Miten jakaa asumiskulut parisuhteessa, jos vain toinen omistaa asunnon?

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan mieheni kanssa minun asunnossani toistaiseksi, kulut 850€ (vastike, korot ja lyhennys) maksetaan kokonaan puoliksi. 

 

Molemmille tämä oli selvää, mies sanoi säästävänsä yli puolet näin ja koki tärkeäksi, että minäkin hyödyn järjestelystä. Kun myyn asunnon, sijoitan myyntivoiton meidän yhteiseen lainaan. Molemmat kerryttää näin tasapuolisesti omaisuutta. Maksetaan myös muuten puoliksi kaikki, onnellisia ja tyytyväisiä ollaan. 

Varmasti hyvä, jos järjestelystä on sovittu paperilla ja ei mene sukset ristiin. 

Vaikeahan näistä järjestelyistä on saada tasapuolisia muuten, kuin että molemmat vastaa tasapuolisesti lainoista ja omistaa myös samansuuruisen osuuden asunnosta.

Varmasti harvinaista on myös, että molemmilla on tismalleen samanlainen tulotaso ja maksukyky. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni mies voisi maksaa sinulle 300,-/kk ja tietenkin puolet yhteisistä laskuista, jolloin molemmat hyödytte saman verran yhteenmuutosta taloudellisesti. Tuolla summalla voit joko sijoittaa tai lyhentää asuntolainaa nopeammin ja mies voi sijoittaa kuukausittain säästämänsä 300,-. Eli molempien kuukausimenot säilyvät ennallaan, mutta molemmat voivat kartuttaa varallisuuttaan enemmän kuin ennen.

Miksi on olennaista se, hyötyykö yhteenmuutosta taloudellisesti?

Siksi koska sitä kysytään aloituksessa. Suht tasapuolista taloudellisen hyödyn jakamista. Kannattaa varmaan lukea mihin kommentoi.

Nainen saa kulia koko rahan edestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni mies voisi maksaa sinulle 300,-/kk ja tietenkin puolet yhteisistä laskuista, jolloin molemmat hyödytte saman verran yhteenmuutosta taloudellisesti. Tuolla summalla voit joko sijoittaa tai lyhentää asuntolainaa nopeammin ja mies voi sijoittaa kuukausittain säästämänsä 300,-. Eli molempien kuukausimenot säilyvät ennallaan, mutta molemmat voivat kartuttaa varallisuuttaan enemmän kuin ennen.

Miksi on olennaista se, hyötyykö yhteenmuutosta taloudellisesti?

Siksi koska sitä kysytään aloituksessa. Suht tasapuolista taloudellisen hyödyn jakamista. Kannattaa varmaan lukea mihin kommentoi.

Sitten vastaus kai on, että normaali virallinen alivuokrasopimus, eikä siihen tarvitse sotkea höpinöitä avoliitosta. Itse ainakin koen, että jos suhteessa yhteenmuuton syy on taloudellinen hyöty, on se yksinkertaisesti huono syy muuttaa yhteen.

Olisiko reilua, jos se muuttava puoliso maksaisi puolet hoitovastikkeesta ja korkokuluista?

Näin jos ette ole avioliitossa, tai jos on avioehto.

Muut elinkustannukset sitten puoliksi kun ansiotaso on sama.

Ap vastaisi kuitenkin lyhennyksistä, koska se kartoittaa vain hänen omaisuuttaan. 

Korko on toisaalta asumiskustannus, joka olisi molempien vastuulla. 

Moni puhui vuokrasopimuksista ja verotuksesta.  No summanhan voisi hoitaa myös maksamalla vastaavaa suuremman osan muista elinkustannuksista.

Olisit kiitollinen että joku tulee hoitaan sun aromipesän.

Vaadi kunnon jyystö niin se on siinä. Vai onko sulla väljä ja tarviitkin isompaa vuokra vastiketta.

Eikös tuon voisi laskea niin, että mietitään paljonko kumpikin maksaisi, jos kyseessä olisi vuokra-asunto. Eli molemmat maksaisivat siinä tapauksessa 350,-/kk.

Mies luopuisi aiemmasta asunnosta, joten hänen säästö kuukausittain olisi 250,- ja nainen laittaisi oman asuntonsa vuokralle markkinahintaan, joten vuokratulot juuri kattaisivat asunnon kulut. Sitten hän maksaisi oman puolikkaansa vuokrasta, eli hän säästäisi 350,-/kk.

Jos halutaan, että molemmat hyötyvät taloudellisesti yhteenmuutosta saman verran, tulisi miehen osallistua asumiskuluihin 300,-/kk. 

Laskut sitten sopimuksen mukaan joko maksetaan puoliksi tai miten pariskunta parhaaksi näkee. Ihan tasan ei kulut koskaan mene, toinen syö enemmän, toisen työmatkakulut on kalliimmat, toinen katsoo enemmän netflixiä, toinen ottaa pitempiä suihkuja...

Ei kai se ensisijainen syy olekaan taloudellinen hyöty, se tulee vaan mukavana bonuksena. Ja se mahdollistaa sen, että seuraava, mahdollisesti isompi yhteinen koti voidaan ostaa puoliksi, jos avoliitto johtaa esim avioliittoon tai perheen perustamiseen.

Ja jos taas yhteiselo ei sujukaan vaan tulee ero, ei kummankaan tarvitse olla katkera ainakaan raha-asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oma mielipiteeni on, että jos muuttaisin jonkun toisen omistamaan asuntoon, en maksaisi lainaa tai siihen liittyviä kuluja. Vastikkeet ja juoksevat kulut puoliksi. Remonttikustannuksiin voisin osallistua, mutta ne pitäisi katsoa erikseen joka remonttiin. 

Mun mielipide on kun muutan puolison vuokra asuntoon maksan vuokran vastikeosan puoliksi(mutta en rahoitusvastikeosasta mitään).

Vaimon kömpän vuokra on 950 e , (vastikkeen osuus 290, rahoitusvastikkeen osuus 250 ).Maksan kuussa 125 ja puolet juoksevista kuluista.

Vuokra- tai asumisoikeusasunnossa tuo ei ole reilu järjestely, koska se rahoitusvastike on kuitenkin osa vuokraa/käyttövastiketta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se ensisijainen syy olekaan taloudellinen hyöty, se tulee vaan mukavana bonuksena. Ja se mahdollistaa sen, että seuraava, mahdollisesti isompi yhteinen koti voidaan ostaa puoliksi, jos avoliitto johtaa esim avioliittoon tai perheen perustamiseen.

Ja jos taas yhteiselo ei sujukaan vaan tulee ero, ei kummankaan tarvitse olla katkera ainakaan raha-asioista.

Juuri näin. Tässä on oivallettu kaikkein tärkein.

Asumisen kuukausikustannukset on vastike, korkokulut, vesi ja sähkö. Ne puoliksi niin on kulut tasan. Korkokulutkin ovat asumiskustannusta sillä ilman lainaa ette tuossa asuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Asumisen kuukausikustannukset on vastike, korkokulut, vesi ja sähkö. Ne puoliksi niin on kulut tasan. Korkokulutkin ovat asumiskustannusta sillä ilman lainaa ette tuossa asuisi. 

Niin ja varmaan sitten kun vaikkapa muutaman kuukauden päästä laina on maksettu, nin se toinen maksaisi vähemmän ihan samassa asunnossa asumisesta, koska ei enää ole korkokuluja? Onko asumisessa asuminen halvempaa, jos se on maksettu verrattuna siihen, että siitä on lainaa? Onko autolla ajo halvempaa, jos se on maksettu eikä siitä ole velkaa?

Se,joka omistaa, maksaa omaisuuden kerryttämiseen liittyvär maksut eli rahoitusvastikkeen, lainan ja koron. Eihän puolison varallisuus näillä kerry. Hoitovastike, vesi, sähkö yms. puoliksi. Tyhmä on, jos makselee toisen lainoja tai rahoitusvastikkeita. Jos ero tulee, jää tappiolle ja rankasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se ensisijainen syy olekaan taloudellinen hyöty, se tulee vaan mukavana bonuksena. Ja se mahdollistaa sen, että seuraava, mahdollisesti isompi yhteinen koti voidaan ostaa puoliksi, jos avoliitto johtaa esim avioliittoon tai perheen perustamiseen.

Ja jos taas yhteiselo ei sujukaan vaan tulee ero, ei kummankaan tarvitse olla katkera ainakaan raha-asioista.

Ymmärrän tämän näkökulman, mutta säästöjä vartenhan ei tarvitse tehdä keskinäisiä rahansiirtoja. Ja miksi eron jälkeen pitäisi olla katkera? Jos kumppani on saanut säästettyä yhdessä olon aikana rahaa, koska on asunut yhdessä toisen omistamassa asunnossa, niin miksi sen asunnon omistajan pitäisi olla katkera ja mihin katkeruus kohdistuisi? En ainakaan itse koe häviäväni mitään, jos asun yhdessä kumppanin kanssa, enkä eron jälkeen jää vatvomaan, saiko toinen suhteesta jotain oheishyötyä - voihan se hyöty muutakin olla kuin rahallista. Jotenkin lapsellista minusta katkeroitua tuollaisesta, kun ei kumppani kuitenkaan itseltä mitään omaisuutta vienyt tms.

Vierailija kirjoitti:

Se,joka omistaa, maksaa omaisuuden kerryttämiseen liittyvär maksut eli rahoitusvastikkeen, lainan ja koron. Eihän puolison varallisuus näillä kerry. Hoitovastike, vesi, sähkö yms. puoliksi. Tyhmä on, jos makselee toisen lainoja tai rahoitusvastikkeita. Jos ero tulee, jää tappiolle ja rankasti.

Miksi korko ei muka kuulu tuohon sun listaan asumiseen liittyvänä kuluna? Sehän on suoraan sitä kulua, mikä tulee asunnon hankinnasta jos sitä asuntoa ei ole pystynyt ilman velkaa ostamaan. Eihän koron maksaminen kerrytä puolison omaisuutta, vaan pankin. Korko siis on pankille maksettavaa rahaa. Hoitovastike on taloyhtiölle maksettavaa rahaa. Kumpikaan ei jää puolison tilille.

Niin, sehän varmaan riippuu myös eron syistä. Jos sun koko palkka menee asumismenoihin ja puoliso kartuttaa säästöjä vaikka 7000,- vuodessa, niin kyllä mä luulen, että vähän katkeroituisit, kun puoliso löytääkin toisen ja häipyy säästöineen vaikka viiden vuoden yhteiselon jälkeen.

"Ymmärrän tämän näkökulman, mutta säästöjä vartenhan ei tarvitse tehdä keskinäisiä rahansiirtoja. Ja miksi eron jälkeen pitäisi olla katkera? Jos kumppani on saanut säästettyä yhdessä olon aikana rahaa, koska on asunut yhdessä toisen omistamassa asunnossa, niin miksi sen asunnon omistajan pitäisi olla katkera ja mihin katkeruus kohdistuisi? En ainakaan itse koe häviäväni mitään, jos asun yhdessä kumppanin kanssa, enkä eron jälkeen jää vatvomaan, saiko toinen suhteesta jotain oheishyötyä - voihan se hyöty muutakin olla kuin rahallista. Jotenkin lapsellista minusta katkeroitua tuollaisesta, kun ei kumppani kuitenkaan itseltä mitään omaisuutta vienyt tms."

No ei nyt välttämättä tarvitse katkeroitua, mutta kyllä se voi harmittaa jälkeenpäin, jos parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen menee sukset ristiin ja toinen säästi sinä aikana 500 euroa kuukaudessa rahastoon, koska laitettiin vain vastike puoliksi eikä todellisia kuluja. Tuntuisi paremmalta, jos olisi itsekin pystynyt säästämään saman verran kuin toinen. Eihän tässä mistään elämää mullistavista summista puhuta, mutta kyllä tuokin rahaa on.

On hyvä tiedostaa, että samalla harjoitellaan yhteistä elämää ja pedataan pelisääntöjä myös pidemmälle tähtäimelle. Riippuu vähän luonteistakin, miten höveli on toisen suhteen ja mitä kannattaa vaatia. Jos asuntoon on muuttamassa omista rahoistaan hyvin tarkka tyyppi, niin sellaisen kanssa pitää sopia pelisäännöt tarkasti ja sellaiselta pitää "nyhtää" markkinavuokrasta puolet. Muuten sellaisen ihmistyypin kanssa jää armotta häviölle, koska hän kyllä pitää puolensa ja vaatii omansa jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Pitkällä tähtäimellä voi tulla hankalia tilanteita ja harmituksia, jos on liian höveli heti alkuun. Jos puolestaan tulossa on vähän joustavampi kaveri eikä joka asiasta niin tarkka, niin voi itsekin olla vähän hövelimpi, koska tuskin on odotettavissa isoja otteluita rahan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, sehän varmaan riippuu myös eron syistä. Jos sun koko palkka menee asumismenoihin ja puoliso kartuttaa säästöjä vaikka 7000,- vuodessa, niin kyllä mä luulen, että vähän katkeroituisit, kun puoliso löytääkin toisen ja häipyy säästöineen vaikka viiden vuoden yhteiselon jälkeen.

Itseäni surettaisi ja v*tuttaisi tuossa eniten se, että puoliso löysi toisen eikä halunnutkaan enää minua. Mutta joitain tietysti voi kismittää eniten ne puolison säästöt. Lohduttaisiko siinä kohtaa muka se yhtään, jos tämä olisi maksanut asuessaan vähän enemmän?

Vierailija kirjoitti:

"Ymmärrän tämän näkökulman, mutta säästöjä vartenhan ei tarvitse tehdä keskinäisiä rahansiirtoja. Ja miksi eron jälkeen pitäisi olla katkera? Jos kumppani on saanut säästettyä yhdessä olon aikana rahaa, koska on asunut yhdessä toisen omistamassa asunnossa, niin miksi sen asunnon omistajan pitäisi olla katkera ja mihin katkeruus kohdistuisi? En ainakaan itse koe häviäväni mitään, jos asun yhdessä kumppanin kanssa, enkä eron jälkeen jää vatvomaan, saiko toinen suhteesta jotain oheishyötyä - voihan se hyöty muutakin olla kuin rahallista. Jotenkin lapsellista minusta katkeroitua tuollaisesta, kun ei kumppani kuitenkaan itseltä mitään omaisuutta vienyt tms."

No ei nyt välttämättä tarvitse katkeroitua, mutta kyllä se voi harmittaa jälkeenpäin, jos parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen menee sukset ristiin ja toinen säästi sinä aikana 500 euroa kuukaudessa rahastoon, koska laitettiin vain vastike puoliksi eikä todellisia kuluja. T

Tässä varmaan riippuu ihmisestä, koska itseäni ei erossa yhtään lohduttaisi mitkään säästöt. Ja toisaalta en muuttaisi yhteen henkilön kanssa, joka olisi jotenkin epänormaalin tarkka rahoistaan, koska en jaksa sellaista elämää. En usko, että sopisimme edes kovin hyvin yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se,joka omistaa, maksaa omaisuuden kerryttämiseen liittyvär maksut eli rahoitusvastikkeen, lainan ja koron. Eihän puolison varallisuus näillä kerry. Hoitovastike, vesi, sähkö yms. puoliksi. Tyhmä on, jos makselee toisen lainoja tai rahoitusvastikkeita. Jos ero tulee, jää tappiolle ja rankasti.

Miksi korko ei muka kuulu tuohon sun listaan asumiseen liittyvänä kuluna? Sehän on suoraan sitä kulua, mikä tulee asunnon hankinnasta jos sitä asuntoa ei ole pystynyt ilman velkaa ostamaan. Eihän koron maksaminen kerrytä puolison omaisuutta, vaan pankin. Korko siis on pankille maksettavaa rahaa. Hoitovastike on taloyhtiölle maksettavaa rahaa. Kumpikaan ei jää puolison tilille.

 

Sehän on aivan kamalaa, jos puolison tilille jää jotain, koska hän omistaa asunoon. Omalle tilille kyllä saa jäädä, koska ei omista asuntoa.