Opettajana näin jo ala-asteikäisistä elämässä epäonnistujat
Kyllä sen opettajana aistii, että tuo pyrkii elämässään eteenpäin ja tuo on täysi ressukka. Olen sosiaalisesta mediasta seurannut entisiä oppilaita jo useamman vuosikymmenen ja niillä keillä ajattelinkin on omat kodit ja perheet, hyvät työt ja autot. Sitten ne ressukat elelevät yhteiskunnan tui'illa. Onpa jokunen päivänsäkin jo päättänyt. Kyllä minä silloin olen aina joutunut toteamaan: ei yllättänyt. Tätä se opettajuus on.
Kommentit (226)
Itse näin monesta luokkatoverista miten heidän käy.
Menestyjiksi veikkaamistani todellakin sellaisia tuli.
Häiriköistä ei mitään, osa on tappanut itsensä.
Ja ikää on siis hiukan yli 50.
Kyllä tuo on vähän niin ja näin. Pahimmat koulukiusaajat ovat myös menestyneet oikein hyvin. Yksi teki ison tilin myymällä firmansa, toinen meni missin kanssa yhteen ja kolmaskin on pärjännyt mukavasti. Myös taustakuoro on menestynyt mukavasti. Potkittuna maassa makaava kehitysvammainen kuoli sen sijaan nelikymppisenä syöpään, oltuaan kauan orpona. Rehtori väitti välillä uhria kiusaajaksi, eikä puuttunut juuri touhuun. Hän itse harrastaa viinejä. Ikää yli yhdeksänkymmentä.
Näit mutta et tehny mitään asian korjaamiseksi. Luuseri ope siis.
Vierailija kirjoitti:
Näit mutta et tehny mitään asian korjaamiseksi. Luuseri ope siis.
Ei se opettajakaan ihmeisiin pysty. Jos pystyisit niin eihän tässä maassa olisi yhtään elämässään epäonnistunutta.
Jos opettajana olet tällainen selvänäkijä niin miksi et näe koulukiusaamista ympärilläsi?
Vierailija kirjoitti:
Koulussa opettajat keskittyivät vaan lellikkeihinsä ja häiriköiden sättimiseen. Sitten oltiin me muut, joihin kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota. Sä ap et edes muista meitä.
Tämä! Itse kuuluin näihin näkymättömiin. Olin seiskan oppilas. En siis mikään hyvä, mutta en luokan huonoimpia. Koska olin hiljainen ja rauhallinen, niin kukaan ei huomannut minun oppimisvaikeuksiani. Me näkymättömät taistellaan omalla tavallamme koulumaailma läpi.
Muistan kuinka sydämeni särkyi, kun menin moikkaamaan edellistä luokanopettajaani, jonka oppilas olin ollut kaksi vuotta, niin hän ei muistanut minua! Olin siis kaksi edellistä vuotta istunut pulpetissa hänen luokassaan, hänen naaman edessään, eikä hän muistanut minua!
Tiedätkö opettaja että minä näin sinussa epäonnistujan jo lapsena. Teidän koulukuntanne on täynnä keskitason ylioppilaita jotka eivät parempaan kyenneet. Surullista katsella ihmistä joka vuodesta toiseen kertaa samaa asiaa oppilaille kehittymättä yhtään elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Jos opettajana olet tällainen selvänäkijä niin miksi et näe koulukiusaamista ympärilläsi?
Kiusaamiseen puuttuminen on työlästä, ärsyttävää, omien vahvuuksien ulkopuolella eikä siitä makseta senttiäkään lisää.
t. toinen opettaja
Vain koulukiusaajista tulee opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et näitä ennustuksiasi jaa oppilaille. Liian monen itsetunto on lytätty, kun opettaja kertoo jo etukäteen, ettei sinusta mihinkään ole.
No ei näitä tietenkään ääneen sanota!
Valitsit varmaan ammattisi ihan oikein perustein selkeästi...
Vai pitikö esittää parempaa kuin on?
Roskaa.
Itse pärjäsin ala-asteella koulussa ja oli kavereita. Kotona akateeminen isä riehui kännissä. Yhtään lasua ei ole ikinä tehty, kaveritkin yllättyivät kun näistä aikuisena juteltiin.
Luulet että tiedät, mutta se onkin se tunnettu tyhmyyden merkki. Oikeasti olet ihan yhtä sokea kuin kaikki muutkin. Näet vain sen minkä haluat ja mikä on sinulle tarjottimella kannettu.
Vierailija kirjoitti:
Vaiettu tosiasia on se, että älykkyys määrittää pitkälle elämässä menestymistä. Älykkyyserot näkyvät jo pienissä lapsissa, kun osa ei opi edes kertotaulua millään.
Näinhän se on. Jostain syystä tuota ei saa sanoa ääneen.
Itse kuulun näihin joilla oli joissain asioissa suuria oppimisvaikeuksia. Lukemaan opin vasta kahdeksanvuotiaana. Ihmettelen miksi opettaja ei jättänyt minua kertaamaan ensimmäistä luokkaa. Matematiikkaa en koskaan oikein oppinut. Osaan kyllä kertotaulun ja laskea jonkin verran prosenttilaskuja. Mutta matematiikkaa tahkosin koko kouluajan läpi nelosilla ja vitosilla.
Asioitani ei todellakaan helpottanut omat vanhemmat, joita ei voinut vähempää kiinnostaa koulunkäyntini. En siis saanut kotoa minkäänlaista tukea enkä kannustusta. Heitä ei edes kiinnostanut söinkö aamupalaa ennen kouluun lähtöä.
Monesti olen haaveillut, että olisin edes keskivertoälykäs. Olisin opiskellut. Mutta, kun ei kapasiteettia pääkopassa ole, niin sille ei mitään voi. Olen ikäni ollut duunariammatissa, josta kyllä pidän, vaikka palkalla ei juhlita eikä ole asuntolainaa saanut. Mutta olen kuitenkin pärjännyt elämässä ihan ok. Elän tasapainoista ja rauhallista elämää. Se kai on myös tärkeää.
Itse valmistuin peruskoulusta 9,8 keskiarvolla ja nykyään olen 23-vuotias alkoholisti ja narkomaani.
Yliopisto-opinnot kyllä sujuvat toistaiseksi, katsotaan tulenko tulevaisuudessa saamaan töitä ja sitä omistusasuntoa. YTHS ei tarjoa muuta apua kuin turhia paasauskeskusteluja päihdehoitajan kanssa, joka ei tule kanssani toimeen.
Etkö saanut ketään muutettua yhteiskuntakelpoiseksi koko aikana? Mistä sinulle maksettiin? Paljonkohan sinulla on apua tarvinneita uhreja?
Vierailija kirjoitti:
Ei ihminen vielä tuossa vaiheessa ole menetetty tapaus.
T. Myös opettaja
Tiedän yhden kaverin, jota vielä teinivuosina olisi moni ollut valmis siirtämään joko vankilaan tai ongelmajätelaitokselle. Kaveri sitten parikymppisenä ryhdistäytyi. Opiskeli tutkinnon, pääsi töihin. Julkisen sektorin työpaikan ja tunnetun sukulaisensa arvovallalla ja sopivalla tuella suoritti jatkotutkinnot aina tohtoriksi asti. On nyt miljonääri keksimänsä erään laitteen parannuksen ja sen aikaansaaman yritystoimintansa ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän esim. Teemu Selänteestä ja Kimi Räikkösestä olisi tullut, mikäli heillä ei olisi ollut lahjoja/intohimoa jääkiekkoon ja autourheiluun? Toisaalta Niinistöstä ja Stubbista tuli presidenttejä, vaikka eivät suuremmin pärjänneet koulussa. Perhetausta vaikuttaa hyvin paljon.
Teemusta varmaan myyntimies ja Kimistä automekaanikko.
Minä olin ala-asteella luokan paras, jos keskiarvoa katotaan ja liikunta oli ainut, jossa olin huonoin, kun olin lyhyin enkä osannut pelata pelejä. Olin hiljainen, mutta reipas ja tunnollinen oppilas. Varmasti, jos ala-asteen opettajat ajatteli tulevaisuuttani, niin hyvinkin lukion käynyt ja mitä muuta.
Totuus aivan toista, reilu parikymppisenä sairastui psyykkisesti, olen kyllä opiskellut kaksi ammattia, mutta vakituisessa työssä en ole ollut koskaan. Pitkään oli kotiäitinä, työttömänä, nyt työkyvyttömyyseläkkeellä vuosi kerrallaan. Katsotaan pystynkö vielä töihin.
N 52 v
olisi kiva nähdä jos vielä henkissä meidän demari opettaja joka aina morkkasi meitä eikä tahtonut pisteitä antaa oppikouluun. olemme nykyään ins, upseereita , lääkäreitä. tekisi mieli leipoa tuan ukon naamaa niin paljon kiusasi ja vähätteli. nykyään mennyt vielä pahemmaksi woke viher piiperryksen takia koko koulutus. otin puhutteluun pojan vihervoke opettajan kyllä loppui poikani kiusaaminen opettajan taholta.