Siskoni ei ole väleissä vanhempieni kanssa, ei halua tavata enää minuakaan

Sisko saattaa olla aivan helpottunut ja onnellinen päästyään tuollaisista kuvioista. Minä olen tuollainen välit poikki laittanut sisko, ja nautin joka päivä siitä, ettei tarvitse kuormittaa itseään hulluilla sukulaisilla ja heidän ahdistavilla valtapeleillään.

Siskosi on päässyt eroon ikävästä painolastista ja saavuttanut onnellisen elämän, puolison ja lapset. 

Miksi roikutte hänessä väkisin ja yritätte sabotoida hänen uutta elämäänsä? Eläkää omaa elämäänne. Jos et halua perustaa perhettä, hanki omia ystäviä. Et voi takertua siskosi ja väittää, että sisarusten välinen suhde olisi muka tärkeämpi kuin suhde omaan puolisoon ja omiin lapsiiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenties siskosi vielä aikuistuu ja oppii arvostamaan lapsuuden perhettään. Sitä voit ainakin toivoa ja rukoilla.

Mitä arvostamaan? Kuulostaa yhdeltä tutulta joka on itse menettänyt lapsuudenperheensä nuorena ja hokee tätä kaikille muille.

Eihän sitä lapsuudenperhettä ihan vaan automaattisesti tarvitse arvostaa. Kyllä arvostuksen pitää perustuakin johonkin.

Kyllähän se surettaa kun ne jotka saa pitää vanhemmat keski ikäiseksi asti ei edes arvosta sitä. Yleensä näillä ei ole mitään rankempia kokemuksia elämästä kuten meillä rankemman elämän kokeneilla.

Miksi et itse arvostanut niitä vanhempiasi tai mikset arvosta muita läheisiäsi?

Äitini sekaantuu mielellään aikuisten lastensa väliseen yhteydenpitoon. Valittaa minulle veljeni vaimosta ja kertoo minulle mitä minun pitäisi veljelle tilanteesta sanoa. 

Kerron äidille, että en puutu muiden yksityisasioihin eikä hänenkään pidä tehdä niin, koska se on erittäin vastenmielistä ja lähinnä törkeää.

Äiti soittaa into piukeana, että monen aikaan se "Santtu" tuleekaan teille tänään kahville. Olen ihan pihalla mistä ihmeen kahveista hän puhuu, Santtu asuu meiltä 500 km päässä eikä mistään kahveista ole ollut puhettakaan.

Ilmenee, että Santtu on ajamassa Lappiin lasketteleman ja äiti on kehitellyt päässään, että tietenkin pysähtyy siskonsa luona. Kerron äidille että ajoreitti Helsingistä Lappiin ei kulje meidän kautta vaan paljon suorempaa reittiä ja lisäksi ajomatka on vmäisen pitkä eikä siinä sukuloida samalla. Äiti nyreytyy ihan jäätäväksi 🤣

Soittelen äidin kanssa mahdollisimman vähän. 

Ovatko vanhempasi olleet tasapuolisia vai oletko sinä vanhempien suosikki, joka hyväksikäyttää tilannetta sisarustensa kustannuksella?

Vierailija kirjoitti:

Siskosi on päässyt eroon ikävästä painolastista ja saavuttanut onnellisen elämän, puolison ja lapset. 

Miksi roikutte hänessä väkisin ja yritätte sabotoida hänen uutta elämäänsä? Eläkää omaa elämäänne. Jos et halua perustaa perhettä, hanki omia ystäviä. Et voi takertua siskosi ja väittää, että sisarusten välinen suhde olisi muka tärkeämpi kuin suhde omaan puolisoon ja omiin lapsiiin.

Minä olen vastaavassa tilanteessa kuin tuo sisko. Omassa tapauksessa siskoni ja vanhempani haluavat sabotoida elämääni, koska olen perheen musta lammas, ja heidän mielestään minun rooliini kuuluu huonoja asioita. Onnellinen elämä, puoliso ja lapset eivät sovi minulle, ja ne pitäisi saada minulta pois.

Ennen välien katkaisemista sain muka hyvää tarkoittavia käskyn luonteisia neuvoja, että minun pitäisi muun muassa erota miehestäni ja luopua hyvästä vakityöstäni. Vastaavia ehdotuksia on esitetty läpi elämäni: äitini yritti ehdottaa häitteni perumista, koska en muka ollut varma, haluanko naimisiin, ja hän yritti ehdottaa esikoislapseni abortoimista, koska minun pitäisi vielä miettiä tätä lapsiasiaa ja olin kolmekymppisenä liian nuori äidiksi. Kehotti luopumaan hyväpalkkaisesta koulutusta vastaavasta työstä, koska en pysty siihen, ja hakemaan pienipalkkaista koulutusta vastaamatonta työtä. Kaikki siis ihan hyvää tarkoittaen ja minun parhaakseni, jep jep. Siskoni näitä sitten komppaili osaltaan ja esitti omia käskyjään.

Ei ole ollut ikävä, ei ihmisiä eikä meininkiä. Aika turha toivoa, että palaisin ikinä millään tavalla lapsuuden perheen pariin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenties siskosi vielä aikuistuu ja oppii arvostamaan lapsuuden perhettään. Sitä voit ainakin toivoa ja rukoilla.

Mitä arvostamaan? Kuulostaa yhdeltä tutulta joka on itse menettänyt lapsuudenperheensä nuorena ja hokee tätä kaikille muille.

Eihän sitä lapsuudenperhettä ihan vaan automaattisesti tarvitse arvostaa. Kyllä arvostuksen pitää perustuakin johonkin.

Usein näissä on ongelmana se, että nuorena vanhempansa menettäneille on jäänyt se lapsentasoinen käsitys vanhemmista. Lapselleen vanhemmat ovat usein parhaita ja täydellisiä sankareita. Kun vanhemmat kuolevat lapsen ollessa lapsi, lapselle myös jää tämä käsitys heistä. Ei näillä ole aavistustakaan siitä, minkälaista elämä olisi ollut niiden vanhempien kanssa teininä tai nuorena aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskosi on päässyt eroon ikävästä painolastista ja saavuttanut onnellisen elämän, puolison ja lapset. 

Miksi roikutte hänessä väkisin ja yritätte sabotoida hänen uutta elämäänsä? Eläkää omaa elämäänne. Jos et halua perustaa perhettä, hanki omia ystäviä. Et voi takertua siskosi ja väittää, että sisarusten välinen suhde olisi muka tärkeämpi kuin suhde omaan puolisoon ja omiin lapsiiin.

Minä olen vastaavassa tilanteessa kuin tuo sisko. Omassa tapauksessa siskoni ja vanhempani haluavat sabotoida elämääni, koska olen perheen musta lammas, ja heidän mielestään minun rooliini kuuluu huonoja asioita. Onnellinen elämä, puoliso ja lapset eivät sovi minulle, ja ne pitäisi saada minulta pois.

Ennen välien katkaisemista sain muka hyvää tarkoittavia käskyn luonteisia neuvoja, että minun pitäisi muun muassa erota miehestäni ja luopua hyvästä vaki

Huh kun kuulosti tutulta. Tuli melkein paha olo tätä lukiessa niin samanlaista kuin mun äidin ja siskon sekoilu.

Oman elämäni pelastamiseksi olen ottanut kunnolla etäisyyttä ja tämän etäisyyden myös pidän. Samoin kuin lainaamani kirjoittaja, mäkin tajusin kupletin juonen kunnolla vasta nelikymppisenä. Tilanteen hahmottamista vaikeutti myös se, että oli oikeasti vaikea uskoa, että vanhempi käyttäytyisi näin sairailla tavoilla lastaan kohtaan. Toki äitini on myös ihan mestaritason manipuloija. 

Olen joutunut takomalla takomaan omaan päähäni, että mulla on oikeus ja velvollisuuskin elää omaa elämää. Että on ihan tavallista saada hyvä työpaikka omalta alalta, että parisuhteeni voi olla hyvä ja onnellinen ja jollei ole, voin lähteä. Että oikeasti olen hyvä ja rakastava äiti omille lapsilleni, voin tehdä kaiken toisin kuin omat vanhempani. Näistä pidän kiinni ja se tarkoittaa, että rajattomia ja manipuloivia ihmisiä en enää päästä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskosi on päässyt eroon ikävästä painolastista ja saavuttanut onnellisen elämän, puolison ja lapset. 

Miksi roikutte hänessä väkisin ja yritätte sabotoida hänen uutta elämäänsä? Eläkää omaa elämäänne. Jos et halua perustaa perhettä, hanki omia ystäviä. Et voi takertua siskosi ja väittää, että sisarusten välinen suhde olisi muka tärkeämpi kuin suhde omaan puolisoon ja omiin lapsiiin.

Minä olen vastaavassa tilanteessa kuin tuo sisko. Omassa tapauksessa siskoni ja vanhempani haluavat sabotoida elämääni, koska olen perheen musta lammas, ja heidän mielestään minun rooliini kuuluu huonoja asioita. Onnellinen elämä, puoliso ja lapset eivät sovi minulle, ja ne pitäisi saada minulta pois.

Ennen välien katkaisemista sain muka hyvää tarkoittavia käskyn luonteisia neuvoja, että minun pitäisi mu

Nelikymppisenä tai 40-50v. on aika, jolloin todella miettii elämänsä ihmiset läpi ovatko nämä ihmiset oikeasti niitä, joiden kanssa jäljellä olevan elämänsä haluaa viettää. Itseääni kävi sekä sukulaisten että ystävien kanssa eräänlainen siivous tuossa iässä ja jätin pois ne, jotka eivät tuntuneet ikinä hyväksyvän minua ja elämääni sellaisena kuin se on tai oli jotain muuta outoa. 

Elämä on lyhyt, ei pidä raahata mukanaan ihmisiä, jotka eivät oikeasti halua sinulle hyvää, vaan käyttävät sinun elämääsi omien ongelmiensa keppihevosena tai roskasäkkinä. Itselläni oli mm. sukulainen, jonka koko sukuhaara oli tottunut hyväksikäyttämään minun sukuhaaraani ja opettivat sen lapsilleenkin. Kun sieltäkin alkoi tulla rahanlainauspyyntöjä (muuta yhteyttä ei pidetty), niin sekin vaikutti välien katkaisemiseen. On kumma, miten jo edeltävät sukulais- ja sisarussuhteet vaikuttavat, ellei ketjuja katkaise. Lokkeilu ei ikinä lopu, ellei siitä tehdä loppua. Ja sehän on niin väärin, ettei enää pääse ilmaisille lomille ja pikkavippipalveluuun, jossa ei tarvitse takaisin aina edes maksaa.

Unohda vanhempasi. Ole yhteyksissä vain siskoosi. Älä sotke asiaan vanhempiasi. Olet sitten omalla tahollasi suhteissa vanhempiisi. Se taas ei kuulu siskollesi. Jos yrität toimia välittäjänä, epäonnistut molemmissa.

Minulle jäi epäselväksi, asutko siis vanhempiesi luona ja olet vielä jotenkin kiinni heissä? Jo pelkästään tämä saattaa pitää siskosi etäällä sinusta, koska hän ei halua olla vanhempien kanssa missään tekemisissä.

Tuntuu surulliselta, kirjoituksesi on kuin jokin hätähuuto siitä, että sinulla ei ole ketään läheistä. Irtaudu vanhemmistasi, älä anna heidän puuttua millään sähköposteilla sinun tai siskosi elämään, ole tässä tiukka! Silloin te varmaan voitte lähentyä ja myös sinä voit aloittaa aidosti oman elämän. Å

Vierailija kirjoitti:

Minulle jäi epäselväksi, asutko siis vanhempiesi luona ja olet vielä jotenkin kiinni heissä? Jo pelkästään tämä saattaa pitää siskosi etäällä sinusta, koska hän ei halua olla vanhempien kanssa missään tekemisissä.

 

Tuntuu surulliselta, kirjoituksesi on kuin jokin hätähuuto siitä, että sinulla ei ole ketään läheistä. Irtaudu vanhemmistasi, älä anna heidän puuttua millään sähköposteilla sinun tai siskosi elämään, ole tässä tiukka! Silloin te varmaan voitte lähentyä ja myös sinä voit aloittaa aidosti oman elämän. 

Ja oma elämä tarkoittaa myös omia ystäviä, mahdollisesti parisuhdetta, lapsia. Et sinä jää yksin, kunhan vain uskallat irroittautua!

Vierailija kirjoitti:

Unohda vanhempasi. Ole yhteyksissä vain siskoosi. Älä sotke asiaan vanhempiasi. Olet sitten omalla tahollasi suhteissa vanhempiisi. Se taas ei kuulu siskollesi. Jos yrität toimia välittäjänä, epäonnistut molemmissa.

Juuri näin.

En olisi noin hölmön siskon kanssa tekwmisissä. Vaikutat paljon järkevämmältä ja aikuistuneemmalta. Älä pilaa elämääsi tuollaisen kiukuttelijan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle jäi epäselväksi, asutko siis vanhempiesi luona ja olet vielä jotenkin kiinni heissä? Jo pelkästään tämä saattaa pitää siskosi etäällä sinusta, koska hän ei halua olla vanhempien kanssa missään tekemisissä.

 

Tuntuu surulliselta, kirjoituksesi on kuin jokin hätähuuto siitä, että sinulla ei ole ketään läheistä. Irtaudu vanhemmistasi, älä anna heidän puuttua millään sähköposteilla sinun tai siskosi elämään, ole tässä tiukka! Silloin te varmaan voitte lähentyä ja myös sinä voit aloittaa aidosti oman elämän. Å

Vanhempien harjoittama eristäminen on salakavalaa, kun se verhotaan semmoiseen höttöisen holhoavaan näennäiseen hyväntahtoisuuteen. Jotenkin kaikista ystävistä löytyy jotain vikaa, tai lapsena kotona asuessa säännöt ovat niin tiukat, ettei ystävyyssuhteita pääse kunnolla muodostumaan. Seurusteluista ollaan tavallaan liiankin kiinnostuneita, mutta toisaalta tehdään selväksi, ettei se uusi poikaystävä ole mikään perheenjäsen, perhe tulee ensin. Voi olla myös tiukkaa seksuaalisuuden vahtimista ja moralisointia, joka nykymaailmassa osaltaan vaikeuttaa seurustelua. Ihan sattumalta keksitään parempaa tekemistä silloin, kun olisi ystävien tai miesystävän kanssa tärkeä meno tai yhteistä tekemistä. Soitellaan semmoisiin aikoihin, jolloin ystävät ja kumppani haluaisivat aikaasi.

Ihan sattumalta käy sitten niin, ettei läheisiä ystäviä oikein ole (paitsi oma äiti, jolle voi ja pitää kertoa ihan kaikesta), eivätkä parisuhteet kestä. Ja sitä mukaa kuin sosiaalinen piiri kapeutuu, käyvät äidin ja isin neuvot yhä painokkaammiksi ja mielipiteitä löytyy yhä pienemmistä asioista. Pian huomaat, ettet voi edes ripustaa verhoja kotiisi ilman, että vanhemmilla on niistä mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenties siskosi vielä aikuistuu ja oppii arvostamaan lapsuuden perhettään. Sitä voit ainakin toivoa ja rukoilla.

Mitä arvostamaan? Kuulostaa yhdeltä tutulta joka on itse menettänyt lapsuudenperheensä nuorena ja hokee tätä kaikille muille.

Eihän sitä lapsuudenperhettä ihan vaan automaattisesti tarvitse arvostaa. Kyllä arvostuksen pitää perustuakin johonkin.

Usein näissä on ongelmana se, että nuorena vanhempansa menettäneille on jäänyt se lapsentasoinen käsitys vanhemmista. Lapselleen vanhemmat ovat usein parhaita ja täydellisiä sankareita. Kun vanhemmat kuolevat lapsen ollessa lapsi, lapselle myös jää tämä käsitys heistä. Ei näillä ole aavistustakaan siitä, minkälaista elämä olisi ollut niiden vanhempien kanssa teininä tai nuorena aikuisena.

Sitten on myös sellaisia ihmisiä, joilla on itsellään mukava, kannustava, rakastava ja ehkä jopa uhrautuva äiti, ja he yleistävät nämä ominaisuudet kaikkien muidenkin äiteihin. Jos tämmöiselle erehtyy mainitsemaan oman myrkyllisen ja pahantahtoisen äidin tempauksista, hän mitätöi ja silottelee kokemuksen täysin. 

Että älä nyt, ei se tarkoittanut, hyvää se vaan yritti, sehän on jo vanhakin, älä ole noin ankara. Ettekö te voisi vaan sopia tuota asiaa? 

Tuommoiset hannuhanhet eivät omaa sen vertaa kokemusta ilkeistä ihmisistä, että osaisivat edes jättää neuvomatta toisia noin sinisilmäisesti.