Lue keskustelun säännöt.
Kanttori huolissaan: Omaisten omat menot ajavat hautajaisten yli yhä useammin
20.02.2025 |
Hautajaiskulttuuri on muuttunut valtavasti reilun 20 vuoden aikana Suomessa. Aikaisemmin kuolema pysäytti omaisten arkielämän, alettiin suruaika ja hautajaisjärjestelyt tehtiin itse. Mutta nykyisin vainajat haudataan yhä useammin yksin ilman omaisten läsnäoloa ja yhä harvempaa kiinnostaa edesmenneen hautajais tilaisuuteen osallistuminen sillä ihmisillä on omia menoja ja harrastuksia, jotka yhä useammin menevät poisnukkuneen sukulaisen tai perheenjäsenen hautajaisten edelle.
Kommentit (256)
Minä pyysin lähiomaisen hautajaispäiväksi vapaata. Esimies kiukutteli, että tämä tuli vähän äkkiä, että olisi pitänyt AJOISSA pyytää vapaata.
Hiljeni sentään, kun vastasin että minä en tiennyt etukäteen minä päivän äomainen kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihan kuule lain puolesta on niin, että esimerkiksi vainajan terveystietoja ja tiettyjä kuolemaan liittyviä tietoja luovutetaan ainoastaan lähiomaisille, ei seurakunnille tai näiden työntekijöille."
Arvoisa vänkääjä, laki ei kuitenkaan estä näitä omaisia kertomaan omasta elämästään tai vainajasta seurakunnan työntekijöille aivan niin paljon kuin nämä haluavat. Tästä se seurakunnan työntekijöiden ns. hiljainen tieto muodostuu. Kaikki eivät kerro kaikkea, mutta totta helvetissä esim. 20 vuotta ihmisläheistä työtä tekevä ja ihmisten kanssa keskusteleva huomaa, jos 20 vuoden aikajänteellä tulee suuria muutoksia ihmisten käytökseen ja asenteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ateistina minulle hautajaiset ovat lähes merkityksetön asia. Henkilö on jo kuollut, ei ole enää mitään syytä pyöriä ruumin ympärillä. Suremisen voi hoitaa muuallakin
Vaikken jumaliin uskokaan, minulle ne eivät ole täysin merkityksetön asia, jos vainaja oli läheiseni.
Kauniit jäähyväiset voi läheiselle antaa ilman pappiakin.
Vierailija kirjoitti:
Kirkko on tähän syypää, kun hautajaiset on järjestettävä arkisin ja silloin omaiset ovat töissä. Omaa isäämme ei voinut siunata lauantaina, vaan pakko oli ottaa aika klo. 13 perjantaina. Silloin on lapset vielä koulussa.
Eikö lapset saa vapaata päivän vaarinsa hautajaisiin?
Monet joutuvat matkustamaan, saatta mennä montaki päivää.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä vapaata välttämättä saa, jos on hankala työnantaja. Jos hautajaiset eivät ole tes:n mukaan palkallinen vapaapäivä, pitää anoa palkatonta ja sitä ei välttämättä myönnetä. Lisäksi tällä palstallakin on ivattu todella pilkallisesti niitä, jotka ovat läheisen kuoleman johdosta menettäneet työkykynsä. Pilkataan, haukutaan, ivataan - ei saisi olla hetkeäkään pois, koska poissaolo on heikkouden merkki. Näin kamalaksi, julmaksi ja kylmäksi tämä meidän yhteiskuntamme on mennyt.
Hautajaisiin saa aivan varmasti vapaata. Yksikään työnantaja ei ole niin sydämetön että kieltäisi hautajaisiin osallistumisen, jos siis kyseessä on työntekijän sukulainen tai läheinen ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä vapaata välttämättä saa, jos on hankala työnantaja. Jos hautajaiset eivät ole tes:n mukaan palkallinen vapaapäivä, pitää anoa palkatonta ja sitä ei välttämättä myönnetä. Lisäksi tällä palstallakin on ivattu todella pilkallisesti niitä, jotka ovat läheisen kuoleman johdosta menettäneet työkykynsä. Pilkataan, haukutaan, ivataan - ei saisi olla hetkeäkään pois, koska poissaolo on heikkouden merkki. Näin kamalaksi, julmaksi ja kylmäksi tämä meidän yhteiskuntamme on mennyt.
No, en ymmärrä miksi joku olisi PITKÄÄN pois jonkun 90v. mummonsa posmenon takia... Ymmärrän, jos kyse on omasta lapsesta tai puolisosta.
Voihan olla että mummo on kasvattanut sen josta kyse.
Tai ollut lapsuudessa se rakastava ja luotettava.
Minulle suurin suru on ollut lapseni kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole työtä.
Turhaan ei puhuta surutyöstä. Et ole tainnut ketään todella rakasta menettää.
Työ on jotain, mikä suoritetaan alta pois. Suru ei ole mikään suoritus, sitä ei voi tehdä oikein eikä väärin
No vaikka sun työsi onkin niin yksinkertaista, niin kaikki työ ei suinkaan ole sellaista, mikä vain tehdään alta pois ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä vapaata välttämättä saa, jos on hankala työnantaja. Jos hautajaiset eivät ole tes:n mukaan palkallinen vapaapäivä, pitää anoa palkatonta ja sitä ei välttämättä myönnetä. Lisäksi tällä palstallakin on ivattu todella pilkallisesti niitä, jotka ovat läheisen kuoleman johdosta menettäneet työkykynsä. Pilkataan, haukutaan, ivataan - ei saisi olla hetkeäkään pois, koska poissaolo on heikkouden merkki. Näin kamalaksi, julmaksi ja kylmäksi tämä meidän yhteiskuntamme on mennyt.
Hautajaisiin saa aivan varmasti vapaata. Yksikään työnantaja ei ole niin sydämetön että kieltäisi hautajaisiin osallistumisen, jos siis kyseessä on työntekijän sukulainen tai läheinen ystävä.
Höpö höpö! Et tiedä nykyisestä työelämästä näköjään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkko on tähän syypää, kun hautajaiset on järjestettävä arkisin ja silloin omaiset ovat töissä. Omaa isäämme ei voinut siunata lauantaina, vaan pakko oli ottaa aika klo. 13 perjantaina. Silloin on lapset vielä koulussa.
Eikö lapset saa vapaata päivän vaarinsa hautajaisiin?
Monet joutuvat matkustamaan, saatta mennä montaki päivää.
Saa vaarin hautajaisiin, mutta esimerkiksi isosetä onkin jo vaikeampi. Koulusta voi lintsata, mutta töistä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä vapaata välttämättä saa, jos on hankala työnantaja. Jos hautajaiset eivät ole tes:n mukaan palkallinen vapaapäivä, pitää anoa palkatonta ja sitä ei välttämättä myönnetä. Lisäksi tällä palstallakin on ivattu todella pilkallisesti niitä, jotka ovat läheisen kuoleman johdosta menettäneet työkykynsä. Pilkataan, haukutaan, ivataan - ei saisi olla hetkeäkään pois, koska poissaolo on heikkouden merkki. Näin kamalaksi, julmaksi ja kylmäksi tämä meidän yhteiskuntamme on mennyt.
Hautajaisiin saa aivan varmasti vapaata. Yksikään työnantaja ei ole niin sydämetön että kieltäisi hautajaisiin osallistumisen, jos siis kyseessä on työntekijän sukulainen tai läheinen ystävä.
Mun vävy ei saanut äitini hautajaisiin vapaata. Tyttäreni sai. Anopin äitiä ei työnantajakaan pidä kovin läheisenä, sen sijaan isoäitiä pitää. Jos hautajaiset olisi ollut viikonloppuna, vävykin olisi osallistunut.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kristinuskon tuloa vainajat vietiin täällä Suomessa metsään eläinten syötäviksi jotta olisivat pois tietltä ja silmistä. Ei kukaan järjestänyt heille silloinkaan mitäån hautajaisia, ei heitä haudattu, ei jääty suremaan eikä tarvinnut kunnioittaa ja silti täällä Suomessa pärjättiin hyvin.
Höpöhöpö nyt taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun isäni kuoli, äiti halusi järjestää kauniit hautajaiset. Meni pari kuukautta, koska ei ollut sopivaa tilaa vapaana viikonloppuna (isän sisarukset ja lapsensa perheineen asuvat suurimmaksi osaksi satojen kilometrien päässä). Ei todellakaan otettu ensimmäistä tai edes toista vapaata aikaa mitä hautajaisille tarjottiin. Ja käytettiin hautaustoimiston palveluja, ihan tarpeeksi säätämistä oli muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole työtä.
Turhaan ei puhuta surutyöstä. Et ole tainnut ketään todella rakasta menettää.
Työ on jotain, mikä suoritetaan alta pois. Suru ei ole mikään suoritus, sitä ei voi tehdä oikein eikä väärin
Surua ei pysty työstämään pois. Se muuttaa muotoaan ajan mittaan, mutta kun se kerran tulee elämään, se tulee jäädäkseen.
Toki suru pitkän elämän eläneen, ehkä jo pitkään sairastelleenkin menettämisestä on hyvin erilaista kuin suru äkillisesti, ehkä nuorena menehtyneen läheisen jälkeen. Kummassakaan tapauksessa suru ei häviä minnekään, vaan sen kanssa on opittava elämään.
En tiedä, mitä jutun kanttori ajaa takaa. Sitäkö, että elävien elämän pitäisi jäädä tauolle, kun joku läheinen kuolee? Pitäisi velloa vain siinä surussa päivät pitkät? Vaikka suru voi joskus lamaannuttaa ihmisen kokonaan, ei siihen minusta pidä pyrkiä, vaan yrittää elää normaalia arkea surun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että samalla kun on tuottava työntekijä, hyvä äiti ja taloudenhoitaja pitäisi vielä sen surun keskellä järjestellä hautajaiset ihan yksin, koska jostain syystä tätä palvelua ei saisi ostaa??
Puoli vuotta aiemmin tilattu ja maksettu lomamatka pitää tietysti peruuttaa vaikka siitä ei saisi rahoja takaisin, koska kirkko tarjosi juuri sille ajalle aikaa hautajaisille.
Toivottavasti ko henkilö kasvattaa ruokansakin itse, koska eihän nyt mitään hommia saa ulkoistaa..
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän kaltaiset nettikommentoijat ärsyttävät. Ovat omahyväisiä, ylimielisiä, luulevat tietävänsä kaiken kaikesta, huostaavat muita ja splainaavat. Voivat mennä ja tunkea päänsä perseeseen niin syvälle kuin uppoaa.
Mulla kävi niin että kun veljeni ja äitini kuolivat niin siskoni esti tehokkaasti kaiken tiedotuksen mulle jotta en pääsisi hautajaisiin. Enkä päässyt vaikka olisin halunnut. Jälkeenpäin hän on kuulemma valehdellut ympäri sukua miten välinpitämätön minä olen kun en halunnut mennä hautajaisiin. Tällaisiakin pahantahtoisia ihmisiä on.
Täytyi sitten järjestää oma pieni yksityinen muistotilaisuus kotona vain. Hyvin sekin meni, laulettiin ja muisteltiin ja syötiin muistoateria. Pappia ei toki ollut paikalla.
Siksi toiseksi en pidä hautajaisia niin välttämättöminä tilaisuuksina, ennen vanhaan se oli eri asia kun silloin todella suku kokoontui ja tuli ehkä koko kylä kirkkoon ellei muistotilaisuuteen.
Nyt kun väki pitää yhteyttä internetissä eikä enää ole niin kiinni kirkossakaan niin vähentäähän se osallistumishalukkuutta ihan luonnollisesti.
Omasta kuolemastani olen sanonut läheisille että mitään kalliita kuolinilmoituksia, hautajaisia tai hautapaikkoja ja kiviä ei sitten turhaan tarvitse hankkia. Tuhkaus ja muistolehtoon ripottelu on ihan hyvä päätös elämälle. Muistelevat sitten kukin miten haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole työtä.
Turhaan ei puhuta surutyöstä. Et ole tainnut ketään todella rakasta menettää.
Työ on jotain, mikä suoritetaan alta pois. Suru ei ole mikään suoritus, sitä ei voi tehdä oikein eikä väärin
Kyllä suremiselle on selvät säännöt. Kuten kanttori sanoo, sen pitää mennä kaiken muun edelle. Jos ei näin tee, ei oikeasti sure. Tai ei ainakaan kunnolla.
Ihan mielenkiinnosta, mitkä tai minkälaiset nämä säännöt sitten on? Miten esimerkiksi minun olisi pitänyt surra, kun äitipuoleni ja pikkusisarukseni kuolivat?
Valta enemmistö suomalaisista on nykyään ateisteja eikä meitä jaksa kiinnostaa uskonasiat, hihhulointi, tuonpuoleiset ja edesmenneiden kuolemat. Joss joku on kuollut niin sitten on, ei sitä tarvitse surra itkeä. Kun läheinen on poissa niin sitten se on ja elämä jatkuu. Tunteilu on muutenkin heikoille jotka haluvat tuhlata aikaansa ja olla tehottomia ja hyödyttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Pois lähtö on luonnollista ja normaslia, joten ketä se oikeasti edes vaivaa ja liikuttaa. Me kaikki kupsahamme kerran eikä kukaan jää muistamaan ja kaipaamaan meitä. Joten on täysin turhaa muistella mitään sukulaista ja pitää hautajaisia. Eivätkä ne pois nukkuneetkaan välitä muistaako, sureeko tai kunnioittaako joku heitä. Täysin turhaa ajanhukkaa.
Niin sinulla, mutta kun minun lapseni kuoli, järjestin hänelle hautajaiset, lähinnä hänen ystäviensä takia. Ja haudattava hänetkin joka tapauksessa oli.
Muakin jäi ihmetyttämään, mitä vikaa on hautaustoimistojen palveluissa. Ne palveluthan vain helpottavat omaisia juuri siinä hetkessä, kun menetys on vielä kaikista raskainta kestää. Kun mun äiti viime keväänä kuoli, isä (silloin 94v ja liikkuu rollaattorin avulla) pystyi sopimaan ihan kaikki asiat hautaustoimiston kanssa. Jopa kukkalaitteet toimittivat valmiiksi kirkkoon. Hautaustoimisto huolehti myös vainajan siirtämisestä siunaustilaisuuden jälkeen 300 km päähän sen paikkakunnan seurakunnan ruumsihuoneelle, mihin äiti sitten seuraavana päivänä haudattiin.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/