Lue keskustelun säännöt.
Isäni on samanlainen hiljainen tavismies kuin minä, mutta silti hän onnistui perustamaan perheen.
22.02.2025 |
Koko työuransa teki erilaisia duunaritöitä. Äitini on myös samaa kastia. Luonteeltaan vaatimaton työläisnainen, joka on arvostanut sitä että mies on luotettava eikä mikään rymyeetu. Kumpikaan ei ole tavoitellut taivaita mutta kuitenkin perustivat perheen ja ovat eläneet yhteistä elämää yli 40 vuotta.
Enää tuo ei tälläiselle tavismiehelle ole useinkaan mahdollista. Normaali työmies ei kelpaa normi työssä käyvälle naiselle, vaan pitäisi olla jossain menestyvässä kovapalkkaisessa työssä. Pitäisi olla paljon rahaa että voitaisiin matkustella on ostella kaikkea hienoa mitä esitellä somessa. Normaali elämä ei nykynaisia kiinnosta. Poikkeuksia varmasti on mutta suurta osaa ei kiinnosta. Tästä syystä itseltä jäänee perhe elämä kokematta. Niin muuttuu maailma...
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen naisille kelpasi tavalliset miehet. Riitti kun lavatansseissa joku tuli hakemaan.
Parikymppisten, eli nykyisten lisääntymisikäisten, vanhemmat on tavanneet joskus ysärillä. Silloin missään lavatansseissa käyty, vaan kännimokasta sai moni alkunsa. Suurin osa näistä pareista on jo toisella kierroksella. Siis eronneita.
Vähän romantisoitu käsitys sulla muutenkin.
Mun vanhemmat tapasivat opiskelijabileissä kasarilla. Heidän vanhempansa tapasivat toisensa lavatansseissa. Minä ja mieheni tavattiin 15v sitten opiskelujen ja yhteisten kavereitten kautta.
Itse löysin mieheni töistä. Ei kollega. Omat vanhempani tapasivat baarissa, isovanhemmista äidinpuoliset kavereitten kautta ja isänpuoliset opinnoissa. En tu
"Ei kollega?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, mitä ap kuvailet hiljaiseksi mieheksi, joka silti sai naisen ja perheen 60-80-luvulla, on vähän eri kaliiperin hiljainen mies kuin mitä sinä ja kaltaisesi olette. Wanhan ajan rauhallinen ja vähäsanainen mies on eri asia kuin estynyt ja sosiaalisesti rampautunut mies, josta puhut.
Kun kyllä nykyäänkin ne rauhallisemmat miehet saa naisen. Eivät ehkä yläasteella, mutta viimeistään täysi-iässä ja ennen sitäkin jo, jos haluavat. Sieltä opintojen parista, harrastuksista, töistä, kavereiden kautta tai yöelämästä joku kyllä löytyy. Tai deittisovelluksesta. Yksi tuntemani lintumies jopa löysi tyttöystävän metsästä. Nämä isäsi kaltaiset miehet osaavat ja uskaltavat puhua ihmisille. He kohtelevat naisia kuin ihmisiä, eivätkä ole heti piikit pystyssä laittamassa puolituttua naista todistamaan, että etteihän hän ole pinnallinen onnenonkija.
Ja myös silloin ennen vanhaan oli niitäkin miehiä jotka erakoituivat, eivät käyneet niissä tansseissa, eivät osanneet keskustella, pelkäsivät ja inhosivat naisia ja viettivät kaiken aikansa pihapiirissä. Jotkut kävivät kaikessa hiljaisuudessa muualla töissä. Ja ihan yhtä harvoin heitäkään tultiin kotoa hakemaan kuin nykyään. Ei naiset tuolloinkaan kiinnostuneet siitä porukan laidalla kyhjöttävästä hiipparista joka sai vähiten sanoja suustaan. Ja näistä miehistä tuli niitä kuuluisia peräkamarin poikia ja vanhoja setiä
Tosiaan, nykyään naisia kannustetaan tavoittelemaan sitä mitä oikeasti haluavat.
Lisäksi taloudelliset realiteetit ovat muuttuneet. Nykyään moni korkeakouluttautunut kykenee juuri ja juuri ylläpitämään samanlaista elämäntyyliä kuin työläisetkin aiemmin pystyivät.
Niitä duunarinaisia on myös vähemmän kuin ennen. Ihmiset yleensä haluavat vähintään yhtä kouluttautuneen kumppanin kuin itsekin on, aivan kuten vanhempasi. Naiset ovat nykyään useammin korkeakouluttautuneita kuin miehet.
Miesten pitää ymmärtää, että nykyään naiset pärjäävät yksin yleensä niin mainiosti (taloudellisesti ja sosiaalisesti), että parisuhteen täytyisi tuoda elämään enemmän positiivista tullessaan. On erittäin hyvä että näin on.
Miehet, miettikää mitä te tuotte parisuhteeseen, mitä nainen saa kun alkaa perustamaan perhettä kanssanne? Lisääntyvän työmäärän ja tuppisuisen tunteista puhumattoman "tavallisen" miehen, joka kokee oikeudekseen perheen ja parisuhteen ilman että tekee yhtään tunnetyötä itsensä kanssa. Koska hän nyt vain on oikeutettu siihen. Nainen joutuu koko palettia sitten kannattelemaan. Monelle miehelle on aivan selvä asia se, että parisuhteessa tullaan toista vastaan ja kumpikin osapuoli kehittyy ja kasvaa. Ikävän monelle taas näköjään ei. Naiset eivät enää suostu rakentamaan elämää kenen tahansa naapurin tuppisuun kanssa. Jotain muutakin täytyy tuoda pöytään kuin "ok työpaikka". Ja puhun nimenomaan tunnepuolesta.
Eipä ne pariutuneet hiljaiset miehet tai edes jännät ja supliikit aivolentäjäkirurgilaatikkoleuatkaan naisia löydä piilosta yksiönsä perukoilta, 24h hypermarketista aamun pikkutunneilla, tai edes sieltä Discordin gooning-serveriltä. He ihan oikeasti menevät ulos, harrastavat eri aktiviteetteja ja tapaavat erilaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynainen ei tarvitse miehiä, etenkään hissukoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt siis on jo väärin, että naisella on kavereita :D
Kuka niin sanoi? Kavereita saa ja pitää olla nyt ja aina. Naisille vaan kaverit ovat korvanneet 2020-luvulla miehet täysin. Te vedätte punkkua ja juustoja naamariin kun kuuntelette jotain naisten voimabiisejä samalla kun haukutte miehiä ja ylistätte naisten paremmuutta joka asiassa. Sit meette baariin tanssimaan ja kiroatte sitä kun joku mies lähestyi
Ainahan se on noin ollut? Me tehtiin tota sinkkukavereitten kanssa jo 2000-luvun alussa. Tietenkään ketään mistään baarista mukaan otettu, hyi.
Me kyllä ryypättiin ihan sekaporuko
No vaikea kommentoida sun amiskokemusta, kun itsellä akateeminen opiskelutausta, mutta näin se nyt kuitenkin meni.
Niin, en tiedä amiskokemuksista minäkään, akateemisissa piireissä nuo sekaporukat oli tavallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiljaisena naisena haluaisin hiljaisen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt siis on jo väärin, että naisella on kavereita :D
Kuka niin sanoi? Kavereita saa ja pitää olla nyt ja aina. Naisille vaan kaverit ovat korvanneet 2020-luvulla miehet täysin. Te vedätte punkkua ja juustoja naamariin kun kuuntelette jotain naisten voimabiisejä samalla kun haukutte miehiä ja ylistätte naisten paremmuutta joka asiassa. Sit meette baariin tanssimaan ja kiroatte sitä kun joku mies lähestyi
Ainahan se on noin ollut? Me tehtiin tota sinkkukavereitten kanssa jo 2000-luvun alussa. Tietenkään ketään mistään baarista mukaan otettu, hyi.
No vaikea kommentoida sun amiskokemusta, kun itsellä akateeminen opiskelutausta, mutta näin se nyt kuitenkin meni.
Niin, en tiedä amiskokemuksista minäkään, akateemisissa piireissä nuo sekaporukat oli tavallisia.
Sanoinko ettei meillä ollut? 😎 Sulla jostakin syystä aika vahva olkiukko tuossa. Ei se, että on käynyt yhdessä tyttöjen kanssa pitämässä baari-iltaa tarkoita sitä, ettei koskaan olisi myös sekaporukoissa juhlinut.
Mikä sun pointti nyt siis oli? Mitä halusit mun viestistä kommentoida? Kerroin aloittajalle, että tyttöjen iltoja on pidetty iät ajat eikä keksitty 2020-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni sai sen verran suuta auki, että kävi kysymässä äitiäni suhteeseen kun kuuli että viereiseen kylään on tullut uusi nainen. Äiti suostui. Siinä on sitten tuppisuu ja riivinrauta ollut yhdessä jo yli 50 vuotta. Äitini on sietämätön, isä sietäväinen. Ottakaa mallia miehet.
Tämä varmaan oli sarkasmia. Toivottavasti ainakin.
Suomi on täynnä näitä alistuneita joo joo miehiä, jotka ovat tämän pitkän kirouksen nimeltään voimakas pirttihirmu itse itselleen järjestäneet.
Oma isäni yksi niistä. Ennen tätä tapahtui, koska tapa oli ottaa joku ennemmin kuin olla yksin. Niin sitten otettiin joku ja kukaan ei ollut tyytyväinen. Isänikin tyytyi äitiini ja äiti ei aidosti arvostanut isääni vaan manipuloi, hallinnoi, kieroili ja teki kaiken mahdollisen niin että isäni oli lopuksi alistunut kohtaloonsa.
Tämän ymmärsin itse vasta aikuisena, kun
Tämä! Varmaan kaikilla on suvussa näitä pareja! Ja näitä ne incelit ihailee, että otettiin kuka vaan lähellä oleva vapaa kun vain saatiin ja sitten ei sovittu ollenkaan yhteen. Kasvettiin vihaamaan toista ja tekemään sen elämästä tosi vaikeaa useiksi vuosikymmeniksi.
ONNEKSI nykynaiset valitsevat vähän paremmin. En tajua miksei miehet tajua, että on myös heidän onnensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen naisille kelpasi tavalliset miehet. Riitti kun lavatansseissa joku tuli hakemaan.
Parikymppisten, eli nykyisten lisääntymisikäisten, vanhemmat on tavanneet joskus ysärillä. Silloin missään lavatansseissa käyty, vaan kännimokasta sai moni alkunsa. Suurin osa näistä pareista on jo toisella kierroksella. Siis eronneita.
Vähän romantisoitu käsitys sulla muutenkin.
Mun vanhemmat tapasivat opiskelijabileissä kasarilla. Heidän vanhempansa tapasivat toisensa lavatansseissa. Minä ja mieheni tavattiin 15v sitten opiskelujen ja yhteisten kavereitten kautta.
Itse löysin mieheni töistä. Ei kollega. Omat vanhempani tapasivat baarissa, isovanhemmista äidinpuoliset k
Ei kollega?"
Niinhän siinä lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa kyllä kumma kun kukaan ei halua kivikasvoista murjottajaa kotiinsa, siis kerta kaikkiaan ihmeellistä! Siskon mies on juuri tuollainen hiljainen jurottaja, ei turhia puhu tai edes hymyile (en ole 20 vuoden aikana kuullut hänen kertaakaan nauravan), lapsilleen puhuu komentavalla monotonisella äänellä, ei ikinä edes pienten lasten kanssa höpsöttele tai osoita hellyyttä. Ei juttele vieraille, vetäytyy aina johonkin murjottamaan yksin. Sisko tekee kaikki kotityöt kun tämä makaa sohvalla. Kaiken lisäksi on epäsiisti mutta ei siitä sen enempää.
Kai se sisko siinä jotain näkee mutta ampuisin itseäni mielummin päähän kuin ottaisin tuollaisen mörön kotiini. Kotona pitää olla mukavaa ja tuollainen jurottaja pelottaa kaikkia ja latistaa tunnelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelutaitoja voi opetella ihan samalla tavalla kuin montaa muutakin asiaa.
En tajua, miksei ap ota mallia isästään, joka onnistui. Siltä saisi varmasti hyviä neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelutaitoja voi opetella ihan samalla tavalla kuin montaa muutakin asiaa.
Varmaan niin mutta kaikki eivät ole puheliaita tai keskustelia tyyppejä. Vanhempani ovat molemmat hiljaisia, eivätkä turhia jupise. Silti ovat toisensa löytäneet. Kai hiljaisia naisiakin on olemassa? Ai niin mutta kun heilläkin pitäisi olla edustava ja hyvätuloinen mies. Hiljainenkin haluaa edustavia perhekuvia someen jossa näkyy kauniin valkoiset nahkasohvat
Ap
Älä jaksa jauhaa paskaa. Kaikki naiset ei ole edes somessa, etenkään ne hiljaiset tai introvertit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelutaitoja voi opetella ihan samalla tavalla kuin montaa muutakin asiaa.
En tajua, miksei ap ota mallia isästään, joka onnistui. Siltä saisi varmasti hyviä neuvoja.
No jep! Miksei kysy tältä, kuinka naisia saadaan. Eihän täällä miehet siihen mitään osaa vastata 😅
Vierailija kirjoitti:
Miten tää on niin vieras asia teille vieläkin?
Ensinnäkin ennen vanhaan naiset joutuivat hankkimaan aviomiehen selviytyäkseen elossa. Kun asiat hiukan alkoivat muuttumaan jäi tuo ajatus avioliitosta vielä muutamaksi vuosikymmeneksi elämään. Nykyään nainen ei tarvitse miestä käytännössä mihinkään, joten mikään tavallinen hissukka ei kelpaa mieheksi. Mitä miehellä on naiselle enää annettavaa?
Miehellä olisi paljonkin annettavaa, jos se kykenisi olemaan luotettava, vakaa, rakastava, tasaveroinen kumppani, joka jakaa arjen askareet ja kulut ja vastuut ja velvoitteet ja tukee naista vaikeina päivinä ja omaishoitaa kun tämä sairastuu. Naiselta odotetaan tätä kaikkea mutta mitään ei anneta vastineeksi, paitsi sitä nahkanysää ollaan tyrkyttämässä joka saumaan kuin nylkyttävä koira.
Jos arki ja vastuut olisivat tasapainossa, seksiä ei tarvitsisi miesten vongata vaan sitä tarjottaisiin. Nainen ei ole nirso, jos se odottaa mieheltä samaa panostusta kuin minkä antaa itse. Mies on laiska ja kyvytön, jos ei pysty samaan kuin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen naisille kelpasi tavalliset miehet. Riitti kun lavatansseissa joku tuli hakemaan.
Parikymppisten, eli nykyisten lisääntymisikäisten, vanhemmat on tavanneet joskus ysärillä. Silloin missään lavatansseissa käyty, vaan kännimokasta sai moni alkunsa. Suurin osa näistä pareista on jo toisella kierroksella. Siis eronneita.
Vähän romantisoitu käsitys sulla muutenkin.
Mun vanhemmat tapasivat opiskelijabileissä kasarilla. Heidän vanhempansa tapasivat toisensa lavatansseissa. Minä ja mieheni tavattiin 15v sitten opiskelujen ja yhteisten kavereitten kautta.
Itse löysin mieheni töistä. Ei kollega. Omat vanhempani tapasivat baarissa, isovanhemmista äidinpuoliset k
Asiakas?
;)
Töissä tosiaan tapaa ihmisiä. Kollegoja, asiakkaita, sidosryhmien edustajia, tavarantoimittajia, vartijoita, kaikenlaisia ihmisiä. Suosittelen inceleille työhön menoa jos ei kerran se koulunkäynti kiinnosta. Jopa huoltomies hanttihommissa tapaa enemmän naisia kuin te siellä peräkamarissa koneenne ääressä.
Ja kun niin haikailette kirjastontätien perään, menkääpä kirjastoon ja lainatkaa sielä neljä kirjaa. Luette ne kuukaudessa ja käytte hakemassa neljä uutta. Kun pari vuotta jatkatte, olette oppineet ymmärtämään tunteita ja kielikuvia ja ehkä jopa pari älykästä lausettakin pusertamaan suustanne ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt siis on jo väärin, että naisella on kavereita :D
Kuka niin sanoi? Kavereita saa ja pitää olla nyt ja aina. Naisille vaan kaverit ovat korvanneet 2020-luvulla miehet täysin. Te vedätte punkkua ja juustoja naamariin kun kuuntelette jotain naisten voimabiisejä samalla kun haukutte miehiä ja ylistätte naisten paremmuutta joka asiassa. Sit meette baariin tanssimaan ja kiroatte sitä kun joku mies lähestyi
Ainahan se on noin ollut? Me tehtiin tota sinkkukavereitten kanssa jo 2000-luvun alussa. Tietenkään ketään mistään baarista mukaan otettu, hyi.
Me kyllä ryypättiin ihan sekaporukoissa, se oli kätevää kun kaverimiehet auttoi vähpitämään pahimmat perseenpuristelijalääppijät loitolla. Toisaalta niissä kaveripiireissä syntyi sitten niitä parisuhteitakin. Amiksissa ei toki varmaankaan ole samaan tapaan opiskelijabileitä kuin korkeakouluissa ja alatkin ehkä voimakkaammin sukupuolittuneita, että ehkä sellaisia samanlaisia seka-kaveriporukoita ei niin tule.
No vaikea kommentoida sun amiskokemusta, kun itsellä akateeminen opiskelutausta, mutta näin se nyt kuitenkin meni.
Amiskokemusta? Sehän kertoi korkeakoulukokemuksestaan.
Tämä varmaan oli sarkasmia. Toivottavasti ainakin.
Suomi on täynnä näitä alistuneita joo joo miehiä, jotka ovat tämän pitkän kirouksen nimeltään voimakas pirttihirmu itse itselleen järjestäneet.
Oma isäni yksi niistä. Ennen tätä tapahtui, koska tapa oli ottaa joku ennemmin kuin olla yksin. Niin sitten otettiin joku ja kukaan ei ollut tyytyväinen. Isänikin tyytyi äitiini ja äiti ei aidosti arvostanut isääni vaan manipuloi, hallinnoi, kieroili ja teki kaiken mahdollisen niin että isäni oli lopuksi alistunut kohtaloonsa.
Tämän ymmärsin itse vasta aikuisena, kun meinasin tehdä samoja virheitä, nuoruudessa opittuja malleja.
Miehet säästytte todella paljolta harmilta kun ette ota tavan vuoksi jotain naista vaan ja sido elämää siihen. Jos otatte naisen ottakaa elämänne rakkaus varmistakaa että myös naiselle olette samalla tavalla elämänsä rakkaus. Muuten tulee vain harmia. Ja yksin on oikein hyvä olla. Parasta seuraa olet sinä itse.