Lue keskustelun säännöt.
Miten jakaa asumiskulut parisuhteessa, jos vain toinen omistaa asunnon?
Puolisoni on muuttamassa minun omistamaani kerrostalokaksioon. Miten sinun mielestäsi olisi reilua molempien kannalta jakaa asumiskulut jatkossa? Tavoite olisi tietysti, että molemmat hyötyisivät yhteenmuutosta taloudellisesti suht tasapuolisesti. Entä miten tulisi jakaa mahdolliset remppakulut (nyt suunnitelmissa ei ole remonttia)? Olemme molemmat palkkatöissä ja keskituloisia (brutto noin 3000/hlö). Alla lukuja, joita voi määrittelyssä hyödyntää.
hoitovastike 189 €
lainan lyhennys 270 €
lainan korkokulut 230 €
puolison aiemman asunnon vuokra 600 €
omistamani asunnon arvioitu markkinavuokra 700 €
PS. Päätökset teemme toki puolison kanssa yhdessä, mutta mielelläni kuulen muiden mielipiteitä ja myös kokemuksia, jos olet joskus vastaavassa asumisjärjestelyssä ollut.
Kommentit (858)
Ihmettelen vain laina korkoa, isolta tuntuu lyhennykseen nähden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskisin yhteen hoitovastikkeen 189 ja lainan korot 230, eli 419 euroa, ja jakaisin sen kahdella. Silloin maksatte yhtä paljon kuluja asumisesta. Lainan lyhennys taas tulee sinun hyväksesi, joten sen maksat itse.
🙄🙄
Laina ja lainan korot EIVÄT kuulu muille kuin OMISTAJALLE, jota ne hyödyttävät.
Miksi toisen pitäisi maksaa toisen omistamaa omaisuutta ?
No miksi sen asunnonomistajan pitäisi maksaa toisen säästöt ja sijoitukset? Korot ei kerrytä omaisuutta, eikä se sisäänmuuttaja eläisi noin halvalla ilman että omistava osapuoli on sitonut pääomansa yhteiseen asuntoon.
Melkoisia lokkeja täällä vinkuu.
😡😡😡
Älä soita suutasi. Ei minunkaan kumppanin tarvinnut maksaa lainakulujani, koska asunto on MINUN ja jäi minulle erotessa, tietenkin
Niinkö itse teet, maksatat korkosi toisella, kätevää ? 🙄
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vain laina korkoa, isolta tuntuu lyhennykseen nähden...
Minä maksoin alussa tosi paljon korkoja lainaan nähden. Eri
300 euroa. Tällöin kumpikin hyötyy yhtä paljon. Tässä vaihtoehdossa puoliso saa säästettyä suunnilleen yhtä paljon, kuin ap saa lainaa lyhennettyä. Eli kummallakin on tasapuolinen mahdollisuus kerryttää omaisuutta. Puoliso voi sijoittaa säästyvät rahat. Tässä huomioitu myös se, että summa on lähes sama kuin että puoliso maksaisi puolet hoitovastikkeesta ja korkokuluista, sekä pienen osan lainan lyhennyksistä, mistä ikäänkuin muodostuisi markkinavuokra, ilman voitontavoittelu osuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi jos maksaa hoitovastikkeen niin sillä hyvä. Sinä hoidat lainan, koska sinun asunto
Miksi koko hoitovastike yhdelle. Muuttava maksaa puolet hoitovastikkeesta, vedestä, sähköstä ja ruuista. Vakuutuksia tulee myös tarkastella.
No kuka haluaa asua toisen asunnossa vain maksamalla puolet kuluista? Totta kai pitää maksaa pientä extraa asunnon käytöstä. Ei kai sitä puolisoa nyt pidä hyväksiäyttää hänen asuntonsa takia.
Tämä!
Me asuimme aikaisemmin vuokralla jolloin kumpikin maksoi 450€
Ostin tämän omaksi ja laitamme puoliksi vastikkeen, lainan korot ja juoksevat menot.
nyt siis molemmat saavat säästöön 200€ kuukaudessa, minä asuntoon ja mies o
Tietysti molemmilla omat riskit, hänellä osakkeet, sinulla asunto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut enempää kuin että tienaatte 3000e/kk. Juu. Mikä estää ostamasta yhteistä asuntoa?
Kuka hullu ostaa yhteisen asunnon, jos päivääkään ei ole vielä yhdessä asuttu?
Kummaa sakkia täällä. Ihan valmiita ottamaan elätin, ja siivellä asuminen on ihan ok, KUNHAN EI MISSÄÄN NIMESSÄ JOUDU KERRYTTÄMÄÄN OMAN RAKKAAN KUMPPANIN OMAISUUTTA. Paitsi jos on ostanut jo asunnon niin pitää mahdollistaa huikeiden sijoitusten kerryttäminen sille toiselle totta kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vastavassa tilanteessa ehdottaisin, että maksan edelleen asuntoon suoraan liittyvät kulut, ja asuntoon muuttava sitten ns. elämiseen liittyvät kulut, eli vesi-, sähkö-, ruoka- yms. kulut.
Eihän se tasan mene, mutta ei se koskaan voikaan mennä jos asunto on vain toisen omistuksessa. Mielestäni tuo olisi selkeä ja helppo jako, enkä itse haluaisi laittaa toista maksamaan omistusasuntoni kuluja tai periä "vuokraa".
Mutta tietysti kaikki tekevät omat ratkaisunsa eikä näissä ole oikeaa tai väärää ratkaisua jos järjestely molemmille osapuolille sopii.
Se joka asui jo asunnossa maksaa kaikki juoksevat kulut ja niiden lisäksi kiinteät.
Se joka muuttaa taloon kustantaa kaljat, jotka itse juo, istuu sohvalla ja kaivelee palleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastike, sähköt, vesimaksut, vakuutukset ym. asumismenot 50/50, laina ja sen korot sille, jonka nimissä laina ja asunto ovat. Mahdolliset remonttikulut ym. asunnon omistajalle.
Tämä on ainoa reilu tapa jakaa menot, jos toinen yksin omistaa asunnon. Asumismenot maksetaan 50/50, muun rahan voi käyttää oman varallisuuden kartuttamiseen: se asunnon omistajahan kartuttaa omaisuuttaan koko ajan, asuntoon muuttava voi sijoittaa oman osuutensa miten haluaa.
Moni kommentoija ei tunnu ymmärtävän sitä, että se asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan joka kuukausi. Olisi epäreilua, jos asuntoon muuttava ottaisi isomman osuuden menoista, jotta toinen pystyy kartuttamaan sitä omaisuuttaan (=lyhentämään lainaa).
Meillä tuo kuvio on toiminut oikein hyvin, minä olen se kiinteistön omistajaosapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut enempää kuin että tienaatte 3000e/kk. Juu. Mikä estää ostamasta yhteistä asuntoa?
Kuka hullu ostaa yhteisen asunnon, jos päivääkään ei ole vielä yhdessä asuttu?
Näin "hullut" teki 60- ja 70-luvuilla. Ensin naimisiin, sitten ostetaan yhteinen asunto ja muutetaan yhteen.
Nykynuoret pelkäätte niin paljon koko ajan :( Se pelko ja varautuminen ei valitettavasti välttämättä tee teitä yhtään sen onnellisemmiksi.
onnellinen vanha rouva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastike, sähköt, vesimaksut, vakuutukset ym. asumismenot 50/50, laina ja sen korot sille, jonka nimissä laina ja asunto ovat. Mahdolliset remonttikulut ym. asunnon omistajalle.
Tämä on ainoa reilu tapa jakaa menot, jos toinen yksin omistaa asunnon. Asumismenot maksetaan 50/50, muun rahan voi käyttää oman varallisuuden kartuttamiseen: se asunnon omistajahan kartuttaa omaisuuttaan koko ajan, asuntoon muuttava voi sijoittaa oman osuutensa miten haluaa.
Moni kommentoija ei tunnu ymmärtävän sitä, että se asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan joka kuukausi. Olisi epäreilua, jos asuntoon muuttava ottaisi isomman osuuden menoista, jotta toinen pystyy kartuttamaan sitä omaisuuttaan (=lyhentämään lainaa).
Meillä tuo kuvio on toiminut oikein hyvin, minä olen se kiinteistön omistajaosapuoli.
Riippuu edelleen ihan alueesta. Entä kun ollaan muuttotappiokunnassa? Vuokrat voi olla kovat silti koska tarjontaa on vähän. Koska tarjontaa on vähän, ostaminen voi olla ainoita realistisia keinoja saada yhtään miellyttävä asunto. Miten asunnonomistajan omaisuus nyt sitten kertyy? Ja miten olisi reilua, että kalliista vuokra-asunnosta muuttava ei korvaa toiselle omistuksen kuluja yhtään?
Enpä kyllä itse kehtaisi muuttaa puolison asuntoon jollain hoitovastikkeen puolikkaalla. Edelleen pidän täytenä lokkeiluna, ja huom vuokralla asun.
Jos joku haluaa noin tehdä niin ehkä ok, jos omistava osapuoli tienaa paljon enemmän. Jos saman, niin sinisilmäistä suostua ihan olemattomiin korvauksiin siltä, jonka pääomilla vivutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä kyllä itse kehtaisi muuttaa puolison asuntoon jollain hoitovastikkeen puolikkaalla. Edelleen pidän täytenä lokkeiluna, ja huom vuokralla asun.
Jos joku haluaa noin tehdä niin ehkä ok, jos omistava osapuoli tienaa paljon enemmän. Jos saman, niin sinisilmäistä suostua ihan olemattomiin korvauksiin siltä, jonka pääomilla vivutetaan.
Lokkeilua, tai sitten rakkautta. Tuntematon käsite monille kyynikoille.
Tasapuolisempaa jakoa minäkin peräänkuuluttaisin, mutta en huutaisi lokkeiluksi.
Ehkä vielä kerran rautalangasta. Oletetaan kaksi vaihtoehtoa asunnolle 1) pieni huonokuntoinen kaksio 2)hulppea monen miljoonan kartano merenrannalla. Jälkimmäiseen tehty mm. uusiutuviin pohjautuvat investoinnit niin että juoksevat asumiskulut olisivat molemmissa asunnoissa sama (yhtiövastike, sähkö, vesi jne).
Onko niin että molemmissa tapauksissa ko asuntoon voisi muuttaa maksamalla saman summan eli vain 50% juoksevista kuluista? Eli mitään väliä ei ole sillä, että millaiseen asuntoon pääsee asumaan?? Kyllä tuossa pitäisi huomioida lisäksi se vuokrataso millaisesta asunnosta pääsee nauttimaan. Vähintääkin kohtuullista omistajan näkökulmasta. Eli molemmissa ehdottomasti juoksevien kulujen lisäksi käypä korvaus asumisen laadusta (joka olisi järkevää olla puolet käyvästä vuokrasta).
Se onko laina maksettu vai ei, ei pitäisi vaikuttaa toisen maksamaan kompensaatioon. Ettehän te tiedä vuokrallakaan asuessa onko omistajalla lainaa vai ei. Ja silti vuokrasumma on sama.
Aika moni ehdottaa aivan liian pientä korvausta. Minusta oikea korvaus on markkinavuokrasta puolet tai vähän alle eli noin 300-350 ja sen lisäksi puolet vedestä, sähköstä, lämmityksestä, vakuutuksesta ja muista asumiseen sekä elämiseen liittyvistä kuluista. Lainan ja vastikkeet asunnonomistaja maksaa itse kokonaan. Hiuksia ei kannata lähteä halkomaan ja mitään exceleitä täyttelemään. Kunhan menee suurinpiirtein noin. Siitä täytyy pitää huoli, että lainanlyhennykset maksaa aina kokonaan itse, ettei toinen pääse erotilanteessa väittämään jotain muuta. Isot remontit kuuluu asunnonomistajalle ja pienet maalaukset ja tapetoinnit maksetaan yhdessä. Yhtään pienempi korvaus on siivellä asumista. Toki siihenkin voi suostua, jos siltä tuntuu, sehän on jokaisen oma päätös. On kuitenkin hyvä ymmärtää, mihin suostuu, jos perii vähemmän kuin mikä on oikeudenmukaista.
Itse tosin en vastaavassa tilanteessa pyytänyt tuoreelta tyttöystävältäni mitään, kun hän muutti minun omistamaan asuntoon yli 30 vuotta sitten. Maksoin itse kaiken, koska olin sen verran parempituloinen ja olin niin onnellinen. Ja tuossahan tuo vielä nurkissa pyörii, nyt kyllä asutaan yhteisessä talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistuuko tai haluatko siirtää asunto molempien nimiin, ja menot puoleksi?
Tosin miehen ehkä kuuluisi myös "ostaa" tähänastisesta maksetusta lainasta puolet, niin asunto on molempien.
Kuka nyt haluaa ostaa puolet jostain paska asunnosta.
Mitä tarkoittaa ostaa tähäastisesta maksetusta lainasta puolet?
Jos puolet ostaa kämpästä, niin eiköhän se mene ihan markkinahinnan mukaan.
Sitä, että jos ap on esim maksanut jo 100 000 ja maksamatta on 50 000, mies saisi puolet asunnosta 25 000 Eurolla.
Minun sisko teki näin, pankissa neuvottiin, kummatkin omistivat sitten asunnosta puolet.
Siskosi tuli höynäytetyksi pahemman kerran. Mies sain 75000 euron sijaan puolet asunnosta 25000 eurolla. Hyvät kaupat teki mies.
Puoliso maksaa yhtiövastikkeesta puolet. Sä toisen puolen ja velat. Remontit maksat sinä.
Sit tietysti, jos haluat vuokraa periä puolisolta ( mikä on aika hassua) niin puolet tuosta 700e vuokra arviosta.
Vierailija kirjoitti:
Vastike, sähköt, vesimaksut, vakuutukset ym. asumismenot 50/50, laina ja sen korot sille, jonka nimissä laina ja asunto ovat. Mahdolliset remonttikulut ym. asunnon omistajalle.
Tämä on ainoa reilu tapa jakaa menot, jos toinen yksin omistaa asunnon. Asumismenot maksetaan 50/50, muun rahan voi käyttää oman varallisuuden kartuttamiseen: se asunnon omistajahan kartuttaa omaisuuttaan koko ajan, asuntoon muuttava voi sijoittaa oman osuutensa miten haluaa.
Moni kommentoija ei tunnu ymmärtävän sitä, että se asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan joka kuukausi. Olisi epäreilua, jos asuntoon muuttava ottaisi isomman osuuden menoista, jotta toinen pystyy kartuttamaan sitä omaisuuttaan (=lyhentämään lainaa).
Meillä tuo kuvio on toiminut oikein hyvin, minä olen se kiinteistön omistajaosapuoli.
Tämä
En lukenut enempää kuin että tienaatte 3000e/kk. Juu. Mikä estää ostamasta yhteistä asuntoa?