Lue keskustelun säännöt.
Entinen koulukiusaaja ei ole automaattisesti hirveä ihminen aikuisenakin
23.02.2025 |
Täälläkin oli keskusteluketju jossa lueteltiin lapsena kiusaamista harrastaneiden nykyisiä ammatteja. Kauhisteltiin miten entinen kiusaaja voi olla vaikkapa opettaja tai sairaanhoitaja. Tietenkin osa koulukiusaajista on oikeasti niin häiriintyneitä, että jatkavat samaa aikuisenakin. Mutta ihminen voi myös muuttua todella paljon, katua ja oppia virheistään. Ei ole automaattista, että entinen kiusaaja on aikuisenakin samanlainen. Moni saattaa haluta myös myöhemmässä elämässään saada jotain hyvää aikaan ja pystyä vaikuttamaan asioihin esimerkiksi työn kautta.
Ja ei en ole itse ollut koulukiusaaja, olen ollut enemmänkin kiusattu. En vain ole samaa mieltä siitä, että menneisyys määrittää automaattisesti nykyhetken.
Kommentit (145)
Alatteko pelätä kostoa typeryyksistänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän noita presidenteiksikin päätyy.
Vierailija kirjoitti:
Annoin kouluaikaisille kiusaajilleni anteeksi. Mutta kun tapasin heidät myöhemmin aikuisena, käytös minua kohtaan oli edelleen törkeää. Totesin, että ei ihminen miksikään muutu. Ihan turha puolustella kiusaamista jollain ymmärtämättömyydellä. Kyllä minä ymmärsin koululaisena, mikä tuntuu toisesta pahalta. Ja ymmärrän aikuisenakin.
Eikä se, että joutuu kiusatuksi ole kiusatun vika. Minulla on paljon ystäviä, olen korkeasti koulutettu ja elämässäni on kaikki hyvin. Se, että joutuu mulkkujen ihmisten ympäröimäksi on vain huonoa tuuria. Aikuinen voi onneksi valita seuransa.
Sama kokemus luokkakokouksessa. Kiusaajat eivät osanneet suhtautua minuun, koska olin pärjännyt elämässäni hyvin. Joten he kohtelivat minua kuten lapsena. Ehkä se oli heidän psyykeelleen, itsetunnolleen ja identiteetilleen helpompaa sitten.
Totta, mutta todennäköisyys olla kusipää tai sairasnaristi aikusenakin on todella suuri. Osa saattaa kokea aloituksen vähättelevänä heidän kokemuksille. Itse ole kohdannut yhden entisen kiusaajan, ollaan ajauduttu samalle alalle ja hän vaikutti ihan mukavalle ihmiselle. Osa kuitekin lapsena purkaa vain omaa pahaa oloaan muihin. Olen kuitenkin samaa mieltä että ylä-asteen jälkeen se loppuu tai ihminen on jotenkin sairas.
Vierailija kirjoitti:
Karma on kohdellut yhtä entistä kiusaajaani kovalla kädellä. Se riittää mulle.
Et ymmärrä mitä karma tarkoittaa. Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin kirjoittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kiusatun ei tarvitse silti antaa ikinä anteeksi kiusaajalleen. Miksi turhaa sellaista tekisi? Ja aikuisenakin voi ihan hyvällä omallatunnolla dissata kiusaajaa, jos vastaan sattuu tulemaan.
Kyllähän se kertoo myös kiusatusta, jos pitkänkin ajan päästä kantaa tuollaista kaunaa.
Mitäs vit-tua ajattelit asialle tehdä, vi-tun sisäsiittoinen, kehitysvammainen pas-kanpala?
Voit huonosti. Netissä raivoaminen ei auta sinua kyllä.
Voi kuinka tarkkanäköinen oletkaan. Pitäiskö sulle antaa oikein mitali? Tuliko susta apukoulussa noin nokkela?
Yritin olla ystävällinen ja sanoa että saat varmasti paremman vasteen avunhuudollesi esim terapista.
Käytät myös loukkaavia sanoja. Samoja, joita kiusaajat käyttävät. Ja ei, se että sinua on kiusattu ei ole vapauttanut sinua normaalista käytösestä.
Ai tää onkin kiusattujen ojentamisketju. Kaksi tyhmää tyttöä ja häirikköpoika yrittivät kyllä kiusata. Työpaikalla pankissa oli sitten kyllä kaikenlaista häirikköä ja häiritsijää. Lotta oli mutkan kautta kysellyt onko kaikki nykyään ok, ehkä näki ja teki jotain. Tietenkin ne kiusaajat on edelleen siellä ja juntti juoppo jopa edennyt muihin töihin. Huijaaminen palkitaan. Ja kosto elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse tällainen "semi-koulukiusaaja", eli tein tai oikeastaan sanoin jotakin hölmöä porukassa että sain porukan nauramaan tälle kohteelle. Kerran näin että kohteella tuli itku silmään ja muut nauroi, mutta silloin tunsin pistoksen sisälläni ja tuntui pahalta. Ja silloin tajusin, että olin mennyt liian pitkälle. En ollut siis edes ajatellut että se voisi noin paljon sattua, että itku tulee. Ja kyse ei ollut mistään läskittelystä tai muusta, vaan jostakin tilannekohtaisesta töhöilystä, josta kovaäänisesti ja muiden kuullen möläytin.
Olen ihan normaalista perheestä. Meillä oli kaksi koiraa, joita rakastin ja hellin. En vaan ollut tuollainen ihminen, mutta EN TAJUNNUT että ne läpät satutti sitä jolle ne sanoin. Lopetin sen möläyttelyn, koska en halunnut että toinen itkee.
Näin. Mutta kai minä olen hirviö-psykopaatti sitten lopun elämääni joidenkin mielestä. Paitsi tämän, koska kun muut olivat menneet menojaan sanoin että en minä sitä niin pahasti tarkoittanut. Ja hän oli vaisu, mutta sanoi että ok.
Suuri osa kiusaajista ei pidä itse itseään kiusaajana ja/tai personallisuushäiriöisinä ihmisrääkkäjinä. Jättävät tuhoa jälkeensä ja olisi todella hyvä etteivät päätyisi ihmisläheisille aloille töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta koulukiusattu on koska hänen elämänsä pilattii jo lapsuudessa
Eihän se loppuelämää pilaa, jos kouluaikana on kiusattu.
Aika naiivi ajatus. Lapsuudessa ja nuoruudessa omaksuttu rooli vaikuttaa monella loppuelämään. Jotkut pystyvät pyristelemään tuosta roolista ulos, kyllä. Kuitenkin jos kiusaaminen on ollut erityisen rankkaa, ei välttämättä selviä. Ei selviä elämässään tai selviä hengissä. Itsemurhien taustalla on usein koulukiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse tällainen "semi-koulukiusaaja", eli tein tai oikeastaan sanoin jotakin hölmöä porukassa että sain porukan nauramaan tälle kohteelle. Kerran näin että kohteella tuli itku silmään ja muut nauroi, mutta silloin tunsin pistoksen sisälläni ja tuntui pahalta. Ja silloin tajusin, että olin mennyt liian pitkälle. En ollut siis edes ajatellut että se voisi noin paljon sattua, että itku tulee. Ja kyse ei ollut mistään läskittelystä tai muusta, vaan jostakin tilannekohtaisesta töhöilystä, josta kovaäänisesti ja muiden kuullen möläytin.
Olen ihan normaalista perheestä. Meillä oli kaksi koiraa, joita rakastin ja hellin. En vaan ollut tuollainen ihminen, mutta EN TAJUNNUT että ne läpät satutti sitä jolle ne sanoin. Lopetin sen möläyttelyn, koska en halunnut että toinen itkee.
Näin. Mutta kai minä olen hirviö-psykopaatti sitten lopun elämääni joidenkin mielestä. Paitsi tämän, koska kun muut olivat menneet menojaan san
Mutku entäs minä!? Minä minä minä minun minulle minua! Kukaan täällä ei tiedä, kuka olet eikä kukaan ole puhunut sanaakaan sinusta. Voisiko jopa olla että et ole maailman keskipiste?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutku entäs minä!? Minä minä minä minun minulle minua! Kukaan täällä ei tiedä, kuka olet eikä kukaan ole puhunut sanaakaan sinusta. Voisiko jopa olla että et ole maailman keskipiste?"
Jokainen on itselleen oman maailmansa keskipiste, joten ihan validi kommentti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks koulukiusaaja on nykyisin yrittäjä. Käyn antamassa paskaa palautetta somekanavissa jne.
Vau. Pitäiskö jo päästä yli?
Tyyppi ollut paska pentuna mutta sinä teet tuollaista aikuisena. Olet siis pahempi kiusaaja.
Olen eri tyyppi, mutta tämä on se todellisuus jonka se mulk-ku halusi. Se kohtalo jota pas-ki-ai-nen jahtaamalla jahtasi ja haki itselleen.
7-vuotiaana?
Tarpeeksi vanha on tajuamaan tekojensa seuraukset. Ei tuon ikäisellä ole enää mitään tekosyytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kiusatun ei tarvitse silti antaa ikinä anteeksi kiusaajalleen. Miksi turhaa sellaista tekisi? Ja aikuisenakin voi ihan hyvällä omallatunnolla dissata kiusaajaa, jos vastaan sattuu tulemaan.
Kyllähän se kertoo myös kiusatusta, jos pitkänkin ajan päästä kantaa tuollaista kaunaa.
Mitäs vit-tua ajattelit asialle tehdä, vi-tun sisäsiittoinen, kehitysvammainen pas-kanpala?
Voit huonosti. Netissä raivoaminen ei auta sinua kyllä.
Voi kuinka tarkkanäköinen oletkaan. Pitäiskö sulle antaa oikein mitali? Tuliko susta apukoulussa noin nokkela?
HV palstanarsu!
Hoo vee, se varma tamppooni?
Mitä?
Täytyy kyllä sanoa, että on todella vaikea nähdä, että olisin missään olosuhteissa itse kiusannut ketään ala- tai yläkoulussa, lukiossa, yliopistossa tai työelämässä. Kynnys siihen oli ja on valtava, koska olen aina ollut empaattinen. Empatiani ei yllä oikeastaan muuhun, kuin siihen, että jos lapsi on ollut kotona rajun kaltoinkohtelun kohde tai häntä on itse kiusattu aiemmin, ymmärrän kyllä selittävät tekijät, en silti käytöstä. Aikuiselta vielä vähemmän, koska aikuiseksi kasvamiseen kuuluu olennaisena osana kypsyminen, kehittyminen ja oman toimintansa ja käytöksensä reflektointikyky.
Aikuisena olen puolustautunut rajua kiusaamista vastaan, sanallisesti, ja häpeän sitäkin suunnattomasti, vaikka minuun kohdistuva käytös oli täysin anteeksiantamatonta. Joten on vaikea nähdä niitä selittäviä tekijöitä, joilla joku pystyy perustelemaan, että oli kiusaaja lapsena, ja nyt aikuisena muuttunut. Valitan, mutta en näe sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks koulukiusaaja on nykyisin yrittäjä. Käyn antamassa paskaa palautetta somekanavissa jne.
Vau. Pitäiskö jo päästä yli?
Tyyppi ollut paska pentuna mutta sinä teet tuollaista aikuisena. Olet siis pahempi kiusaaja.
Olen eri tyyppi, mutta tämä on se todellisuus jonka se mulk-ku halusi. Se kohtalo jota pas-ki-ai-nen jahtaamalla jahtasi ja haki itselleen.
7-vuotiaana?
Tarpeeksi vanha on tajuamaan tekojensa seuraukset. Ei tuon ikäisellä ole enää mitään tekosyytä.
Kantaako joku aikuinen kaunaa seitsemän vuotiaalle ja pitää häntä vastuussa itsestään?
Olin aikanaan eräässä turvallisuusalan työpaikassa, jossa meillä oli kohteita. Sain parikseni nuoren miehen, joka ei millään suostunut käsittämään turvallisuusnäkökohtia vaan alkoi sooloilemaan ja aiheutti vaaratilanteita. Ihan turhaan, koska ne olisi olleet vältettävissä. Yritin perehdyttää tyyppiä hyvin tarkasti, koska monet yritykset ja heidän asiakkaansa olivat meidän vastuullamme. Kerroin miksi teemme näin, kerroin riskianalyysit, kaikki. Mutta ei. Lopulta menetin hermoni kun siellä oli taas ovia unohdettu auki ja menty ihan omaa hölmöyttään toimimaan niin että saatiin aikaan turha väkivaltatilanne.
Silloin raivostuin ja huusin sille että onko miehellä ymmärryksessä vai motivaatiossa vika, tämä loppui tähän.
Viikon päästä tulee joku liiton tyyppi ja sanoo että toistuvaa kiusaamista, eli olen työpaikkakiusaaja. Tilanne selvisi kun selitin ja näytin miten olin hänet perehdyttänyt ja miten hän ei ollut ollenkaan toiminut niin. Syytös peruttiin.
Mutta minä olin se kiusaaja ja varmaan hän ajattelee edelleen näin. Nämä on subjektiivisia juttuja joillekin.
Kostaminen on sitten taas aivan eri sfäärien juttuja. Siitä voi fantasioida, mutta joka alkaa aikuisena kostaa lapsuuden kokemuksiaan, ei käy ihan täysillä. Terapiaan mars. Anteeksi ei tarvitse antaa eikä kannata olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kiusatun ei tarvitse silti antaa ikinä anteeksi kiusaajalleen. Miksi turhaa sellaista tekisi? Ja aikuisenakin voi ihan hyvällä omallatunnolla dissata kiusaajaa, jos vastaan sattuu tulemaan.
Kyllähän se kertoo myös kiusatusta, jos pitkänkin ajan päästä kantaa tuollaista kaunaa.
Mitäs vit-tua ajattelit asialle tehdä, vi-tun sisäsiittoinen, kehitysvammainen pas-kanpala?
Voit huonosti. Netissä raivoaminen ei auta sinua kyllä.
Voi kuinka tarkkanäköinen oletkaan. Pitäiskö sulle antaa oikein mitali? Tuliko susta apukoulussa noin nokkela?
Yritin olla ystävällinen ja sa
Sä voit tehdä sillä ystävällisyydelläs nyt niin, että otat palan paperia ja kynän, ja kirjoitat sille paperille nää sanat "minun ystävällisyyteni". Sitten, kastelet vedellä sen paperin ja rypistät ja pyörittelet pieneksi palloksi sen paperin johon kirjoitit "minun ystävällisyyteni". Lasket sen jälkeen housusi kinttuihin ja paljastat puosi, ihan paljaaksi asti. Laitat ryppyreikään vähän vaseliinia, tai mitä te pikku hi-n-tit nyt liukkarina käytättekään, ja työnnät suoleesi sen paperipallon, johon kirjoitit "minun ystävällisyyteni".
HV palstanarsu!