Kielten opiskelu. Jotainhan tavassa opiskella kieltä on pielessä, jos opiskelet vuosia, muttet sitten osaa edes kahvilassa tilata.

Samaa mieltä. Ja kyllähän kielen opiskelu aloitetaankin yleensä yksinkertaisia kommunikaatiotilanteita simuloimalla. Miten sitä ei sitten pysty käytännön tilanteessa soveltamaan? Toki oikeat tilanteet eroaa oppikirjoista, mutta silti. Usein ihmiset jotka "eivät saa sanaa suustaan" ovat ihmisiä, jotka olettavat, että heidän täytyisi puhua virheettömästi tai että monen vuoden opiskelun jälkeen heidän pitäisi kuulostaa lähes natiivipuhujilta. Näinhän ei kuitenkaan oikeasti ole. Emme oikeasti ala ikinä kuulostamaan täysin natiiveilta vieraassa kielessä, vaikka osaisimme sitä kuinka hyvin (kohteliaisuuksia ei kannata ottaa kirjaimellisesti). Käytännön tilanteet väistämättä ovat alussa kömpelöitä ja edellyttävät ns.epämukavuusalueelle menoa.

Vierailija kirjoitti:

Kieltä oppii puhumalla ja kommunikoimalla eli käyttämällä sitä. Pelkkä kieliopin ja sanastojen pänttäys tosiaan ei opeta puhumaan kieltä.

Tämä on mielestäni iso ongelma ruotsin opetuksessa suomessa kun tasolta toiselle luetaan vaan lapuista jotai  valmiiksi kirjoitettua vuoropuhelua, ei ihme ettei ihmiset sitä kieltä opi. Itsekin kirjoitin pitkästä ruotsista E:n enkä silti osaa puhua sitä käytännössä lainkaan.

tää on vähän hankala. ei viittis aina natiiveja kiusata menemällä sönköttämään palikkakieltä niille. ja toisten opiskelijoiden kanssa puhuessa voi molemmat puhua päin prinkkalaa eikä kukaan tajua

Minun vinkkini on, että alkaa mielessään - ääneen ja ei-ääneen - sanoittaa omaa arkeaan vieraalla kielellä. Tätä omaa sanoitustaan kannattaa myös välillä kirjoittaa paperille ja  TARKISTAA, ettei vahingossa totuttele johonkin virheelliseen termiin tai rakenteeseen. Ja kyllä: sellaisiakin on, vaikka nykyään on muotia hokea, ettei virheillä ja kieliopilla ole väliä. Kieliopilla ei tietenkään mitään itseisarvoa ole, mutta täytyyhän sinun oppia tuottamaan puhetta niin, että sinua ymmärretään. Ei riitä, että latelet vaan sanoja peräkkäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai pitää ymmärtää kielioppia. Mutta jossain mennään metsään, jos vuosienkaan jälkeen ei pysty sämpylää ja vettä tilaamaan opiskellulla kielellä, vaikka tietää kyseisen kielen kieliopista paljon ja on vuosikausia taivutellut verbejä ja kieliopin sääntöjä. Tai kysymään, missä esim. vessa on. Tämmöinen arjen käytännön kieli ei monilta suju.

Kuinka moni osaa oikeasti edes arjen ruotsia, vaikka jokainen on ruotsia opiskellut vuosia kouluiss?. Ruotsi on pakollinen jokaisessa koulussa myös peruskoulun jälkeenkin huom. Väitän, että moni ei edes osaisi kysyä missä vessa sijaitsee tai miten asioidaan kaupassa esim. ei osaa kysyä, onko teillä tästä paidasta suurempaa kokoa ja tiettyä väriä tai että voiko maksaa käteisellä tai kortilla jne.

 

no ei voi kyllä sanoa että osaa kielioppia jos

Kieliopilla ja alkeellisilla lauseilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ja vaikka nuo alkeelliset missä on vessa kysymykset käytäisiinkin alussa, niin ongelma onkin se, että hinkataan sitä kielioppia, päättömän vaikeita kappaleita, jotka ovat täysin irrallaan arkielämästä ja hupsista, ollaankin tilanteessa vuosien kielen opiskelun jälkeen, että tosi paikan tullen ei osata sitä vessaakaan kysyä, vaikka verbejä osataan taivuttaa perfektissä.

toisaalta kun ymmärtää teorian niin siihen sitten pystyy oppimaan puhekielen helpommin päälle, kunhan ymmärtää kirjakielen ja puhekielen eron. siis tajuaa kuinka sitä virallista kieltä rikotaan. puhekieltäkin on monenlaista, erilaisita murteita, slangeja jne.

omasta mielestä esim on ihan kiva joskus kuunnella vaikka joidenkin ma mujen suomen kieltä koska puhuvat sitä niin hyvin. siis kieliopillisesti oikein. jäi oikein joskus mieleen kun joku afrikkalaistaustainen pikkutyttö joskus kailotti kovaan ääneen täydellistä kirjakieltä äidillensä, joka ehkä ei suomea niin hyvin edes osannut

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla ruotsinkieliset eivät osaa kirjoittaa suomea?

 

Ne saattava kirrjotaa hassosti 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa. Mieheni on saksalainen ja sisarentyttäreni on lukenut A- saksan, kirjoitti viime vuonna. Luulisi että kun on ihan lähipiirissä tuttu aikuinen jonka kanssa voisi sitäkäytännön kielitaitoa harjoitella, niin tilaisuutta käytettäisiin. Mutta ei. Tämä tyttö on aivan kipsissä jos mieheni hänelle jotain sanoo, vaikka ihan vaan mitä kuuluu. Vastaus siihen kysymykseen on opittu ja varmaan siellä kolmannella luokalla mutta suuta ei saada auki millään. Saman huomion olen tehnyt muidenkin nuortem kohdalla, jotka ovat koulussa opiskelleet muuta kieltä kuin englantia. Ja sitä englantia sitten tungetaan joka paikkaankummallista

Ainakin ennen koulussa keskityttiin hinkkaamaan tunnilla oikeaa kielioppiasua ja ääntämistä niin paljon, että kympin oppilaatkin olivat ki

Mitä oikein tarkoitat? Saksan kielessä on esim. vain NELJÄ sijamuotoa, ei siellä mitään inessiiviä ja ablatiivia ole. Englannin kielessä on enintään kolme.

Ja mitä sitten? Ei se saksan hankaluus pelkästään noista sijamuodoista ole kiinni, ja suomessa niitä on se parikymmentä joita jokainen kielenopettaja vanhona "hyvinä" aikoina käytti vieraissakin kielissä sujuvasti opetuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Todella paljon on kiinni opettajasta. Opetin itse 90- luvulla aikuisia kansalaisopistossa ja kyllä meillä keskeinen asia jo tuolloin se puhuminen ja kommunikaatio. Ja jo ekana vuonna opiskelijat osasivat taatusti toimia kahvilassa vieraalla kielellä, jos vähänkin vaivautuivat osallistumaan ja tekemään kotitehtäviä.

Menin sitten itse jokin aika sitten espanjan alkeiskurssille, ja huh huh, aivan karmeaa! Opettaja, joka ei ollut koulutettu kieltenopettaja, oli kuin suoraan vanhan ajan oppikoulusta, pelkkää kielioppia ja itse äänessä suurimman osan ajasta - tietysti suomeksi. Osa ajasta juteltiin vaan mukavia "kanta-asiakkaiden" kanssa. En kovin montaa kertaa käynyt.

Itse olen ihmetellyt näitä ulkomaalaisia, jotka ovat asuneet Suomessa yli 10 vuotta, jotkut jopa 17, eivätkä vieläkään osaa kieltä, vaikka ovat käyneet kursseillakin. Millaiseen tynnyriin pitää itsensä teljetä, ettei tuossa ajassa opi mitään? Aika järkyttävää.

Kun johonkin kela-asiointiin yms on mahdollista saada valtion kustantama tulkki, ei silloin ole sellaista kannustinta että kieltä tarvis oikeasti opetella.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minkä ikäisiä palstalaiset ovat, mutta itse olen 26-vuotias ja kaikki kieltenopettajani peruskoulussa ja lukiossa painottivat, että puhuessa ääntäminen ja kielioppi eivät ole olennaisimpia asioita. Tärkeintä on, että vastapuoli ymmärtää, mitä tarkoitat, ja jos huomaa, että vastapuoli ei usein tunnu ymmärtävän, niin sitten kannattaa kiinnittää enemmän huomiota ääntämiseen ja/tai kielioppiin.

Mä en oikein ymmärrä, että miten se ääntäminen ei olisi olennaista. Ettekö te ole koskaan joutuneet puhumaan esimerkiksi englantia kiinalaisen kanssa, joka puhuu englantia sellaisella aksentilla, että se voisi yhtä hyvin olla kiinaa? Mä nimittäin olen enkä ole mitään ymmärtänyt, vaikka puhunkin erinomaista englantia.

Ei tarvitse tavoitella ääntämystä, jota ei erota natiivista, mutta kyllä siihen muuten kannattaa panostaa. Koska jos haluat, että puheestasi saadaan selvää, niin ääntämyksestä, sanastosta ja kieliopista edes kahden pitäisi olla jollain tasolla tullakseen ymmärretyksi. Henkilökohtaisesti panostaisin ääntämyksen ja sanastoon, koska jos saat ymmärrettäviä sanoja suustasi, niin todennäköisesti merkityskin selviää, vaikka sanat olisi suurin piirtein heitetty jonoon miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin aidosti ihmettelen rallienglannille nauramista. Ranskalaisilla, tanskalaisilla, venäläisillä, espanjalaisilla, saksalaisilla ja italialaisilla on kaikilla todella selkeä aksentti puhuessaan englantia ja eivät näytä häpeävän.

Jotain aksentteja vielä pidetään superseksikkäinä.

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Se kieli kuulostaa aina erilaiselta, kun natiivipuhuja puhuu.

Moni, joka on opiskellut saksaa, sanoo, että se on niin vaikea kieli, että tuntuu, ettei sitä osaa vuosienkaan jälkeen.

Puoli Eurooppaa puhuu huonoa saksaa. Silloin kun vielä oli rajavartijat, niin itäblokissa ne jatkoivat ja jatkoivat saksaksi puhumista, vaikka kuinka selitti että "Ich spreche nicht Deutch". 

Mistä osasit päätellä olevan huonoa saksaa kun itse et kieltä osaa ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Kielen voi oppia monella eri tavalla. Aikuisena, kun muistiin painaminen ei enää toimi samalla tavalla kuin 2-vuotiaalla lapsella, mutta looginen ajattelu on toisaalta kehittyneempää kuin pikkulapsella, on helpompi oppia kokonaiskuvan kautta, eli ymmärtää kieliopin perussäännöt ja johtaa eri muodot niiden avulla.

Lapsena toimii tuo tapa, että opetellaan fraaseja ja lauseita ulkoa, ja sitten sanotaan oikea fraasi oikeassa paikassa, esimerkiksi se sämpyläntilaamislause kahvilassa. Mutta mitä enemmän ikää, sitä huonommin tuollaiset fraasit jäävät mieleen. On paljon helpompi opetella perussanasto ja peruskielioppi, ja muodostaa lause ihan itse.

Koska kieli on kuitenkin kommunikaatioväline, niin ei tuo ihan yksikseen opiskelemalla kyllä tapahdu. Varsinkin perustasolta eteenpäin auttaa kummasti, jos pääsee puhumaan kieltä natiiviympäristössä. 

Samaa mieltä. Fraasit jäävät muutenkin mieleen lähinnä silloin, jos niitä kuulee usein erilaisissa käytännön tilanteissa eli alueella, jossa kieltä puhutaan. Tällöin oppii myös ne fraasit, joita oikeasti käytetään.

Ihan totta. En ymmärrä, miksi poliitikot höpöttävät, että aina kannattaa opiskella kieliä, vaikka olisi pois muista kouluaineista. Ei pidä paikkaansa, selvä enemmistö ei tarvitse töissä tai vapaa-ajalla muita kieliä kuin suomi ja englanti. Omankin kokemuksen mukaan se on resurssien ja ajantuhlausta kun 10 vuotta luokkahuoneessa opiskellaan ranskaa, mutta mitään ei jää suurimmalle osalle siitä käteen.

Ajattele jos ne 10 vuoden tunnit olisikin käytetty matematiikan, fysiikan ja äidinkielen opiskeluun? Olisiko ollut hyödyllisempää.

OAJ:n ja Opetushallituksen lobbausta, jolla pyritään työllistämään kieliopettajat.

Vierailija kirjoitti:

Minun vinkkini on, että alkaa mielessään - ääneen ja ei-ääneen - sanoittaa omaa arkeaan vieraalla kielellä. Tätä omaa sanoitustaan kannattaa myös välillä kirjoittaa paperille ja  TARKISTAA, ettei vahingossa totuttele johonkin virheelliseen termiin tai rakenteeseen. Ja kyllä: sellaisiakin on, vaikka nykyään on muotia hokea, ettei virheillä ja kieliopilla ole väliä. Kieliopilla ei tietenkään mitään itseisarvoa ole, mutta täytyyhän sinun oppia tuottamaan puhetta niin, että sinua ymmärretään. Ei riitä, että latelet vaan sanoja peräkkäin.

Tarkistusta voi tehdä tekoälyn avulla: antaa sille ohjeen tarkistaa kirjoittamansa. Sille voi kirjoittaa myös oman kielen ja vieraan kielen sekoitusta ja pyytää sitä tekemään lauseista kokonaan vieraskielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Se kieli kuulostaa aina erilaiselta, kun natiivipuhuja puhuu.

Moni, joka on opiskellut saksaa, sanoo, että se on niin vaikea kieli, että tuntuu, ettei sitä osaa vuosienkaan jälkeen.

Puoli Eurooppaa puhuu huonoa saksaa. Silloin kun vielä oli rajavartijat, niin itäblokissa ne jatkoivat ja jatkoivat saksaksi puhumista, vaikka kuinka selitti että "Ich spreche nicht Deutch". 

Mistä osasit päätellä olevan huonoa saksaa kun itse et kieltä osaa ollenkaan?

Ei tuo sanonut ettei osaa saksaa, vaan ettei puhu saksaa. En minäkään puhu vaikka sujuvasti noita yleisimpiä tilanteita esim. matkustuksessa tai kahvilassa ymmärränkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa. Mieheni on saksalainen ja sisarentyttäreni on lukenut A- saksan, kirjoitti viime vuonna. Luulisi että kun on ihan lähipiirissä tuttu aikuinen jonka kanssa voisi sitäkäytännön kielitaitoa harjoitella, niin tilaisuutta käytettäisiin. Mutta ei. Tämä tyttö on aivan kipsissä jos mieheni hänelle jotain sanoo, vaikka ihan vaan mitä kuuluu. Vastaus siihen kysymykseen on opittu ja varmaan siellä kolmannella luokalla mutta suuta ei saada auki millään. Saman huomion olen tehnyt muidenkin nuortem kohdalla, jotka ovat koulussa opiskelleet muuta kieltä kuin englantia. Ja sitä englantia sitten tungetaan joka paikkaankummallista

Ainakin ennen koulussa keskityttiin hinkkaamaan tunnilla oikeaa kielioppiasua ja ääntämi

Ei niitä sijamuotoja ole kuin 15 suomen kielessäkään. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minkä ikäisiä palstalaiset ovat, mutta itse olen 26-vuotias ja kaikki kieltenopettajani peruskoulussa ja lukiossa painottivat, että puhuessa ääntäminen ja kielioppi eivät ole olennaisimpia asioita. Tärkeintä on, että vastapuoli ymmärtää, mitä tarkoitat, ja jos huomaa, että vastapuoli ei usein tunnu ymmärtävän, niin sitten kannattaa kiinnittää enemmän huomiota ääntämiseen ja/tai kielioppiin.

Mä en oikein ymmärrä, että miten se ääntäminen ei olisi olennaista. Ettekö te ole koskaan joutuneet puhumaan esimerkiksi englantia kiinalaisen kanssa, joka puhuu englantia sellaisella aksentilla, että se voisi yhtä hyvin olla kiinaa? Mä nimittäin olen enkä ole mitään ymmärtänyt, vaikka puhunkin erinomaista englantia.

Ei tarvitse tavoitella ääntämystä, jota ei erota natiivista, mutta kyllä siihen muuten kannattaa panostaa. Koska jos haluat, että puheestas

Tai ehkä sinun pitäisi panostaa enemmän kuullunymmärtämiseen, vaikka puhutkin erinomaista englantia. Englannista on nykymaailmassa monta varianttia - ehkäpä kohtaamasi kiinalainen puhui yhtä niistä? Britti-tai amerikanenglanti eivät ole ainoita "oikeita" englannin versioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on monilla se ajatus, että jos ei osaa kieltä täydellisesti tai ääntämys on vähän väärin niin parempi olla hiljaa. Tottakai koulussa pitäisi olla ne lauseet juuri oikein, mutta jos kahvilassa tilaat kahvi yksille ja kakkupala, kyllä ne ymmärtää, eikä rupea nauramaan että mikäpelle tuo on kun ei osaa kieltä täydellisesti.

Se vaatii vain rohkeutta mennä puhumaan sitä vierasta kieltä, harjoittelu tekee mestarin.

Duolingossa on niitä puhetehtäviä niin saa harjoitusta, se on kätevä apua kielen oppimiseen.

Niinpä. Itellä ainakin ongelma että pelkää liikaa sitä puhumista ja virheitä, unohtelua ja omaa ääntämistä

Toisaalta tässä voi miettiä että miten itse suhtautuu suomea puhuvaan ulkomaalaiseen. Harva meistä varmaan irvistelee että et sanonut "Tänään on kylmä päivä" vaan sanoikin "Tänään on kylmyys päivä". Tai sanoi "Huomenna olen kaupassa" kun kertoi menevänsä kauppaan ostoksille huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Kielten oppikirjoissa pitäisi myös olla paljon enemmän ihan arkielämän kommunikointia. Ei heti hyppäystä ihme tarinoihin ja vaikeisiin sanoihin, joilla et tee yhtikäs mitään sitten arkielämän tilanteissa, kun pitäisi saada suu auki.

 

Kun oppilas ei halua kommunikoida vaikka kuinka olisi puhumisharjoitteluja. Kyllä se on ihan kiinni itsestä, oppiiko vai ei. Oppia ei voi kaataa toisen päähän.

Kielen opiskelu on aivan toisenlaista kuin jonkun reaaaliaineen opiskelu. Sun pitää joka päivä sanoa jollekin ääneen sitä mitä oot oppinu. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan totta. En ymmärrä, miksi poliitikot höpöttävät, että aina kannattaa opiskella kieliä, vaikka olisi pois muista kouluaineista. Ei pidä paikkaansa, selvä enemmistö ei tarvitse töissä tai vapaa-ajalla muita kieliä kuin suomi ja englanti. Omankin kokemuksen mukaan se on resurssien ja ajantuhlausta kun 10 vuotta luokkahuoneessa opiskellaan ranskaa, mutta mitään ei jää suurimmalle osalle siitä käteen.

Ajattele jos ne 10 vuoden tunnit olisikin käytetty matematiikan, fysiikan ja äidinkielen opiskeluun? Olisiko ollut hyödyllisempää.

OAJ:n ja Opetushallituksen lobbausta, jolla pyritään työllistämään kieliopettajat.

Jokainen voi valita itse mitä haluaa opiskella. Ei ole muiden asia määräillä toisia.

Avain: Kielenopiskelu pitää aloittaa eka- ja tokaluokkalla. Sillon oppii.