Lue keskustelun säännöt.
Kielten opiskelu. Jotainhan tavassa opiskella kieltä on pielessä, jos opiskelet vuosia, muttet sitten osaa edes kahvilassa tilata.
15.02.2025 |
Näin kärjistetysti.
Hyvin tyypillinen ongelma siis on aivan arkipäivän peruskielen osaamattomuus, täysi kyvyttömyys kommunikoida aivan alkeet, vaikka kieltä on opiskeltu pitkällekin, käyty läpi kaikki mahdollinen kielioppi koukeroineen ja sääntöineen, luettu älyttömän vaikeaa tekstiä oppikirjoista ja käännetty niitä sekä harjoiteltu todella vaikeita sanoja.
Ei ole lainkaan harvinaista kuulla, että "opiskelin ranskaa neljä vuotta, enkä sanaakaan osaa arkielämässä sanoa tai kommunikoida".
Tein aloituksen siksi, että olen nyt aloittanut vieraan kielen opiskelun, enkä halua tuhrata tähän viittä vuotta aikaa todetakseni, etten osaisi edes sämpylää kahvilassa sitten tosipaikan tullen tilata.
Eli keskustelua tehokkaasta kielten opiskelusta ja vinkkejä. Ihan arkielämän tilanteita varten, ei mitään ydinfysiikkatasoiselle osaamiselle pyrkimistä.
Eli miten uusi kieli kannattaa opiskella, että ihan normaalissa arjessa pystyisi tuosta noin vain puhumaan perusjuttuja!
Kommentit (249)
Minä haluaisin monestakin opiskelemastani kielestä osata oikeasti sen arjen kielen.
Esim. kotona osaisin osoittaa jokaista esinettä ja sanoa niiden nimen.
Osaisin myös sanoa kotiin liittyvät tekemiset lauseina esim. otan maitoa, kaadan maitoa lasiin. Juon maidon. Haluatko leivän? Pyykkikone on valmis, nostatko pyykit. Menen kauppaan. Laitan telkkarin päälle. Suljetko telkkarin. Mentäiskö tänään saunaan? jne. jne.
Sitten samat jutut kun asioi ihan arjessa ruokakaupassa, ostoskeskuksessa ja kaikissa liikkeissä jne. missä nyt asioikaan. Ja osaisi kommunikoida perusjutut siis.
Ei tämän arkielämän kieli ja sanasto nyt niin ihmeellistä ole.
Tosta vois niinku lähtee, että olis täysi arjen toiminnan kieli hallussa. Siitä sitten lähdettäs hiomaan vaikeampaa tekstiä, vaikeampia sanoja ja enemmän kielioppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LouLou kirjoitti:
Se kieli kuulostaa aina erilaiselta, kun natiivipuhuja puhuu.
Moni, joka on opiskellut saksaa, sanoo, että se on niin vaikea kieli, että tuntuu, ettei sitä osaa vuosienkaan jälkeen.
Puoli Eurooppaa puhuu huonoa saksaa. Silloin kun vielä oli rajavartijat, niin itäblokissa ne jatkoivat ja jatkoivat saksaksi puhumista, vaikka kuinka selitti että "Ich spreche nicht Deutch".
Kielen oppii käyttämällä sitä natiivien kanssa. Ensin tai samanaikaisesti hankitaan perussanavarasto ja kielioppi, ja sen jälkeen mahdollisimman paljon hinkkausta oikean elämän tilanteissa.
Molempia pidetään sitten yllä ja kehitetään samanaikaisesti, esim. kotona yksin peruskielioppia, musiikin kuuntelua, lastenohjelmien katsomista ja yksinkertaisia tekstejä, ja oikeassa elämässä tilaat niitä sämpylöitä, kysyt kaupassa tuotteita, ostat lippuja jne helppoja ennalta-arvattavia interaktioita. Vaikka chattailua natiivien kanssa jos oikean elämän ihmisiä ei ole saatavilla. Tinderöi tsekiksi. Kirjoita portugalinkieliselle virkkausfoorumille. Mikä nyt vain itseä kiinnostaa ja missä on opiskelemasi kielisiä ihmisiä.
Samalla sitten laajennat kotona sana-varastoa brutaalisti tankkaamalla, niin pian joka kolmas sana ei tarvitse googlata ai mikä. Kielioppi ja lukukirjat kotona asteittain vaikeammaksi ja oikeassa elämässä aina laajempia monipuolisia keskusteluja, laajennat sämpylöistä vaikka kaverin kanssa jutteluun, ravintolassa kysyt suosituksia, tutustut ihmisiin tuolla kielellä jne. Kotona vaikeampia tekstejä, vaikeampia kirjoja, elokuvia tai sinua kiinnostavia youtube-juttuja kielellä niin sanavarastoon tarttuu mistä muutenkin haluat puhua.
Kielen opiskelu on aika brutaalia ja aikaavievää. Ylläolevalla metodilla opiskelin yhden kielen nollatasosta yliopiston kelpoisuustasolle (B2/C1) parissa vuodessa ja sitten tein opintoni tuolla kielellä. (enää en kyllä jaksaisi, ja uusia kieliä en jaksa kuin tasolla tres cervezas por favor.)
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää ymmärtää kielioppia. Mutta jossain mennään metsään, jos vuosienkaan jälkeen ei pysty sämpylää ja vettä tilaamaan opiskellulla kielellä, vaikka tietää kyseisen kielen kieliopista paljon ja on vuosikausia taivutellut verbejä ja kieliopin sääntöjä. Tai kysymään, missä esim. vessa on. Tämmöinen arjen käytännön kieli ei monilta suju.
Kuinka moni osaa oikeasti edes arjen ruotsia, vaikka jokainen on ruotsia opiskellut vuosia kouluiss?. Ruotsi on pakollinen jokaisessa koulussa myös peruskoulun jälkeenkin huom. Väitän, että moni ei edes osaisi kysyä missä vessa sijaitsee tai miten asioidaan kaupassa esim. ei osaa kysyä, onko teillä tästä paidasta suurempaa kokoa ja tiettyä väriä tai että voiko maksaa käteisellä tai kortilla jne.
Onnistuu nuo asiat selvittää. Ehkei täydellisellä kieliopilla, mutta selväksi on tullut. Eihän sitä kieltä opi käyttämään ellei yritäkään..
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää ymmärtää kielioppia. Mutta jossain mennään metsään, jos vuosienkaan jälkeen ei pysty sämpylää ja vettä tilaamaan opiskellulla kielellä, vaikka tietää kyseisen kielen kieliopista paljon ja on vuosikausia taivutellut verbejä ja kieliopin sääntöjä. Tai kysymään, missä esim. vessa on. Tämmöinen arjen käytännön kieli ei monilta suju.
Kuinka moni osaa oikeasti edes arjen ruotsia, vaikka jokainen on ruotsia opiskellut vuosia kouluiss?. Ruotsi on pakollinen jokaisessa koulussa myös peruskoulun jälkeenkin huom. Väitän, että moni ei edes osaisi kysyä missä vessa sijaitsee tai miten asioidaan kaupassa esim. ei osaa kysyä, onko teillä tästä paidasta suurempaa kokoa ja tiettyä väriä tai että voiko maksaa käteisellä tai kortilla jne.
no ei voi kyllä sanoa että osaa kielioppia jossei noin alkeelliset lauseet onnistu. kuvittelis että tollaset, 'mitä tämä maksaa' tai 'missä on vessa' -kysymykset käydään missä tahansa kielioppikirjassa ihan ensimmäisissä kappaleissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielen voi oppia monella eri tavalla. Aikuisena, kun muistiin painaminen ei enää toimi samalla tavalla kuin 2-vuotiaalla lapsella, mutta looginen ajattelu on toisaalta kehittyneempää kuin pikkulapsella, on helpompi oppia kokonaiskuvan kautta, eli ymmärtää kieliopin perussäännöt ja johtaa eri muodot niiden avulla.
Lapsena toimii tuo tapa, että opetellaan fraaseja ja lauseita ulkoa, ja sitten sanotaan oikea fraasi oikeassa paikassa, esimerkiksi se sämpyläntilaamislause kahvilassa. Mutta mitä enemmän ikää, sitä huonommin tuollaiset fraasit jäävät mieleen. On paljon helpompi opetella perussanasto ja peruskielioppi, ja muodostaa lause ihan itse.
Koska kieli on kuitenkin kommunikaatioväline, niin ei tuo ihan yksikseen opiskelemalla kyllä tapahdu. Varsinkin perustasolta eteenpäin auttaa kummasti, jos pääsee puhumaan kieltä natiiviympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää ymmärtää kielioppia. Mutta jossain mennään metsään, jos vuosienkaan jälkeen ei pysty sämpylää ja vettä tilaamaan opiskellulla kielellä, vaikka tietää kyseisen kielen kieliopista paljon ja on vuosikausia taivutellut verbejä ja kieliopin sääntöjä. Tai kysymään, missä esim. vessa on. Tämmöinen arjen käytännön kieli ei monilta suju.
Kuinka moni osaa oikeasti edes arjen ruotsia, vaikka jokainen on ruotsia opiskellut vuosia kouluiss?. Ruotsi on pakollinen jokaisessa koulussa myös peruskoulun jälkeenkin huom. Väitän, että moni ei edes osaisi kysyä missä vessa sijaitsee tai miten asioidaan kaupassa esim. ei osaa kysyä, onko teillä tästä paidasta suurempaa kokoa ja tiettyä väriä tai että voiko maksaa käteisellä tai kortilla jne.
no ei voi kyllä sanoa että osaa kielioppia jossei noin alkeelliset lauseet onnistu. kuvittelis että tollaset, 'mitä tämä maksaa' tai 'missä on vessa' -kysymykset käydään missä tahansa kielioppikirjassa ihan ensimmäisissä kappaleissa
Kieliopilla ja alkeellisilla lauseilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ja vaikka nuo alkeelliset missä on vessa kysymykset käytäisiinkin alussa, niin ongelma onkin se, että hinkataan sitä kielioppia, päättömän vaikeita kappaleita, jotka ovat täysin irrallaan arkielämästä ja hupsista, ollaankin tilanteessa vuosien kielen opiskelun jälkeen, että tosi paikan tullen ei osata sitä vessaakaan kysyä, vaikka verbejä osataan taivuttaa perfektissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa painotetaan kielioppia mikä on ihan väärin. Kaikki vaan miettii milähän sanamuoto tai -järjestys tähän piti tulla ja pysyvät puhumattomina.
Parempi oppia paljon sanastoa, fraaseja ja vain avata suunsa. Ihan sama meneekö oikein vai sinnepäin kunhan vastapuoli ymmärtää! Kun on päässyt puhumisen alkuun voi alkaa korjailemaan kielioppia.
Tällä menetelmällä olen opiskellut italian kielen, toki etuna maassa oleskelu pitkiä aikoja kerrallaan. Aloitin raksa- ja ruokakauppasanastosta ja nyt pystyn jo rupattelemaan kuulumiset ja asioimaan puhelimitsekin
Tuolla tapaa et opi kieltä koskaan kunnolla vaan tulet aina puhumaan kieltä huonosti. Jos sen sijaan opiskelet kielioppia, luet kirjoja ja käytät kieltä aktiivisesti, saat hyvän kielitaidon.
Todella paljon on kiinni opettajasta. Opetin itse 90- luvulla aikuisia kansalaisopistossa ja kyllä meillä keskeinen asia jo tuolloin se puhuminen ja kommunikaatio. Ja jo ekana vuonna opiskelijat osasivat taatusti toimia kahvilassa vieraalla kielellä, jos vähänkin vaivautuivat osallistumaan ja tekemään kotitehtäviä.
Menin sitten itse jokin aika sitten espanjan alkeiskurssille, ja huh huh, aivan karmeaa! Opettaja, joka ei ollut koulutettu kieltenopettaja, oli kuin suoraan vanhan ajan oppikoulusta, pelkkää kielioppia ja itse äänessä suurimman osan ajasta - tietysti suomeksi. Osa ajasta juteltiin vaan mukavia "kanta-asiakkaiden" kanssa. En kovin montaa kertaa käynyt.
Itse olen ihmetellyt näitä ulkomaalaisia, jotka ovat asuneet Suomessa yli 10 vuotta, jotkut jopa 17, eivätkä vieläkään osaa kieltä, vaikka ovat käyneet kursseillakin. Millaiseen tynnyriin pitää itsensä teljetä, ettei tuossa ajassa opi mitään? Aika järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kielen oppii käyttämällä sitä natiivien kanssa. Ensin tai samanaikaisesti hankitaan perussanavarasto ja kielioppi, ja sen jälkeen mahdollisimman paljon hinkkausta oikean elämän tilanteissa.
Molempia pidetään sitten yllä ja kehitetään samanaikaisesti, esim. kotona yksin peruskielioppia, musiikin kuuntelua, lastenohjelmien katsomista ja yksinkertaisia tekstejä, ja oikeassa elämässä tilaat niitä sämpylöitä, kysyt kaupassa tuotteita, ostat lippuja jne helppoja ennalta-arvattavia interaktioita. Vaikka chattailua natiivien kanssa jos oikean elämän ihmisiä ei ole saatavilla. Tinderöi tsekiksi. Kirjoita portugalinkieliselle virkkausfoorumille. Mikä nyt vain itseä kiinnostaa ja missä on opiskelemasi kielisiä ihmisiä.
Samalla sitten laajennat kotona sana-varastoa brutaalisti tankkaamalla, niin pian joka kolmas sana ei tarvitse googlata ai mikä. Kielioppi ja lukukirjat kotona asteittain vaikeammaksi ja oikeassa elämässä aina laajempia monipuolisia keskusteluja, laajennat sämpylöistä vaikka kaverin kanssa jutteluun, ravintolassa kysyt suosituksia, tutustut ihmisiin tuolla kielellä jne. Kotona vaikeampia tekstejä, vaikeampia kirjoja, elokuvia tai sinua kiinnostavia youtube-juttuja kielellä niin sanavarastoon tarttuu mistä muutenkin haluat puhua.
Kielen opiskelu on aika brutaalia ja aikaavievää. Ylläolevalla metodilla opiskelin yhden kielen nollatasosta yliopiston kelpoisuustasolle (B2/C1) parissa vuodessa ja sitten tein opintoni tuolla kielellä. (enää en kyllä jaksaisi, ja uusia kieliä en jaksa kuin tasolla tres cervezas por favor.)
Parissa vuodessa B2-C1 tasolle on jo todella hyvin. Tämä siis vaati tuntikausia joka päivä kielelle altistumista, kuuntelua, kommunikointia, lukemista, pänttäämistä. Tässä oli kyllä hyviä neuvoja. Youtube on kyllä hyvä, sieltä löydät kaiken mahdollisen (kielioppi opetettuna, kaikki mahdolliset arjen dialogit, helppoja ja vaikeita tarinoita niin aikuisille kuin lapsille, äänikirjoja ja tietenkin aiheita mistä vain kyseisellä kielellä).
Vierailija kirjoitti:
Todella paljon on kiinni opettajasta. Opetin itse 90- luvulla aikuisia kansalaisopistossa ja kyllä meillä keskeinen asia jo tuolloin se puhuminen ja kommunikaatio. Ja jo ekana vuonna opiskelijat osasivat taatusti toimia kahvilassa vieraalla kielellä, jos vähänkin vaivautuivat osallistumaan ja tekemään kotitehtäviä.
Menin sitten itse jokin aika sitten espanjan alkeiskurssille, ja huh huh, aivan karmeaa! Opettaja, joka ei ollut koulutettu kieltenopettaja, oli kuin suoraan vanhan ajan oppikoulusta, pelkkää kielioppia ja itse äänessä suurimman osan ajasta - tietysti suomeksi. Osa ajasta juteltiin vaan mukavia "kanta-asiakkaiden" kanssa. En kovin montaa kertaa käynyt.
Itse olen ihmetellyt näitä ulkomaalaisia, jotka ovat asuneet Suomessa yli 10 vuotta, jotkut jopa 17, eivätkä vieläkään osaa kieltä, vaikka ovat käyneet kursseillakin. Millaiseen tynnyriin pitää itsensä teljetä, ettei tuossa ajassa opi mitään? Aika järkyttävää.
Jospa nämä ulkomaalaiset ovat käyneet aivan yhtä järkyttävillä suomen kielen kursseilla kuin mitä sinä kävit espanjan alkeiskurssilla? Sittenpä siinä ei ole mitään ihmeteltävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sitä sanotaan, että lapsethan oppivat kielensä ensin kuuntelemalla, sitten pikku hiljaa puhumalla. Sitten vasta tulee kirjoittaminen ja paljon myöhemmin kielioppi koulussa.
Tuo tapa ainakin ns. toimii.
Vauvan, taaperon jne. lapsen kyky oppia kuulemaansa kieltä on poikkeuksellista. Sama ei onnistu aikuisena, vaan tarvitaan kielen kieliopin, sanaston ym. aktiivista opettelua. Oma mielipiteeni onkin, että jos vain on luontevasti mahdollista, lapselle kannattaa puhua kahta kieltä vauva-ajasta lähtien tietty siten, että yksi henkilö puhuu yhtä kieltä, joku muu toista.
Vieraan kielen puhumisen vaikeus kielen opiskelusta huolimatta johtuu osaksi siitä, että puhumista on vähän. Puhumaan oppii vain puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
LouLou kirjoitti:
Se kieli kuulostaa aina erilaiselta, kun natiivipuhuja puhuu.
Moni, joka on opiskellut saksaa, sanoo, että se on niin vaikea kieli, että tuntuu, ettei sitä osaa vuosienkaan jälkeen.
Saksa on vaikea kieli ja tässäkin opetuksessa on menty pieleen, että on keskitytty kielioppiin ja vaikeisiin sanoihin sen sijaan, että kyettäisiin puhumaan arjen tilanteissa helppoja lauseita ja sanoja.
Minulle saksa ei ollut yhtään vaikea. Ruotsin osaaminen helpottaa huomattavasti oppimaan saksaa. Menin Saksaan pankkiin töihin ja puolen vuoden päästä sujui puhuminen jo ihan hyvin ja joka päivä oppi lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltä oppii puhumalla ja kommunikoimalla eli käyttämällä sitä. Pelkkä kieliopin ja sanastojen pänttäys tosiaan ei opeta puhumaan kieltä.
Tämä on mielestäni iso ongelma ruotsin opetuksessa suomessa kun tasolta toiselle luetaan vaan lapuista jotai valmiiksi kirjoitettua vuoropuhelua, ei ihme ettei ihmiset sitä kieltä opi. Itsekin kirjoitin pitkästä ruotsista E:n enkä silti osaa puhua sitä käytännössä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kolkyt vuotta asuneita maahanmuuttajia, jotka edelleenkään eivät puhu suomea. Miksi?
Koska heidän äidinkielensä on englanti, ja koska me suomalaiset näin ollen puhumme heille aina englantia kuvitellen tekevämme palveluksen. Ja meistä tuntuu hyvältä jälkikäteen kun olimme pystyneet neuvomaan "turististia", joka ei ole turisti vaan asuu maassa mutta ei opettele kieltä, koska ilmankin pärjää.
Ei ole kaikilla äidinkieli englanti, ei takuulla ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa. Mieheni on saksalainen ja sisarentyttäreni on lukenut A- saksan, kirjoitti viime vuonna. Luulisi että kun on ihan lähipiirissä tuttu aikuinen jonka kanssa voisi sitäkäytännön kielitaitoa harjoitella, niin tilaisuutta käytettäisiin. Mutta ei. Tämä tyttö on aivan kipsissä jos mieheni hänelle jotain sanoo, vaikka ihan vaan mitä kuuluu. Vastaus siihen kysymykseen on opittu ja varmaan siellä kolmannella luokalla mutta suuta ei saada auki millään. Saman huomion olen tehnyt muidenkin nuortem kohdalla, jotka ovat koulussa opiskelleet muuta kieltä kuin englantia. Ja sitä englantia sitten tungetaan joka paikkaankummallista
Ainakin ennen koulussa keskityttiin hinkkaamaan tunnilla oikeaa kielioppiasua ja ääntämistä niin paljon, että kympin oppilaatkin olivat kipsissä kun piti puhua. Sen vuoksi suomalaisille onMitä oikein tarkoitat? Saksan kielessä on esim. vain NELJÄ sijamuotoa, ei siellä mitään inessiiviä ja ablatiivia ole. Englannin kielessä on enintään kolme.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on monilla se ajatus, että jos ei osaa kieltä täydellisesti tai ääntämys on vähän väärin niin parempi olla hiljaa. Tottakai koulussa pitäisi olla ne lauseet juuri oikein, mutta jos kahvilassa tilaat kahvi yksille ja kakkupala, kyllä ne ymmärtää, eikä rupea nauramaan että mikäpelle tuo on kun ei osaa kieltä täydellisesti.
Se vaatii vain rohkeutta mennä puhumaan sitä vierasta kieltä, harjoittelu tekee mestarin.
Duolingossa on niitä puhetehtäviä niin saa harjoitusta, se on kätevä apua kielen oppimiseen.
Niinpä. Itellä ainakin ongelma että pelkää liikaa sitä puhumista ja virheitä, unohtelua ja omaa ääntämistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa painotetaan kielioppia mikä on ihan väärin. Kaikki vaan miettii milähän sanamuoto tai -järjestys tähän piti tulla ja pysyvät puhumattomina.
Parempi oppia paljon sanastoa, fraaseja ja vain avata suunsa. Ihan sama meneekö oikein vai sinnepäin kunhan vastapuoli ymmärtää! Kun on päässyt puhumisen alkuun voi alkaa korjailemaan kielioppia.
Tällä menetelmällä olen opiskellut italian kielen, toki etuna maassa oleskelu pitkiä aikoja kerrallaan. Aloitin raksa- ja ruokakauppasanastosta ja nyt pystyn jo rupattelemaan kuulumiset ja asioimaan puhelimitsekin
Tuolla tapaa et opi kieltä koskaan kunnolla vaan tulet aina puhumaan kieltä huonosti. Jos sen sijaan opiskelet kielioppia, luet kirjoja ja käytät kieltä aktiivisesti, saat hyvän kielitaidon.
**
Luen kirjoja, käytän kieltä päivittäin ja kielioppikin sujuu nyt toisella tavalla kun ensin on oppinut puhumalla ja kuunteemalla. Itselle tämä toimii näin. Toki teen virheitä koko loppuelämäni mutta so what?? Minua ymmärretään ja pystyn kommunikoimaan ympäristössä missä hyvin harva osaa muuta kukn italiaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska heidän äidinkielensä on englanti, ja koska me suomalaiset näin ollen puhumme heille aina englantia kuvitellen tekevämme palveluksen.
Pienellä osalla ehkä on äidinkieli englanti. Suurimmalla osalla tänne muuttaneista on äidinkieli siis joku ihan muu kuin englanti. Eihän täällä todellakaan ole sankoin joukoin jenkkejä, englantilaisia tai australialaisia ostoskeskuksissa hengailemassa.
Saksa on vaikea kieli ja tässäkin opetuksessa on menty pieleen, että on keskitytty kielioppiin ja vaikeisiin sanoihin sen sijaan, että kyettäisiin puhumaan arjen tilanteissa helppoja lauseita ja sanoja.