Opettajana näin jo ala-asteikäisistä elämässä epäonnistujat
Kyllä sen opettajana aistii, että tuo pyrkii elämässään eteenpäin ja tuo on täysi ressukka. Olen sosiaalisesta mediasta seurannut entisiä oppilaita jo useamman vuosikymmenen ja niillä keillä ajattelinkin on omat kodit ja perheet, hyvät työt ja autot. Sitten ne ressukat elelevät yhteiskunnan tui'illa. Onpa jokunen päivänsäkin jo päättänyt. Kyllä minä silloin olen aina joutunut toteamaan: ei yllättänyt. Tätä se opettajuus on.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö opettaja että minä näin sinussa epäonnistujan jo lapsena. Teidän koulukuntanne on täynnä keskitason ylioppilaita jotka eivät parempaan kyenneet. Surullista katsella ihmistä joka vuodesta toiseen kertaa samaa asiaa oppilaille kehittymättä yhtään elämänsä aikana.
No, opettajat ovat kyllä keskimäärin paljon parempia kuin keskitason ylioppilaita. Me olemme niitä kympin tyttöjä ja minäkin kuuden ällän ylioppilas. En usko silti, että aloittaja on opettaja. Opettajien arvomaailmassa raha ja maallinen menestys ei nimittäin yleensä ole se ykkönen, muutenhan olisimme opiskelleet rahakkaamman ammatin. Meille hyvä elämä ja onnellisuus on se, mitä toivomme oppilaille. Ja uskomme, että työmme on hyvin arvokasta. Ilman minua Suomessa olisi vähemmän diplomi-insinöörejä ja lääkäreitä, koska olen innostanut monia valitsemaan fysiikan lukiossa. Toisaalta, minulle on tärkeää kannustaa kaikkia oppilaita, ja kerron sekä sanallisesti että välillä kirjallisesti jokaiselle valvontaluokkani oppilaalle, mitä hyvää heissä näen.
Silti toivoisin, että meidän opettajien lisäksi niistä nuorista ja lapsista huolehtisi myös joku muu. Jopa ne omat vanhemmat. Sanattomaksi vetää, kun lapsen isä perustelee monisanaisesti, miksi ei voi tavata lastaan. Sen jälkeen oireilevan lapsen kiukuttelun kohtaa ihan toisenlaisella rakkaudella.
Ja kohtelit heitä luusereina oman mielipiteesi perusteella. Eli omalla käytökselläsi vahvistit, että näin pääsee tapahtumaan. Ja vuosien jälkeen kävit vielä kyttäämässä somessa ja tyytyväisenä totesit olleesi oikeassa.
Oksettavaa.
Yleensä tämä porukka on se aines joka istuu luokan takariveillä ja oirehtii kunnes pääsee jonnekin apukouluun tai vastaavaan ja ei siinä tarvi olla opettaja että nämä lähiön kurkot tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö opettaja että minä näin sinussa epäonnistujan jo lapsena. Teidän koulukuntanne on täynnä keskitason ylioppilaita jotka eivät parempaan kyenneet. Surullista katsella ihmistä joka vuodesta toiseen kertaa samaa asiaa oppilaille kehittymättä yhtään elämänsä aikana.
No, opettajat ovat kyllä keskimäärin paljon parempia kuin keskitason ylioppilaita. Me olemme niitä kympin tyttöjä ja minäkin kuuden ällän ylioppilas. En usko silti, että aloittaja on opettaja. Opettajien arvomaailmassa raha ja maallinen menestys ei nimittäin yleensä ole se ykkönen, muutenhan olisimme opiskelleet rahakkaamman ammatin. Meille hyvä elämä ja onnellisuus on se, mitä toivomme oppilaille. Ja uskomme, että työmme on hyvin arvokasta. Ilman minua Suomessa olisi vähemmän diplomi-insinöörejä ja lääkäreitä, koska olen innostanut monia valitsemaan fysiikan lukiossa. Toisaalta, minulle on tärk
60-luvun puolivälissä syntyneet ystäväni eivät kyllä olleet 10 tyttöjä tai 6 ällän kirjoittajia. Silti näistä tytöistä tuli opettajia, toisesta luokan ope ja toisesta musiikin ope alakouluun. Varsinkin musiikin ohella oli villi nuoruus.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tämä porukka on se aines joka istuu luokan takariveillä ja oirehtii kunnes pääsee jonnekin apukouluun tai vastaavaan ja ei siinä tarvi olla opettaja että nämä lähiön kurkot tunnistaa.
Istuin mieluusti luokan takarivissä. Keskiarvo n. 9. Minusta tuli DI ehkä se selittää 😌
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Opettajat hehkuttivat, mitä kaikkea minusta kympin tytöstä, laudaturin paperit kirjoittaneesta tulee. Tuli mielisairas tukiloinen. Elämä kun kummasti on muutakin kuin koulu. Kodin kulissit meni opettajiin täydestä.
Olet silti lahjakas ja fiksu, ei se myöhempi elämäsi sitä muuta miksikään. Alat vaan elämään parempaa elämää, sinä pystyt siihen. Ja ei sen mitään niin ihmeellistä tarvitse olla, teet vähän töitä ja harrastelet jotain mukavaa niin olet jo hyvällä alulla. Äläkä lokeroi itseäsi ja syytä itseäsi vaan usko itseesi. Ajattele nyt: pärjäsit ennen hienosti niin pärjäät nytkin ja tulevaisuudessa.
Jotenkin paistaa läpi ettet ole opettaja lainkaan, niin "persumaiset" mietteet. Opettajan tehtävä olisi kai kannustaa heikommin pärjääviä eikä tuomita jo heti tulevaksi luuseriksi.
Kun ei osaa niin opettaa.
Oletko onnistuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu että syrjäytymisen voi ennustaa/nähdä jo 4-vuotiaasta, tai siitä 4-vuotiaan käytöksestä, eli kauan ennen ala-astetta. Ei se mitään fakiirin kykyjä tarvitse. Tai opettajankaan. Sinkkonen tästä tutkimuksesta taisi jossan puhua, linkkejä varmasti netistä löytyy jos jotakuta kiinnostaa.
Ennustajia on maailma täynnä, harva osuu oikeaan. Ja jos 4 v lasta arvioidaan tuolla tavalla, se TAATUSTI aiheuttaa aikuisten käytöksessä tapoja, jotka johtaa lapsen syrjäytymiseen. Kaikenlainen ennustaminen pitäisi lopettaa ja keskittyä lapsen oppimiseen ja kannustamiseen. Leimaaminen jo päiväkodissa on aika natsimeininkiä. Tyhmien aikuisten huonoja kasvatusmetodeja.
Huoh. Olet niin väärässä kuin voi olla. "leimataan", "aikuiset aiheuttava syrjäytymisen". Miksi heti defenssit päällä? Miksi näitä asioita ei saa lapsesta huomata ja ottaa puheeksi vaka-ryhmässä? Miten lasta voi kukaan auttaa, jos ei kukaan tunnista haasteita ajoissa?
Tutkijat tämän tutkimuksen tekivät, että tietyt merkit 4-vuotiaana on yhteydessä syrjäytymiseen myöhemmin. Kyllä kai nyt puusilmäkin tajuaa, että vaikka ikäistään selvästi huonommat sosiaaliset taidot, porukan ulkopuolelle jääminen, kaverittomuus, räjähtävä impulsiivisuus, alhainen resilienssi, huono mukautuvuus aikuisen ohjaukseen ym seikat on isoja haasteita kaikessa, KAIKESSA mitä jatkossa eteen tulee. Niin koulunkäynti kuin eka kesätyöpaikka.
Ei kasvattajien tarvitse mitään leimoja lyödä lapseen, mutta heidän kuuluu nämä asiat lapsista havainnoida. Paljon puhutaan juuri siitä, että annetaan varhaista tukea niille joiden NÄHDÄÄN sitä tarvitsevan. Ilman ammattitaitoisia, HAASTEET NÄKEVIÄ, ja HAASTEISSA TUKEVIA kasvattajia se neljävuotias todellakin tulee syrjäytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta!, huudahti ekaluokan openi takuuvarmasti luettuaan lehdestä minun kirjoittaneen 6 ällää. Hän tulikin miehensä kanssa ihmettä kotiini katsomaan juhlapäivänä. Ehei, ei sitä tulevaisuutta lapsista heti näe. Ala-asteella en koulua arvostanut ja vasta yläasteella aloin panostaa opiskeluun. Olen maisteri ja sain viran jo nuorena.
Ei sinusta ainakaan mikään akateemisuus hohkaa. Mitä helvettiä tarkoittaa että sait "viran" nuorena. Työpaikanko? Oliko se jotenkin poikkeuksellista saada työpaikka nuorena valnistumisen jälkeen?
Oletko kuullut viranomaisista?
Mitä se tuohon "virka" sanaan kuuluu? Virka ja viranominen ei ole synonyymit. Ennen muinoin virkoja oli toimistosihteerin tai arkistonhoitajankin virat, jos oli julkisella puolella. Ei kukaan toimistosihteeriä kuitenkaan viranomaiseksi tituleerannut.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ikävää, jos opettaja jaottelee jo lapset onnistujiin ja epäonnistujiin ja suhtautuu ihmisiin sellaisen kautta lähtökohtaisesti.
Lapsesta näkee kyllä kuitenkin todella helposti ääripäät, onko älykäs vai onko niin heikko, ettei koskaan pysty huippualoille. Mutta nykyään muut ominaisuudet ovat jopa tärkeämpiä menestyksen kannalta. Keskinkertainen muusikko tai somettaja tienaa paremmin kuin huippulahjakas akateeminen.
Melkoiselta hirviöltä kuulostat. Onko vanhempasi ja muu perheesikin tunnettuja sellaisesta kuspäisyydestä ja naljailusta muita kohtaan? Oppilaat aistivat sen sinusta ja näkevät ne pienet suupielen nykäisyt, että halveksit ja inhoat.
minullekin eräs opettaja sanoi aikoinaan että olet menetetty tapaus kun puhuttelua piti jostain mitättömästä asiasta. No, en antanut sen sen kummemmin vaikuttaa vaan jatkoin elämää ja ihan hyvin olen pärjännyt. Olen saavuttanut ne asiat mitä olen halunnutkin. Ja tiesin jo silloin yläaste iässä että opettajaksi opiskellut henkilö ei ole mitään niin ihmeellistä että voisi minua alaspäin painaa. Ei kuitenkaan mistään presidentistä ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et näitä ennustuksiasi jaa oppilaille. Liian monen itsetunto on lytätty, kun opettaja kertoo jo etukäteen, ettei sinusta mihinkään ole.
Ei opettaja ole noin viisas. Käyttävät valtaa väärin, ovat sairastuneet vahvuuteen. Ainakin osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Opettajat hehkuttivat, mitä kaikkea minusta kympin tytöstä, laudaturin paperit kirjoittaneesta tulee. Tuli mielisairas tukiloinen. Elämä kun kummasti on muutakin kuin koulu. Kodin kulissit meni opettajiin täydestä.
Olet silti lahjakas ja fiksu, ei se myöhempi elämäsi sitä muuta miksikään. Alat vaan elämään parempaa elämää, sinä pystyt siihen. Ja ei sen mitään niin ihmeellistä tarvitse olla, teet vähän töitä ja harrastelet jotain mukavaa niin olet jo hyvällä alulla. Äläkä lokeroi itseäsi ja syytä itseäsi vaan usko itseesi. Ajattele nyt: pärjäsit ennen hienosti niin pärjäät nytkin ja tulevaisuudessa.
Ei kukaan palkkaa kymmenen vuotta työelämän ulkopuolella ollutta vajaakuntoista, kun terveitä ja nuorempiakin on jonossa tarjolla.
Olin itse aika säälittävä alkuopetuksessa. Perhe oli reppana ja asui huonoissa oloissa. Varmasti oma opettaja ajatteli, että tuosta tylleröstä ei tule yhtään mitään. Täällä sitä kuitenkin ollaan pari yliopistotutkintoa ja vaativa työ. Käytännössä olen sen luokan ammattilainen alallani, että voin vaihtaa työtä halutessani, koska vaan vielä 50+
Ymmärrän opettajan halun ennustaa kohtaloita, mutta aina pitäisi antaa mahdollisuus meille reppanoillekin. Opettajana sinä voisit olla se, joka antaa tarvittavan innon yrittää. Minullekin se tuli jostain.
Eikö opettaja oikeesti tiedä, vai eikö välitä, että tuolla tavalla vahvistit toisen onnistumista ja toisen ei. Muista vastuusi mitä teet.
Ja opettaja kirjoittaa yhteiskunnan tui'illa. Millä ihmeen t u i i l l a?
Keroppa opettaja esimerkki millä erotat menestyvän ja ei menestyvän alakoulun oppilaan toisistaan.
Eli aloit kiroamaan mielessäsi tiettyjä oppilaita ja sitten jatkoit tätä kiroamista varmuuden vuoksi vuosien varrella ja lopulta nämä henkilöt pikku hiljaa kuolivat. Kuin jeesus ja viikunapuu
Katsokaa, millaiset demonit lapsianne opettavat