Onko teillä yhteiset rahat parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Avioerossa ilmi , ettei miehellä ollutkaan huimia säästöjä, vaikka oli näin uskotellut. Naisen säästöt yli 100.000 pantiin puoliksi, miehellä oli vain pieni potti Nordean osakkeita alle 4.000 euroa.

Jos on erilliset rahat, muistakaa laatia avioehto.

Ihan oikeinhan toi meni, kun mies oli selvästi jo pienistä säästöistäänkin nähden tukenut naista urallaan ja ottanut vastuuta perheestä.

Vai naisenko näissä aina pitäisi voittaa, vaikka olisi millainen alisuorittajalaiskimus hyvänsä?

Vierailija kirjoitti:

Omat tilit ja rahat, ja kaikki kulut puoliksi 50/50 on ainoa oikea malli jolla voidaan välttää konfliktit ja hyväksikäyttö. Jos toinen tarvitsee enemmän rahaa kuin mitä hönelle jää pakollisten kulujen jälkeen jäljelle, voi toinen halutessaan lainata etukäteen sovittuja ehtoja vastaan. Tästä kannattaa tehdä asianmukaiset paperit jotta vältytään riidoilta erotilanteessa ja siltä että toinen menettää rahansa. Parempi on kuitenkin, että rahaa tarvitseva lainaa ne omissa nimissään muualta, ja avioehdollla suojataan omaisuus.

 Kumpi valitsee missä asutaan? Pienituloisempi? Kumpi päättää mikä auto ostetaan, jos toinen tienaa enemmän ja haluaa kalliimman auton, onko se reilua sille joka tienaa       vähemmän? Ei toimi näin, vaan tulojen suhteessa laitetaan yhteiselle tilille rahaa, josta maksetaan yhteiset kulut, muut saa kumpikin pitää itsellään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta: jos on sovittu että toinen on kotona lasten kanssa, toivottavasti silloin maksetaan reilusti kotona olevalle johonkin eläkesäästörahastoon työssä käyvän tuloista. Vaikka ei olisi avioehtoa ja vaikka olisi yhteiset tulot, kotona oleva tulee kärsimään myöhemmin pienemmästä eläkkeestä.

Tähän aina vedotaan vaikka oikeasti kyseessä on hyvin pieni aika äidin elämästä. Etenkin jos miettii mikä on se aika joka täytyy olla kotona ja onko se vuosikausiksi kotiäidiksi jääminen enemmän oman valinta.

Toki perusajatus on ihan oikea. Usein sitä äidin uhrautumisen määrää kuitenkin rajusti liioitellaan. Onhan nykyisin ihan tavanomaista, että isäkin jää kotiin lapsen kanssa äidin mennessä takaisin töihin.

Jos kerran aika on niin pieni, m

Suurimmasta osasta isiä. Miehet pitää edelleen vain noin 13% vanhempainvapaapäivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on tulot huomattavasti suuremmat ja ollaan perhe ja maksetaan kaikki puoliksi, paremmin tienaava joutuu elämään köyhän elämää samoin lapset. Ei huonommin tienaavalla ole varaa omistusasuntoon ja matkoihin ja autoon. Sitten asutaan vuokralla ja matkustetaan Viroon kerran  vuodessa ei hankita autoa. Minä olen lastenhoitaja ja tienaan netto 1900 e kk mies taas 4000 e ja on alansa tohtori ja DI. Kolme lasta. Asumme kaupungin vuokra asunnossa monilla ei ole varaa maksaa asuntolainasta puolta jotta saisimme 3 h asunnon.

Mies tyytyy tähän ja säästää itselleen rahaa. Jos tulee ero ovat elatusmaksut isot joten vähän kauhun tasapaino. 

Ja vielä jatkan että mies on ollut hyvintaejja siitä että kaikki menee puoliksi juuri esim.asunnon ostossa kun sitä mietittiin

Entäs kun vastasyntynyt joutuu teholle? Kenen nimellä se lasku tulee ja kuka sen maksaa? Jos oletetaan, että synnyttäjä huolehtikoot omasta laskustaan.

Vierailija kirjoitti:

Avioerossa ilmi , ettei miehellä ollutkaan huimia säästöjä, vaikka oli näin uskotellut. Naisen säästöt yli 100.000 pantiin puoliksi, miehellä oli vain pieni potti Nordean osakkeita alle 4.000 euroa.

Jos on erilliset rahat, muistakaa laatia avioehto.

Haha. Siinäpä ahne opportunisti sai opetuksen. Ihanko uskoit pääseväsi käsiksi noihin huimiin säästöihin?

Vierailija kirjoitti:

Oli yhteiset rahat yli 20 vuoden ajan. Ei tehty mitään papereita kun oltiin avoliitossa ja toiseen luotettiin. Sitten tuon ajan minua vähätuloisempi puoliso päätti lähteä toisen miehen matkaan. 

Yhteiset rahat on ok jos liitto on ikuinen. Mutta kun erolle on joku todennäköisyys niin sen suurituloisemman kannattaa pitää kirjanpitoa menoista ja tuloista ynnä säilyttää se pitkältä ajalta. Helpottaa loppuselvittelyä.

T. Nimim. Petetty ja jätetty mies

Mitä tarkoitat kirjanpidolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet vaatii että naiset maksaa pienemmästä palkastaan kaiken eurolle 50/50. Sitten nainen vielä hoitaa kodin ja lapset siihen päälle. On monella miehellälokoisat oltavat.

Tasa-arvo ei ihan kaikilta isin vieläkään toteudu.

Onko sekään nyt ihan reilua, että toinen opiskelee pitkään ja tekee tosi paljon töitä - siitä sitten rangaistuksenomaisesti pitää kompensoida sitä, että toiselle ei koulunkäynti maistunut töitäkin tekee mieli harrastaa vain osa-aikaisesti.

Totuus varmasti löytyy näiden kahden ääripään välistä.

Jos on mennyt tekemään lapsia, niin ei voi tehdä tosi paljon töitä. Lapset tarvitsevat aikaa, joten tosi paljon töitä tekevä joutuu vähentämään työntekoa.

Eikö ne lapset ole molemp

Jos toinen vanhemmista tekee tosi paljon töitä, toinen ei voi. Se ei ole mitenkään reilua.

Ei yhteisiä rahoja ikinä. Aina pitää olla omaa rahaa jolla voi tehdä lupia kyselemättä ihan mitä haluaa.

Ja muutenkin olen sitä mieltä että tasapuolisin tapa on maksaa yhteiset menot 50/50. Edellisessä suhteessani olin se paremmin tienaava ja yhteiset kulut maksettiin tulojen suhteessa. En suostuisi siihenkään enää, vaikka olen nykyisessä suhteessa se huonommin tienaava. Kulut puoliksi. Elintaso toki valitaan sen mukaan johon molemmat suostuvat ja johon molemmilla on varaa. 

Meillä ainoastaan omat tilit ja rahat, naimisissa, avioehto. Ihan kynnyskysymyksiä parisuhteen perustamisessa. Halutaan pitää raha-asiat selkeästi erillään. Yhteen kun mentiin, sovittiin suurinpiirtein mitä kukakin maksaa, ei tarvitse kummemmin neuvotella saati riidellä. Molemmille ihan käsittämätön ajatus joku yhteistalous. 

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka tienaavat paremmin kuin puoliso on oikeus pitää omat rahat mutta ei voi vaatia huonompituloista maksamaan asioita mihin hänellä ei ole varaa. Sitten pitää asua ja elää huonomituloisen tulojen mukaan. Meillä minun olisi pitänyt ottaa lainaa jotta olisin voinut mennä perheen lomamatkoille mukaan kun olimme vielä naimisissa. Jäin usein yksin kotiin ja siitäkin kuulin haukkumista, kun ei ollut varaa ostaa sellaista asuntoa kun mies olisi halunnut. 

Ero tuli ja nyt onkin varaa ihan eri tavalla kun mies joutuu maksamaan elareita melkein 600 e kahdesta lapsesta. Oli puulla päähän lyöty kun lastenvalvoja näytti laskelmat miten ne menee tulojen suhteessa.

Noin itsekkäästä miehestä on syytäkin erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä omat rahat ja yhteiset menot maksamme puoliksi. Palkat samaa tasoa eikä lainoja maksettavina joten ei mitään kummoista säätöä. Jos jostain syystä toisella tulot pienenee tai omat menot ovat poikkeuksellisen suuret niin toinen on maksanut silloin tietysti enemmän. Kaikille ei olisi tietysti mutta meille on aina ollut. Esimerkiksi puoliso viime vuonna pitempään sairaslomalla ja ehti pudota Kelan rahoille. Pari kuukautta minä maksoin lähes kokonaan yhteiset menot jotta hänellekin jäisi rahaa omaa käyttöön ja mahdollisesti säästöönkin kuten normaalisti.

 

Miten jää säästöjä jos on kelan tuilla? Silloin yleensä tarvitaan säästöjä. 

Koska minä maksoin silloin lähes kokonaan meidän menot niin vaimolle jäi säästöön. Hän maksoi yhteisiä menojamme omasta halustaan niinä

Teillä poikkeuksellinen tilanne taloudellisesti ettekä pyri myöskään hyötymään toisistanne.

Omat rahat on järkevä ratkaisu. Se ei poissulje sitä ettei ole yhteistä tiliä yhteisiä menoja varten ja tilille voidaan maksaa sovitussa suhteessa jos tuloerot on merkittävät tai toinen on lasten kanssa kotona.

On.Yhteiset.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainoastaan omat tilit ja rahat, naimisissa, avioehto. Ihan kynnyskysymyksiä parisuhteen perustamisessa. Halutaan pitää raha-asiat selkeästi erillään. Yhteen kun mentiin, sovittiin suurinpiirtein mitä kukakin maksaa, ei tarvitse kummemmin neuvotella saati riidellä. Molemmille ihan käsittämätön ajatus joku yhteistalous. 

Tuollainen toimii, jos molemmilla on suurin piirtein samanlaiset tulot. Jos toinen on pienituloinen ja toinen selvästi parempituloinen, niin tilanne on eri. Silloin tasajako on epäreilua. Sellainen ei ole mikään tasa-arvoinen parisuhde.

Meillä on aina ollut yhteiset tilit ja kaikki omaisuus on 50/50. Tähän matkaan on mahtunut mm. opiskeluja, vanhempainvapaita, neljä pitkäaikaista ulkomaankomennusta, joista kolme miehellä, yksi minulla. Toinen meistä on tullut aina lasten kanssa mukaan ja huolehtinut lapsista ja arjesta.

On ollut tosi helppoa, kun ei ole ollut minun ja sinun rahoja vaan kaikki on ollut perheen rahoja, joita on käytetty kaikkien perheenjäsenten hyväksi.

Yhteiset rahat. Puoliso tienaa moninkertaisesti enemmän, enkä minä pysty meidän nykyisestä elintasosta maksamaan juurikaan mitään omalla palkalla, jos kaikki menisi 50/50. Hänkäön tuskin haluaisi elintasoaan tiputtaa. On tietysti myös omia säästöjä, mutta kaikki arjen rahaliikenne, myös esim omat vaateostokset, hoituu yhteisen käyttötilin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole yhteiset rahat eikä tule. Sitä virhettä tuli kokeiltua edellisessä avioliitossa. Sitä vaativat lähinnä ne, joilla on itsellä pienemmät tulot, haluavat hyötyä ja päästä helpommalla. Siinä vedetään kaikki lapsi-, perhe-, rakkaus- ym. kortit esiin vaikka todellinen ydintarkoitus on taloudellinen hyötyminen.

 

Tämä kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin muista.

Niinpä. Kun kumppani on tyhjentänyt taloustilin omiin pikku kivoihin hankintoihin ja syötät lapislle loppukuun kaurapuuroa, niin kyllähän se pitää vain hyväksyä. Se on sitä rakkautta. 

 

Katsos kun meitä on sellaisiakin pareja, jotka ovat samaa mieltä raha-asioista, miten ne järkätään. Et varmaan voi kuvitella mo

Sä stalkkaat jotain exääsi somessa. Kuulostaa ihanan tasapainoiselta.

Omassa avioliitossani mulla ja aviomiehellä on yhteiset rahat (omat pankkitilit on edelleen olemassa toki), ja se on mielestämme järkevää, sillä meillä on lapsia. Ajatus siitä, että vahditaan jatkuvasti kumpi maksaa ja mitäkin, on outoa lapsiperheessä. Me suorastaan kummastelemme sellaisia perheitä, missä toinen vanhemmista (yleensä isä) ostaa itselleen kaikkea kivaa ja kallista, ja toinen vanhemmista (yleensä äiti) sekä lapset kulkevat vanhoissa ja rikkinäisissä vaatteissa. Jos ei kiinnosta yhtään avustaa puolisoa edes rahallisesti, niin miksi olla edes yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli yhteiset rahat yli 20 vuoden ajan. Ei tehty mitään papereita kun oltiin avoliitossa ja toiseen luotettiin. Sitten tuon ajan minua vähätuloisempi puoliso päätti lähteä toisen miehen matkaan. 

Yhteiset rahat on ok jos liitto on ikuinen. Mutta kun erolle on joku todennäköisyys niin sen suurituloisemman kannattaa pitää kirjanpitoa menoista ja tuloista ynnä säilyttää se pitkältä ajalta. Helpottaa loppuselvittelyä.

T. Nimim. Petetty ja jätetty mies

Mitä tarkoitat kirjanpidolla?

Säästät tiliotteet omalta ja yhteiseltä tililtä. Niistä ilmenee mitä laskuja itse maksoit ja kuinka paljon puoliso/seurustelukumppani niihin osallistui. Jos käytät suuren summan käteistä yhteisiin menoihin niin laitat siitä itsellesi tiedon muistiin. Säästät kuitit joita lompsaan kertyy.

Pieniä asioita joilla voi myöhemmin olla suuri merkitys. Jos liittonne osoittautuukin ikuiseksi niin muistiinpanoillasi ei ole merkitystä. Et ota mitenkään asiaa esille ellei tule ero tai puoliso tarvitse taloudenpitoon liittyvää selvitystä muusta syystä.