Siskoni ei ole väleissä vanhempieni kanssa, ei halua tavata enää minuakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa lentävältä apinalta. Rajatonta käytöstä olla vanhempien viestinviejä, jos toinen ei kerran halua yhteydessä. Jätä sisko rauhaan. Ei halua osallistua enää teidän kieroutuneeseen perhedynamiikkaan.

Mä toivoin pitkään, että olisin voinut pitää suhteeni sisarukseeni, vaikka vanhempiini en ollut enää väleissä. Siitäkin huolimatta, että sisarus oli aina suositumpi lapsi ja mä olin hyljeksitty ja alistettu, perheen synninsyöjä. Sisarukseni asettui suosiolla äitini lentäväksi apinaksi ja koki aidosti paikkaavansa mun ja äidin välejä.

Hankala vain, että en halua enää mitään välejä vanhempiini, en halua enää olla lapsuuteni roolissa ja muuta roolia ei sairaassa lapsuuden perheeni dynamiikassa ole mulle tarjolla. Joten suhdetta sisarukseen en voi saada, koska se tarkoittaa jatkuvaa sekaantumista ja sekoilua mun elämässä sekä sisaruksen että vanhemp

Itsellä sama. Nyt saan elää rauhassa ilman että saan siskolta viestejä äidiltä. Äitini on taitava manipuloija joten siskoaan ei tätä välttämättä halua ymmärtää.  

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä oletkin. Itsekään en ole väleissä koko sukuun, koska kuuluvat samaan rajattomaan juorurinkiin. Jos juttelee yhdelle niin on sama kuin tekisi julkisen tiedotteen ilta-sanomiin rikkinäisen puhelimen avustuksella. Ei kiinnosta sellainen "sosiaalisuus"

Eikö sinulla ole omaa perhettä? Lapsuudenperhe kuuluukin jättää taakse, kun kasvaa ja itsenäistyy. Miksi roikut vanhemmissa ja toimit heidän kätyrinään? Ota ihmeessä itsekin etäisyyttä ja koita tutustua muun maailman menoon

Vähän samaa. Omalla kohdalla kaikki juontuu siitä kun olen ollut ihan eri luonteinen kuin muut sisarukset ja sukulaiset. Ajattelin jos pidän välit etäisinä ja asiallisina. Mutta se etten ole yhteyksissä koko aikaa sukulaisuus on saanut ne kehittämään jonkun ihme juorukarusellin minusta. Ihan käsittämättömiä juttuja. Sitten silloin tällöin joku serkku tms ottaa yhteyttä, väittää jotain käsittämätöntä ja alkaa jankkaamaan kun en suostu "tunnustamaan" todeksi heidän keksimiään juttuja. Tämän jälkeen olen katkaissut välit kokonaan.

Vierailija kirjoitti: Eli tilanne on se, että sinä olet se kultalusikkalapsi ja sisko sai kaiken sen paskan niskaansa? Tottakai siinä helposti haluaa katkoa välit myös sinuun, koska sinä muistutat jatkuvasti pelkästään olemassa olostasi siitä, että vanhemmat kohtelivat siskoasi kakkoskansalisena.

En saanut tälläistä kuvaa.

Anna tilanteen olla nyt tuollaisena, voi olla että se ajan myötä helpottaa.

Älä ainakaan lähde siskoltasi nyt mitään anelemaan. Hänen täytyy ottaa vastuu päätöksestään  ja kohdata se mitä tuosta voi seurata. Jos haluaa olla erillään, olkoon erillään. 

Siinä kohtaa kun siskosi eroaa, niin alkaa ruikutus omaa lapsuudenperhettään kohtaan. Voitte sitten olla "kylmiä". Antakaa nyt olla.

Vierailija kirjoitti:

Sisko saa ihan päättää kenen kanssa on tekemisissä.

Mun sisko samanlainen, ei sitte tupata kun ei tykätä, olokoon!

Eikö sinulla Ap ystäviä? Välit katkeavat perheessä joskus, muttei aina pysyvästi. Välinne siskosi kanssa korjaantuvat sitä todenäköisemmin, jos osaat antaa tilaa hänelle nyt kun hän sitä tarvitsee. Jos yrität pakottaa häntä kuuntelemaan, pahennat tilannetta.

Tuossa iässä useammilla on jo pitkiä ystävyyksiä ja puoliso. Tai ainakin niitä ystäviä. Vanhempasikaan eivät elä ikuisesti, vaikka tietysti toivottavasti pitkään. Sinun olisi aika siirtyä ydinperheestä eteenpäin ja etsiä oma lautasia niin sanotusti.

Vierailija kirjoitti:

Anna tilanteen olla nyt tuollaisena, voi olla että se ajan myötä helpottaa.

Älä ainakaan lähde siskoltasi nyt mitään anelemaan. Hänen täytyy ottaa vastuu päätöksestään  ja kohdata se mitä tuosta voi seurata. Jos haluaa olla erillään, olkoon erillään. 

Yleensä se mitä vaikeisiin lapsuudenperheisiin välien katkaisemisesta seuraa, on vain hyvää. Mielenrauhaa, mahdollisuus elää omaa elämää, itsensä löytämistä, elämä kevenee ja siihen tulee tilaa hyville ihmisille ja asioille. 

Ei kukaan katkaise välejä huvikseen. Päätös on raskas ja usein pitkään mietitty. Seuraamukset toksiseen dynamiikkaan jäämisestä ovat useimmiten paljon karumpia kuin lähteminen ja ilman lähtöperhettään eläminen. 

Ei lautasia kuitenkaan :D vaan oma laumasi. 67

Munkin sisko varmaan ajattelee että lapsuudenperhe ei ollut täydellinen mutta daa mitä sitten. Kahdella saman perheen lapsella voi oikeasti olla yllättävän erilaiset kasvuolosuhteet. Mulle huudettiin säännöllisesti kännissä että olen tyranni ja olen pilannut pikkusiskoni elämän lopullisesti. (Tämä oli jotain outoa sekavaa kännisatuilua, oikeasti yritin olla pikkusiskolle turvallinen "aikuinen" kun ei muita sellaisia perheessä ollut) Selvin päin mutistiin että ei me nyt sinne sinun koulun joulujuhlaan tulla koska pikkusisko ei jaksa olla siellä kuitenkaan ja ei me nyt -30 asteen pakkasella viedä sinua ratsastustunnille vaan saat kävellä 5km suuntaansa, koska me mennään pikkusiskon koulun joulujuhlaan... Pikkusiskon kanssa meillä oli lapsena hyvät välit, mutta kyllähän minä nyt aikuisena olen aika yksin käsittelemässä niitä haavoja, joita itsetuntoon tuli tuon kohtelun myötä mitä lapsena sain. Isällä on nykyään tapana kysyä siskolta mitä mulle kuuluu, ja sisko sitten kertoo mitä on somesta lukenut. Se on oikeasti vaikuttanut jonkin verran siihen, mitä somessa julkaisen. Mutta en minä siis ole mitään välienkatkaisujulistusta mihinkään suuntaan toitottanut. Olen muuttanut satojen kilsojen päähän lapsuuspaikkakunnalta enkä vieraile siellä koskaan. Jos sisko tai isä viestittelevät niin vastaan kyllä, siskolle viestitän joskus itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun tekemät aloitukset tunnistan heti.

No kiva juttu, mitenkäs voisit auttaa tässä tilanteessa? Poikkeatko vaikka huomenna kahville niin voit kertoa ideoitasi.

Tuolla luki että olen vanhempieni kätyri. No en todellakaan ole. Mutta niin sisko varmasti luulee.

 

No oletko sitten sanonut siskollesi että ymmärrät hänenkin kantansa ja vannonut että teidän väliset asiat pysyy myös teidän välisinä? Vai oletko sittenkin heti juorunnut vanhemmille hänen asioitaan? Luottamuspula. Katse peiliin.

En ole juorunnut vaan toisin päin, olen voinut jotain asiaa kysyä mitä vanhemmat pyytäneet minua kysymään kun itse tietävät etteivät saa siskoon ottaa yhteyttä. Esim. kysyin juuri niistä siskon tavaroista jotka äiti löysi ullakolta, haluaako sisko ne vai ei.

Hmm, etkö itse näe, että tuo äitisi kysymys ei ole mikään puhdas "löysin x:n tavaroita ullakolta, haluaakohan hän ne", vaan pyrkimys saada yhteys siskoosi. Joku voi ajatella jopa, että manipulointia. Mutta voi olla myös epätoivoinen yritys palauttaa yhteydenpito.

Ethän loukkaannu, mutta oletko autismin kirjoilla? Koska tuntuu siltä, ettet aidosti hahmota äitisi motivaatiota. Jos hahmottaisit, et olisi toiminut viestinviejänä vaan todennut äidillesi, ettei tuo niksi ehkä nyt toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. 

Entä jos en halua menettää siskoa?

Sinä et omista häntä etkä päätä, haluaako hän olla tekemisissä kanssasi. Jos käyttäydyt tavoilla, joista hän ei pidä tai joita ei hyväksy, ja olet osa sellaisia kusirinkejä, minkä kanssa hän ei halua olla tekemisissä (vanhempasi) niin ei muuta kun voi voi

Ei voi olla vaatimus että minäkin katkaisen välit vanhempiini! Mitä jos siskoani ei edelleenkään kiinnosta olla yhteyksissä, sitten minulla ei ole ketään sukulaista enää!

 

Siskosi päättää miten elää elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Munkin sisko varmaan ajattelee että lapsuudenperhe ei ollut täydellinen mutta daa mitä sitten. Kahdella saman perheen lapsella voi oikeasti olla yllättävän erilaiset kasvuolosuhteet. Mulle huudettiin säännöllisesti kännissä että olen tyranni ja olen pilannut pikkusiskoni elämän lopullisesti. (Tämä oli jotain outoa sekavaa kännisatuilua, oikeasti yritin olla pikkusiskolle turvallinen "aikuinen" kun ei muita sellaisia perheessä ollut) Selvin päin mutistiin että ei me nyt sinne sinun koulun joulujuhlaan tulla koska pikkusisko ei jaksa olla siellä kuitenkaan ja ei me nyt -30 asteen pakkasella viedä sinua ratsastustunnille vaan saat kävellä 5km suuntaansa, koska me mennään pikkusiskon koulun joulujuhlaan... Pikkusiskon kanssa meillä oli lapsena hyvät välit, mutta kyllähän minä nyt aikuisena olen aika yksin käsittelemässä niitä haavoja, joita itsetuntoon tuli tuon kohtelun myötä mitä lapsena sain. Isällä on nykyään tapana kysyä siskolta mitä mu

Tämä on tosi rankkaa joutua olemaan turvallisen aikuisen roolissa vaikka on itsekin vielä lapsi. 

Oma kokemukseni on ollut se, että minua vastuutettiin nuoremmasta sisaruksestani vielä kun olimme molemmat jo aikuisia. Tunsin ja tunnen yhä syyllisyyttä, etten osannut nuorena olla parempi tuki ja turva sisarukselle. Hulluinta on, että oma äitinikin minua on tästä syyllistänyt. Äitiini ei ole välejä kummallakaan meistä sisaruksista, mutta taakka lapsuudesta ja nuoruudesta on ollut niin kova, että meidän sisarustenkin keskinäiset välit ovat kariutuneet. 

Tiedän, että syyllisyys ei ole minun, eikä minun pitäisi sitä kantaa, mutta silti se nostaa päätään ajoittain. On myös ollut hullua huomata, kuinka koen, että minun pitäisi olla vastuussa muista ihmisistä. Töissä on pitänyt opetella rajoja tietoisesti, en ole vastuussa muiden projekteista, en ole vastuussa esihenkilön laiminlyönneistä, en ole vastuussa kollegan asiakkaista. Vinksahtanut lapsuuden koti on kirous, josta pääseminen on työn takana. 

Onko ap teillä muita sisaruksia? Jos on minkälaiset välit teillä heihin on tai mitä mieltä he ovat tilanteesta? 

Vierailija kirjoitti:

Anna tilanteen olla nyt tuollaisena, voi olla että se ajan myötä helpottaa.

Älä ainakaan lähde siskoltasi nyt mitään anelemaan. Hänen täytyy ottaa vastuu päätöksestään  ja kohdata se mitä tuosta voi seurata. Jos haluaa olla erillään, olkoon erillään. 

No mitä tuosta voi seurata?

Onpa taas karua menoa, eli ap pitäisi myös muka pistää välit poikki vanhempiinsa? Tämä tuntuu olevan täällä mielipide. Olen itse myös vastaavasta perheestä kuin ap. En kuitenkaan aio ottaa vastuuta vanhempieni huonosta vanhemmuudesta vaan mieluummin en ole sitten yhteydessä siskooni.  Ymmärrän kyllä syyt siihen että siskoni pitää etäisyyttä , hänellä on siihen oikeus. Suren kyllä sitä että välit siskoon ovat kaukaiset. 

Ja omituinen asenne toikin että pitäisi/ että on oikein että vaan lopettaa yhteydet lapsuudenperheeseen. Toivottavasti suurin osa suomalaisista ei ajattele näin. Onko tosiaan niin huonolla tolalla perheiden ja sukujen välit? 

Karseen rasittava roikkuja tuo ap.

Minä panin estot päälle veljelle, niin ihan sairaasti oli tullut viestyrityksiä. Näkyy merkki kun tulee estetystä numerosta.

Lopulta vaihdoin numeroni ja se on salainen.

Sano että ottaa yhteyttä jos haluaa, älä yritä enempää. Sun sisko tuossa on itsekäs ja lapsellinen, et voi muuttaa häntä.

Oletko jotenkin antanut siskon ymmärtää että sinusta vanhempienne teot ovat pikku juttu ja että olet vanhempienne puolella? Jos näin niin ei mikään ihme että sisko ottaa etäisyyttä. Se että edes yrittää ymmärtää toisen traumaa eikä mitätöi sitä taas yleensä lähentää ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna tilanteen olla nyt tuollaisena, voi olla että se ajan myötä helpottaa.

Älä ainakaan lähde siskoltasi nyt mitään anelemaan. Hänen täytyy ottaa vastuu päätöksestään  ja kohdata se mitä tuosta voi seurata. Jos haluaa olla erillään, olkoon erillään. 

No mitä tuosta voi seurata?

 

Onnellisuus, tasapainoisuus ja mielenrauha 😌

-ohis