80-luvun alun lapsi: muistosi 90-luvun lamasta

Ei voi muistaa yhtään mitään.

https://areena.yle.fi/1-50957002

1981 syntynyt Kuoppala (Pyhimys) muistaa muka 80-luvun mainokset ja Joonas Nordman muistaa Esko Ahon -94 uuden vuoden puheen. Aika valveutunut on Nordman ollut kahdeksan vuotiaana jos tuon muistaa.

80-luvulla syntyneet yrittävät epätoivoiset omia itselleen aikaa mistä he eivät voi muistaa yhtään mitään.

Kolmen kaverin yrittäjäisä tai äiti teki itsarin. Jos voisin niin tap

paisin Esko Ahon ja Iiro Viinasen koska olivat tuohon lamaan syyllisiä. Onneksi Viinasella on ollut Parkinson jo pitkään ja joutuu kärsimään joka päivä.

Pääsin lukiosta, enkä saanut työpaikkaa millään. Yritin pitää välivuotta. Omaan perheeseen tuo ei niin osunut, kun molemmat julkisella puolella töissä. 

Vaatteet ja kengät käytettiin kirjaimellisesti loppuun. Lähistöllä asuva Rouva "jäi" junan alle. Vanhemmat olivat töissä isä tehtaalla ja äiti julkisella puolella

Koulussa ei saatu enää uusia oppikirjoja. Tehtäväkirjat saatiin kyllä omat, mutta ne varsinaiset "teoriakirjat" piti antaa seuraaville ja se oli kurjaa muka. Pyyhekumeja puolitettiin. 

Oikeastaan muuta en muista.

N1980

Ei minua haitannut. Iskä kyllä oli paljon töissä, mutta osti meille lapsille Ringo-puhelimet, joilla voitiin soitella, jos mentiin koulun jälkeen kaverin luokse. Pianotunneillä kävin ihan normaalisti ja sisko huilutunneiilla.

Ei se lama meillä juuri paljonkaan tuntunut 

Aloitin koulun 1989, oli aina uudet kirjat, vihkot, kynät ja kaikki sai omaksi. Ei mennyt montaa vuotta kun kirjat oli käytettyjä eikä niitä enää saanut pitää. Ruokailussa oli rajoituksia, muistan aina ne 5 lihapullaa per oppilas laput. Ysärin alku oli todella ankeaa aikaa. Olin pieni koululainen, mutta kyllä sen henkisen tunnelman ja epätoivon aisti. Elämä oli ankeaa, vaikka meidän perheellä ei mennyt edes firma tai koti alta, mutta tiukkaa oli yrittäjän perheelle tuo aika. 1995 kevät ja toukokuussa jääkiekko 🏒 mm-kisat oli oikeasti jonkinlainen käännekohta. Tunnelma muuttui positiivisesti ja tulikin ihan hullut vuodet. Nokia ja vuosituhannen vaihteen teknohuuma. Kun valmistuin yliopistosta niin oli taas lama 2008. Eikä Suomi ole siitä koskaan kunnolla noussut. Onneksi sain työpaikan ja pääsin kiinni työelämään. Millenniaali muistelee. Jotenkin tässä ajassa on henkisesti paljon samaa kuin ysärin alussa. Toivottomuus. Toivottavasti tunnelma muuttuu jossain vaiheessa paremmaksi. Tämän päivän geopolitiikka ei tosin sitä valitettavasti tue.

Se oli hyvin levotonta aikaa ja kaduilla makoili lapsijuoppoja. Itse sain koulussa turpiin päivittäin.

Kirpputoreilla käytiin, uusia vaatteita ei paljoakaan ostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet ja kengät käytettiin kirjaimellisesti loppuun. Lähistöllä asuva Rouva "jäi" junan alle. Vanhemmat olivat töissä isä tehtaalla ja äiti julkisella puolella

Joo, vaatteet kenkineen käytettiin tosiaan kirjaimellisesti loppuun. Kun kengissä oli pohjissa reiät, ne oli aika heittää pois.

Vierailija kirjoitti:

Kirpputoreilla käytiin, uusia vaatteita ei paljoakaan ostettu.

Tämäkin on totta. 

Venäjän markkinat avautuu pian. Trump tekee Ukrainasn rauhan ja raja aukaistaan.

Kaakonkulmallakin alkaa taas bisnes pyöriä!

Hienoa!

Konkursseja, vankilatuomioita, itsemurhia, paikkakunnalta poismuuttoja. 

Oli yrittäjiä, joilta meni kaikki. Joillekin sen jälkeen oli yhtä alamäkeä.

Jos töitä olikin, niin lainojen korot kasvoi järjettömästi ja kaikesta säästettiin. Opin näkemään, kuinka tehdään vähällä rahalla ruokaa. Tuosta taidosta on ollut hyötyä.

Muistan terassit, joissa mies ja oluthana. Valkoiset muovikalusteet ja naru terassin ympärillä. Kirpputorien määrä räjähti ja niitä oli kaupinkien parhailla liikepaikoilla.

Erään luokkakaverin äiti oli mennyt oman käden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa ei saatu enää uusia oppikirjoja. Tehtäväkirjat saatiin kyllä omat, mutta ne varsinaiset "teoriakirjat" piti antaa seuraaville ja se oli kurjaa muka. Pyyhekumeja puolitettiin. 

Oikeastaan muuta en muista.

N1980

Pyyhekumit puolitettiin, koulukirjat olivat repaleisia, joista puuttui sivuja. Hyvällä onnella sai melkein ehjän koulukirjan.

Vierailija kirjoitti:

https://areena.yle.fi/1-50957002

1981 syntynyt Kuoppala (Pyhimys) muistaa muka 80-luvun mainokset ja Joonas Nordman muistaa Esko Ahon -94 uuden vuoden puheen. Aika valveutunut on Nordman ollut kahdeksan vuotiaana jos tuon muistaa.

80-luvulla syntyneet yrittävät epätoivoiset omia itselleen aikaa mistä he eivät voi muistaa yhtään mitään.

Minä muistan Tsernobylin onnettomuuden, Gorbatsovin uutislähetyksissä suutelemassa muita päämiehiä, Palmen murhan, Kammu-sedän uhrien katoamisilmoitukset lööpeissä jne paljon paljon muuta. Muistan paljon asioita myös ajalta ennen kouluikää,  televisiosarjoja ja asioita uutislähetyksistä pääasiassa. 

Vm-80

Ei kaikki lapset ole mitään höperöitä jotka ei tajua mistään mitään vaan fiksumpia kuin moni aikuinen uskookaan. Lukemaankin opin jo 5-vuotiaana ja pikkusisko 4-vuotiaana. 

Vanhemmat koittivat puhua englanniksi aikuisten asioita kun oltiin liian uteliaita kakaroita mutta opittiin nopeasti sekin niin joutuivat siirtymään ruotsinkieleen :D

Kouluun kävellessä sai varoa huumeneuloja.

Olin toisella luokalla laman alkaessa. Isä jäi työttömäksi. Muistan tältä ajalta hänen surumielisyyden mutta meille lapsille ei mitään puhuttu. Äiti opiskeli yötäpäivää. Onneksi kumpikaan ei alkanut juomaan. Ruoaksi oli hyvin usein purkkihernekeittoa, kun se oli halpaa. Vanhemmat lainasivat itseltäni usein rahaa säästöistäni, että selvittiin eteenpäin. Jotenkin saivat sen verran säästettyä, että joulu oli aina kunnon joulu. Jos käytiin jossain, eväänä oli aina äidin leipomia sämpylöitä. Mitään harrastuksia ei ollut kodin ulkopuolella: leikittiin pihaleikkejä ja -pelejä koko kadun lasten kesken, käytiin uimassa järvenrannalla, laskettiin mäkeä, hiihdettiin, luisteltiin, marjastettiin, leivottiin yms. Kaverin perhe muutti heidän navettaansa asumaan, kun joutuivat myymään lehmät ja talonsa. Koulussa vihot täytettiin huolella. Matematiikan vihot käännettiin nurinpäin, kun se tuli ekan kerran täyteen ja laskettiin laskuja tyhjiin kohtiin. Pienet margariinirasiat piti jakaa puoliksi kaverin kanssa. Käsipaperit poistettiin ja piti tuoda kotoa käsipyyhe. Kouluvuoden jälkeen oppikirjoista pyyhittiin merkinnät ja ne säästettiin seuraavia oppilaita varten.

Lapsuus oli lamasta huolimatta kuitenkin hyvä. Nyt aikuisena olen edelleen tarkka rahankäytöstä ja säästän kaikessa missä pystyy. Pienet ja yksinkertaiset asiat ovat tärkeitä ja tuovat turvaa, esim. ihan vaan marjapensaat pihalla, oma takka ja polttopuut lämmitykseen sekä työpaikka tässä mahdollisen uuden laman alkaessa. Tuntuu hirveältä esim. katsoa kuinka omilla lapsilla jokaisessa kouluaineessa on oma vihko ja aina saavat uudet vihot seuraavan jakson alkaessa, vaikka edellistäkin vihkoa on käytetty vajaa kaksi sivua. En ymmärrä tätä. Ylipäänsä maalaisjärki kaikessa on mielestäni peräisin tuolta ajalta. Omaa yritystä en uskaltaisi perustaa, koen sen liian suureksi riskiksi menettää kaiken.

Vaatteita ostettiin kirpputorilta ja muistan koulussa hävenneeni huonoja kenkiäni, mutta parempia ei ollut varaa ostaa. Koulun aloitin vuonna 1988 ja ensimmäisinä vuosina oli ruokia, jotka myöhemmin hävisivät ruokalistalta. Olivat ilmeisesti liian kalliita, kun ruokaan ei ollut laman aikana niin paljon rahaa oppilasta kohti kuin ennen. Äiti leipoi itse useammin leipää, pullaa ja keksejä kuin aikaisemmin. Tajusin sen johtuvan siitä, että sillä tavalla säästettiin. Niitä ei sitten tarvinnut ostaa kaupasta.