin kapisen rakkikoiran kadulle, yhdellä laukauksella.

Tiedän tämän itsestäni, koska jouduin kaiken tämän kokemaan ex-mieheni kanssa. Oli jopa vähän kylmäävää huomata, miten minulla meni kuin kahvasta kääntäen kylmä ja torjuva puoleni päälle. Toisaalta olen ylpeä siitä että pystyin jättämään hänet samana päivänä kun pettäminen paljastui.

Lisäksi ihailuni ja kunnioitukseni miehiä kohtaan herättävät erityisesti itsetuntemus, itsehillintä ja kurinalaisuus. Pettäjältä puuttuvat nämä kaikki.

Ylipäätään on tullut huomattua, että uskottomuutta puolustelevat etenkin sellaiset ihmiset, jotka eivät muutenkaan siedä sitä että on olemassa ehtoja, rajoja ja kieltoja.

Oliko miehelläsi pitkä salasuhde, jossa oli sekä seksiä että tunteita? Vai oliko miehelläsi useita kertapanoja kännissä? Vai oliko vain yksi kertapano kännissä? Vai oliko pitkä henkinen salasuhde ja rakkaus toiseen, mutta eivät vielä ehtineet sänkyyn? Miten miehesi jäi kiinni pettämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä antaisin yhden kerran anteeksi, mutta fakta on se, että jos parisuhteessa ei ole luottamusta, ei siinä ole mitään.

Miksi jatkaisit suhdetta, jossa ei ole luottamusta?

Kun antaa kerran anteeksi niin pettäjä tietää, että on saanut luvan pettämiseen, koska siitä ei ollut mitään seurausta. Miksi luulet, että olisi jatkossa uskollinen?

Pettämisestä ei siis tule mitään seurausta, jos eroa ei tule? Tarkoittaako tämä tosiaankin. että ainoa mahdollinen seuraus ei-toivotusta toiminnasta on ero? 

Mitenkäs jos miehesi kaivaa nenää toistuvasti tosi syvältä seurassasi? Onko se ero vai selviääkö hän aivan ilman seurauksia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelette, että pettämistä olisi vain kertapano kännissä?

On myös sellaista pettämistä, että ihastutaan tai jopa rakastutaan toiseen ja pidetään yhteyttä pitkäänkin, mutta ei mennä sänkyyn. Mitäs mieltä sellaisesta olette?

Yhtä paha. En ole kokenut itse mutta olen se toiseen rakastunut, joka henkisesti petti. Enkä todellakaan ikinä haluaisi olla se jota henkisesti petetään. Ehdottomasti ennemmin ero kuin henkinenkään uskottomuus. Jos haluaa olla jonkun toisen kanssa niin on lupa erota minusta. Ei mun kanssa pakosta tarvitse olla ja olisi vain helvetin surullista ja epäreilua että sekä minun että toiseen rakastuneen aikaa tuhlataan suhteeseen, jolla ei ole tulevaisuutta ja joka on niin huono että pystyy rakastumaan toiseen.