Lue keskustelun säännöt.
Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?
28.02.2025 |
Haluaisin vilpittömästi ymmärtää monilla ihmisillä (erityisesti nuoremmilla) olevaa ajattelua, jossa uskottomuus merkitsisi automaattisesti parisuhteen päättymistä. Siis siinäkin tapauksessa, että parisuhde muuten olisi kaikin puolin hyvä (ja kyllä, uskon, että pettämistä esiintyy myös hyvissä parisuhteissa, joten tästä ei tarvitse huomauttaa).
Tällä tavalla ajattelevat ihmiset, osaatteko vähän avata ajatteluanne ja perustella, miksi ajattelette noin mustavalkoisesti?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?
Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.
Sinäkö tosissasi haluat olla suhteessa, jossa kumppanisi rakastaa toista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.
Ja luottamustako ei parisuhteessa voi rikkoa millään muulla tavalla kuin pettämällä? Nimim. Uskollisen, perhe-elämään kykenemättömän alkoholin suurkuluttajan vaimo.
Mitkä asiat ovat sitten puolisossasi/suhteessanne aiheuttaneet luottamuksen pettämisen, alkoholin suurkulutus vai?
Eihän nämä ole mitenkään verrattavissa toisiinsa, vaikka pettymyksen tunteita aiheuttaa kumpikin ja luottamuskin horjuu.
Koska kerran olen elänyt sen "annetaan anteeksi ja yritetään uudelleen" -vaiheen. Siinä sitten rampattiin vuosi pariterapiassa ja yritettiin jatkaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Arkea varjosti ahdistus, en enää pystynyt luottamaan mieheen, asia pyöri päässä joka välissä kun jokin odottamaton asia/haju/muu muisto toi sen illan mieleen.
Mielenterveys siinä meinasi mennä, en ollut enää onnellinen, ja kaiken kukkuraksi mies petti puolentoista vuoden päästä uudestaan 🤦 Ja hän oli se joka nimenomaan halusi jatkaa + terapiaan. Sitten totesin, että eiköhän tämä ollut tässä, enkä ole eroa päivääkään katunut.
Joten, tästä tapauksesta oppineena, jos kohtaan pettämistä, niin jatkossa jätän noi turhat välivaiheet pois ja menen suoraan siihen lopputulokseen joka kumminkin odottaa vaan tuloaan, eli eroon.
Kerrasta poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.
En allekirjoita. Kukaan ei ole virheetön. Samaa virhettä ei vaan pidä toistaa. Parisuhteessa 48 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?
Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.
Sinäkö tosissasi haluat olla suhteessa, jossa kumppanisi rakastaa toista?
Pettäjät harvemmin on kykeneviä rakastamaan muita kuin itseään. Joten tilanne ei sinällään muutu miksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?
Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.
Eihän se suhde silloin ole hyvä tai sen perustassa on jotain pielessä tai jotain hyvin oleellista puuttuu, jos rakastuu toiseen ja vielä niin pahasti että lähtee pettämään. Et sä vaan rakasti toisiin jos sun suhde on myös tunnetasolla hyvä ja tyydyttävä. Jos rakastat puolisoa oikeasti. Se rakkaus on niin vahvaa ja täyttävää ettei vain ole tilaa ja kykenemistä vakavasti rakastua
Minun mielestä rakastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita. Harvoin pitkään yhdessä olleella parilla on se on enää sellaista ilotulitusmaista purskahtelua, kuten minusta sinun kuvaamasi rakkaus oli. Joten sikäli olen asiasta eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?
Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.
Sinäkö tosissasi haluat olla suhteessa, jossa kumppanisi rakastaa toista?
En minä niin sanonut, vaan itse asiassa tuomitsen pettämisen. Se oli vain kommentti siihen etteikö hyvässäkin suhteessa voisi tapahtua pettämistä. Toki se on toinen asia onko suhde pettämisen jälkeen enää hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?
Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.
Sinäkö tosissasi haluat olla suhteessa, jossa kumppanisi rakastaa toista?
Ja sekö sitten on hyvä suhde :D
Kun se suhteen merkittävin kriteeri ja ylipäätään syy koko suhteen olemassaoloon eli rakkaus käytännössä puuttuu. Ihmiset on kyllä uskomattomia ajatusvoimisteluidensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala armahtaa, minä en.
Jos elämässä antaa aina tpisen mahdollisuuden jää liikaa hyväksikäyttäjien paskaa käteen.
M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä pettämiskerrasta voi seurata raskaus, parantumaton ja/tai tarttuva sukupuolitauti ja luottamus on silloin pysyvästi menetetty (tarkoittaa kun kerran pettää, pettää uudestaan).
Juuri näin. Kerran rikottua luottamusta ei saa koskaan takaisin. Parisuhteessa 35 vuotta.
En allekirjoita. Kukaan ei ole virheetön. Samaa virhettä ei vaan pidä toistaa. Parisuhteessa 48 vuotta.
Minä olen ja vaadin samaa kumppanilta. Muuten ei ole kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öööööö. Kysymys on idioottimainen.
Minua kuvottaa, jos joku toinen on koskenut minun miesystävääni sillä tavalla. En ole edes mustasukkainen sillä tavalla kuin monet muut (esim. muutamat eksät...) Mutta minua yksinkertaisesti oksettaa, jos mies on ollut toisen kanssa. En tykkää ajatella aikaa ennen suhdetta, mutta varsinkin suhteen aikana se on ällöttävää. Enkä voisi enää edes luottaa, mutta ei sillä olisi mitään väliä, koska mies kuvottaisi minua jo muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on käytännössä tilanne, jossa kaikinpuolin hyvässä suhteessa jompikumpi pettää?
Sellainen ettei suhteessa ole mitään vikaa, mutta esim. rakastuu toiseen? Olen myös sitä mieltä, että pettäminen on väärin, mutta oudoksun myös tätä asennetta ettei pettämistä muka voisi tapahtua hyvässä suhteessa, se vasta mustavalkoinen ajatus onkin. Eihän suhde toiseen automaattisesti huononna suhdetta jonkun toisen kanssa.
Huonontaa se. Jos haluaa olla jonkun toisenkin kanssa ja kokee tarpeelliseksi vieläpä pettää luottamuksen, jotta saa suhteessa toiseen olla. No, silloin talon perustus ja seinät ovat jo lahot. Tapetti ei ehkä kupruile vielä, mutta se ei muuta sitä faktaa että se rakkaudettomuus siellä alla silti on ja koko rakennelma on epäterve ja huonolla pohjalla. Luottamuksen pohja on pelkkää hö
Mielestäni huono vertaus. Jos se talo kerran on rakennettu hyvälle pohjalle miksi koko talo romahtaa kerrasta, vaikka konkreettisesti mikään ei ole muuttunut? Aika härskiä jo vetää rakkaudettomuus väitöksiä yhdestä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen niin että jos nainen pettää minua, hän ei ole arvoiseni. Jos hän on vielä sanonut rakastavansa, se osoittaa ettei hän tiedä rakkaudesta mitään (tämä on yleistä).
Kun päättää rakastaa, silloin asettaa asiat tiettyyn tärkeysjärjestykseen ja siinä pettäminen on viimeisten joukossa. Tämä on sellainen fakta josta ei pääse yli eikä ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitä tarvitsee sen enempää selitellä. En halua parisuhdetta, jossa on muita osapuolia mukana.
Tämä tai se, että on läheisempi oman äitinsä kuin kumppanin kanssa. En minä sitä äitiä halunnut!
Se ei ole melkein koskaan ensimmäinen kerta, kun joku jää kiinni pettämisestä, vaan kyse on ensimmäisestä kerrasta kun jää kiinni.
Luottamuksen voi menettää vain kerran
Minä en esimerkiksi mustistele mistään kaupan myyjän kanssa jutustelusta, en saisi mitään kohtausta jos näkisin miesystävän jonkun naisen seurassa normaalisti juttelemassa (vaan kysyisin että mistäs tunnette ja sen mukaan suhtautuisin asiaan.) Tosin mistään parisuhdetyyppisistä jutuista en pitäisi. Miesystäväni ei tarvitse mennä intiimin pikku kahvilaan istuskelemaan naamatusten toisen naisen kanssa, tai leffaan tai sellaista vastaavaa. Tavallinen päivänvalossa tapahtuva juttelu on eri asia. Mutta pettäminen on sellaista että ei. Ajatus on kuvottava enkä voisi mitenkään jatkaa. En edes haluaisi voida.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen pettänyt aiemmissa parisuhteissa naista vasta kun toinen ei enää merkinnyt mitään ja olin valmis eroon ja etsin jo uutta. En osaisi ajatella vaimon mahdollisesti pettäessä minua tilanteen olevan mitenkään tästä poikkeava. Tai ainakaan minua olisi lähes mahdotonta vakuuttaa asiasta ainakin nyt ajatellen.
Kuullostat ei tavoiteltavalta mieheltä, mikset vienyt eroa loppuun asti ennenkuin aloit etsimään uutta ymym..
Huonontaa se. Jos haluaa olla jonkun toisenkin kanssa ja kokee tarpeelliseksi vieläpä pettää luottamuksen, jotta saa suhteessa toiseen olla. No, silloin talon perustus ja seinät ovat jo lahot. Tapetti ei ehkä kupruile vielä, mutta se ei muuta sitä faktaa että se rakkaudettomuus siellä alla silti on ja koko rakennelma on epäterve ja huonolla pohjalla. Luottamuksen pohja on pelkkää höttöä.
Eri asia jos talo rakennetaan yhdessä niin että kaikki ovat tietoisia siitä mitä toinen toivoo ja haluaa. Silloin luottamuskin voi kantaa. Talo on ehkä erinäköinen kuin monogamisessa suhteessa, mutta terve. Jos haluan sellaista, hakeudun sellaiseen. En halua, joten en hakeudu. Potentiaalinen pettäjäkin voi hakeutua ihan ilman että rikkoo toisen ihmisen psyykettä pettämällä.
Pettäminen ei ole koskaan pakko eikä sille ole ikinä mitään perusteita. Ainoa mistä se kertoo, on heikkous. AINA voi erota ensin. Myös siitä paskasta ja karmeasta suhteesta. Hirveän suhteen kohdalla ymmärrän miksi joku hyväkin ihminen voi ajautua pettämään, mutta heikkoudesta se silti kertoo. Erota kun voisi siitä kamalastakin suhteesta ensin.