Lue keskustelun säännöt.
Kielten opiskelu. Jotainhan tavassa opiskella kieltä on pielessä, jos opiskelet vuosia, muttet sitten osaa edes kahvilassa tilata.
15.02.2025 |
Näin kärjistetysti.
Hyvin tyypillinen ongelma siis on aivan arkipäivän peruskielen osaamattomuus, täysi kyvyttömyys kommunikoida aivan alkeet, vaikka kieltä on opiskeltu pitkällekin, käyty läpi kaikki mahdollinen kielioppi koukeroineen ja sääntöineen, luettu älyttömän vaikeaa tekstiä oppikirjoista ja käännetty niitä sekä harjoiteltu todella vaikeita sanoja.
Ei ole lainkaan harvinaista kuulla, että "opiskelin ranskaa neljä vuotta, enkä sanaakaan osaa arkielämässä sanoa tai kommunikoida".
Tein aloituksen siksi, että olen nyt aloittanut vieraan kielen opiskelun, enkä halua tuhrata tähän viittä vuotta aikaa todetakseni, etten osaisi edes sämpylää kahvilassa sitten tosipaikan tullen tilata.
Eli keskustelua tehokkaasta kielten opiskelusta ja vinkkejä. Ihan arkielämän tilanteita varten, ei mitään ydinfysiikkatasoiselle osaamiselle pyrkimistä.
Eli miten uusi kieli kannattaa opiskella, että ihan normaalissa arjessa pystyisi tuosta noin vain puhumaan perusjuttuja!
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blokki on psykologinen. Olen monesti ollut porukan ainoa (ja huonoimmin!!!!!!!!!!!) englantia puhuva. Minun puhetta on kyllä korjailtu innokkaasti, mutta itse ei ole suostuttu sanomaan lausettakaan. Eli osataan erittäin hyvin, mutta ei jakseta, viitsitä ja uskalleta puhua.
Suomalaisen kasvatuksen tulos. Muista ettet luule itsestäsi liikoja, mitä suotta yrität kun et kuitenkaan onnistu, älä vain kehu itseäsi ettei luulla ylpeäksi, kaikki nauravat sinulle jos ja kun epäonnistut jne.
Ja jos joku rohkea yrittää niin lyttää hänet nopeasti. Tai naura räkänauru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"retkeilymaja on menee jo aika erityissanaston puolelle. ellei sitten idioottina käännä vaan sanasta sanaan, voihan se sattumalta aina osua oikeaankin tai jossei osu niin ehkä kuulija ymmärtää siitä huolimatta mitä tarkoitetaan."
Retkeilymajaan tien kysyminen kuului C-ranskan oppimäärään. Se on muutenkin sellainen sana, joka kannattaa opetella, jos aikoo yöpyä sellaisessa. Tuonne piti vielä mennä bussilla, niin voi olla melko epätoivoista, jos ei osaa kysyä mikä bussi ja pyytää kuskia jättämään oikealla pysäkillä pois. Sillä tuskin osaat ummikkona jäädä oikealla pysäkillä.
Lyhyissä kieliopinnoissa ei ole kyllä muuten mitään järkeä, jos ei matkustele maassa, jossa sitä kieltä tarvitaan, tai sitten jatka kielen opintoja eteenpäin syventävälle tasolle. Esim. C-kielet ja sitä lyhyemmät kurssit tai peruskoulutasoinen B-ruotsi.
Vierailija kirjoitti:
"retkeilymaja on menee jo aika erityissanaston puolelle. ellei sitten idioottina käännä vaan sanasta sanaan, voihan se sattumalta aina osua oikeaankin tai jossei osu niin ehkä kuulija ymmärtää siitä huolimatta mitä tarkoitetaan."
Retkeilymajaan tien kysyminen kuului C-ranskan oppimäärään. Se on muutenkin sellainen sana, joka kannattaa opetella, jos aikoo yöpyä sellaisessa. Tuonne piti vielä mennä bussilla, niin voi olla melko epätoivoista, jos ei osaa kysyä mikä bussi ja pyytää kuskia jättämään oikealla pysäkillä pois. Sillä tuskin osaat ummikkona jäädä oikealla pysäkillä.
niin no jos harrastaa retkeilyä niin ehkä kannattaa sitä retkeilysanastoa opetella. ei kai tää mitään rakettitiedettä oo että ihmiset usein tuntee sanoja niistä aihepiireistä mitkä kiinnostaa
Heh. Luin viisi vuotta saksaa, tykkäsin siitä ja kirjoitin ylppäreissä eximian. Viisi vuotta myöhemmin olin matkalla saksassa ja päätin asioida saksaksi. Menimme hotelliin, oli tarkoitus kysyä saisiko huoneen yöksi. Näppäränä naisena solkkasin, että ist hiir noch pletse frai? Viir brauhhen aine zimmer fyr hoite naht. Ja respan virkailija vaihtoi heti englanniksi, ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää saksaani yhtään. Että kannattipa opiskella viisi vuotta joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on jotenkin ihan outo keskustelu. Onko oikeastikin yleistä, että ihmiset tyyliin osaa lukea kirjoja saksaksi, mutta kahvia ei osata kahvilassa tilata? Olen mäkin saksaa kymmenen vuotta opiskellut ja muistan, että verbit menee lauseen loppuun ja ehkä jonkun epäsäännöllisen verbinkin osaisin taivuttaa, mutta en mä sen perusteella voi sanoa, että osaisin saksaa, mutta kahvia en osaa tilata. Mä en ihan vaan osaa enää saksaa, kun en ole sitä käyttänyt.
Tai on tosi vaikea uskoa, että kielioppi on hallussa, mutta puhetaitoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Tää on jotenkin ihan outo keskustelu. Onko oikeastikin yleistä, että ihmiset tyyliin osaa lukea kirjoja saksaksi, mutta kahvia ei osata kahvilassa tilata? Olen mäkin saksaa kymmenen vuotta opiskellut ja muistan, että verbit menee lauseen loppuun ja ehkä jonkun epäsäännöllisen verbinkin osaisin taivuttaa, mutta en mä sen perusteella voi sanoa, että osaisin saksaa, mutta kahvia en osaa tilata. Mä en ihan vaan osaa enää saksaa, kun en ole sitä käyttänyt.
Tai on tosi vaikea uskoa, että kielioppi on hallussa, mutta puhetaitoa ei ole.
Lukeminen on rauhallista, kun kukaan ei ole vieressä seuraamassa, ja lisäksi sitä on helppo harjoittaa melkein missä vain. Puhumiseen voi arjessa tarjoutua vähemmän tilaisuuksia, ja lisäksi on aivan eri asia harjoitella puhumista toisen samalla tasolla olevan kanssa kuin puhua natiiville. Vaikka oman asiansa saisi ilmaistua, toinen henkilö saattaa vastata niin nopeasti ja/tai erilaisella murteella, että siitä on vaikea saada selvää. Siksi on helpompaa keskustella suoraan vaikkapa sillä englannilla kuin ottaa riski siitä, että joutuu nolostumaan huomatessaan, ettei toisen puheesta saakaan selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on jotenkin ihan outo keskustelu. Onko oikeastikin yleistä, että ihmiset tyyliin osaa lukea kirjoja saksaksi, mutta kahvia ei osata kahvilassa tilata? Olen mäkin saksaa kymmenen vuotta opiskellut ja muistan, että verbit menee lauseen loppuun ja ehkä jonkun epäsäännöllisen verbinkin osaisin taivuttaa, mutta en mä sen perusteella voi sanoa, että osaisin saksaa, mutta kahvia en osaa tilata. Mä en ihan vaan osaa enää saksaa, kun en ole sitä käyttänyt.
Tai on tosi vaikea uskoa, että kielioppi on hallussa, mutta puhetaitoa ei ole.
Onhan olemassa myös ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään kieltä, jota eivät osaa lainkaan kirjoittaa tai lukea. Silti käyttävät kielioppia täydellisesti, koska se on heidän oma kielensä. Ja toisaalta kieliopin avulla voi kirjoittaa virheetöntä kieltä, vaikka ei pystyisi tuottamaan yhtäkään äännettä oikein. On myös passiivisia kielenkäyttäjiä, voi ymmärtää kaiken kuulemansa, mutta puheen tuottaminen ei onnistu. Yleensä näissä tapauksissa on jokin psyykkinen este.
Päässähän se vika on, jos ei opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jotenkin ihan outo keskustelu. Onko oikeastikin yleistä, että ihmiset tyyliin osaa lukea kirjoja saksaksi, mutta kahvia ei osata kahvilassa tilata? Olen mäkin saksaa kymmenen vuotta opiskellut ja muistan, että verbit menee lauseen loppuun ja ehkä jonkun epäsäännöllisen verbinkin osaisin taivuttaa, mutta en mä sen perusteella voi sanoa, että osaisin saksaa, mutta kahvia en osaa tilata. Mä en ihan vaan osaa enää saksaa, kun en ole sitä käyttänyt.
Tai on tosi vaikea uskoa, että kielioppi on hallussa, mutta puhetaitoa ei ole.
Onhan olemassa myös ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään kieltä, jota eivät osaa lainkaan kirjoittaa tai lukea. Silti käyttävät kielioppia täydellisesti, koska se on heidän oma kielensä. Ja toisaalta kieliopin avulla voi kirjoittaa virheetöntä kieltä, vaikka ei pystyisi tuottamaan yhtäkään äännettä oikein. On myös passiivisia kie
Jos ei osaa kirjoittaa eikä lukea niin yksinkertaisin selitys on, ettei kukaan ole koskaan opettanut noita. Nuohan on eri taito kuin puhutun kielen kielen ymmärtäminen ja puhuminen.
Vertauksen vuoksi vaikka osaatkin länsimaiset kirjoitusmerkit niin eri kirjoitusmerkkiä käyttävien kielien kanssa olet täysi ummikko (itämaiset, venäjä, arabia ja vastaavanlaiset kielet) vaikka ehkä muutaman lauseen ymmärtäisit ja osaisit sanoakin puhetta noita kieliä.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyissä kieliopinnoissa ei ole kyllä muuten mitään järkeä, jos ei matkustele maassa, jossa sitä kieltä tarvitaan, tai sitten jatka kielen opintoja eteenpäin syventävälle tasolle. Esim. C-kielet ja sitä lyhyemmät kurssit tai peruskoulutasoinen B-ruotsi.
Aika moni ottaa noita koulussa tai aikuisena just turismin ja matkailun vuoksi. Tai ehkä haave on laajentaa myöhemmin jatko-opinnoilla noistakin työkieli. Koulussa on rajattu määrä oppitunteja ja kieliopinnoissa menee aina vaan kohtuuttomampi määrä turhaan ruotsinopiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jotenkin ihan outo keskustelu. Onko oikeastikin yleistä, että ihmiset tyyliin osaa lukea kirjoja saksaksi, mutta kahvia ei osata kahvilassa tilata? Olen mäkin saksaa kymmenen vuotta opiskellut ja muistan, että verbit menee lauseen loppuun ja ehkä jonkun epäsäännöllisen verbinkin osaisin taivuttaa, mutta en mä sen perusteella voi sanoa, että osaisin saksaa, mutta kahvia en osaa tilata. Mä en ihan vaan osaa enää saksaa, kun en ole sitä käyttänyt.
Tai on tosi vaikea uskoa, että kielioppi on hallussa, mutta puhetaitoa ei ole.
Onhan olemassa myös ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään kieltä, jota eivät osaa lainkaan kirjoittaa tai lukea. Silti käyttävät kielioppia täydellisesti, koska se on heidän oma kielensä. Ja toisaalta kieliopin avulla voi kirjoittaa virheetöntä kieltä, vaikka ei pystyisi tuottamaan yhtäkään äännettä oikein. On myös passiivisia kielenkäyttäjiä, voi ymmärtää kaiken kuulemansa, mutta puheen tuottaminen ei onnistu. Yleensä näissä tapauksissa on jokin psyykkinen este.
en ainakaan amerikassa assosioi luku- ja kirjoitustaidottomuutta täydelliseen kielioppiin. pitemminkin päinvastoin mitä huonompi osaaminen näissä sen huonompaa on myös puhuttu kieli
Vierailija kirjoitti:
Tää on jotenkin ihan outo keskustelu. Onko oikeastikin yleistä, että ihmiset tyyliin osaa lukea kirjoja saksaksi, mutta kahvia ei osata kahvilassa tilata? Olen mäkin saksaa kymmenen vuotta opiskellut ja muistan, että verbit menee lauseen loppuun ja ehkä jonkun epäsäännöllisen verbinkin osaisin taivuttaa, mutta en mä sen perusteella voi sanoa, että osaisin saksaa, mutta kahvia en osaa tilata. Mä en ihan vaan osaa enää saksaa, kun en ole sitä käyttänyt.
Tai on tosi vaikea uskoa, että kielioppi on hallussa, mutta puhetaitoa ei ole.
Kyllä tää ihan todellinen ilmiö on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko duolingossa siis arkielämän kommunikointi niin, että saat sitten oikeasti suun auki arkielämän tilanteissa?
Joo ja ei. Siellä on välillä todella omituisia esimerkkilauseita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jotenkin ihan outo keskustelu. Onko oikeastikin yleistä, että ihmiset tyyliin osaa lukea kirjoja saksaksi, mutta kahvia ei osata kahvilassa tilata? Olen mäkin saksaa kymmenen vuotta opiskellut ja muistan, että verbit menee lauseen loppuun ja ehkä jonkun epäsäännöllisen verbinkin osaisin taivuttaa, mutta en mä sen perusteella voi sanoa, että osaisin saksaa, mutta kahvia en osaa tilata. Mä en ihan vaan osaa enää saksaa, kun en ole sitä käyttänyt.
Tai on tosi vaikea uskoa, että kielioppi on hallussa, mutta puhetaitoa ei ole.
Kyllä tää ihan todellinen ilmiö on.
miten tollaset sitten lukee niitä kirjoja jossei ne osaa itse laisinkaan puhua. kääntääkö ne vaan mielessään sen tekstin aina suomeks sen sijaan että lukisivat sitä tekstiä päässään saksan kielellä. hankala oikeasti hahmottaa että noin räikeä ero voisi olla luetunymmärtämisen ja suullisen ilmaisun välillä
Vierailija kirjoitti:
Heh. Luin viisi vuotta saksaa, tykkäsin siitä ja kirjoitin ylppäreissä eximian. Viisi vuotta myöhemmin olin matkalla saksassa ja päätin asioida saksaksi. Menimme hotelliin, oli tarkoitus kysyä saisiko huoneen yöksi. Näppäränä naisena solkkasin, että ist hiir noch pletse frai? Viir brauhhen aine zimmer fyr hoite naht. Ja respan virkailija vaihtoi heti englanniksi, ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää saksaani yhtään. Että kannattipa opiskella viisi vuotta joo.
Jaa, itse olen aina puhunut saksaa Saksassa ilman että vaihtavat englanniksi.
Omaan kokemukseeni nojaten voin todeta, että kielen opettajalla on tässä suuri rooli. Suurin rooli on sillä opettajalla kuka opettaa opiskeltavan kielen alkeet.
Huono opettajalla on seuraavan tyylinen:
- Juoksee lävitse perusasiat.
- Ohitaa sanaston opiskelun.
- Ohittaa käytännön harjoittelun.
- Etenee kappale toisensa jälkeen, eikä kertaa juuri koskaan jo opittua. Kertaaminen kaatuu täysin opiskelijan/oppilaan harteille.
- Ei opeta mitään kyseisen kielialueen tavoista, kulttuurista tai kielenkäytön kulttuurista.
- Unohtaa, että hänellä on oppilaita/ opiskelijoita luokasa. Tunnit lähinnä opetajan makeilua,; minäpä osaan tämän kielen ja tuon toisenkin.
( tämä kokemus kerran kansalaisopistosta)
- Antaa oppilaittensa/opiskelijoiden kaapata luokkatilanne. Eli siirtyy oman oppilaansa/opiskelijasa opetettavaksi.
- Ei vastaa kysymyksiin.
- Tuohtuu nopeasti, jos kysyt mitään tarkentavaa.
- Tunnit suunniteltu huonosti tai ollenkaan.
- Opettajaa ei itseään kiinnosta pätkääkään opettaa opettamaansa kieltä. Leipäytyminen näkyy.
- Opetus etenee luokan edistyneimmän tai hitaimmin oppivan opiskelijan tahdissa.
- Opetus materiaalit esim. kirjat. Ovat valittu huonosti. ( ei ole aina opettajan syy)
- kohtuuton kuorma kotitehtäviä.
- Ei lainkaan kotitehtäviä.
Hyvä opettaja tekee edellä mainitut asiat täysin päinvastoin.
Kieliopin loputon puiseva jankkaaminen vailla mitään järkeä.
Yksi suomalaisen kielenopetuksen kulmakivistä.
Tappaa kaiken innon. Estää kielen oppimisen koska mitään ei kunnolla sidota käytäntöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jotenkin ihan outo keskustelu. Onko oikeastikin yleistä, että ihmiset tyyliin osaa lukea kirjoja saksaksi, mutta kahvia ei osata kahvilassa tilata? Olen mäkin saksaa kymmenen vuotta opiskellut ja muistan, että verbit menee lauseen loppuun ja ehkä jonkun epäsäännöllisen verbinkin osaisin taivuttaa, mutta en mä sen perusteella voi sanoa, että osaisin saksaa, mutta kahvia en osaa tilata. Mä en ihan vaan osaa enää saksaa, kun en ole sitä käyttänyt.
Tai on tosi vaikea uskoa, että kielioppi on hallussa, mutta puhetaitoa ei ole.
Kyllä tää ihan todellinen ilmiö on.
miten tollaset sitten lukee niitä kirjoja jossei ne osaa itse laisinkaan puhua. kääntääkö ne vaan mielessään sen tekstin aina suomeks sen sijaan että lukisivat sitä tekstiä päässään saksan kielellä. hankala oikeasti hahmot
Ehkä heidän mielensä "ääntää", jos tuota termiä voi käyttää, tekstin juuri niin kuin se on kirjoitettu, välittämättä siitä miten sanat on oikeasti tarkoitus lausua. Tuossa yhteydessä sillä ei ole merkitystä, koska tämä palvelee vain heidän omaa tekstinymmärrystään, eikä kukaan muu ole arvioimassa sitä.
Suomalaiset rengit ja piiat ei opi mitään vaikka nysväävät vuosikaudet yliopistoissa ym. Tyhmiä ei kannata kouluttaa, menee rahat ja resurssit hukkaan.