Lue keskustelun säännöt.
Kielten opiskelu. Jotainhan tavassa opiskella kieltä on pielessä, jos opiskelet vuosia, muttet sitten osaa edes kahvilassa tilata.
15.02.2025 |
Näin kärjistetysti.
Hyvin tyypillinen ongelma siis on aivan arkipäivän peruskielen osaamattomuus, täysi kyvyttömyys kommunikoida aivan alkeet, vaikka kieltä on opiskeltu pitkällekin, käyty läpi kaikki mahdollinen kielioppi koukeroineen ja sääntöineen, luettu älyttömän vaikeaa tekstiä oppikirjoista ja käännetty niitä sekä harjoiteltu todella vaikeita sanoja.
Ei ole lainkaan harvinaista kuulla, että "opiskelin ranskaa neljä vuotta, enkä sanaakaan osaa arkielämässä sanoa tai kommunikoida".
Tein aloituksen siksi, että olen nyt aloittanut vieraan kielen opiskelun, enkä halua tuhrata tähän viittä vuotta aikaa todetakseni, etten osaisi edes sämpylää kahvilassa sitten tosipaikan tullen tilata.
Eli keskustelua tehokkaasta kielten opiskelusta ja vinkkejä. Ihan arkielämän tilanteita varten, ei mitään ydinfysiikkatasoiselle osaamiselle pyrkimistä.
Eli miten uusi kieli kannattaa opiskella, että ihan normaalissa arjessa pystyisi tuosta noin vain puhumaan perusjuttuja!
Kommentit (249)
En itsekään opi kunnolla suomalaisella tyylillä. Opiskelin yhden kielen ulkomailla asuessani, ja käytännössä käytin paljon kuvakortteja vrt. WordDive. Lisäksi kuljin kadulla fraasikirjan kanssa ja etsin tilaisuuksia käyttää kirjan esimerkkilauseita. Toki kävin myös oppitunneilla, mutta siellä opetustyyli oli paljon monipuolisempi - oppimisessa käytettiin sanakortteja, pelejä, leikkejä, näyttelemistä ym. perinteisten tapojen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaan kokemukseeni nojaten voin todeta, että kielen opettajalla on tässä suuri rooli. Suurin rooli on sillä opettajalla kuka opettaa opiskeltavan kielen alkeet.
Huono opettajalla on seuraavan tyylinen:
- Juoksee lävitse perusasiat.
- Ohitaa sanaston opiskelun.
- Ohittaa käytännön harjoittelun.
- Etenee kappale toisensa jälkeen, eikä kertaa juuri koskaan jo opittua. Kertaaminen kaatuu täysin opiskelijan/oppilaan harteille.
- Ei opeta mitään kyseisen kielialueen tavoista, kulttuurista tai kielenkäytön kulttuurista.
- Unohtaa, että hänellä on oppilaita/ opiskelijoita luokasa. Tunnit lähinnä opetajan makeilua,; minäpä osaan tämän kielen ja tuon toisenkin.
( tämä kokemus kerran kansalaisopistosta)
- Antaa oppilaittensa/opiskelijoiden kaapata luokkatilanne. Eli siirtyy oman oppilaansa/opiskelijasa opetettavaksi.
- Ei vastaa kysymyksiin.
Pakko kehua omaa japanin opettajaa Suvi Ilvosta! On hyvät tunnit, kertausta,saa opiskella parin kanssa tai yksin omassa tahdissa,on pelejä, videoita, äänitteitä, pdf-tiedostoja, ylimääräisiä sanastoja ja kulttuurimateriaalia lisäopiskeluun, fiksusti kotitehtävä, YouTube suosituksia jne.
Ilvosen tunnit ovat netissä Vantaalla ja Espoossa joten voi tulla mukaan mistä päin Suomea tahansa.
Vieraiden kielten opetus oli ja on kai vieläkin koulussa surkeaa ja opettajat valtaosin surkeita. Kielet ovat olleet itselleni aina vaikeita, enkä ole niitä oppinut. Toisaalta en ole kieliä tarvinnutkaan. En ole matkustellut ja Suomessa en halua yrittää sönköttää surkeaa englantia. Jos joku kysyy kielitaitoani sanon suoraan sen olevan pelkkä Suomi. Tietysti olen englantia ja ruotsia vuosia koulussa opiskellut, mutta lopputulos on vain pettymys siitä, miten huonosti niitä opin ja miten huonoa opetus oli.
Puhumaan oppii vain puhumalla ja ikävä kyllä Suomessa on todella vaikea vaikkapa ranskan/saksan puhumista harjoitella. Melkeinpä vaatisi ulkomailla asumista jos oikeasti haluaisi hyvän suullisen kielitaidon. Itse kirjoitin aikoinaan pitkästä ranskasta L:n, mutta koskaan en ole Ranskassa käynyt tai kieltä käyttänyt oikeassa vuorovaikutustilanteessa. Lukea ja kirjoittaa osasin aikoinaan mutta nyt on nekin taidot ruostuneet kyllä melko olemattomiin
Vierailija kirjoitti:
Puhumaan oppii vain puhumalla ja ikävä kyllä Suomessa on todella vaikea vaikkapa ranskan/saksan puhumista harjoitella. Melkeinpä vaatisi ulkomailla asumista jos oikeasti haluaisi hyvän suullisen kielitaidon. Itse kirjoitin aikoinaan pitkästä ranskasta L:n, mutta koskaan en ole Ranskassa käynyt tai kieltä käyttänyt oikeassa vuorovaikutustilanteessa. Lukea ja kirjoittaa osasin aikoinaan mutta nyt on nekin taidot ruostuneet kyllä melko olemattomiin
Tässäpä onkin listattuna syitä, miksi kielten opiskelu ei oikeasti kannata tavallisella ihmisellä. Kun ajattelee niin pitäisikö kouluissa keskittyä oikeasti englantiin. Englantia kun pitäisi kuitenkin osata, vaikka sitä ei koskaan tarvitsi mihinkään ja sen osaaminen on kai on jo yleissivistystä, jota ilman ei enää pärjää. Jos sellaisen umpisurkean oppilaan pitää pakosti jotain vierasta kieltä koulussa opiskella niin tietysti se kieli on englanti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu sinusta itsestäsi. Me opimme kukin eri tavalla. Kannattaa selvittää mikä on itselle paras tapa -kuunteleminen, lukeminen, tekeminen vai miten. Mikäli haluat kyetä keskusteluun natiivin kanssa, sinun tulee hakeutua ympäristöön, jossa kuulet natiivien puhetta. Eli jos haluat oppia ranskaa, matkusta Ranskaan.
Vierailija kirjoitti:
Duolingo on yllättänyt iloisesti; Aloitin tammikuussa sovelluksessa kielen opiskelun jota olen opiskellut kansalaisopistossa pari kurssia kymmenisen vuotta sitten. Osaan perusjuttuja ja hieman kielioppia, mutta en voi sanoa juuri oppineeni kummoisia noilla opiston kursseilla koska opetustahti oli auttamatta aivan liian hidas ja "harva" (2 tuntia kerran viikossa ei kyllä itselle riitä mitenkään). Opin siellä aika paljon sanastoa ja muutamia peruslauseita, kuten kaupassa asiointi jne mutten mitenkään sillä tavalla, että olisin osannut spontaanisti muodostaa lauseita tai ymmärtänyt yhtään, jos esim. natiivi olisi puhunut minulle normaalinopeudella.
Duolingon avulla olen itse asiassa oppinut jo 40 päivässä muodostamaan ihan itse paljon erilaisia lauseita ja oppinut mielestäni lauseen muodostamisen perusrakenteen aika hyvin. Kieliopillisesti tekemistä toki riittää, mutta tulen jo melko hyvin ymmärretyksi.
Harjoittelen Duolingolla joka päivä 15
Duolingoa on tullut itsekin käytettyä, ja ruotsin ja saksan taidot ovat parantuneet sillä huomattavasti. Valitettavasti kaikkien kielten kurssit eivät ole yhtä hyvin toteutettuja. Aloitin romanian harjoittelun, mutta melkein heti alusta lähtien vyörytettiin hirveästi uusia sanoja, joita oli vaikea painaa mieleen. Ääntämys tuntui jotenkin oudolta, mutta sen oikeellisuutta on vaikea arvioida, ja jotkut käännökset olivat aivan päättömiä. Ei siis sellaisia tyypillisiä humoristisia lauseita, joiden on tarkoitus tehdä oppimisesta hauskempaa, vaan yksinkertaisesti järjettömiä ja ilmeisen virheellisiä. Kuvaavaa on, että noiden romanian kielen harjoitusten palautemahdollisuudessa oli erikseen vaihtoehto "englanninkielinen käännös on väärin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielten opetuksessa painotetaan aivan liikaa kielioppia. Osaahan niitä tyhmempikin kopioida esimerkistä, mutta tositilanteessa pää menee solmuun, kun ei ole opittukaan mitään.
Puhumista, kuuntelua, lukemista ja kirjoittamista. Niillä oppii käyttämään kieltä, eikä virheetön tarvitse olla.
Minä otin joskus Ranskassa linjaksi tankeroida tankero-ranskaa ja asiat hoituvat ihan mukavasti.
Vaan arvaattekos, ketkä alkoivat pahaksua kommunkaatiotani?
Olivatko kyseessä ranskalaiset, jotka eivät kestäneet huonoa ranskaa?
Vai olisikohan kyseessä ollut osa suomalaisesta seurueestani, jota ilmiselvästi alkoi hävettää.
Sitten he alkoivat vihjailla ja lopulta sanoa suoraan, että jos en nyt sitten puhukaan enää ranskaa tuolla ääntämyksellä.
Ja sitten nämä supernerot tankeroivat englantia ranskalaisille ja sehän se sitten hyvin menikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä otin joskus Ranskassa linjaksi tankeroida tankero-ranskaa ja asiat hoituvat ihan mukavasti.
Vaan arvaattekos, ketkä alkoivat pahaksua kommunkaatiotani?
Olivatko kyseessä ranskalaiset, jotka eivät kestäneet huonoa ranskaa?
Vai olisikohan kyseessä ollut osa suomalaisesta seurueestani, jota ilmiselvästi alkoi hävettää.
Sitten he alkoivat vihjailla ja lopulta sanoa suoraan, että jos en nyt sitten puhukaan enää ranskaa tuolla ääntämyksellä.
Ja sitten nämä supernerot tankeroivat englantia ranskalaisille ja sehän se sitten hyvin menikin.
Joo, ehdottoman puhdas ääntäminen sekä kimaltan kirkas kielioppi ovat kommunikaation absoluuttiset peruskivet. Sillä nyt mitään väliä ole, että saatko asiasi kommunikoitua.
Vierailija kirjoitti:
Duolingo on yllättänyt iloisesti; Aloitin tammikuussa sovelluksessa kielen opiskelun jota olen opiskellut kansalaisopistossa pari kurssia kymmenisen vuotta sitten. Osaan perusjuttuja ja hieman kielioppia, mutta en voi sanoa juuri oppineeni kummoisia noilla opiston kursseilla koska opetustahti oli auttamatta aivan liian hidas ja "harva" (2 tuntia kerran viikossa ei kyllä itselle riitä mitenkään). Opin siellä aika paljon sanastoa ja muutamia peruslauseita, kuten kaupassa asiointi jne mutten mitenkään sillä tavalla, että olisin osannut spontaanisti muodostaa lauseita tai ymmärtänyt yhtään, jos esim. natiivi olisi puhunut minulle normaalinopeudella.
Duolingon avulla olen itse asiassa oppinut jo 40 päivässä muodostamaan ihan itse paljon erilaisia lauseita ja oppinut mielestäni lauseen muodostamisen perusrakenteen aika hyvin. Kieliopillisesti tekemistä toki riittää, mutta tulen jo melko hyvin ymmärretyksi.
Harjoittelen Duolingolla joka päivä 15
Minä opiskelen espanjaa ja ranskaa Duolingossa ja olen tyytyväinen. Kumpaankin kieleen on ennestään vähän pohjaa. Duolingon idea on toisto, toisto ja toisto, mikä on tehokasta.
Pitää kuitenkin huomata, että siellä ei voi opiskella suomeksi, vaan opiskelen englanniksi. Ilmaisversiossa virheistä menettää sydämiä, joiden palaamista saa odotella. Olen harkinnut maksullista superia, maksaa päivässä n. 20 snt., silloin on rajattomat sydämet. Ja vaikka täällä siis toitotetaan, ettei virheillä ole väliä, kyllä joku ihan väärä sanajärjestys englannissakin aiheuttaa sydämen menetyksen. Aika kieli keskellä suuta saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa painotetaan kielioppia mikä on ihan väärin. Kaikki vaan miettii milähän sanamuoto tai -järjestys tähän piti tulla ja pysyvät puhumattomina.
Parempi oppia paljon sanastoa, fraaseja ja vain avata suunsa. Ihan sama meneekö oikein vai sinnepäin kunhan vastapuoli ymmärtää! Kun on päässyt puhumisen alkuun voi alkaa korjailemaan kielioppia.
Tällä menetelmällä olen opiskellut italian kielen, toki etuna maassa oleskelu pitkiä aikoja kerrallaan. Aloitin raksa- ja ruokakauppasanastosta ja nyt pystyn jo rupattelemaan kuulumiset ja asioimaan puhelimitsekin
Vuosikymmeniä sitten opiskeltiin lähinnä kirjeenvaihtokieliä. Tärkeintä oli kieliopin osaaminen, virheiden välttely ja suuri sanavarasto. Puhekieli ei ollut oikeastasn missään asemassa.
Mikä on duolingo. Mistä löytää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on duolingo. Mistä löytää?
Duolingo on ohjelma, jolla voi harjoitella vapaasti eri kieliä, tosin useimpia englannin pohjalta. Löytyy osoitteesta www.duolingo.com ja lisäksi sen voi ladata sovelluksena puhelimeen.
Minä opiskelen espanjaa ja ranskaa Duolingossa ja olen tyytyväinen. Kumpaankin kieleen on ennestään vähän pohjaa. Duolingon idea on toisto, toisto ja toisto, mikä on tehokasta.
Pitää kuitenkin huomata, että siellä ei voi opiskella suomeksi, vaan opiskelen englanniksi. Ilmaisversiossa virheistä menettää sydämiä, joiden palaamista saa odotella. Olen harkinnut maksullista superia, maksaa päivässä n. 20 snt., silloin on rajattomat sydämet. Ja vaikka täällä siis toitotetaan, ettei virheillä ole väliä, kyllä joku ihan väärä sanajärjestys englannissakin aiheuttaa sydämen menetyksen. Aika kieli keskellä suuta saa olla.
Tämä on totta. Kun opiskelee toista kieltä englannin kautta, niin kyllä kismittää menettää kallisarvoinen sydän siksi, että on tyyliin kääntänyt lauseen "How far it is" eikä "How far is it". Tarkkaa on.
Vierailija kirjoitti:
Ilmaisversiossa virheistä menettää sydämiä, joiden palaamista saa odotella.
Ainakin aiemmin sydämet sai takaisin tekemällä erillisiä harjoitustehtäviä, joten niitä ei tarvitse erikseen odotella. Koko sydänjärjestelmä on myös mahdollista kiertää ilmaiseksi perustamalla Duolingo for schools -palvelussa oma "koulukurssi", johon sitten ilmoittaa itsensä. Tällöin sydämet katoavat ja virheitä saa tehdä sydämensä kyllyydestä.
Hyvä ketju, en ole vielä ehtinyt lukea vinkkejä, mutta itsekin haluan prepata ihan englannin kielen taitoa, siis ihan arkielämää varten. Espanjakin kiinnostaisi, onko sen opiskelu helppoa omin päin? Minulla taitaa olla aika hyvä kielipää, sillä olin koulussa hyvä äidinkielessä ja vieraat kieletkin upposivat helposti. Olen opiskellut englannin ja ruotsin lisäksi ranskaa ja saksaa.
Kait opin espanjankin, ainakin arkielämässä pärjäämiseen? Tai jopa työelämää ajatellen, jos tekisin asiakaspalvelutyötä?
Olen oppimisessani nyt siinä kohdassa, että jotain kieliopillisesti jo osaankin, mutta ärsyttää kun en saa mitään selvää natiivipuhujien puheesta. Aivan liian nopeaa enkä meinaa edes erottaa sanoja toisistaan.
Auttaisiko tähän jos katselisi esimerkiksi paljon vaikka youtube-videoita kyseisellä kielellä ja yrittäisi vain "kalibroida" korviaan kuulemaan kyseistä kieltä? Sanomattakin on selvää, etten ymmärtäisi yhtään mitään siitä mitä videolla puhutaan, mutta voisiko ihan pelkästä kielen kuulemisesta olla hyötyä? Onko kukaan kokeillut?
Tai onko tällaiseen mitään kikkoja, millä harjoittaa omaa korvaa kuulemaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen oppimisessani nyt siinä kohdassa, että jotain kieliopillisesti jo osaankin, mutta ärsyttää kun en saa mitään selvää natiivipuhujien puheesta. Aivan liian nopeaa enkä meinaa edes erottaa sanoja toisistaan.
Auttaisiko tähän jos katselisi esimerkiksi paljon vaikka youtube-videoita kyseisellä kielellä ja yrittäisi vain "kalibroida" korviaan kuulemaan kyseistä kieltä? Sanomattakin on selvää, etten ymmärtäisi yhtään mitään siitä mitä videolla puhutaan, mutta voisiko ihan pelkästä kielen kuulemisesta olla hyötyä? Onko kukaan kokeillut?
Tai onko tällaiseen mitään kikkoja, millä harjoittaa omaa korvaa kuulemaan?
Ei tuohon varmaan ole muita konsteja kuin nimenomaan ahkera harjoittelu kuuntelemalla. Esimerkiksi YouTubessa videoiden nopeutta voi säätää, joten voit sitä kautta etsiä kyseisen kielen videoita ja säätää nopeutta sellaiseksi, että saat siitä riittävän hyvin selvää. Kun taidot kasvavat, voit asteittain lisätä nopeutta.
Duolingo on yllättänyt iloisesti; Aloitin tammikuussa sovelluksessa kielen opiskelun jota olen opiskellut kansalaisopistossa pari kurssia kymmenisen vuotta sitten. Osaan perusjuttuja ja hieman kielioppia, mutta en voi sanoa juuri oppineeni kummoisia noilla opiston kursseilla koska opetustahti oli auttamatta aivan liian hidas ja "harva" (2 tuntia kerran viikossa ei kyllä itselle riitä mitenkään). Opin siellä aika paljon sanastoa ja muutamia peruslauseita, kuten kaupassa asiointi jne mutten mitenkään sillä tavalla, että olisin osannut spontaanisti muodostaa lauseita tai ymmärtänyt yhtään, jos esim. natiivi olisi puhunut minulle normaalinopeudella.
Duolingon avulla olen itse asiassa oppinut jo 40 päivässä muodostamaan ihan itse paljon erilaisia lauseita ja oppinut mielestäni lauseen muodostamisen perusrakenteen aika hyvin. Kieliopillisesti tekemistä toki riittää, mutta tulen jo melko hyvin ymmärretyksi.
Harjoittelen Duolingolla joka päivä 15 min-2h. Itsekseni sitten esim. lenkillä harjoittelen/ muistelen sanoja ja niiden taivutuksia mielessäni ja yritän varioida oppimiani lauseita mielessäni sekä ääneen. Tavoitteena on tahkota tällä tavalla vuoden loppuun asti, jolloin toivoisin pystyväni jo kommunikoimaan perustasoisesti. Vuodessa varmaan kielioppi on tällä tahdilla tullut selkeämmäksi (ts. ei tule enää jatkuvasti uusia asioita eteen) ja voi keskittyä vielä enemmän sanaston kartuttamiseen.
Sovelluksessa hyvää mielestäni on se, että samalla sekä näkee kielen kirjoitusasun, että kuulee sen ääntämisen. Toistoja joistakin asioista saisi mielestäni olla vieläkin enemmän, eikä sovellus opeta yhtään kielioppia, minkä vuoksi luulen että kansalaisopistopohjasta on ollut suurta hyötyä tämän suhteen.
Sovelluksessa saa myös välittömästi palautteen virheestä ja pääsee heti korjaamaan sen, mikä on itselleni erittäin paljon oppimista tukeva asia. Kansalaisopistossa piti pahimmillaan odottaa viikko, että sai tietää, onko kotitehtävissä ollut virheitä. Minähän ehdin jo unohtaa koko asian siinä ajassa - tai pahimmassa tapauksessa opin sen sillä virheellisellä tekemälläni tavalla, koska se oli jäänyt viimeisimpänä päähän ja korjaus virheeseen tuli tehokkaan oppisen kannalta liian pitkällä viiveellä.