80-luvun alun lapsi: muistosi 90-luvun lamasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteita ostettiin kirpputorilta ja muistan koulussa hävenneeni huonoja kenkiäni, mutta parempia ei ollut varaa ostaa. Koulun aloitin vuonna 1988 ja ensimmäisinä vuosina oli ruokia, jotka myöhemmin hävisivät ruokalistalta. Olivat ilmeisesti liian kalliita, kun ruokaan ei ollut laman aikana niin paljon rahaa oppilasta kohti kuin ennen. Äiti leipoi itse useammin leipää, pullaa ja keksejä kuin aikaisemmin. Tajusin sen johtuvan siitä, että sillä tavalla säästettiin. Niitä ei sitten tarvinnut ostaa kaupasta.

Tuohon aikaan kuului keksintö nimeltä leipäkone. Niillä säästivät ne, joita leipominen ei kiinnostanut. Tv-Shop mainosti aromipesiä. Ja Simo Vaatehuoneelta jotain halpaa 99-hinnoilla.

Minusta leipäkoneet oli varakkailla snobeilla. Meillä tavallisilla, kunnan vuokra-asunnossa asuvilla ei sellaisia ollut.

Ei sellaiseen ollut varaa kuin ns. paremmalla väellä. 

Vierailija kirjoitti:

90 luku oli vähän suttuinen. Oli keppanabaareja, topless tarjoilijoita, halpaa viinaa ja piraatti-CD:itä virosta. Oli skinheadejä. Oli ahneita pankkisetiä jotka ajoivat ihmisiä jopa itsemurhiin. Mutta minusta yleisesti ottaen se oli kuitenkin turvallisempaa ja siistimpää aikaa kuin nyt. 

 

Hei mutta miten siisti paikka Mustamäen tori olikaan! Sieltä sai ihan mitä vaan pilkkahintaan. Me käytiin hakemassa just levyjä, vaatteita mm. Adidaksen nappiverkkareita, kelloja ja koruja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteita ostettiin kirpputorilta ja muistan koulussa hävenneeni huonoja kenkiäni, mutta parempia ei ollut varaa ostaa. Koulun aloitin vuonna 1988 ja ensimmäisinä vuosina oli ruokia, jotka myöhemmin hävisivät ruokalistalta. Olivat ilmeisesti liian kalliita, kun ruokaan ei ollut laman aikana niin paljon rahaa oppilasta kohti kuin ennen. Äiti leipoi itse useammin leipää, pullaa ja keksejä kuin aikaisemmin. Tajusin sen johtuvan siitä, että sillä tavalla säästettiin. Niitä ei sitten tarvinnut ostaa kaupasta.

Tuohon aikaan kuului keksintö nimeltä leipäkone. Niillä säästivät ne, joita leipominen ei kiinnostanut. Tv-Shop mainosti aromipesiä. Ja Simo Vaatehuoneelta jotain halpaa 99-hinnoilla.

Ei meillä ainakaan mitään leipäkonetta ollut.

Ne olivat sen verran kalliita, että harvallapa niitä oli.

Kyllä 90-luvun alku oli hurjaa aikaa niin meillä kuin maailmasskin. Jos silloin olisi ollut some ja tämä nykyinen paniikkia lietsova media, niin eihän siitä kukaan olisi selvinnyt hengissä.

Muistan kun vanhemmat kertoivat että isän työpaikka on vaarassa, ja se oli sellaista epävarmaa aikaa, jonka nuorena aisti. Isä sai kuitenkin lopulta pitää paikkansa, vaikka monille työkavereille kävi huonommin.

Isän firma meni konkurssiin, ja muistan kun meille tuli ulosottomiehet ja kantoivat mm. mun sähköpianon autoonsa. Kävin kyllä soittotunneilla sen jälkeenkin. Muistan sen lapsen hämmennyksen kun yhtäkkiä meille tuli porukkaa kantamaan tavaraa ulos ja vanhemmat eivät yhtään estäneet. Isä ei ollut kertonut ulosottomiesten tulosta edes äidille, hävetti ilmeisesti sen verran. Olen syntynyt -82, tuo tapahtui joskus -92 tienoissa. 

Kaupassa äiti joutui joskus jättämään jotain ostamatta ja laittoi takaisin hyllyyn. Lauantaikarkkipussi jaettiin veljen kanssa puoliksi ja kun pikkusisko kasvoi kolmeen osaan.

Vierailija kirjoitti:

Se oli hyvin levotonta aikaa ja kaduilla makoili lapsijuoppoja. Itse sain koulussa turpiin päivittäin.

Lapset ja nuoret imppasivat liimaa. Sen vuoksi liimat olivat välillä tiskin alla ja niitä sai ostaa vain jos ikä ja kunto riittivät.

Poliisit kävi meillä kotona, isän työpaikalla oli jotain hämäräbisneksiä. Pelättiin, että poliisit vie meidät lapsetkin vankilaan. No ei sinne joutunut isäkään, mutta työpaikka lähti alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteita ostettiin kirpputorilta ja muistan koulussa hävenneeni huonoja kenkiäni, mutta parempia ei ollut varaa ostaa. Koulun aloitin vuonna 1988 ja ensimmäisinä vuosina oli ruokia, jotka myöhemmin hävisivät ruokalistalta. Olivat ilmeisesti liian kalliita, kun ruokaan ei ollut laman aikana niin paljon rahaa oppilasta kohti kuin ennen. Äiti leipoi itse useammin leipää, pullaa ja keksejä kuin aikaisemmin. Tajusin sen johtuvan siitä, että sillä tavalla säästettiin. Niitä ei sitten tarvinnut ostaa kaupasta.

Tuohon aikaan kuului keksintö nimeltä leipäkone. Niillä säästivät ne, joita leipominen ei kiinnostanut. Tv-Shop mainosti aromipesiä. Ja Simo Vaatehuoneelta jotain halpaa 99-hinnoilla.

Minusta leipäkoneet oli varakkailla snobeilla. Meillä tavallisilla, ku

Ei pidä paikkaansa. Ihan tavallinen perhe oltiin ja leipäkone löytyi.

Ah joo, nuo sarjat. Metsoloita katsottiin koko perheen voimin. Samoin muut sen ajan kotimaiset sarjat: Puhtaat valkeat lakanat, Ruusun aika. Ne heijastivat kyllä sen ajan tunnelmia.

Tää muistelu on nyt sellainen Pandoran lipas. Tulvii vaan muistoja mieleen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90 luku oli vähän suttuinen. Oli keppanabaareja, topless tarjoilijoita, halpaa viinaa ja piraatti-CD:itä virosta. Oli skinheadejä. Oli ahneita pankkisetiä jotka ajoivat ihmisiä jopa itsemurhiin. Mutta minusta yleisesti ottaen se oli kuitenkin turvallisempaa ja siistimpää aikaa kuin nyt. 

 

Hei mutta miten siisti paikka Mustamäen tori olikaan! Sieltä sai ihan mitä vaan pilkkahintaan. Me käytiin hakemassa just levyjä, vaatteita mm. Adidaksen nappiverkkareita, kelloja ja koruja...

Kyllä, ja nimenomaan ne alkuperäiset kasvihuoneet.

Isä löysi uuden vaimon ja äiti jäi meidän lasten kanssa omakotitaloon. Pelkäsin, että menetän leluni osituksessa. Taloon piti väkisin jäädä, vaikkei sen vuoksi muka saanut tukea sossusta. Isä jätti elatusmaksut maksamatta. Äiti osti itselleen vaatteita, levyjä, kenkiä...ja pelasi pelikoneella. Ruokana oli pinaattilettupaketti jaettuna viidelle tai hernekeittopurkki näkkärillä jatkettuna. Sen kanssa sai sentään lettuja. Mummolla piti maksattaa kaikki mahdollinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90 luku oli vähän suttuinen. Oli keppanabaareja, topless tarjoilijoita, halpaa viinaa ja piraatti-CD:itä virosta. Oli skinheadejä. Oli ahneita pankkisetiä jotka ajoivat ihmisiä jopa itsemurhiin. Mutta minusta yleisesti ottaen se oli kuitenkin turvallisempaa ja siistimpää aikaa kuin nyt. 

 

Hei mutta miten siisti paikka Mustamäen tori olikaan! Sieltä sai ihan mitä vaan pilkkahintaan. Me käytiin hakemassa just levyjä, vaatteita mm. Adidaksen nappiverkkareita, kelloja ja koruja...

Kävin tuolla 1999 ja se oli edelleen aika hurja paikka silloin. Mutta joo kaikenlaista piraattia sai kyllä halvalla.

Vierailija kirjoitti:

Isän firma meni konkurssiin, ja muistan kun meille tuli ulosottomiehet ja kantoivat mm. mun sähköpianon autoonsa. Kävin kyllä soittotunneilla sen jälkeenkin. Muistan sen lapsen hämmennyksen kun yhtäkkiä meille tuli porukkaa kantamaan tavaraa ulos ja vanhemmat eivät yhtään estäneet. Isä ei ollut kertonut ulosottomiesten tulosta edes äidille, hävetti ilmeisesti sen verran. Olen syntynyt -82, tuo tapahtui joskus -92 tienoissa. 

Vuosi 1992 oli kaikkein synkin lamavuosi. Suomi oli mennä konkurssiin juuri tuona vuonna. Valtiolla riitti synkimpänä päivänä rahaa muutamaksi tunniksi. 

Japanista saatu hätälaina pelasti Suomen konkalta.

Vierailija kirjoitti:

Isä löysi uuden vaimon ja äiti jäi meidän lasten kanssa omakotitaloon. Pelkäsin, että menetän leluni osituksessa. Taloon piti väkisin jäädä, vaikkei sen vuoksi muka saanut tukea sossusta. Isä jätti elatusmaksut maksamatta. Äiti osti itselleen vaatteita, levyjä, kenkiä...ja pelasi pelikoneella. Ruokana oli pinaattilettupaketti jaettuna viidelle tai hernekeittopurkki näkkärillä jatkettuna. Sen kanssa sai sentään lettuja. Mummolla piti maksattaa kaikki mahdollinen

Nämä ovat ikäviä juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo kommentoija 8, lisään vielä kuuntelin Neon 2 ja ihailin luokkakaverin kiiltäviä jokakelin kenkiä. Vai millä nimellä niitä kutsuttiin? En muista enää, mutta ne oli ihan "jokaisella". En harrastanut mitään, en käynyt kaupoissa. Kirpparilta ostettiin kaikki mitä pystyi. Jos sai jotain pientä Tiimarista niin se oli juhlaa. Ja irtokarkkeja ostettiin koulun jälkeen kioskilta 10 pennillä, siis yksi karkki :)

Tiimari oli pienen tytön taivas. Sieltä sai edullisesti pieniä koristeita seinällä olleeseen lokerikkoon. Silloin oli niitä. Ne tuoksukumit, magneettipenaalit ja koristeelliset kynät oli ihania. Taisin ilahtua aika vähästä.

Muistan kun lohdutin äitiä, että meiltä ei sentään lähde koti alta (kun asuttiin kaupungin vuokra-asunnossa).

Oli hurjaa aikaa ja kuten joku kommentoi, onneksi ei ollut somea silloin. Toisaalta silloin melkein kaikilla oli tiukkaa niin ei sitä kukaan ihmetellyt.

Vierailija kirjoitti:

https://areena.yle.fi/1-50957002

1981 syntynyt Kuoppala (Pyhimys) muistaa muka 80-luvun mainokset ja Joonas Nordman muistaa Esko Ahon -94 uuden vuoden puheen. Aika valveutunut on Nordman ollut kahdeksan vuotiaana jos tuon muistaa.

80-luvulla syntyneet yrittävät epätoivoiset omia itselleen aikaa mistä he eivät voi muistaa yhtään mitään.

Onko sulla kaikki hyvin?

Olin esiteini ysärin alussa, en muista että olisi ollut erityisen kurjaa, oli ihan normisettiä että koulussa kierrätettiin kirjoja ja puolitettiin pyyhekumit, tai säännösteltiin jotain lihapullia.

Uusia vaatteita sai harvoin, mutta onneksi oli kirpparit ja grungemuoti, vaatteita kaiveltiin jostain mummolan vintiltä, muistan miten cool juttu oli löytää useampi enon vanha ruutupaita. Kukaan ei harrastanut mitään maksullista tai ainakaan kallista, käytiin koulun kuorossa ja jossain kokkikerhoissa ja ehkä partiossa, ja sitten vain hengattiin pihalla ja pelattiin vaikka nelistä, siis ihan teini-ikäisetkin, lapsuus kesti paljon pidempään.