Voiko kieltäytyä lapsenhoidosta?

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielesä ymmärrän nuorta paria, että neljän lapsen äitinä meillä meni mieheni kanssa 11 vuotta siten, että ei käyty kahdestaan missään.  Kerran pyysin lapsetonta sisartani, kun olisimme menneet teatteriin, nutta ei halunnut/uskaltanut.  kyllä tuntui pahalta.

Kerran kymmenessä vuodessa voisi teatterilippujen lisäksi panostaa maksulliseen lastenhoitajaan ?  Voi olla AP:n tilanteessa tarve ilmaiselle lastenhoidolle, että pääsee pilettämään. 

Lapsettomia sisaruksia pyydetään helposti hoitotalkoisiin.  Mikseivät  lapselliset voisi vaihtaa keskenään viikonloppuhoitoa. Pääsisi molemmat pariskunnat vuorollaan viihteelle ja lapset leikkimään serkkujensa kanssa. - Kato ku me on suunniteltu laivareisua, sä voit katsoa (ja maksaa lystit) meijän ja Nikon lapsia silloin. Koska raskas lapsiperhearki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme jäykkis. Miksi et auttaisi? Muista tuo kun itse vanhana tarvit kaupassakäyntiapua ja vaipanvaihtajaa...Voi olla ettei näy..

EI ole APn lapsenlapsi, miksi edes pyytäisi apua!

Eihän se tosiasiassa näin elämässä mene.

Moni auttaa esimerkiksi appivanhempiaan, vaikka eivät ole itselle mitään sukua. Ja moni appivanhempi ottaa lapsensa puolison kuin omaksi lapsekseen.

Avioituessa ottaa sen puolison aika lailla kaikkineen. Sieltä sitten tulee kaikenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa. Jokainen suhde muotoutuu omanlaisekseen.

Voihan sitä sopia sellaisen periaatteen, että kukin hoitaa omat (veri)sukulaisensa. Kutsut, rippilahjat, joulukortit, lumenluonnit jne. Harvoin kuitenkaan ihan tasan menee.

Ja niin metsä vastaa, kuin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielesä ymmärrän nuorta paria, että neljän lapsen äitinä meillä meni mieheni kanssa 11 vuotta siten, että ei käyty kahdestaan missään.  Kerran pyysin lapsetonta sisartani, kun olisimme menneet teatteriin, nutta ei halunnut/uskaltanut.  kyllä tuntui pahalta.

 

Kerran kymmenessä vuodessa voisi teatterilippujen lisäksi panostaa maksulliseen lastenhoitajaan ?  Voi olla AP:n tilanteessa tarve ilmaiselle lastenhoidolle, että pääsee pilettämään. 

Lapsettomia sisaruksia pyydetään helposti hoitotalkoisiin.  Mikseivät  lapselliset voisi vaihtaa keskenään viikonloppuhoitoa. Pääsisi molemmat pariskunnat vuorollaan viihteelle ja lapset leikkimään serkkujensa kanssa. - Kato ku me on suunniteltu laivareisua, sä voit katsoa (ja maksaa lystit) meijän ja Nikon lapsia silloin. Koska raskas lapsiperhearki.

Eivät kaikki lapsettomat sisarukset inhoa lapsia tai kadehdi lapsellisten sisarustensa satunnaista viihteelle pääsyä. Monelle se on ihan kivaa vaihtelua ja yksi tapa omalla tavallaan auttaa sisaruksia.

Mutta jos kaunan ja vastenmielisyyden tunteet ovat ylitsepääsemättömiä, sittenhän voi hyvin sanoa ei. Parempi kaikille, että suhteet ovat rehellisellä pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta lyhyillä ikäerolla ja se että nyt viimeisimmän vauvavuoden ohituttua ollaan isovanhempien ansioista päästy noin kerran kuussa illalla treffeille on liioittelematta pelastanut meidän avioliiton, sen verran rankkoja vuosia on takana. Ja näitä iltatreffejä on takana noin kuusi kappaletta puolen vuoden aikana. Ja joo, on olemassa ulkopuolisia palveluita mutta ei niitä uskalla tai kriisissä jaksa välttämättä etsiä ja alkaa käyttää ja luotettava MLL on lakkautettu. Eikä varmasti arvattu kun eroa alettiin pohtimaan että kyseessä onkin vain yhteisen ajan puute, arjen mankelissa asioille sokaistuu. 

Eli ei, sinulla ei ole velvoitetta auttaa mutta sinun sinänsä ehkä kohtalaisen pieni vaivasi voi olla toiselle osapuolelle maailman isoin juttu ja pitää nuoren perheen kasassa. 

Miksi niitä lapsia pitää tehtailla lyhyillä ikäeroilla jos/kun tietää että arkion  haastavaa jo yhden pienen lapsen kanssa? Onko mitään omaa vastuuta omista valinnoistaan ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielesä ymmärrän nuorta paria, että neljän lapsen äitinä meillä meni mieheni kanssa 11 vuotta siten, että ei käyty kahdestaan missään.  Kerran pyysin lapsetonta sisartani, kun olisimme menneet teatteriin, nutta ei halunnut/uskaltanut.  kyllä tuntui pahalta.

 

Kerran kymmenessä vuodessa voisi teatterilippujen lisäksi panostaa maksulliseen lastenhoitajaan ?  Voi olla AP:n tilanteessa tarve ilmaiselle lastenhoidolle, että pääsee pilettämään. 

Lapsettomia sisaruksia pyydetään helposti hoitotalkoisiin.  Mikseivät  lapselliset voisi vaihtaa keskenään viikonloppuhoitoa. Pääsisi molemmat pariskunnat vuorollaan viihteelle ja lapset leikkimään serkkujensa kanssa. - Kato ku me on suunniteltu laivareisua, sä voit katsoa (ja maksaa lystit) meijän ja Nikon lapsia silloin. Koska raskas lapsiperhearki.

Jep, ja kun lapsettomat sisarukset tarvitsevat vanhoina apua ja seuraa, tukeutukoon toisiinsa. Mitä ne perheellisille soittelevat, he ovat huolenpitovelvoitteensa täyttäneet.

Lapset on hyvä tehdä lyhyellä ikäerolla.  Yksinäistä lasta saa aina viihdyttää ja keksiä tekemistä.  lisäksi kaikki vaiheet, kuten esim koulun aloittaminen menee yhdessä syklissä.  Palkatun lastenhoitajan saaminen voi olla vaikeaa vieraalla paikkakunnalla, kun ei tunne, eikä tiedä, onko luotettava.  lisäksi lapset pitävät enemmän tutusta sukulaisesta.  Valitettavasti skuklaislapsiperheet saattavat asua parin sadan kilometrin päässä, joten järjesteluy ei ole helppo.

Jännä, miten täällä ap:stä tehdään syyllinen kaikkeen. Hän "ei anna lapsen tulla kylään, ei anna suhteen isoisään kehittyä, pilaa nuorenparin parisuhteen, on hirveä ihminen, itsekäs jumppapirkko, merkityksetön ihminen, estää isoisää tapaamasta lasta" ym.

Suosittelen lukemaan aloitustekstin uudelleen. Missä on lukutaito ja asian sisäistäminen? Ap ei itse halua hoitaa lasta, mutta isoisällä on vapaa kädet, mutta hänkin on epävarma. On se jännä, kun lapsettomalle langetetaan tällainen "tuomio", vaikka hänellä ei ole mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään, jos ei sitä itse halua 

Vierailija kirjoitti:

No ei tähän provoon kannata edes vastailla. Mieluummin vastaan että no mietipä sitä.

Eikait ihmiset ole tosiaan niin tyhmiä että tosissaan tällaisen provon ottavat vakavasti ja vielä vastailevat?

Kiitos, kun pidät tyhminä meitä, joille asia on mitä ajankohtaisin.

Esim. me hoidamme osaltamme sekä iäkästä lähiomaista että noita rakkaita lapsenlapsia. Ei kyllä ole mielessä vastapalvelusten odotukset, mutta elämää tarkastellessa pystyy näkemään tietyn toistuvuuden: Olemme nähneet jo, miten edellisiä sukupolvia hoidettiin pitkään kotona. Samoin lapsemme ovat nähneet käytännöt ja näyttävät toteuttavan omassa elämässään pitkälti samoja malleja, joihin ovat jo lapsesta tottuneet. Lähtien siitä, miten omien lasten tarpeisiin vastataan.

Esim. lapsenlapsia on ollut mukanamme vierailulla isoisovanhemman luona ja osallistunut tämän kotitöihin (hän tarvitsee hyvin paljon apua).

En osaa sanoa, miten puolisoni olisi suhtautunut, jos olisin kieltäytynyt olemasta mukana hänen iäkkään vanhempansa elämän helpottamisessa, puolisoni kanssa ja hänen tukenaan. On raskasta nähdä, miten oma vanhempi heikkenee ja haurastuu. Tällekin vanhukselle on niin suuri asia, että omat lähiomaiset käyvät. Kotihoito on erinomainen palvelu, mutta henkisesti läheisten välittäminen on se, mikä ns. antaa voimia elää siinä nykyisin monin tavoin rajoittuneessa elinpiirissä.

Ap tekee omassa elämässään, kuten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap olet itsekäs. Juuri tuollaiset tyypit ovat syynä siihen, että Suomesta on yhteisöllisyys ja solidaarisuus kadonnut melkein kokonaan.

Ei kenelläkään ole velvollisuutta huolehtia toisten ehkäisyn epäonnistumisen tuotoksista

Ikävää, että äitisi kertoi sinun olleen epäonnistunut navalle roiskittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset voi pelätä ottaa toisen lapsesta vastuuta. 

Se on tekosyy kun ei oikeasti haluta hoitaa. Ja sen ymmärrän hyvin.

Aplla ei ollu tekosyy, kertoi rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienen lapsen hoito on vastuullinen homma. Jos se tuntuu liian vaativalta asialta, niin kertokaa se lapsen vanhemmille. Muutaman vuoden päästä on jo helpompaa hoitaa isompaa lasta. Toki nyt jo voi lapsen kanssa leikkiä ja tehdä erilaisia asioita, mutta yön yli hoitovastuu voi olla aluksi liikaa.

Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole ja siitä selviää kyllä, jos on suht koht järjissään, mutta aloittaja nyt sattuu olemaan laiskanpulskea teini-ikäisen tasolle jäänyt 

Ei kaikille synny luontojaan lämmintä suhdetta lapseen. Ap ei ole itse äiti, syytä meidän ei tarvi tietää. Hän kuitenkin vastaanottaa pikkuvieraan kyläilemään, ei halua hoitaa. Mitä tuota moittimaan?!

Vierailija kirjoitti:

Ja tilannehan voi miehen ja exänsä osalta olla myös sellainen, että on yhdessä vaikka sovittu niin, että vaimo on voinut olla jopa päätoimisesti kotona hoitamassa lasta ja mies tuonut leivän pöytään.

Ehkä se exä on katsonut asian niin, että hoitaa itse, eli ei ole mies mikään "mulkku" kuten joku jo nimesi, täysin tuntematta. 

Pitäisi tietää taustat, että miksi menee sormi suuhun pienen kaksivuotiaan kanssa. Voi olla myös pelkoa, oma lapsihan on ihan eri juttu.

 

 

Paljon olen lapsia hoitanut, jopa työkseni nuoruudessa.

Omia oli 4. Mutta kun 54 vuotiaana sain ensimmäisen lapsenlapsen syliini, en ollenkaan "vaistomaisesti" osannut pidellä. Piti hetki opetella, kun edellisestä vastasyntyneen kohtaamisesta oli vierähtänyt 26 vuotta.

- Nopeasti opin. Kuin myös mieheni. Häneltä sujui vaipanvaihto yhtä näppärästi kuin minultakin. Yhdessä pähkäiltiin niiden uusmuotisten vaippojen kanssa. Oli menty eteenpäin sideharsoista ja leninoista erillisine muovisine vaippaliinoineen, vai miksi niitä sanottiinkaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta lyhyillä ikäerolla ja se että nyt viimeisimmän vauvavuoden ohituttua ollaan isovanhempien ansioista päästy noin kerran kuussa illalla treffeille on liioittelematta pelastanut meidän avioliiton, sen verran rankkoja vuosia on takana. Ja näitä iltatreffejä on takana noin kuusi kappaletta puolen vuoden aikana. Ja joo, on olemassa ulkopuolisia palveluita mutta ei niitä uskalla tai kriisissä jaksa välttämättä etsiä ja alkaa käyttää ja luotettava MLL on lakkautettu. Eikä varmasti arvattu kun eroa alettiin pohtimaan että kyseessä onkin vain yhteisen ajan puute, arjen mankelissa asioille sokaistuu. 

Eli ei, sinulla ei ole velvoitetta auttaa mutta sinun sinänsä ehkä kohtalaisen pieni vaivasi voi olla toiselle osapuolelle maailman isoin juttu ja pitää nuoren perheen kasassa. 

Voi taivahan talikynttilät  😂, sinä se fiksu olet. Sälytät nuorten suhteen kestävyyden apn vastuulle! Jokainen pari kantaa itse vastuun suhteestaan ja täytyy olla vakaalla pohjalla, jotta lapsiarjen kestää.

T. Neljän pojan äiti vm-71

Vierailija kirjoitti:

Jos kristillisdemokraattien vauva laitetaan mun syliin mä heittäisin sen seinään. 

Jos tuolle linjalle haluat keskustelua viedä, niin sanottakoon, että lapsenm*rhaajat ovat jopa vankilassa tooosi epäsuosittuja.

Sanon nyt, koska onneksi tämä heti poistetaan.

Ymmärrän sinua, ap. Kun sinulla ei ole omia lapsia, on vaikeaa hoitaa toisen lapsenlasta. Et omia halunnut, joten et halua vastuuta myöskään nyt.

Ollaan ihan rehellisiä: jos tuo 2v tulee teille kylään, niin sinä pääsyt naisena sen lapsen hoitamaan. Niin se menee. Naisena kun on "hoitovietti" biologian mukaan, näin ne miehet jaksavat selittää. Sinä osaat paremmin, niin he sanovat. 

Minulla ei ollut minkäänlaista hoitoviettiä. Kun sain esikoiseni, opettelin kaiken. Olen omani hoitanut pitkän kaavan kautta ja huomaan, että mieheni, niin omistautuva isä kuin onkin, niin jättää kyllä kaiken lapsiin liittyvän minulle ja tekee ihan mitä tahansa muuta. Niin se usein menee. Aivan taatusti sielläkin se yökylä niin menee, ellei ap sitten keksi itselleen muuta tekemistä kodin ulkopuolella, kun yökylä toteutuu.

"Miksei lapsiperheet hoida vuorotellen toinen toistensa lapsia?"

No niinhän silloin oli aikanaan pakko tehdä, kun lapsettomia ei missään näkynyt. En halunnut myöskään sitten heidän elämäänsä raskauttaa ja ottaa mahdollisia puheita vastaan "miksi eivät hoida itse, kun ovat itse hankkineet" -tyylistä kehittymätöntä rutinaa. Vaikka toki ymmärrettävää, ei siinä. 

Oli aika raskasta ottaa siihen omien kanssa vielä kaksi vierasta lisää viikonloppuillaksi. Ylipäätään kevennys siellä täällä olisi tehnyt meistäkin hieman rennompia ihmisiä.

Nyt muutamilla näistä silloisista lapsettomista on omia pieniä lapsia. Hekin ovat väsyneitä ja tarvitsisivat hoitoapua. Hymisen niissä tilanteissa (hyvin ystävällisesti kyllä) "aivan, sitähän se oli, kyllä vielä muistan. Väsytti vietävästi jne...." 

Vanhustenhoito on sitten asia vielä erikseen. Mieheni isä ei ollut mitenkään mukana auttamassa meidän lastenhoitokuvioissa, joten tuskinpa hänen luonaan vierailemme vanhainkodissa. Kyseesse ei ole edes kosto (joka ehkä tuli joillekin lukijoille ekana mieleen), vaan luonnollinen jatkumo sille, että kiintymystä ei ole muodostunut elämän saatossa.

Ihme kuvitelmaa, että isovanhemmat tai puoli isovanhempi olisi jotenkin hoitovelvollinen lapsille tai lapsenlapsille. Jokainen joka kersan väkertää hoitakoon itse jälkikasvunsa. T. Kolmen lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta lyhyillä ikäerolla ja se että nyt viimeisimmän vauvavuoden ohituttua ollaan isovanhempien ansioista päästy noin kerran kuussa illalla treffeille on liioittelematta pelastanut meidän avioliiton, sen verran rankkoja vuosia on takana. Ja näitä iltatreffejä on takana noin kuusi kappaletta puolen vuoden aikana. Ja joo, on olemassa ulkopuolisia palveluita mutta ei niitä uskalla tai kriisissä jaksa välttämättä etsiä ja alkaa käyttää ja luotettava MLL on lakkautettu. Eikä varmasti arvattu kun eroa alettiin pohtimaan että kyseessä onkin vain yhteisen ajan puute, arjen mankelissa asioille sokaistuu. 

Eli ei, sinulla ei ole velvoitetta auttaa mutta sinun sinänsä ehkä kohtalaisen pieni vaivasi voi olla toiselle osapuolelle maailman isoin juttu ja pitää nuoren perheen kasassa. 

Voi taivahan talikynttilät  😂, sinä se fiksu olet. Sälytät nu

Vanha ja ilkeä ihminen on vanha ja ilkeä. 

Kukas sen miehen oman lapsen kasvatti kun hänellä ei näitä taitoja ole ... 

Minun perheellä oli yksi sukulaisnainen, joka otti lapsemme hoitoon muutaman kerran vuodessa hoitoon, jotta saimme miehen kanssa omaa aikaa. Nyt on ilo auttaa häntä, kun hänelle on ikää tullut ja hän tarvitsee apua. Aina ei tarvitse vastavuoroisesti olla kyse lastenhoidosta.