Lue keskustelun säännöt.
80-luvun alun lapsi: muistosi 90-luvun lamasta
27.02.2025 |
Mitä sinä 80-luvun alussa syntynyt muistat 90-luvun lamasta? Onko tämä vaikuttanut elämääsi tänä päivänä?
Kommentit (108)
Olen tuo kommentoija 8, lisään vielä kuuntelin Neon 2 ja ihailin luokkakaverin kiiltäviä jokakelin kenkiä. Vai millä nimellä niitä kutsuttiin? En muista enää, mutta ne oli ihan "jokaisella". En harrastanut mitään, en käynyt kaupoissa. Kirpparilta ostettiin kaikki mitä pystyi. Jos sai jotain pientä Tiimarista niin se oli juhlaa. Ja irtokarkkeja ostettiin koulun jälkeen kioskilta 10 pennillä, siis yksi karkki :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaatteita ostettiin kirpputorilta ja muistan koulussa hävenneeni huonoja kenkiäni, mutta parempia ei ollut varaa ostaa. Koulun aloitin vuonna 1988 ja ensimmäisinä vuosina oli ruokia, jotka myöhemmin hävisivät ruokalistalta. Olivat ilmeisesti liian kalliita, kun ruokaan ei ollut laman aikana niin paljon rahaa oppilasta kohti kuin ennen. Äiti leipoi itse useammin leipää, pullaa ja keksejä kuin aikaisemmin. Tajusin sen johtuvan siitä, että sillä tavalla säästettiin. Niitä ei sitten tarvinnut ostaa kaupasta.
Tuohon aikaan kuului keksintö nimeltä leipäkone. Niillä säästivät ne, joita leipominen ei kiinnostanut. Tv-Shop mainosti aromipesiä. Ja Simo Vaatehuoneelta jotain halpaa 99-hinnoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteita ostettiin kirpputorilta ja muistan koulussa hävenneeni huonoja kenkiäni, mutta parempia ei ollut varaa ostaa. Koulun aloitin vuonna 1988 ja ensimmäisinä vuosina oli ruokia, jotka myöhemmin hävisivät ruokalistalta. Olivat ilmeisesti liian kalliita, kun ruokaan ei ollut laman aikana niin paljon rahaa oppilasta kohti kuin ennen. Äiti leipoi itse useammin leipää, pullaa ja keksejä kuin aikaisemmin. Tajusin sen johtuvan siitä, että sillä tavalla säästettiin. Niitä ei sitten tarvinnut ostaa kaupasta.
Tuohon aikaan kuului keksintö nimeltä leipäkone. Niillä säästivät ne, joita leipominen ei kiinnostanut. Tv-Shop mainosti aromipesiä. Ja Simo Vaatehuoneelta jotain halpaa 99-hinnoilla.
Ei meillä ainakaan mitään leipäkonetta ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteita ostettiin kirpputorilta ja muistan koulussa hävenneeni huonoja kenkiäni, mutta parempia ei ollut varaa ostaa. Koulun aloitin vuonna 1988 ja ensimmäisinä vuosina oli ruokia, jotka myöhemmin hävisivät ruokalistalta. Olivat ilmeisesti liian kalliita, kun ruokaan ei ollut laman aikana niin paljon rahaa oppilasta kohti kuin ennen. Äiti leipoi itse useammin leipää, pullaa ja keksejä kuin aikaisemmin. Tajusin sen johtuvan siitä, että sillä tavalla säästettiin. Niitä ei sitten tarvinnut ostaa kaupasta.
Tuohon aikaan kuului keksintö nimeltä leipäkone. Niillä säästivät ne, joita leipominen ei kiinnostanut. Tv-Shop mainosti aromipesiä. Ja Simo Vaatehuoneelta jotain halpaa 99-hinnoilla.
Mistä vain halvemmalla saatiin. Nykyisin se on Temu.
TV-uutisissa puhuttiin aina lama, lama, lama. En ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa.
Koulussa me saimme puuvärikynät omaksi vielä kuudennella luokalla (1994), mutta silloin puhuttiin, kuinka niitä ei enää hankita, joten seuraavien vuosien oppilaat eivät enää saa niitä.
Olen syntynyt 1982.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä sai firmasta kenkää ja äidin tuloilla elettiin pari kolme vuotta. Asuntolaina oli vanhemmilla. Meillä oli kumminkin joka päivä kunnon ruokaa, oli perus vaatteet ja ehjät kengät, lapsilla omat huoneet. Maksullisia harrastuksia ei ollut mutta en kokenut että mitään olisi puuttunut, vaikka oli vaatimatonta, kaikki oli mitä elämiseen tarvitsee, en muista kurjuutta. Kaikilla meni samoin niin ei osannut vertailla.
Sai ostettua Leviksen farkutkin kun ostettiin kakkoslaatua tehtaanmyymälästä, leffassa pystyi käymään joskus ja Carrolsilla silloin tällöin, tietokonekin oli kotona. Oltiin säästäväisiä eikä rahaa mennyt turhuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteita ostettiin kirpputorilta ja muistan koulussa hävenneeni huonoja kenkiäni, mutta parempia ei ollut varaa ostaa. Koulun aloitin vuonna 1988 ja ensimmäisinä vuosina oli ruokia, jotka myöhemmin hävisivät ruokalistalta. Olivat ilmeisesti liian kalliita, kun ruokaan ei ollut laman aikana niin paljon rahaa oppilasta kohti kuin ennen. Äiti leipoi itse useammin leipää, pullaa ja keksejä kuin aikaisemmin. Tajusin sen johtuvan siitä, että sillä tavalla säästettiin. Niitä ei sitten tarvinnut ostaa kaupasta.
Tuohon aikaan kuului keksintö nimeltä leipäkone. Niillä säästivät ne, joita leipominen ei kiinnostanut. Tv-Shop mainosti aromipesiä. Ja Simo Vaatehuoneelta jotain halpaa 99-hinnoilla.
Ne vihreät ja lilat miesten silkkipusakat oli kova hitti ysärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirpputoreilla käytiin, uusia vaatteita ei paljoakaan ostettu.
Meillä noin oli 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Laman aikaan ostimme jo uusia kaupasta, lähinnä varmaankin siksi, että olin niin pitkä, ettei kirpputoreilta enää löytynyt sopivia.
Vierailija kirjoitti:
Venäjän markkinat avautuu pian. Trump tekee Ukrainasn rauhan ja raja aukaistaan.
Kaakonkulmallakin alkaa taas bisnes pyöriä!
Hienoa!
Toivotaan parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://areena.yle.fi/1-50957002
1981 syntynyt Kuoppala (Pyhimys) muistaa muka 80-luvun mainokset ja Joonas Nordman muistaa Esko Ahon -94 uuden vuoden puheen. Aika valveutunut on Nordman ollut kahdeksan vuotiaana jos tuon muistaa.
80-luvulla syntyneet yrittävät epätoivoiset omia itselleen aikaa mistä he eivät voi muistaa yhtään mitään.
Minä muistan Tsernobylin onnettomuuden, Gorbatsovin uutislähetyksissä suutelemassa muita päämiehiä, Palmen murhan, Kammu-sedän uhrien katoamisilmoitukset lööpeissä jne paljon paljon muuta. Muistan paljon asioita myös ajalta ennen kouluikää, televisiosarjoja ja asioita uutislähetyksistä pääasiassa.
Vm-80
Ei kaikki lapset ole mitään höperöitä jotka ei tajua mistään mitään vaan fiksumpia kuin moni aikuinen uskookaan. Lukemaankin opin jo 5-vuotiaana ja pikkusisko 4-vuotiaana.
Minä olen syntynyt -82 ja minäkin muistan Jammun. En tosin osannut vielä silloin lukea, mutta minua varoitettiin lähtemästä kenenkään mukaan ja kerrottiin tuosta tapauksesta. Kesällä -89 keskustelin muiden lasten kanssa eräällä leirillä tapauksesta ja noilla lapsilla oli kaikenlaisia villejä ja hurjia "tietoja", joista osa ei pitänyt paikkaansa, kuten myöhemmin opin.
Ysäri lamassa tosiaan työssäkäyvätkin olivat rahaongelmissa lainojen korkojen takia. Sama on nyt.
Nyt myös yrityksiä kaatuu kohinalla ja yleisfiilis ei parane kohta paranee puheilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsin lukiosta, enkä saanut työpaikkaa millään. Yritin pitää välivuotta. Omaan perheeseen tuo ei niin osunut, kun molemmat julkisella puolella töissä.
Et voi olla 80-luvulla syntynyt, jos 90-luvun laman aikana pääsit lukiosta..?
Minä olen syntynyt vuonna -80, ja lama oli silloin, kun olin 5-8 - luokilla.
Meillä lama ei omassa perheessä kovin paljon vaikuttanut, isällä oli kyllä lomautusjaksoja joskus. Mutta pieni metsäomaisuus turvasi elannon.
Vanhemmat olivat ay-aktiiveja, ja kävivät mielenosoituksissa Helsingissä muutaman kerran. Isä vannoi, että jos tilaisuus olisi, niin hän ampuisi Esko Ahon. Tosin isä ei edes omistanut asetta. Mutta lapsena jo opin, että porvari = kirosana.
Muistan erittäin hyvin nuo ajat, samoin monia 80-luvun merkittäviä tapahtumia. Kuten joku mainitsikin, Tsernobylin ym, Kekkosen kuoleman, Olof Palmen murhan, Mikkelin pamauksen ja vaikka mitä. Hassu ajatus, ettei lapsuudesta muistaisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olin toisella luokalla laman alkaessa. Isä jäi työttömäksi. Muistan tältä ajalta hänen surumielisyyden mutta meille lapsille ei mitään puhuttu. Äiti opiskeli yötäpäivää. Onneksi kumpikaan ei alkanut juomaan. Ruoaksi oli hyvin usein purkkihernekeittoa, kun se oli halpaa. Vanhemmat lainasivat itseltäni usein rahaa säästöistäni, että selvittiin eteenpäin. Jotenkin saivat sen verran säästettyä, että joulu oli aina kunnon joulu. Jos käytiin jossain, eväänä oli aina äidin leipomia sämpylöitä. Mitään harrastuksia ei ollut kodin ulkopuolella: leikittiin pihaleikkejä ja -pelejä koko kadun lasten kesken, käytiin uimassa järvenrannalla, laskettiin mäkeä, hiihdettiin, luisteltiin, marjastettiin, leivottiin yms. Kaverin perhe muutti heidän navettaansa asumaan, kun joutuivat myymään lehmät ja talonsa. Koulussa vihot täytettiin huolella. Matematiikan vihot käännettiin nurinpäin, kun se tuli ekan kerran täyteen ja laskettiin laskuja tyhjiin kohtii
Lapsuus oli lamasta huolimatta kuitenkin hyvä. Nyt aikuisena olen edelleen tarkka rahankäytöstä ja säästän kaikessa missä pystyy. Pienet ja yksinkertaiset asiat ovat tärkeitä ja tuovat turvaa, esim. ihan vaan marjapensaat pihalla, oma takka ja polttopuut lämmitykseen sekä työpaikka tässä mahdollisen uuden laman alkaessa.
Minä muistan lapsuudesta, tosin ajalta ennen lamaa, kuinka mihinkään ei ollut varaa. Siitä huolimatta, tai todennäköisemmin sen takia, olen aikuisena ympäröinyt itseni tavaroilla. Olisi hirveää joutua elämään minimalistisesti. Omat, tutut tavarat tuovat turvallisen olon.
Minusta muuten nuo marjapensaat, oma takka ja työpaikka ovat suuria asioita, eivät todellakaan pieniä! Jokaisesta olen haaveillut koko ikäni, mutta omaan pihaan ei ole koskaan ollut varaa, kun työpaikkoja on ollut vain satunnaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90 luku oli vähän suttuinen. Oli keppanabaareja, topless tarjoilijoita, halpaa viinaa ja piraatti-CD:itä virosta. Oli skinheadejä. Oli ahneita pankkisetiä jotka ajoivat ihmisiä jopa itsemurhiin. Mutta minusta yleisesti ottaen se oli kuitenkin turvallisempaa ja siistimpää aikaa kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteita ostettiin kirpputorilta ja muistan koulussa hävenneeni huonoja kenkiäni, mutta parempia ei ollut varaa ostaa. Koulun aloitin vuonna 1988 ja ensimmäisinä vuosina oli ruokia, jotka myöhemmin hävisivät ruokalistalta. Olivat ilmeisesti liian kalliita, kun ruokaan ei ollut laman aikana niin paljon rahaa oppilasta kohti kuin ennen. Äiti leipoi itse useammin leipää, pullaa ja keksejä kuin aikaisemmin. Tajusin sen johtuvan siitä, että sillä tavalla säästettiin. Niitä ei sitten tarvinnut ostaa kaupasta.
Tuohon aikaan kuului keksintö nimeltä leipäkone. Niillä säästivät ne, joita leipominen ei kiinnostanut. Tv-Shop mainosti aromipesiä. Ja Simo Vaatehuoneelta jotain halpaa 99-hinnoilla.
Minusta leipäkoneet oli varakkailla snobeilla. Meillä tavallisilla, kunnan vuokra-asunnossa asuvilla ei sellaisia ollut.
Lapsena elin aika tavallista ja vaatimatonta elämää. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka edullisesti tehtiinkin. Vaatteet eivät olleet kummoisia, mutta eipä ollut suurimmalla osalla muillakaan.
Aika huomaamatta aika meni lopulta ohi, vaikka vanhemmilla rahahuolia olikin. Luin paljon kirjaston kirjoja ja opiskelin ahkerasti.
Lainojen korot oli valtavat ja työpaikkoja katosi. Ilpo Vineton 1000 markan vedonlyönti jäi myös mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vaatteita ostettiin kirpputorilta ja muistan koulussa hävenneeni huonoja kenkiäni, mutta parempia ei ollut varaa ostaa. Koulun aloitin vuonna 1988 ja ensimmäisinä vuosina oli ruokia, jotka myöhemmin hävisivät ruokalistalta. Olivat ilmeisesti liian kalliita, kun ruokaan ei ollut laman aikana niin paljon rahaa oppilasta kohti kuin ennen. Äiti leipoi itse useammin leipää, pullaa ja keksejä kuin aikaisemmin. Tajusin sen johtuvan siitä, että sillä tavalla säästettiin. Niitä ei sitten tarvinnut ostaa kaupasta.
Mullaki oli huonot kengät. Reiät pohjissa tai pohja halki.
VM 81 muistaa. Myös nuo käytetyt koulukirjat. Kumien puolitusta en muista. Kouluruoka huononi. Aijemmin oli saattanut joskus olla jaggi makupaloja tai vastaavaa jälkiruoaksi laman aikaan enää ei ollut. Oli myös rajoituksia montako lihapullaa sai. Ja jotenkin ruoka oli myös köyhempää. Opettajia oli myös pakkolomalla viikon tai pari. Monen kaverin vanhemmat jäi työttömäksi ja äitini joutui myös työttömäksi. Isän tuloilla elimme 5 henkinen perhe. Emme kärsineet mielestäni kovasti mutta ei rahaa ollut niin paljon kuin ennen. Muistan myös uutisten ja lehtien puheet lamasta joten kyllä sen ala-astelainenkin käsitti. Myös Metsolat sarjasta sai käsityksen Suomen huonosta tilanteesta. Silti lapsuus oli kotona ja kavereiden kanssa onnellista aikaa. Sitte kun ammattikoulun ja armeijan jälkeen pääsi työelämään 2000 luvun alussa. Töitä oli ja paljon teollisuus alalla. Talvisin oli joskus lomautusta ja työttömyyttä. Mutta pääsääntöisesti oli kyllä töitä. Taidot karttu ja palkka nousi pikkuhiljaa. Kun sitte 2006 vuoden lopussa pääsin vähän parempaan vakityöhön otin asuntolainan niin nurkan takana jo odotti 2008 finanssikriisi. Työt loppui sitten 2010 vuoden lopussa kokonaan. Ja alkoi 6 vuotta kestänyt pätkätyökausi ja välillä piti yrittää pärjätä vain säästöillä. 2015 pääsin taas parempiin hommiin. Ja taas koronan aikoihin alkoi uudet huonot ja laihat vuodet mitkä näyttää vain jatkuvan.
Korjaus, siis Jammu-sedän