80-luvun alun lapsi: muistosi 90-luvun lamasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näkynyt missään, mitenkään. Opiskelin pienessä alle sadan oppilaan alakoulussa, aina saatiin uudet kirjat ja syödäkin niin paljon kuin jaksettiin. Lama oli jotenkin tosi kaukainen asia, siitä kuuli telkkarista ja luki lehdestä, mutta en tuntenut ketään, jota se olisi koskettanut henkilökohtaisesti. Meillä oli uusimmat nuorisomuodin mukaiset vaatteet kaikilla, asuttiin omakotitaloissa, vanhemmilla hyvät autot. Sekä ratsastin että laskettelin vapaa-ajallani, käytiin ulkomailla lomilla jne.

Eihän lama tuntunut missään jos sai pitää työpaikkansa. Moni osti halvalla uuden talon ja auton.

Tuntui, jos oli lainaa. Sattui kovaan asuntovelkaiseen keskiluokkaan. Vuokralla asuva ei ehkä huomannut mitään.

Meillä oli kyllä ihan omistusasuntoja nämä omakotitalot, tosin esim meidän oli itse rakennettu jo ennen mun syntymää, joten varmaan maksettu poiskin jo tuossa kohtaa.

T. Ekana muistonsa kirjoittanut

Muistan kun käytiin isän melko pienellä kotipaikkakunnalla, jossa oli pankkeja, leipomoita, pieniä tehtaita ja muuta. Nämä alkoi tyhjenemään ja laput tuli oviin.  Tätä varmaan kauhisteltiinkin niin jäänyt mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa ei saatu enää uusia oppikirjoja. Tehtäväkirjat saatiin kyllä omat, mutta ne varsinaiset "teoriakirjat" piti antaa seuraaville ja se oli kurjaa muka. Pyyhekumeja puolitettiin. 

Oikeastaan muuta en muista.

N1980

EI saatu tehtäväkirjojakaan omaksi, vaan tehtävät kopioitiin vihkoon ja vastattiin vihkoon. Mitään merkintöjä ei kirjoihin saanut tehdä.

Yksi kumi ja neljä kumia per lukuvuosi, luultavasti olisi saanut pyytämällä lisää, mutta sitä en selvittänyt. Kyllä noillakin pärjäsi.

Asuin paperitehdaspaikkakunnalla, ja työttömyys iski lujaa. Ei me sitä lapsena tajuttu, mutta telkkarista kyllä todellakin muistetaan ahot ja viinaset. Naurettiin, että miten markka muka kelluu, kun eihän kolikko veden pinnalla pysy. Sitten oli devalvaatiota ja roskapankkeja ja kesäleirit peruttu ja uusia vaatteita ei ostettu ja bruttokansantuotetta hoettiin. Mutta juhlitiiin pienemmin, sipsipussi vappuna oli iso juttu, limppari kuului juhlaan.

Ei se huonoa aikaa just mulle ollut, mutta jälkikäteen kuulin, että ihan lähelläkin oli alkoholismia ja perheväkivaltaa. Niitä ei vaan lapsi tajunnut, näistä puhuttiin vasta aikuisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa ei saatu enää uusia oppikirjoja. Tehtäväkirjat saatiin kyllä omat, mutta ne varsinaiset "teoriakirjat" piti antaa seuraaville ja se oli kurjaa muka. Pyyhekumeja puolitettiin. 

Oikeastaan muuta en muista.

N1980

EI saatu tehtäväkirjojakaan omaksi, vaan tehtävät kopioitiin vihkoon ja vastattiin vihkoon. Mitään merkintöjä ei kirjoihin saanut tehdä.

Yksi kumi ja neljä kumia per lukuvuosi, luultavasti olisi saanut pyytämällä lisää, mutta sitä en selvittänyt. Kyllä noillakin pärjäsi.

Asuin paperitehdaspaikkakunnalla, ja työttömyys iski lujaa. Ei me sitä lapsena tajuttu, mutta telkkarista kyllä todellakin muistetaan ahot ja viinaset. Naurettiin, että miten markka muka kelluu, kun eihän kolikko veden pinnalla pysy. Sitten oli devalvaatiota ja roskapankkeja ja kesäleirit peruttu ja uusia vaatteita ei ostettu ja bruttokansantuotetta

Unohtui tuosta: oon synytynyt 1982.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1980. Muistan myös sen, että aiemmin sai uudet kirjat koulussa joka vuosi ja sitten ei enää saatu, kirjat kerättiin pois lukuvuoden lopuksi ja annettiin seuraaville.

Molemmat vanhemmat olivat yrittäjiä ja tiukkaa oli, jouduin kyllä aivan liikaa kantamaan huolta perheen pärjäämisestä. Itselle ei uskaltanut pyytää mitään ja yläasteikäisenä omistin yhdet farkut, mitä aina viikonloppuna pestiin. Ilman isovanhempien apua ei olisi ollut mahdollisuutta harrastaa mitään.

Tänä päivänä tämä näkyy elämässäni niin, että aina on muutaman kuukauden nettotulot tilillä turvana. En kaipaa materiaa enkä ostele paljon mitään, en ole kasvanut kuluttamaan.

Hieno asenne.

Muistan sen että meidän perhe kuului niihin onnekkaisiin. Omat vanhempani saivat pitää surkeat duuninsa eikä perhettämme täten kohdannut totaalinen konkurssi. Se oli kuitenkin niukkaa aikaa koska vanhemmilla oli talo- ja autovelat päällä. Varsinkin talovelan lyhennyksiin meni suhteettoman paljon fyrkkaa korkojen räjähdettyä välillä 2numeroisiin prosentteihin.

Muistan kuinka koulussa alettiin karsimaan kaikesta. Oppikirjat kierrätettiin tarkkaan. Kyniä ja kumeja ei enää jaeltu. Luokkaretkistä tuli aneemisia.

Työpaikallaan isä todisti kuinka vierestä moni tuttu irtisanottiin. Autoihin tuli se tarravero, mukamas tilapäinen. Moni olisi halunnut ly-nk-ata Iiro Viinasen. 

Kevätretket tehtiin pyörillä, ja ne, joilla ei ollut polkupyörää, jäi kouluun. Tehtäväkirjoja ei ollut, lukukirjat kierrätettiin tarkasti. 

Isä jäi työttömäksi ja tunnelma oli kotona outo. En sitä silloin tajunnut, mutta isähän ryyppäsi ihan urakalla ja äiti yritti pitää perhettä koossa. Sellaista tuntui olevan kaikilla, joten ei siinä ollut mitään outoa. Koulussa oli kivempaa kuin kotona, ja pihalla saatiin leikkiä todella myöhäänkin. Lapsuus kyllä loppui kuin seinään.

Olisipa silloin ollut nuorisotaloja tai ei-hiljaisia kirjastoja, niin oltaisi saatu olla muualla kuin leikkipuistoissa ja myöhemmin puolityhjillä ostareilla. Taitaa olla samanlainen tilanne nuoristotalojen suhteen nykyäänkin, mikä on sääli. Mutta eipä nuorisotalossa olisi varmaan saanutkaan ryypätä, että ei meitä yhtäkkisen teini-iän alettua olisi niihin saanutkaan menemään.

vm 1980

Faija jäi työttömäksi eikä oikein koskaan päässyt koskaan sen jälkeen enää työelämään muuta kuin satunnaisiin projektitöihin. Auto vaihdettiin halpaan ruosteiseen kotteroon. Missään ei matkusteltu , ei tosin aiemminkaan ollut hirveästi ylimääräistä mihinkään. Muistan että jotenkin synkkä ja häpeällinenkin fiilis oli, olin itse yläasteella. Kadehdin kavereita joilla oli hienot kodit, autot ja molemmat vanhemmat töissä.