Miten jakaa asumiskulut parisuhteessa, jos vain toinen omistaa asunnon?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n asumiskulu, joka ei kartuta omaisuutta on tällä hetkellä vastike ja lainan korko. Ne puoliksi. Ns juoksevat kulut kuten sähkö ja vesi: Ap katsoo mitä on aiemmin kuluttanut yksin asuessa edellisenä vuonna. Muuttaja maksaa ylijäävän laskennallisen osuuden jatkossa. Toinen nimittäin saattaa kuluttaa vettä tai sähköä paljon enemmän kuin toinen. Jos ap läträä suihkussa puoli tuntia, ei ole reilua että muuttaja maksaa puolet, jos ottaa parin minuutin suihkuja.

Sama koskee myös ruokakuluja. Jos sinkkuna on tietty ruokakulu vuodessa ja se nousee kolminkertaiseksi kun mies muuttaa sisään, ei ole reilua vaan puolittaa kuluja. Monet naiset antaa näin käyttää itseään hyväkseen.

Ja tosiaan. Lainan korko ei kartuta omaisuutta, vaan ainoastaan lyhennys. Siksi se on asumiskulu siinä missä muutkin, ja se pitää jakaa.

Älkää hyvät ihmiset salliko taloudellista hyväksikäyttöä rakkauden nimissä.

Eli antaa toisen asua (kärjistettynä) naapurissa kaksiossa vuokralla maksaen siitä 600e kuin että muuttaisi ap:n kämppään maksaen siitä 300e? Ihan vaan siksi ettei vaan riistä toista? 🤣 Mutta hei, näin kumpikin menettää 300e niin nyt on tasapuolista. 

Vierailija kirjoitti:

Se,joka omistaa, maksaa omaisuuden kerryttämiseen liittyvär maksut eli rahoitusvastikkeen, lainan ja koron. Eihän puolison varallisuus näillä kerry. Hoitovastike, vesi, sähkö yms. puoliksi. Tyhmä on, jos makselee toisen lainoja tai rahoitusvastikkeita. Jos ero tulee, jää tappiolle ja rankasti.

Miten varallisuus kertyisi jos asuisi vuokralla? Ei mitenkään. Jäisi vielä enemmän tappiolle kun vuokra olisi isompi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sehän varmaan riippuu myös eron syistä. Jos sun koko palkka menee asumismenoihin ja puoliso kartuttaa säästöjä vaikka 7000,- vuodessa, niin kyllä mä luulen, että vähän katkeroituisit, kun puoliso löytääkin toisen ja häipyy säästöineen vaikka viiden vuoden yhteiselon jälkeen.

Itseäni surettaisi ja v*tuttaisi tuossa eniten se, että puoliso löysi toisen eikä halunnutkaan enää minua. Mutta joitain tietysti voi kismittää eniten ne puolison säästöt. Lohduttaisiko siinä kohtaa muka se yhtään, jos tämä olisi maksanut asuessaan vähän enemmän?

Kyllä vähän ilahduttaisi, jos itsellä olisi vaikka ylimääräiset 15000,- säästössä, jotta voisi vähän hemmotella itseään erosurun keskellä, tehdä vaikka jonkun kivan matkan tai vaikka hankkia jonkun lemmikin. Tuntuisi se paremmalta kuin tieto, että ne säästöt onkin exän taskussa ja niillä hän lähtee uuden kumppanin kanssa lemmenlomalle.

Mä varmaan tekisin niin, että avaisin yhteisen taloustilin  johon molemmat laittaa saman summan kuukausittain. Sieltä sitten maksetaan asuminen, ruoka, yhteiset laskut sun muut kulut.

En jaksaisi mitään jatkuvaa laskemista ja kauppalaskujen puolittamista, minusta olisi kivempi  sopia summa, jonka puitteissa sitten kumpi vaan voi käydä ruokakaupassa tai maksaa muita yhteisiä hankintoja.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko reilua, jos se muuttava puoliso maksaisi puolet hoitovastikkeesta ja korkokuluista?

Näin jos ette ole avioliitossa, tai jos on avioehto.

Muut elinkustannukset sitten puoliksi kun ansiotaso on sama.

Ap vastaisi kuitenkin lyhennyksistä, koska se kartoittaa vain hänen omaisuuttaan. 

Korko on toisaalta asumiskustannus, joka olisi molempien vastuulla. 

 

Moni puhui vuokrasopimuksista ja verotuksesta.  No summanhan voisi hoitaa myös maksamalla vastaavaa suuremman osan muista elinkustannuksista.

Myös loisimalla satasella kuussa isossa asunnossa jonka kk kulut 800 e  tämä loisija karttuttaa omaa omaisuuttaan.

Siskon uusi mies muutti hänen taloonsa, öljylömmitys ja just remppaa n 20 000 edestä.Mies maksaa puolet sähköstä ja vedestä, n 1/3 öljystä.Lisäksi miehen aikuinen poika on asustelee välillä sielä.Muuta mies ei suostu maksamaan kos ka hänen poikansa ei peri asuntoa.Miehelke ehdotettu että ostaisi puolet talosta mutta ei halua kun pitäisi ottaa velkaa.

Reilu peli, kenenkään omaisuutta ei pidä kartuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oma mielipiteeni on, että jos muuttaisin jonkun toisen omistamaan asuntoon, en maksaisi lainaa tai siihen liittyviä kuluja. Vastikkeet ja juoksevat kulut puoliksi. Remonttikustannuksiin voisin osallistua, mutta ne pitäisi katsoa erikseen joka remonttiin. 

Mun mielipide on kun muutan puolison vuokra asuntoon maksan vuokran vastikeosan puoliksi(mutta en rahoitusvastikeosasta mitään).

Vaimon kömpän vuokra on 950 e , (vastikkeen osuus 290, rahoitusvastikkeen osuus 250 ).Maksan kuussa 125 ja puolet juoksevista kuluista.

 

Vuokra- tai asumisoikeusasunnossa tuo ei ole reilu järjestely, koska se rahoitusvastike on kuitenkin osa vuokraa/käyttövastiketta.

 

 

Mutta eihän omistuasunnon rahoitysvastiketta eli remonttikuluja halura maksaa.Samallla lailla omistisasunnossa kustannukset juoksee ja pitää remontoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oma mielipiteeni on, että jos muuttaisin jonkun toisen omistamaan asuntoon, en maksaisi lainaa tai siihen liittyviä kuluja. Vastikkeet ja juoksevat kulut puoliksi. Remonttikustannuksiin voisin osallistua, mutta ne pitäisi katsoa erikseen joka remonttiin. 

Mun mielipide on kun muutan puolison vuokra asuntoon maksan vuokran vastikeosan puoliksi(mutta en rahoitusvastikeosasta mitään).

Vaimon kömpän vuokra on 950 e , (vastikkeen osuus 290, rahoitusvastikkeen osuus 250 ).Maksan kuussa 125 ja puolet juoksevista kuluista.

 

Vaimos maksaa 755 e ja sinä 145 e kuussa.Reilu peli.

.

Kannattaa harkita, antaako kenenkään muuttaa omistamaansa asuntoon ilman kirjallista vuokrasopimusta. Jos antaa, niin silloin omistajan riski koskee myös tämän asukkaan käytöstä; esim. asunto-osakeyhtiössä asunnon omistaja vastaa häiriökäytöksestä asunnossaan eli pahimmassa tapauksessa yhtiö voi ottaa asunnon hallintaansa ilman, että omistaja itse on syyllistynyt mihinkään moitittavaan. Toinen esimerkki omistajan riskistä on siinä, että jos pariskunnalle tulee ero, voi ei-omistava-puoliso heittäytyä ilkeäksi ja jättää tavaroitaan asuntoon omistavan puolison riesaksi. Nämä tavarat ovat perustuslaillisen omistajansuojan alaisia, joten asunnon omistajan on hankala hankkiutua niistä eroon ilman pelkoa omistajansuojan loukkauksesta. Jos on olemassa vuokrasopimus, em. esimerkeissä voi panna vireille häätömenettelyn, joka tuomioistuimen päätöksellä mahdollistaa laillisen eroon pääsyn ei-omistavasta osapuolesta.    

Vierailija kirjoitti:

Mä varmaan tekisin niin, että avaisin yhteisen taloustilin  johon molemmat laittaa saman summan kuukausittain. Sieltä sitten maksetaan asuminen, ruoka, yhteiset laskut sun muut kulut.

En jaksaisi mitään jatkuvaa laskemista ja kauppalaskujen puolittamista, minusta olisi kivempi  sopia summa, jonka puitteissa sitten kumpi vaan voi käydä ruokakaupassa tai maksaa muita yhteisiä hankintoja.

Tässähän oli just kyse miten asumiskulut jaetaan kun vain toisella on laina/omistus, ei mistään kauppalaskun puolittamisesta. 

käyttökustannukset puoliksi

Vierailija kirjoitti:

Minä maksan 500 euroa kuukaudessa asumisesta avovaimolleni. Hänen omistamansa asunto. Hän maksaa asumisen kaikki muut kulut. Lainan jo maksanut. Kun tulee jotain remonttitarvetta niin hän maksaa sen. Säästääkin erilliselle tilille tulevaisuuden tilannetta varten aina kuukausittain nyt kun hänen omat asumismenot pienet. Sisustamiseen liittyviä asioita olemme ostaneet yhdessä koska lisää molempien asumismukavuutta samoin vaikkapa kahvinkeittimen viimeksi. Alkuperäisen ajatuksen mukaan hän olisi maksanut nekin mutta siitä ollaan luovuttu.

Lopputulos on että omat asumismenoni ovat pienemmät kuin aiemmin. Vuokra yksin asuen oli 900 euroa ja siihen vesi ja sähkö ja vakuutusmaksu päälle. Myös avovaimoni asumismenot ovat laskeneet huomattavasti koska minä maksan hänelle. Hyödymme molemmat tilanteesta paljon eikä lopulta ole ainakaan itselle merkityksellistä hyötyykö toinen enemmän juuri nyt tai myöhemmin. Kumpikin saa myös säästöön mukavan summ

Ette taida rahasta muutenkaan riidellä? Ettekä ostaa omia ruokianne ja laskea vanukkaita? 

Jokaisen pitää ymmärtää, ettei voi ilmaiseksi toisen siivellä asua, vaikka toinen omistaisikin asunnon. Pitää maksaa sovittu summa kuukausittain, kuin "vuokra." 

Eihän se nyt niin mene, että kukaan ilmaiseksi siipeilee, eihän? 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää ymmärtää, ettei voi ilmaiseksi toisen siivellä asua, vaikka toinen omistaisikin asunnon. Pitää maksaa sovittu summa kuukausittain, kuin "vuokra." 

Eihän se nyt niin mene, että kukaan ilmaiseksi siipeilee, eihän? 

Näköjään todella monen naisen mielestä voi. Naisiahan täällä lähes kaikki. Vuokranantajalle ollaan valmiita maksamaan pienestä murjustakin iso summa mutta puolisolle ei voisi antaa kuin muutaman kolikon. Sehän hyötyy!

Kuinka vaikea on tässä ketjussa ihmisten ymmärtää, että VUOKRALLA asuessa on myös OIKEUKSIA. Siitä syystä suosittelen ap:ta pttamaan yhteisen vuokrakämpän tulevan puolison kanssa. Muuten eivät ole tasavertaisessa asemassa. Ap:n asenne on sellainen, että en haluaisi hänen kämpässään asua.

300-350€/kk

Harkitsin jossain vaiheessa muuttoa miehen taloon. Hän ei olisi ottanut mitään vuokraa, itse ehdotin, että ainakin osa sähkölaskusta, vesilaskusta ym asumiskuluista.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vaikea on tässä ketjussa ihmisten ymmärtää, että VUOKRALLA asuessa on myös OIKEUKSIA. Siitä syystä suosittelen ap:ta pttamaan yhteisen vuokrakämpän tulevan puolison kanssa. Muuten eivät ole tasavertaisessa asemassa. Ap:n asenne on sellainen, että en haluaisi hänen kämpässään asua.

Niin et varmasti kun haluaisit ilmaiseksi loisimaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa harkita, antaako kenenkään muuttaa omistamaansa asuntoon ilman kirjallista vuokrasopimusta. Jos antaa, niin silloin omistajan riski koskee myös tämän asukkaan käytöstä; esim. asunto-osakeyhtiössä asunnon omistaja vastaa häiriökäytöksestä asunnossaan eli pahimmassa tapauksessa yhtiö voi ottaa asunnon hallintaansa ilman, että omistaja itse on syyllistynyt mihinkään moitittavaan. Toinen esimerkki omistajan riskistä on siinä, että jos pariskunnalle tulee ero, voi ei-omistava-puoliso heittäytyä ilkeäksi ja jättää tavaroitaan asuntoon omistavan puolison riesaksi. Nämä tavarat ovat perustuslaillisen omistajansuojan alaisia, joten asunnon omistajan on hankala hankkiutua niistä eroon ilman pelkoa omistajansuojan loukkauksesta. Jos on olemassa vuokrasopimus, em. esimerkeissä voi panna vireille häätömenettelyn, joka tuomioistuimen päätöksellä mahdollistaa laillisen eroon pääsyn ei-omistavasta osapuolesta.    

Toisaalta jos on vuokrasopimus ja on käyttäytynyt asiallisesti kuten yleensä vuokralaiset tekevät niin voi jatkaa vielä pitkään asumista siinä ex:n kämppiksenä. Ei mikään kiire lähteä. Lisäksi jokaisesta asiasta mikä ei pelitä täysillä voi tehdä valituksen ja vaatia asuntoon remppaa. 

Itselläni on omakotitalo ja naisystävä maksaa vuokraa täällä asumisesta 1000€/kk ja hoitaa yleiset siivoushommat. Itse hoidan suurimman osan muista hommista, eli helpolla pääsee nainen. 

300 olisi sopiva pyöreä summa ja vastaa aika tarkasti puolta hoitovastikkeestä ja lainan korkokuluista. Lainan lyhennys on tottakai asunnon omistajan oma kulu. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on omakotitalo ja naisystävä maksaa vuokraa täällä asumisesta 1000€/kk ja hoitaa yleiset siivoushommat. Itse hoidan suurimman osan muista hommista, eli helpolla pääsee nainen. 

Kuinka iso palatsi sinulla on, jos naisystävä maksaa vuokraa noin huiman määrän, 1000 € ja siihen päälle vielä siivoaa? Tämä on varmaankin provosoiva vitsi?