Lue keskustelun säännöt.
Isäni on samanlainen hiljainen tavismies kuin minä, mutta silti hän onnistui perustamaan perheen.
22.02.2025 |
Koko työuransa teki erilaisia duunaritöitä. Äitini on myös samaa kastia. Luonteeltaan vaatimaton työläisnainen, joka on arvostanut sitä että mies on luotettava eikä mikään rymyeetu. Kumpikaan ei ole tavoitellut taivaita mutta kuitenkin perustivat perheen ja ovat eläneet yhteistä elämää yli 40 vuotta.
Enää tuo ei tälläiselle tavismiehelle ole useinkaan mahdollista. Normaali työmies ei kelpaa normi työssä käyvälle naiselle, vaan pitäisi olla jossain menestyvässä kovapalkkaisessa työssä. Pitäisi olla paljon rahaa että voitaisiin matkustella on ostella kaikkea hienoa mitä esitellä somessa. Normaali elämä ei nykynaisia kiinnosta. Poikkeuksia varmasti on mutta suurta osaa ei kiinnosta. Tästä syystä itseltä jäänee perhe elämä kokematta. Niin muuttuu maailma...
Kommentit (225)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykynainen ei tarvitse miehiä, etenkään hissukoita.
Eivät kaikki halua superekstroverttiä kumppania, kuka sellaista jaksaa?
Vierailija kirjoitti:
Miten tää on niin vieras asia teille vieläkin?
Ensinnäkin ennen vanhaan naiset joutuivat hankkimaan aviomiehen selviytyäkseen elossa. Kun asiat hiukan alkoivat muuttumaan jäi tuo ajatus avioliitosta vielä muutamaksi vuosikymmeneksi elämään. Nykyään nainen ei tarvitse miestä käytännössä mihinkään, joten mikään tavallinen hissukka ei kelpaa mieheksi. Mitä miehellä on naiselle enää annettavaa?
Oletko kenties naispuolinen incelin vastine, joka toistaa väitettään miestä ei tarvitse mihinkään?
Moni rakastuu ja menee naimisiin
Riittää kun kysyt naiselta : alakko mua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää on niin vieras asia teille vieläkin?
Ensinnäkin ennen vanhaan naiset joutuivat hankkimaan aviomiehen selviytyäkseen elossa. Kun asiat hiukan alkoivat muuttumaan jäi tuo ajatus avioliitosta vielä muutamaksi vuosikymmeneksi elämään. Nykyään nainen ei tarvitse miestä käytännössä mihinkään, joten mikään tavallinen hissukka ei kelpaa mieheksi. Mitä miehellä on naiselle enää annettavaa?
Oletko kenties naispuolinen incelin vastine, joka toistaa väitettään miestä ei tarvitse mihinkään?
Moni rakastuu ja menee naimisiin
Se onkin eri asia, jos kohtaa ihmisen, johon rakastuu ja jonka kanssa haluaa elää yhdessä. Muuten elää mielellään ihan omassa rauhassa. Ei ole enää pakko ottaa vain jotakuta ketälie muodon vuoksi. Ehkä se ap:kin vielä joskus kohtaa rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä ap kuvailet hiljaiseksi mieheksi, joka silti sai naisen ja perheen 60-80-luvulla, on vähän eri kaliiperin hiljainen mies kuin mitä sinä ja kaltaisesi olette. Wanhan ajan rauhallinen ja vähäsanainen mies on eri asia kuin estynyt ja sosiaalisesti rampautunut mies, josta puhut.
Kun kyllä nykyäänkin ne rauhallisemmat miehet saa naisen. Eivät ehkä yläasteella, mutta viimeistään täysi-iässä ja ennen sitäkin jo, jos haluavat. Sieltä opintojen parista, harrastuksista, töistä, kavereiden kautta tai yöelämästä joku kyllä löytyy. Tai deittisovelluksesta. Yksi tuntemani lintumies jopa löysi tyttöystävän metsästä. Nämä isäsi kaltaiset miehet osaavat ja uskaltavat puhua ihmisille. He kohtelevat naisia kuin ihmisiä, eivätkä ole heti piikit pystyssä laittamassa puolituttua naista todistamaan, että etteihän hän ole pinnallinen onnenonkija.
Miten aina jaksetaan mustamaalata naisettomia miehiä ties millä pahansuovilla oletuksilla. Eivät ne sadatkaan lähestymiset mitään merkitse jos vastassa on aina rukkaset. Tuhansia ei ole ehtinyt kertyä, koska olen kuitenkin sen verran ujo mies.
Oma tyyppini:
(Ulkonäköä en jaksa tarkkaan miettiä. Tykkään enemmän kuitenkin hoikemman puoleisista/normaalipainoisista/dad bodeista. Sitten tumma tukka on enemmän mieleeni. Silmälasit ovat kuumat. Pituus, ihan sama. Itse olen muistaakseni 174 cm? Voi olla muutaman sentin hyppy puolelta toiselle. En kuitenkaan haluaisi kumppania, joka on selkeästi minua lyhyempi tai pidempi {Joutuu itse aina kumartumaan/kurkottamaan}. Mutta ei pituudella ole loppujen lopuksi väliä, jos kemiaa löytyy. Ikä lähellä omaa ikääni, mieluummin minua hieman vanhempi tai samanikäinen {20})
(Näitä piirteitä olen itsekin = x)
* Hiljainen, epäsosiaalinen x
* Tykkää hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta enemmän kuin puhumisesta x
* Tykkää toisinaan laiskotella, toisinaan käydä kokeilemassa kaikkea x
* Oma-aloitteinen, itsenäinen x
* Teot > Sanat x
* Loogisuus > Tunteet x
* Tykkää fyysisestä läheisyydestä, mutta ei ole liian takertuva x
* Harrastuksena videopelit, kaikki nörttiharrastukset suurta plussaa x
* Ei halua lapsia x
* Ottaa ehkäisyn tosissaan x
* On muutenkin vastuullinen x
* Ei vieroksu läsnäoloani, kun minulla on kuukautiset x (Mitähän check -merkki tässä edes tarkoittaa? :,D)
* Ei hirveästi aikaisempia seksikumppaneita/ei ole pannut menemään yhdenillanjutuissa tai muissakaan/ei harrasta seksiä kevyein perustein x
* Ei käytä päihteitä, korkeintaan alkoholia kohtuudella x (Ainoa alkoholini tulee suklaasta, mutta eipä tule melkeinpä koskaan ostettua sellaista suklaata!)
* Ei tupakoi x
Haluaisin parisuhteen, koska olen yksin, ja olen aina unelmoinut parisuhdearjesta. En myöskään tykkää siitä, että ympärilläni on liikaa ihmisiä, haluan keskittyä vain muutamaan ihmiseen. En tunne kiintymystä ystäviin tai kavereihin, mutta omalle puolisolleni, joka ymmärtää minua, haluan omistautua. Uskon, että puolisoni olisi oikeastaan ainoa henkilö maan päällä, josta todella välitän.
En ole kauhean romantikko. En tykkää mistään suurista rakkaudenosoituksista. Enkä minäkään ole sellainen henkilö, joka sellaisia antaisi. Tykkään enemmän rakkauden näyttämisestä teoin ja lahjoin. Fyysinen läheisyys on minulle myös tärkeää. En tällä niinkään tarkoita seksiä, mutta esimerkiksi sitä, että voi maata toisen päällä sängyssä, kun selaillaan puhelimia tai mennä yhtäkkiä toisen syliin, kun hän pelaa. En ole hyvä kehumaan ihmisiä tai sanomaan sanallisesti, että välitän. Posket vain lävähtävät punaiseksi ja silmät kostuvat ärsyttävästi. :D
Huonoin puoli minussa on, että olen melko tylsä. Ei juurikaan vahvoja mielipiteitä tai ajatuksia. Tykkään vain jostakin, koska tykkään siitä. Ei minulla herää kirjasta tai videopelistä sen syvällisempiä ajatuksia. Tunteita, kyllä, mutta usein ei syytä, miksi niistä erityisemmin pidän.
Toinen huono piirre minussa on, että näytän ihan hiton apaattiselta. Dhidjwkskdid tunteeni eivät näy ulospäin. Enkä toisaalta aina tykkää näyttääkään niitä. Yhä tahdon itkeä omissa oloissani, vaikka parisuhteessa olisinkin.
Haluan olla hyvä puoliso. Tykkään ajatuksesta, että voin olla yhdelle henkilölle tässä maailmassa hyvä puoliso. Koska olen niin nuori ja asun vielä kotona, en tiedä, mitä ajatella kotitöistä. Mutta kai se olisi ihan kiva, että astiat ovat tiskialtaassa ja likaiset vaatteet pyykkikopassa, eikä pitkin poikin kaikkialla. En tahdo nähdä hirveää vaatekasaa heti, kun avaan etuoven. :D Tykkään siivoamisesta, mutta toivoisin, että puolisokin osallistuu puhtaanapitoon edes hieman. Tai ei ainakaan POMOTTELE, ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelutaitoja voi opetella ihan samalla tavalla kuin montaa muutakin asiaa.
Varmaan niin mutta kaikki eivät ole puheliaita tai keskustelia tyyppejä. Vanhempani ovat molemmat hiljaisia, eivätkä turhia jupise. Silti ovat toisensa löytäneet. Kai hiljaisia naisiakin on olemassa? Ai niin mutta kun heilläkin pitäisi olla edustava ja hyvätuloinen mies. Hiljainenkin haluaa edustavia perhekuvia someen jossa näkyy kauniin valkoiset nahkasohvat
Ap
Valitse vihervassarinainen, ei tarvitse olla uutta, kierrätetty kelpaa ja vegaaneina eivät nahkasohviin päin edes sylje.
Mitä uutta? En ole vihervassari vaan vassari, ja syön lihaa. Metsästetty riista parasta.
Vierailija kirjoitti:
No onpa kyllä kumma kun kukaan ei halua kivikasvoista murjottajaa kotiinsa, siis kerta kaikkiaan ihmeellistä! Siskon mies on juuri tuollainen hiljainen jurottaja, ei turhia puhu tai edes hymyile (en ole 20 vuoden aikana kuullut hänen kertaakaan nauravan), lapsilleen puhuu komentavalla monotonisella äänellä, ei ikinä edes pienten lasten kanssa höpsöttele tai osoita hellyyttä. Ei juttele vieraille, vetäytyy aina johonkin murjottamaan yksin. Sisko tekee kaikki kotityöt kun tämä makaa sohvalla. Kaiken lisäksi on epäsiisti mutta ei siitä sen enempää.
Kai se sisko siinä jotain näkee mutta ampuisin itseäni mielummin päähän kuin ottaisin tuollaisen mörön kotiini. Kotona pitää olla mukavaa ja tuollainen jurottaja pelottaa kaikkia ja latistaa tunnelmaa.
Kuulostaa aika seksikkäältä 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No isäni tanssitti äitiäni 60-70 luvun vaihteessa neljä vuotta ennen kuin uskaltautui puhumaan. Tansseissa siis tapasivat.
Nykyään kun ei mennä tapahtumiin, vaan istutaan kotona puhelimen ja tietokoneen äärellä niin jää suhteet heikoiksi.
Jää äidinkieli oppimatta, jäävät sosiaaliset taidot olemattomiksi, ollaan passiivisia pelkuripaskoja ja länkytetään some tukkoon omaa surkeutta ja naisvihaa. Ai että miten kiihottavaa.
N
Huomaatko että miten mollaat miehiä, laitat kaiken heidän heikkoutensa syyksi? Sinä selvästikin odotat että mies on kielitaitoinen, että hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, hän on aktiivinen ja rohkea eikä länkytä somessa vaan on menestyvä ja naisia arvostava. Ja vielä kiihottavakin miehen pitää olla.
Niin, sinäpä sen sanoit. Tämä on se asetelma miehen ja naisen välisessä pelissä. Ja jos mies ei täytä vaatimuksia niin antaapa olla, kuolkoon surkimus pois, ei kelpaa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä ap kuvailet hiljaiseksi mieheksi, joka silti sai naisen ja perheen 60-80-luvulla, on vähän eri kaliiperin hiljainen mies kuin mitä sinä ja kaltaisesi olette. Wanhan ajan rauhallinen ja vähäsanainen mies on eri asia kuin estynyt ja sosiaalisesti rampautunut mies, josta puhut.
Kun kyllä nykyäänkin ne rauhallisemmat miehet saa naisen. Eivät ehkä yläasteella, mutta viimeistään täysi-iässä ja ennen sitäkin jo, jos haluavat. Sieltä opintojen parista, harrastuksista, töistä, kavereiden kautta tai yöelämästä joku kyllä löytyy. Tai deittisovelluksesta. Yksi tuntemani lintumies jopa löysi tyttöystävän metsästä. Nämä isäsi kaltaiset miehet osaavat ja uskaltavat puhua ihmisille. He kohtelevat naisia kuin ihmisiä, eivätkä ole heti piikit pystyssä laittamassa puolituttua naista todistamaan, että etteihän hän ole pinnallinen onnenonkija.
Miten aina jaksetaan m
Siten, että teillä itsellänne on se vihamielinen asenne naisia kohtaan. Eikö naiset saisi puolustautua? Ja sä et mitenkään ole voinut olla aidosti kiinnostunut sadoista tai jopa tuhansista naisista, tuollainen kertoo vain siitä, että olet epätoivoinen ja kuka tahansa pantavan näköinen kelpaa.
Odota, että tapaat jonkun joka oikeasti kiinnostaa sua ja tee sitten parhaasi. Niin normaalit ihmiset toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pappa oli aika hiljainen mies, tehtaan duunarikin vielä.
Mutta yhtenä päivänä nuorena miehenä ollessaan kävikin eri kaupassa kuin tapanaan oli ollut ja kas, tiskillä häntä palveli kiva uusi myyjä. Kaupan tyttö jäi mieleen ja papalla alkoi olla useasti asiaa tuohon kauppaan. Ja myyjätyttökin pani merkille komean nuoren nosturinkuljettajan tehdastyömaalta.
Aikansa tiskin yli juteltuaan pappa pyysi myyjätyttöä tansseihin ja reilun vuoden päästä olikin jo häät. Myyjätytöstä tuli mummini. Koko elämänsä olivat yhdessä ja luulisin, että olivat onnellisia yhdessä.
Mummi oli puheliaampi ja temperamenttisempi, mutta arvosti papan vakaata ja harkitsevaa luonnetta. Pappa taas piti mummin eläväisyydestä. Ehkä harvinaistakin tuon ajan pareille, mutta mummi ja pappa harrastivat yhdessä, ostivat soutuveneen ja kävivät veneretkillä ja kalassa, pyöräilivät ja hoitivat kasvimaata. Mummi kävi työväen naisvoimistelijoiden jumpassa joka viikko ja kotiin tullessa oli ruoka ja kahvit odottamassa. Arvostivat toisiaan ja toistensa tekemisiä, töitä ja taitoja.
Eivät entisajan parit olleet sen erilaisempia kuin nykyisetkään, jos mielivät olla onnellisia. Toki moni joutui tyytymään ja pakkorakoon kun jälkikasvu ilmoitti tulostaan. Mutta onneen on kaiketi ollut aina resepti. Samoin sen vastakappaleen löytymiseen on aina ollut sama resepti, kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No isäni tanssitti äitiäni 60-70 luvun vaihteessa neljä vuotta ennen kuin uskaltautui puhumaan. Tansseissa siis tapasivat.
Nykyään kun ei mennä tapahtumiin, vaan istutaan kotona puhelimen ja tietokoneen äärellä niin jää suhteet heikoiksi.
Jää äidinkieli oppimatta, jäävät sosiaaliset taidot olemattomiksi, ollaan passiivisia pelkuripaskoja ja länkytetään some tukkoon omaa surkeutta ja naisvihaa. Ai että miten kiihottavaa.
N
Huomaatko että miten mollaat miehiä, laitat kaiken heidän heikkoutensa syyksi? Sinä selvästikin odotat että mies on kielitaitoinen, että hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, hän on aktiivinen ja rohkea eikä länkytä somessa vaan on menestyvä ja naisia arvostava. Ja vielä kiihottavakin miehen pitää olla.
Niin, sinäpä sen sanoit. Tämä on se asetelma miehen ja naisen välisessä pelissä. Ja jos mies ei täytä vaatimuksia niin antaapa olla, kuolkoon surkimus pois, ei kelpaa mihinkään.
Kuolkoon pois? Ei, vaan eläköön omaa elämäänsä. Jokainen meistä kuolee joskus pois, surkimukset ja muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Mun mies on varmasti kaikkien introverttien isä. Intohimoinen lintubongari ja lukutoukka. Duunarihommiakin on aikansa tehnyt, vaikka onkin korkeakoulutettu.
Silti vain sai suunsa auki kun tapasi minut. Minusta ei introverttiä saa tekemälläkään, lintubongareista en ollut tainnut kuullakaan ennen kuin tapasin mieheni ja niin vain ollaan oltu naimisissa pian 20 vuotta.
Introvertti mieheni on yhä, mutta minä ja lapsemme ovat mieheni maailmankaikkeuden keskus ja vaikka ei turhia puhu, näyttää sen monin tavoin.
Hiljaisenkin on kuitenkin jossain vaiheessa lähdettävä ihmisten ilmoille ja saatava suunsa auki jos haluaa kiinnittää naisten huomion. Siisti ulkoasu ja kauniit käytöstavat myös auttavat asiaa. Miehelläni nuo ovat aina olleet kunnossa, muuten tuskin olisin samaan kelkkaan hypännytkään.
Aika turhaa kertoa omista yksilön kokemuksista kun tilastot kertoo rajusta muutoksesta kokonaiskuvassa.
Rauhallinen ja lempeämielinen mies, joka osaa olla hiljaakin ja viihtyy välillä vaikka nenä kirjassa, olisi täydellinen. Vihamielinen jurottaja ei. En kyllä lapsiakaan haluaisi kotirauhaa rikkomaan.
Isäsi nuoruudessa tavismies osasi tanssia, omasi peruskäytöstavat ja todennäköisesti tarjosi ne pullakahvit naiselle. Tuolloin tuskin kukaan seurasi instan tyrkkytilejäkään. Epäilenpä jopa, että vanhempasi ovat jonkin matkan tai reissun 40 vuoden aikana tehneet.
Mutta tässä taisi olla jo rima liian korkealla nykytavismiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun kysyt naiselta : alakko mua.
Tuohan olisi jo maskuliinista riskinottoa. Paljon miehekkäämpään, kuin tinderissä "Moro!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No isäni tanssitti äitiäni 60-70 luvun vaihteessa neljä vuotta ennen kuin uskaltautui puhumaan. Tansseissa siis tapasivat.
Nykyään kun ei mennä tapahtumiin, vaan istutaan kotona puhelimen ja tietokoneen äärellä niin jää suhteet heikoiksi.
Jää äidinkieli oppimatta, jäävät sosiaaliset taidot olemattomiksi, ollaan passiivisia pelkuripaskoja ja länkytetään some tukkoon omaa surkeutta ja naisvihaa. Ai että miten kiihottavaa.
N
Huomaatko että miten mollaat miehiä, laitat kaiken heidän heikkoutensa syyksi? Sinä selvästikin odotat että mies on kielitaitoinen, että hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, hän on aktiivinen ja rohkea eikä länkytä somessa vaan on menestyvä ja naisia arvostava. Ja vielä kiihottavakin miehen pitää olla.
Niin, sinäpä sen sanoit.
"Ja vielä kiihottavakin miehen pitää olla."
Totta kai! Eihän seksistä tulisi mitään, jos mies ei kiihottaisi.
Ap. Sun isäs ei ollut samanlainen kuin sinä. Hän oli aktiivinen ja otti vastuun elämästään. Sinä olet passiivinen ja välttelet vastuuta. Sinä pillität somessa sensijaan että menisit harrastamaan jotakin muiden ikäistesi kanssa kasvokkain.
Sinä olet erittäin paljon huonompi versio hänestä ja varmasti suuri pettymys vanhemmillesi.