Lue keskustelun säännöt.
Siskoni ei ole väleissä vanhempieni kanssa, ei halua tavata enää minuakaan
14.02.2025 |
Mitä tässä pitäisi oikein tehdä, olen puun ja kuoren välissä. Vanhempamme eivät olleet mitään maailman parhaita mutta kaikki tekevät virheitä, enkä halua katkoa välejä keneenkään.
Siskoni pisti välit poikki ja nyt on alkanut vältellä minuakin. Esim. ei kutsu lastensa synttäreille ja aina on syy miksen voi tulla kylään. Isä kirjoitti pitkän sähköpostin siskolle, ettei tämä antaisi vanhempien virheiden, sekä menneiden tapahtumien tulla myös sisaruussuhteiden väliin. Minähän olen eri ihminen kuin vanhempani. Niin nyt on ilmeisesti minuunkin välit katkaistu.
Olen ollut koko ajan ystävällinen ja kun äiti tuossa siivosi ullakkoa niin sieltä löytyi siskon tavaroita, niistä kysyin äidin puolesta haluaako vai ei (ei halunnut). Eli olen ollut avulias häntä kohtaan. Siskon ei ole tarvinnut olla suoraan kontaktissa vanhempiin eli tämä on oikeastaan palvelus. Minusta tuntuu pahalta kun minut niputetaan samaan joukkoon. Mitä voisin tehdä?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Ei tieto kulje mystisesti vaan isä huomaa kyllä etten tiedä mitä siskolle kuuluu enkä koskaan käy hänen luonaan.
Miksi se huomaisi jos et puhu siskosi asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tieto kulje mystisesti vaan isä huomaa kyllä etten tiedä mitä siskolle kuuluu enkä koskaan käy hänen luonaan.
Asutko vielä vanhempiesi luona? Onko sinulla lievä kehitysvamma tms. ongelma?
Vanhempasi eivät saisi käyttää sinua välikappaleena sisareen nähden, koeta hakeutua keskusteluavun piiriin asian tiimoilta. Juttele vaikka jonkun luotettavan muun aikuisen kanssa asiasta kuin vanhempasi. Siis jonkun täysin ulkopuolisen kanssa.
Suhde sisareesi ei tule korjaantumaan vaatimalla ja pakottamalla. Sisaruussuhteissa on usein pientä tai isompaa skismaa, jos ei ymmärretä, että sukulaisuussuhteesta tulisi kasvaa kahden normaalin aikuisen suhteeksi eikä pitäytyä vanhoissa rooleissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla.
Entä jos en halua menettää siskoa?
Sinä et omista häntä etkä päätä, haluaako hän olla tekemisissä kanssasi. Jos käyttäydyt tavoilla, joista hän ei pidä tai joita ei hyväksy, ja olet osa sellaisia kusirinkejä, minkä kanssa hän ei halua olla tekemisissä (vanhempasi) niin ei muuta kun voi voi
Ei voi olla vaatimus että minäkin katkaisen välit vanhempiini! Mitä jos siskoani ei edelleenkään kiinnosta olla yhteyksissä, sitten minulla ei ole ketään sukulaista enää!
Niin. Ethän sinä voi olla varma, että kun katkaiset suhteesi vanhempisi, niin mitä sitten? Onko siskosi sinun kanssa yhteydessä vai onko edelleen katkenneet suhteet myös sinua?. Et sinä voi tehdä toisen puolesta päätöksiä. Voit kertoa siskollesi, että hän on sinulle tärkeä ja toivot että voitte olla yhteyksissä ja jakaa tätä elämää. Oletteko siskosi kanssa jutelleet asiasta? Vai ovatko nuo olettamuksia.
Haluaisiko hän, että sinä olet hänen kanssaan väleissä?
Hakuaisko hän, että sinä sinä et olisi vanhempienne kanssa tekemisissä?
Pystyttäkö juttelemaan?
Vai on kaikki oletusta?
Sinulla on sinun elämäsi. Voit vaikuttaa omiin asioihisi.
Sisko kenties tarvitsee nyt etäisyyttä. Voi olla että
voi huonosti?
Sinäkin voit voit huonosti tuon.
Toivottavasti yhteys palautuu.
Joskus tarvitaan se irtiotto.
Se on ihan luonnollista.
Huvittaa näissä keskusteluissa puheet surusta viilenneiden välien takia. Älkää siis hämmentäkö kenenkään välejä älkääkä toimiko kätyreinä kenenkään suuntaan!!! Tämän kun tajuatte niin vältämme paljolta pahalta.
Välit pysyy hyvinä kun tanssitaisi aina sen kätyrin tahdissa? Joo ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties siskosi vielä aikuistuu ja oppii arvostamaan lapsuuden perhettään. Sitä voit ainakin toivoa ja rukoilla.
Mitä arvostamaan? Kuulostaa yhdeltä tutulta joka on itse menettänyt lapsuudenperheensä nuorena ja hokee tätä kaikille muille.
Eihän sitä lapsuudenperhettä ihan vaan automaattisesti tarvitse arvostaa. Kyllä arvostuksen pitää perustuakin johonkin.
Kyllähän se surettaa kun ne jotka saa pitää vanhemmat keski ikäiseksi asti ei edes arvosta sitä. Yleensä näillä ei ole mitään rankempia kokemuksia elämästä kuten meillä rankemman elämän kokeneilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties siskosi vielä aikuistuu ja oppii arvostamaan lapsuuden perhettään. Sitä voit ainakin toivoa ja rukoilla.
Mitä arvostamaan? Kuulostaa yhdeltä tutulta joka on itse menettänyt lapsuudenperheensä nuorena ja hokee tätä kaikille muille.
Eihän sitä lapsuudenperhettä ihan vaan automaattisesti tarvitse arvostaa. Kyllä arvostuksen pitää perustuakin johonkin.
Kyllähän se surettaa kun ne jotka saa pitää vanhemmat keski ikäiseksi asti ei edes arvosta sitä. Yleensä näillä ei ole mitään rankempia kokemuksia elämästä kuten meillä rankemman elämän kokeneilla.
Ehkä vanhempien kanssa olisi voinut opetella yhdyssanat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties siskosi vielä aikuistuu ja oppii arvostamaan lapsuuden perhettään. Sitä voit ainakin toivoa ja rukoilla.
Mitä arvostamaan? Kuulostaa yhdeltä tutulta joka on itse menettänyt lapsuudenperheensä nuorena ja hokee tätä kaikille muille.
Eihän sitä lapsuudenperhettä ihan vaan automaattisesti tarvitse arvostaa. Kyllä arvostuksen pitää perustuakin johonkin.
Tuollaiset katkerat luuserit voi jättää omaan arvoonsa.
Miksi se sinulle kuuluu? Siskollasi on varmasti syynsä olla pitämättä yhteyttä. Vaikutat raskaalta ihmiseltä. Oletko läheisriippuvainen?
Eläpä ihan omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
anna siskosi olla on ainoa täys järkinen teidän suvussa. jos jatkat ahdistelua hakee lähestymis kiellon sinulle ja vanhemmille mikä ehkä on ainoa ratkaisu teidän itsekeskeisten kanssa.
Taidat olla vtun hyvä kaikkien asioiden asiantuntija - miksi edes vaivaudut tänne, nolo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties siskosi vielä aikuistuu ja oppii arvostamaan lapsuuden perhettään. Sitä voit ainakin toivoa ja rukoilla.
Mitä arvostamaan? Kuulostaa yhdeltä tutulta joka on itse menettänyt lapsuudenperheensä nuorena ja hokee tätä kaikille muille.
Eihän sitä lapsuudenperhettä ihan vaan automaattisesti tarvitse arvostaa. Kyllä arvostuksen pitää perustuakin johonkin.
Kyllähän se surettaa kun ne jotka saa pitää vanhemmat keski ikäiseksi asti ei edes arvosta sitä. Yleensä näillä ei ole mitään rankempia kokemuksia elämästä kuten meillä rankemman elämän kokeneilla.
Ehkä vanhempien kanssa olisi voinut opetella yhdyssanat?
opiskelitko pilkunnussintaa kauankin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et mahda siskosi päätökselle mitään. Miksi sinun pitäisi tehdä jotain jos hän on päättänyt ottaa etäisyyttä? Hän voi vetäytyä jos tahtoo, jatka sinä omaa elämääsi parhaasi mukaan.
Antaa siskon aloittaa aikanaan välien rakentaminen jos hän ne kerran nyt katkaisee. Siihen asti anna olla. Tiedä, että puhun kokemuksesta. Itse kävin jopa ammattiauttajalla samanlaisessa tilanteessa. Neuvoi että älä kanna toisten murheita, huolehdi vain itsestäsi.
Jos sisarus käyttäytyy ensin ikävästi ja sen jälkeen olettaa, että jatketaan kuin ei mitään, niin mitä luulette, tekeekö mieli jatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties siskosi vielä aikuistuu ja oppii arvostamaan lapsuuden perhettään. Sitä voit ainakin toivoa ja rukoilla.
Mitä arvostamaan? Kuulostaa yhdeltä tutulta joka on itse menettänyt lapsuudenperheensä nuorena ja hokee tätä kaikille muille.
Eihän sitä lapsuudenperhettä ihan vaan automaattisesti tarvitse arvostaa. Kyllä arvostuksen pitää perustuakin johonkin.
Kyllähän se surettaa kun ne jotka saa pitää vanhemmat keski ikäiseksi asti ei edes arvosta sitä. Yleensä näillä ei ole mitään rankempia kokemuksia elämästä kuten meillä rankemman elämän kokeneilla.
Niin vuosikymmeniä on kestettävä vaikka mitä on muka helpompaa kun se, että menettää vanhemmat nuorena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties siskosi vielä aikuistuu ja oppii arvostamaan lapsuuden perhettään. Sitä voit ainakin toivoa ja rukoilla.
Mitä arvostamaan? Kuulostaa yhdeltä tutulta joka on itse menettänyt lapsuudenperheensä nuorena ja hokee tätä kaikille muille.
Eihän sitä lapsuudenperhettä ihan vaan automaattisesti tarvitse arvostaa. Kyllä arvostuksen pitää perustuakin johonkin.
Kyllähän se surettaa kun ne jotka saa pitää vanhemmat keski ikäiseksi asti ei edes arvosta sitä. Yleensä näillä ei ole mitään rankempia kokemuksia elämästä kuten meillä rankemman elämän kokeneilla.
Ehkä vanhempien kanssa olisi voinut opetella yhdyssanat?
opiskelitko pilkunnussintaa kau
Sä et sitten huomannut sitäkään että tuossa ei ollut mitään pilkkuja?
Vierailija kirjoitti:
Se tekee todella kipeää että niputetaan samaan nippuun kuin vanhemmat. Tätä isä on yrittänyt siskolle selittää: emme ole sama ihminen. Siskolla voi olla ja on ihan oma ihmissuhde minuun.
Näetkö yhtään mikä on mennyt vikaan? Isäsi sekaantuu edelleen siskosi asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä oletkin. Itsekään en ole väleissä koko sukuun, koska kuuluvat samaan rajattomaan juorurinkiin. Jos juttelee yhdelle niin on sama kuin tekisi julkisen tiedotteen ilta-sanomiin rikkinäisen puhelimen avustuksella. Ei kiinnosta sellainen "sosiaalisuus"
Eikö sinulla ole omaa perhettä? Lapsuudenperhe kuuluukin jättää taakse, kun kasvaa ja itsenäistyy. Miksi roikut vanhemmissa ja toimit heidän kätyrinään? Ota ihmeessä itsekin etäisyyttä ja koita tutustua muun maailman menoon
En ole valmis olemaan täysin ilman sukua. Jos minä en olisi tekemisissä vanhempieni kanssa, minulla ei olisi ketään ja olen vielä aika nuori, päälle 30, menettämään omat vanhemmat. Minulla on ollut suhteita mutta ne ovat kaikki kaatuneet. Minulla ei siis ole muuta perhettä kuin vanhemmat.
Nyt soi hälytyskello. Minulla on rajattomat vanhemmat, ja varsinkin äitini on oikein erityisesti yrittänyt järjestää, että jäisin yksin ja minulla olisi vain heidät. Se on sen verran hienovaraista, manipuloivaa ja mukamas hyvää tarkoittavaa, että hoksasin asian kunnolla vasta yli 40-vuotiaana, kun äitini suutuspäissään paljasti suunnitelmansa tavallista avoimemmin.
Voi olla, että parisuhteesi eivät kestä vanhempiesi vaikutuksen vuoksi. Kannattaa ottaa etäisyyttä niin näet. Olet sen verran nuori, että ehdot vielä saada omankin elämän sen sijaan, että olet vanhempiesi talutusnuorassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä oletkin. Itsekään en ole väleissä koko sukuun, koska kuuluvat samaan rajattomaan juorurinkiin. Jos juttelee yhdelle niin on sama kuin tekisi julkisen tiedotteen ilta-sanomiin rikkinäisen puhelimen avustuksella. Ei kiinnosta sellainen "sosiaalisuus"
Eikö sinulla ole omaa perhettä? Lapsuudenperhe kuuluukin jättää taakse, kun kasvaa ja itsenäistyy. Miksi roikut vanhemmissa ja toimit heidän kätyrinään? Ota ihmeessä itsekin etäisyyttä ja koita tutustua muun maailman menoon
En ole valmis olemaan täysin ilman sukua. Jos minä en olisi tekemisissä vanhempieni kanssa, minulla ei olisi ketään ja olen vielä aika nuori, päälle 30, menettämään omat vanhemmat. Minulla on ollut suhteita mutta ne ovat kaikki kaatuneet. Minulla ei siis ole muuta perhettä kuin vanhemmat.
Etsi puoliso, mene naimisiin ja hanki lapsia.
Pyydä siskoasi kummiksi.
Kutsu siskosi kotiisi niin, että vanhemmat eivät ole paikalla.
Älä juorua siskosi asioita vanhemmillesi.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on surullisia asioita. Aikuiset ihmiset kiukuttelevat ja tuhlaavat elämän riitelyyn. Kyllä meillä kaikilla on ollut elämän tiellä omat vaikeudet, mutta jotain pitäisi päästää sormien välistäkin.
Ap, anna siskosi kiukutella. Voi tulla aika, jolloin katuu kaunanpitoaan. Monelle tulee, kun vanhemmat ovat poissa. Siskosi on varmasti avun tarpeessa. Ehkä ohjaisit keskustelemaan jonnekin, koska eihän tuo normielämältä kuulosta
Tuo sisko ei halua tuhlata aikaansa riitelyyn. Siksi ei ole vanhempiensa, eikä ap:n kanssa tekemisissä.
Olisi mielenkiintoista kuulla siskon versio tilanteesta.
Ei tieto kulje mystisesti vaan isä huomaa kyllä etten tiedä mitä siskolle kuuluu enkä koskaan käy hänen luonaan.