Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko kieltäytyä lapsenhoidosta?
Miehelläni on lapsenlapsi, jota on kovasti tarjottu meille hoitoon. En ole tähän halukas, sillä en ole lapsi-ihminen, enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Miten tästä voisi kauniisti kieltäytyä? Mieheni toki voisi lapsen ottaa hoitoon, mutta hänkin epäröi hoitotaitojaan. Lapsi on 2-vuotias. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu.
Kommentit (411)
261/411
|
20.02.2025 |
Muutaman tunnin hoitoapu silloin tällöin tuskin ketään rikkoo.
2-vuotias on mielestäni liian pieni yökyläilyyn. Vielä kouluikäiselläkin saattaa iskeä koti-ikävä kesken kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ainakin sanonut suoraan, että ei omat rahkeet riitä. Meillä toki eri tilanne, koska omakin lapsi on alakouluikäinen, mutta perusta sama. En halua hoitaa muiden lapsia. Enkä koe, että jaksaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no meitä on moneen junaan. Mä otin empimättä miesystävän lapset mun luokse hoitoon yllättäen, kun äidilleen tuli tiukka paikka ja pappa (miesystäväni) ei ollut saatavilla. Voihan sitä elämänsä elää ottamatta ikinä vastuuta mistään, mutta kannattaa muistaa, että niin metsä vastaa...
Hätätilanne on eri asia. Toki jokainen ottaisi silloin lapsen turvaan.
Tästä ketjusta päätellen ei taitaisi ottaa. Kaikenlaista itseksekseen pärjäävää ihmusvihaajaa, lasten seinäänheittäjää ja vastaavaa sankaria liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kuvitelmaa, että isovanhemmat tai puoli isovanhempi olisi jotenkin hoitovelvollinen lapsille tai lapsenlapsille. Jokainen joka kersan väkertää hoitakoon itse jälkikasvunsa. T. Kolmen lapsen äiti.
Ei! Kyl ite pitää!! Yksin! Mistä niitä martyyreja muuten saatais?!
Sääliksi käy lapsia, joiden äiti puhuu heistä kersoina.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ei ole mitään hoitoautomaatteja. Asian pitäisi lähteä siltä pohjalta että itse tarjoudutaan avuksi jos halutaan eikä niin että pyydetään ja aiheutetaan tällainen kiusallinen tilanne jossa ei tiedä voiko/kehtaako kieltäytyä. Vastuu lapsista on niiden vanhemmilla. Ja onhan meillä päivähoitojärjestelmä eli lapset lähtökohtaisesti on kotona vain iltaisin ja viikonloppuisin muutenkin. Jos niiden kanssa ei viihdy silloinkaan, niin on peiliin katsomisen paikka että miksi lapsia on ylipäätään tehnyt.
On tämäkin vaikeaa.
Mitäs jos yksi vaan reippaasti kysyy, ja toinen reippaasti kieltäytyy? Ei siinä ole mitään kiusallista.
Kieltäytyjä voi kieltäytyä vaikka vedoten huonoihin polviinsa. Ei jaksa nostaa, ei uskalla koska ei ole koskaan hoitanut pientä lasta jne. Tai kieltäytyjä voi kieltäytyä omasta puolestaan, mutta antaa sen lapsen isoisän rauhassa hoitaa jälkikasvuaan.
Eikä sillä pyytäjällä ole sitten muuta mahdollisuutta kuin kunnioittaa vastaajan asettamia ehtoja.
Hyvänen aika kuinka vaikeaa joillekin on avata suunsa ja puhua. Se on tosiaan kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän suvussa vaan autetaan isovanhempia riippumatta siitä, ovatko he hoitaneet meidän lapsia. Apua on monenlaista. Näille jotka itkee yhteisen ajan puutetta, opetelkaa hoitamaan sitä parisuhdetta arjessa. Jos parisuhde pysyy kasassa ainoastaan isovanhempien tai muiden antamalla hoitoavulla, ei se ollut alunperinkään kovin vahvalla perustalla.
Eli jos se parisuhde hajoaa siksi, ettei koskaan päässyt viettämään kahdenkeskeista aikaa, saa hajotakin...Huomaa, et osa ihmisistä elänyt aika tunnekylmässä ilmapiirissä. Empatia täysin vierasta...
Eikö ihmiset osaa ajatella tätä ennen lisääntymistä? Pieni lapsi vaatii paljon huomiota ja järkikin sen sanoo, ettei sitten ole yhteistä aikaa.
Olisivatpa nämä hoitoavun pyytäjät edes kohtuullisia pyynnöissään, mutta kun aina pyydetään ihan kohtuuttomia. Yökyläilyjä ja kokonaisia viikonloppuja pienet lapset hoidossa. Kuinka moni 2v nukkuu yönsä heräilemättä? Siinä sitten valvot yöllä rauhoittelemassa itkevää ja vanhempiaan kaipaavaa lasta.. Pari-kolme tuntia silloin tällöin ihan kohtuullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noin pienet kuin 2v tarvii mitään yökyläilyjä, tyhmä ehdotus vanhemmilta. Mun esikoinen oli ekan kerran yön yli hoidossa 3v, koska olin synnyttämässä ja lapsen isä oli mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän suvussa vaan autetaan isovanhempia riippumatta siitä, ovatko he hoitaneet meidän lapsia. Apua on monenlaista. Näille jotka itkee yhteisen ajan puutetta, opetelkaa hoitamaan sitä parisuhdetta arjessa. Jos parisuhde pysyy kasassa ainoastaan isovanhempien tai muiden antamalla hoitoavulla, ei se ollut alunperinkään kovin vahvalla perustalla.
Eli jos se parisuhde hajoaa siksi, ettei koskaan päässyt viettämään kahdenkeskeista aikaa, saa hajotakin...Huomaa, et osa ihmisistä elänyt aika tunnekylmässä ilmapiirissä. Empatia täysin vierasta...
Eikö ihmiset osaa ajatella tätä ennen lisääntymistä? Pieni lapsi vaatii paljon huomiota ja järkikin sen sanoo, ettei sitten ole yhteistä aikaa.
No sepä tulee näille ihan yllätyksenä. Kun lapsia hankitaan niin sitten eletään eletään sitä perhe-elämää eikä enää olla kuin lapseton pariskunta. kyllä ne lapsetkin kasvaa ja sitten saadaan taas käydä treffeillä kahdestaan. sen verran pitää olla arjensietokykyä ettei parisuhde kaadu baari-iltojen puutteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä innokkaat ja mielellään hoitavat isovanhemmat kysyvät lasta ihan itse hoitoon. Jos mitään kyselyjä ei kuulu niin on tökeröä alkaa tyrkyttää lasta puoliväkisin hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Ap olet itsekäs. Juuri tuollaiset tyypit ovat syynä siihen, että Suomesta on yhteisöllisyys ja solidaarisuus kadonnut melkein kokonaan.
No ei se tuosta johdu, vaan siitä että nykymammat huutaa yhteisöllisyyttä silloin kun oma pentu on vaarassa, auta armias jos koko kylä kasvattaa oravan kivittelijää sama mamma hyökkaa haukkana kimppuun ja on sitä mieltä että hänen lastaan ei kukaan komentele ja saat syytteet vielä aiheuttamastasi pahasta mielestä ja siitä että kivienheittelijä joutuu tämän takia käymään terapiassa 2 seuraavaa vuotta.
Ei kukaan enää halua, viitsi tai uskalla ottaa toisen tenavaa hoitoonsa tai vahdittavakseen koska mitään oikeutta kieltää kiipeämästä kattolamppuun ei ole. Olet vaan rajoittanut luovan ja liikkuvan lapsen vapautta sopimattomalla tavalla josta tälle aiheutuu paha mieli.Olen vilpittömän iloinen että omat lapseni ovat jo aikuisia ja olenkin sanonut että jos lapsenlapsia tulee hoidan kyllä, mutta samalla tavalla kun heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä toista voi pakottaa, mutta ei se pieni perheytyminen hetkeksi ketään tapa? Luulisi, että ap:n isä osaa lapsenlastaan hoitaa ja vastuuta ottaa, kun on itse isä omalle lapselleen ollut - tai toivottavasti ollut. Itse olen omat lapset (3 kpl) hoitanut ja muiden lapsia niin huviksi, avuksi, kuin työksenikin hoitanut. Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole. Ne ovat pieniä ihmisiä vain, ei sen kummempia. Huumoria, hellyyttä, empatiaa.. noilla jo pääsee pitkälle. Spessumpikin lapsi aistii oletko läsnä ja välitätkö oikeasti ja se vaikuttaa paljon lapsen käytökseen.
Ei tapa eikä ole rakettitiedettä ei, mutta entäs jos ei vaan halua? Lastenhoito ei ole mikään pikkujuttu, ei sitä voi tehdä hampaat irvessä toisen mieliksi, jos se ei yhtään nappaa. Eikä se taatusti silloin ole lapsenkaan edun mukaista. Ihan älytöntä tarjota jotain hoito-ohjeita. Ei se ole siitä kiinni, etteikö joku osaisi. Se on siitä kiinni, ettei se joku halua.
Ap:n tapauksessa lapsi on miehen, ja miehen vastuulla 100%. Jos ap suostuu ottamaan jotenkin osaa hoitamiseen, se on pelkkää plussaa miehelle, mutta missään tapauksessa sitä ei voi edellyttää. Jos se ei sovi miehelle, niin sitten tässä on kaksi toisilleen väärää ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla niinkin, että pikkuinen nimenomaan haluaa papalle yökylään. Neljän lapsen äitinä sanoisin, että ei kaksivuotiaan yöhoito kovin mutkikasta ole. Pistää illalla nukkumaan ja aamulla puuroa. Siinä se.
Tuttu paikka ja ihminen pitää kuitenkin olla. Riippuu lapsenkin persoonallisuudesta. Kaikkia lasteni lapsia olen yön yli hoitanut, mutta on ollut vaiheita, että jonkun heistä on ollut melkein mahdotonta juuri 2-5 -vuotiaana jäädä yöksi. Onneksi olen tarvittaessa voinut mennä sinne lapsen omaan kotiin, jolloin iltapalat ja nukkumaanmeno omaan sänkyyn on sujunut oikein hyvin. Sitten on niitä, jotka ovat olleet innolla tulossa omasta halustaan usein jo hyvin nuorinakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen miehen oman lapsen kasvatti kun hänellä ei näitä taitoja ole ...
Äiti varmaan. Eivät kaikki miehet hoida lapsia.
Miksi ap kyselee tällaista asiaa täältä, koska hänellä on jo selvästi mielipide asiasta?
Itse en viihdy lasten kanssa, enkä hoida muiden pieniä lapsia. Sen sijaan olen useastikin hoitanut iäkkäiden sukulaisteni asioita ja käynyt pitämässä seuraa, kun lapsiperheelliset sukulaiset eivät ehdi ja halua lapsiperhearjen keskellä. Samoin olen hoitanut paljon sukulaisten ja ystävien lemmikkejä lomien ym. aikana, käynyt sairastaville ystäville kaupassa ja sen sellaista. En koe olevani muita huonompi ihminen, vaikka en haluakaan hoitaa muiden taaperoita.
Aloittajana vastaisin, että ei halua eikä uskalla ottaa hoitovastuuta (pienestä) lapsesta. Minullakin on ollut hyvät suhteet aikanaan kaikkiin omiin isovanhempiini, vaikka kävinkin yökylässä heistä toisilla elämäni aikana muutaman kerran kouluikäisenä ja toisilla en kertaakaan. Joten en näe myöskään että suhteen rakentaminen olisi yökyläilystä kiinni, vaan kyllä se yökyläily tulee ihan vaan vanhempien halusta saada viettää aikaa ilman lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no meitä on moneen junaan. Mä otin empimättä miesystävän lapset mun luokse hoitoon yllättäen, kun äidilleen tuli tiukka paikka ja pappa (miesystäväni) ei ollut saatavilla. Voihan sitä elämänsä elää ottamatta ikinä vastuuta mistään, mutta kannattaa muistaa, että niin metsä vastaa...
Hätätilanne on eri asia. Toki jokainen ottaisi silloin lapsen turvaan.
Miten niin jokainen? Ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa. Estät miehesi luomasta hyvää suhdetta omaan lapsenlapseensa. Lapsenhoito ei ole rakettitiedettä, normijärjellä varustettu ihminen pystyy siihen kyllä. Ja jos et pysty niin vapauta miehesi elämään omaa elämäänsä. Lapset ja lapsenlapset on kuitenkin tärkeämpiä kuin joku naisystävä, joka voi häipyä elämästä milloin vaan.
Mistä sinä tiedät, kenelle on tärkeämpää lapset ja lastenlapset vaiko naisystävä?
Myös lapset voivat häipyä elämästä ja viedä lastenlapset mukaan.
Meillä pienet lapset kävi hoidossa muutamia kertoja vuodessa 2h kerrallaan. Sitten isovanhemmat sanoivat suoraan ettei tartte enää tuoda, toisen puolelta kauniimmin toisen puolelta suoraan. Kuulemma riittää kun näkee vanhempien läsnäollessa juhannuksena ja jouluna. No lopetettiin sekin vähä näkeminen vihaisen suhtautumisen vuoksi. Minun lapsuudessa isovanhemmat oli läsnä ja tukemassa omia lapsiaan.
Alue: Aihe vapaa