Lue keskustelun säännöt.
Miten jakaa asumiskulut parisuhteessa, jos vain toinen omistaa asunnon?
Puolisoni on muuttamassa minun omistamaani kerrostalokaksioon. Miten sinun mielestäsi olisi reilua molempien kannalta jakaa asumiskulut jatkossa? Tavoite olisi tietysti, että molemmat hyötyisivät yhteenmuutosta taloudellisesti suht tasapuolisesti. Entä miten tulisi jakaa mahdolliset remppakulut (nyt suunnitelmissa ei ole remonttia)? Olemme molemmat palkkatöissä ja keskituloisia (brutto noin 3000/hlö). Alla lukuja, joita voi määrittelyssä hyödyntää.
hoitovastike 189 €
lainan lyhennys 270 €
lainan korkokulut 230 €
puolison aiemman asunnon vuokra 600 €
omistamani asunnon arvioitu markkinavuokra 700 €
PS. Päätökset teemme toki puolison kanssa yhdessä, mutta mielelläni kuulen muiden mielipiteitä ja myös kokemuksia, jos olet joskus vastaavassa asumisjärjestelyssä ollut.
Kommentit (858)
Asuin nuorena exäni asunnossa. Hän hoiti lainansa korkoineen ja minä maksoin vastikkeen ikäänkuin vuokrana. Sähkö ja muut kulut jaettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vttu näitä on mahdoton lukea ja vastata oikeaan. Tehkää jo jotain näille viestiketjuille. Kehittäkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi jos maksaa hoitovastikkeen niin sillä hyvä. Sinä hoidat lainan, koska sinun asunto
Ei ole oikein että mies hyötyy järjestelystä yli 400 € vrt aiemman asunnon vuokra ja ap vain 189 €
Mikä mies hyötyy? Ap on nainen ja puoliso on muunsukupuolinen. Tämä mainittiin ihan selvästi aloitusviestissä.
Ja sinä olet somen pilaama vammainen.
Puolisosi maksaa puolet asunnon kuvitteellisesta vuokrahinnasta. Eli saman minkä maksaisi, jos asuisitte yhdessä vuokralla.
Ainoa reilu tapa molemmille. Lainasi on oma asiasi eikä kuulu hänelle. Siihen vaikuttaa henkilökohtainen laina-aikasi ja korkosi eikä niitä voi käyttää tässä kriteerinä.
Eli 300-350 ja sähkö vesi ruoka kotivakuutus maksatte vuorotellen tai sovitellen.
En osallistuisi toisen asunnon lainanlyhennyksiin ja lainakuluihin, vastikkeesta ja talousmenoista maksaisin puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osallistuisi toisen asunnon lainanlyhennyksiin ja lainakuluihin, vastikkeesta ja talousmenoista maksaisin puolet.
En minäkään osallistui puolison vuokraan kuin vastikeosan puolikkaalla.
Vuokrasopimuksen voimassa olon voi asunnon omistajapuoliso irtisanoa koska vain, irtisanomisaika on 3kk tai 6 kk riippuen vuokralaisen asumisen kestosta eli jos pariskunta eroaa, ex-puoliso voi maksimisssaan puoli vuotta asua asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi maksaa puolet asunnon kuvitteellisesta vuokrahinnasta. Eli saman minkä maksaisi, jos asuisitte yhdessä vuokralla.
Ainoa reilu tapa molemmille. Lainasi on oma asiasi eikä kuulu hänelle. Siihen vaikuttaa henkilökohtainen laina-aikasi ja korkosi eikä niitä voi käyttää tässä kriteerinä.
Eli 300-350 ja sähkö vesi ruoka kotivakuutus maksatte vuorotellen tai sovitellen.
Puolet kuvitteellisesta vuokrasta ei taida olla 350 eur. Helsingissä kaksion vuokra voi hyvinkin olla vaikka 1200 eur, eli silloin pitäisi maksaa 600 euroa kuvitteellista vuokraa ja puolet sähköstä ja vedestä. Helposti voi tulla 700 euron maksu. Tässä on vain se ongelma, että esim. Helsingissä vuokrataso on todella korkea ja perustuu vuokranantajien intressiin saada mahdollisimman paljon tuottoa eli rahaa. Voidaanko tällaiselle periaatteella oikeasti mitoittaa pariskunnan asumiskuluja? Eli toisen pitäisi maksaa maksimaalisen voitontavoittelun periaatteen mukaista "vuokraa"? Kuulostaisi lähisuhteessa melko omituiselta.
Vertailun vuoksi. Itse asun vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksan vain yhtiövastikkeen. Tämä siksi, että kyseessä on lähisuhde, jossa ei haeta taloudellista hyötyä. Jos maksaisin vuokraa, he tuskin pyytäisivät minulta yksityisten vuokramarkkinoiden mukaista summaa, vaan jonkin opiskelijayksiön suuruisen summan.
Millä perusteella siis kumppanin kanssa asumisesta pitäisi maksaa yksityisten vuokramarkkinoiden mukaisesti? Tätä en ihan tajua.
Itse maksan vastikkeesta ja koroista puolet puolisolleni, joka omistaa asunnon. Myös sähköt, netit ja muut puoliksi, mutta puoliso maksaa lainanlyhennykset, koska asunto on hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Siskon uusi mies muutti hänen taloonsa, öljylömmitys ja just remppaa n 20 000 edestä.Mies maksaa puolet sähköstä ja vedestä, n 1/3 öljystä.Lisäksi miehen aikuinen poika on asustelee välillä sielä.Muuta mies ei suostu maksamaan kos ka hänen poikansa ei peri asuntoa.Miehelke ehdotettu että ostaisi puolet talosta mutta ei halua kun pitäisi ottaa velkaa.
Reilu peli, kenenkään omaisuutta ei pidä kartuttaa."
Tässä on taas oikein hyvä esimerkki hyväksikäytöstä. Mies ei maksa omaaa osuuttaan, ei edes lähelle. Miksi? Koska ei suostu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi maksaa puolet asunnon kuvitteellisesta vuokrahinnasta. Eli saman minkä maksaisi, jos asuisitte yhdessä vuokralla.
Ainoa reilu tapa molemmille. Lainasi on oma asiasi eikä kuulu hänelle. Siihen vaikuttaa henkilökohtainen laina-aikasi ja korkosi eikä niitä voi käyttää tässä kriteerinä.
Eli 300-350 ja sähkö vesi ruoka kotivakuutus maksatte vuorotellen tai sovitellen.
Puolet kuvitteellisesta vuokrasta ei taida olla 350 eur. Helsingissä kaksion vuokra voi hyvinkin olla vaikka 1200 eur, eli silloin pitäisi maksaa 600 euroa kuvitteellista vuokraa ja puolet sähköstä ja vedestä. Helposti voi tulla 700 euron maksu. Tässä on vain se ongelma, että esim. Helsingissä vuokrataso on todella korkea ja perustuu vuokranantajien intressiin saada mahdollisimman paljon tuottoa eli rahaa. Voidaanko tällaiselle periaatteella oikeasti mitoittaa pariskunnan asumiskuluja? Eli toi
"Tämä siksi, että kyseessä on lähisuhde, jossa ei haeta taloudellista hyötyä."
Et nyt taida ihan ymmärtää, että tuo lainaus ei kaikkien osalta ole täysin totta. Tässä sun tapauksessa se taloudellinen hyötyjä olet sinä itse, etkä edes näytä tajuavan sitä.
Et lisäksi ole lukenut edes aloitusta, siitä selviää, että puolet kuvitteellisesta vuokrasta tosiaan on 350e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa harkita, antaako kenenkään muuttaa omistamaansa asuntoon ilman kirjallista vuokrasopimusta. Jos antaa, niin silloin omistajan riski koskee myös tämän asukkaan käytöstä; esim. asunto-osakeyhtiössä asunnon omistaja vastaa häiriökäytöksestä asunnossaan eli pahimmassa tapauksessa yhtiö voi ottaa asunnon hallintaansa ilman, että omistaja itse on syyllistynyt mihinkään moitittavaan. Toinen esimerkki omistajan riskistä on siinä, että jos pariskunnalle tulee ero, voi ei-omistava-puoliso heittäytyä ilkeäksi ja jättää tavaroitaan asuntoon omistavan puolison riesaksi. Nämä tavarat ovat perustuslaillisen omistajansuojan alaisia, joten asunnon omistajan on hankala hankkiutua niistä eroon ilman pelkoa omistajansuojan loukkauksesta. Jos on olemassa vuokrasopimus, em. esimerkeissä voi panna vireille häätömenettelyn, joka tuomioistuimen päätöksellä mahdollistaa laillisen eroon pääsyn ei-omistavasta osapuolesta.
Tuollainen nyt menee ihan överiksi, kun kyse on puolisosta. Tuolta pohjalta ei kyllä mitään pitkää liittoa lähdetä rakentamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi maksaa puolet asunnon kuvitteellisesta vuokrahinnasta. Eli saman minkä maksaisi, jos asuisitte yhdessä vuokralla.
Ainoa reilu tapa molemmille. Lainasi on oma asiasi eikä kuulu hänelle. Siihen vaikuttaa henkilökohtainen laina-aikasi ja korkosi eikä niitä voi käyttää tässä kriteerinä.
Eli 300-350 ja sähkö vesi ruoka kotivakuutus maksatte vuorotellen tai sovitellen.
Puolet kuvitteellisesta vuokrasta ei taida olla 350 eur. Helsingissä kaksion vuokra voi hyvinkin olla vaikka 1200 eur, eli silloin pitäisi maksaa 600 euroa kuvitteellista vuokraa ja puolet sähköstä ja vedestä. Helposti voi tulla 700 euron maksu. Tässä on vain se ongelma, että esim. Helsingissä vuokrataso on todella korkea ja perustuu vuokranantajien intressiin saada mahdollisimman paljon tuottoa eli rahaa. Voidaanko tällaiselle periaatteella
Tietysti hyödyn taloudellisesti, ja se on vanhemmillani tarkoituksenakin tässä. Missasit kuitenkin pointtini. Pointtini oli se, että jos on kyseessä avoliitto, ei siinä liene varsinaisena syynä asumisjärjestely eikä vuokratuotto, vaan se yhdessä asuminen. Joten en itse ymmärrä, miksi markkinahintaista vuokraa edes käytetään minkäänlaisena ohjenuorana sille, mitä pitäisi maksaa. Normaalissa vuokrasuhteessa kun on kyse täysin eri asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen parametreilla eli vastike 189, lainan lyhennys 270 ja korko 230 voidaan laskea, että oman pääoman tuotto on noin nolla, jos vuokra on noin 450. Siitä puolet on ihan minimi, mitä pitää maksaa. Reilumpaa olisi maksaa vähän enemmän, vaikkapa tuon ja markkinavuokran puolivälistä eli noin 300.
"Tietysti hyödyn taloudellisesti, ja se on vanhemmillani tarkoituksenakin tässä. Missasit kuitenkin pointtini. Pointtini oli se, että jos on kyseessä avoliitto, ei siinä liene varsinaisena syynä asumisjärjestely eikä vuokratuotto, vaan se yhdessä asuminen. Joten en itse ymmärrä, miksi markkinahintaista vuokraa edes käytetään minkäänlaisena ohjenuorana sille, mitä pitäisi maksaa. Normaalissa vuokrasuhteessa kun on kyse täysin eri asiasta. "
Ja koko aloituksen pointti taas on se, miten jakaa yhteisasumisesta saatava taloudellinen hyöty edes suurin piirtein molempien kesken tasan. Tottakai siinä on kyse muustakin, mutta mikäli ei halua hyötyä toisesta taloudellisesti, on maksettava asumisesta reilu korvaus. Tietenkään se ei ole yhtä suuri kuin markkinahinta (tai siis puolet siitä), mutta jos tosiaan googlen mukaan tyypillinen vuokratuotto on 5-7%, niin ei se nyt millään vastikkeen puolikkaalla ole sujut.
Ei siis edelleenkään ole mitään väärää tapaa maksaa tai olla maksamatta, mikäli se on molemmille ok.
No siis, myyt asunnosta puolet hänelle. Hän maksaa velan sinulle ja osuutensa vastikkeesta, vakuudesta ja muista kuluista.
Kysyisin lakimieheltä, miten kannattaa toimia.
"Osassa Helsinkiä.
Perheiden kulut pelkästä maanvuokrasta olisivat 15000 - 30000 euroa vuodessa asunnon koosta ja tontista riippuen."
Vierailija kirjoitti:
No siis, myyt asunnosta puolet hänelle. Hän maksaa velan sinulle ja osuutensa vastikkeesta, vakuudesta ja muista kuluista.
Kysyisin lakimieheltä, miten kannattaa toimia.
Lakimiehethän ne kannattaa ottaa mukaan heti suhteen alussa. Minä olen ymmärtänyt, että heitä tarvitaan vasta lopussa. Asunnon puolikasta ei kannata myydä ennen kuin on nähty, miten yhteiselämä lähtee sujumaan. Myöhemmin voi tehdä niin, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
"Osassa Helsinkiä.
Perheiden kulut pelkästä maanvuokrasta olisivat 15000 - 30000 euroa vuodessa asunnon koosta ja tontista riippuen."
Miten tämä liittyy tähän keskusteluun yhtään mitenkään?
Taas tätä.
Minä muutin aikanani miehen asuntoon. Hän maksaa lainan minä vastikkeen. Tästä on aikaa vuosia. Ei mitään ongelmaa asian suhteen. Nyt joku alkaa taas aukomaan päätään.
Naimisissa ollaan ja lapsia on. Mutta nykymeininki on sellaista, että kaikki pitää jakaa tasan puoliksi.