Siskoni ei ole väleissä vanhempieni kanssa, ei halua tavata enää minuakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi mitään asialle, jos sisaresi on tuollaisen päätöksen tehnyt. Tekstistäsi päätellen et ymmärrä hänen näkökulmaansa, joten hän haluaa ottaa etäisyyttä. 

Käsittele asia terapiassa ja anna sisarellesi rauha, älä odota häneltä mitään. Jonakin päivänä ehkä lähennytte tai sitten ei. Joka tapauksessa on hyödyntä koettaa painostaa ketään yhteydenpitoon, jos tämä ei tahdo. Se tuottaa vain lisää ongelmia.

Varmaa on ettei lähennytä ikinä jos asia jää tähän. Siskolla on oma perhe, kyllä hän hivuttaa minua nyt pois kokonaan kuvioistaan. Ero vanhempien kanssa oli niin raju etten usko että sitä voi korjata siskon puolelta, ja on kestänyt jo monta vuotta.

En vain haluaisi olla tässä välissä.

Ap, ymmärrän sinua. Puun ja kuoren välissä on tiukka paikka olla. Sitä

En ole joutunut siskon sylkykupiksi. Hän oli ihan iloinen ja oma itsensä aika pitkään. Nyt vain ei enää vastaa kun yritän ottaa yhteyttä tai sanoo ettei mikään tapaaminen käy. Ei ole minua mitenkään haukkunut tai mitään, vaan ihan ystävälliset välit. Miksi välirikko ihmetyttääkin, kun eihän meidän välillä mitään ongelmia ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin todella surullista ettet ole aloittaja kyennyt ajattelemaan tätä asiaa muusta kuin omasta näkökulmastasi. Noin läheisissä perhesuhteissa kuin lapsuuden ydinperhe et voi itsekkäästi olla mikään diplomaattinen sveitsiläinen joka ei ota kantaa mihinkään. Jos vanhempasi on kohdellut sisartasi kaltoin tavalla tai toisella ja sinä et ole ottanut asiaan mitään kantaa vaikka olet tiennyt asiasta, niin silloin olet selkeästi asettunut vanhempiesi puolelle sisartasi vastaan.

Sisaresi saattaa olla kunnollinen ja oikeudenmukaisuudentuntoinen ihminen eikä voi käsittää miten olet mahdollisesti vuosikausia pysytellyt kannassasi. Nuo vääryydet olisivat voineet jopa jäädä tapahtumatta jos olisit suoraselkäisesti ollut sisaresi tukena. Tämän skenaarion pohjalta en ihmettelisi lainkaan miksei hän ole innostunut näkemään sinua.

Eli kerrot juuri miten siskon(kin) näkökulma o

Kiitos, sinä tavoitit sen mitä yritin hakea. Tässä välissä on tosi vaikea olla. Vanhemmat haluaa välittää hänelle viestejä ja hän ei vissiin niitä halua kuulla, ja murjottaa minulle. En ole joutunut siskon tekemisiä selittelemään vanhemmillemme, koska vanhemmat tuntuvat hyväksyvän asian.

Ap on aikuinen ihminen ja voi tulla puun ja kuoren välistä pois ihan itse. 

Ap:n ja vanhempien välit ovat heidän asiansa, mutta Ap ei voi olla mikään viestinvälittäjä ja juoksutyttö. Ja jos sisar ei halua välejä kehenkään lapsuuden perheessä, sitä päätöstä pitää kunnioittaa. Pesäeron tekeminen ei ole mikään mielenterveyden haasteiden merkki, vaan se voi hyvinkin olla terveen mielen tapa suojautua. 

Lisäksi Aloittajan kannattaa hankkia lisää sisältöä elämäänsä, lähtöperheen sotkuissa vellominen ei kenenkään elämänlaatua paranna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. 

Entä jos en halua menettää siskoa?

Sinä et omista häntä etkä päätä, haluaako hän olla tekemisissä kanssasi. Jos käyttäydyt tavoilla, joista hän ei pidä tai joita ei hyväksy, ja olet osa sellaisia kusirinkejä, minkä kanssa hän ei halua olla tekemisissä (vanhempasi) niin ei muuta kun voi voi

Ei voi olla vaatimus että minäkin katkaisen välit vanhempiini! Mitä jos siskoani ei edelleenkään kiinnosta olla yhteyksissä, sitten minulla ei ole ketään sukulaista enää!

Ei hän vissiin ole mitään vaatinut? Sinä valitset omasta puolestasi, kenen kanssa olet tekemisissä, siskosi omasta puolestaan. Jos häntä ei kiinnosta sinun seurasi, et sinäkään voi häneltä muuta vaatia.

Tämä tuntuu olevan osalle uskomattoman vaikea asia ymmärtää. Jokainen voi päättää omasta puolestaan ne henkilöt joihin haluaa ja ei halua pitää yhteyttä sekä tahdin ja tavat, joilla yhteyttä haluaa pitää. Tämä kuitenkin on ainoastaan _maksimi_ sille, mitä voi saada, sillä myös ne muut päättävät samat asiat omasta puolestaan.

Jos haluat tavata siskoasi noin kerran kuukaudessa  ja hän ei halua tavata sinua koskaan, ette tapaa koskaan. Samoin jos vanhempasi haluavat, että käyt heillä kahdesti viikossa ja soitat päivittäin mutta sinä haluat ja suostut käymään kerran kahdessa kuukaudessa ja soittamaan kerran viikossa, jälkimmäinen on se mikä toteutuu (elleivät vanhempasi sitten suutuspäissään luovu tarjolla olleesta osastakin). Muut ihmiset eivät ole omaisuuttasi. Muiden puolesta ei voi tehdä päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin todella surullista ettet ole aloittaja kyennyt ajattelemaan tätä asiaa muusta kuin omasta näkökulmastasi. Noin läheisissä perhesuhteissa kuin lapsuuden ydinperhe et voi itsekkäästi olla mikään diplomaattinen sveitsiläinen joka ei ota kantaa mihinkään. Jos vanhempasi on kohdellut sisartasi kaltoin tavalla tai toisella ja sinä et ole ottanut asiaan mitään kantaa vaikka olet tiennyt asiasta, niin silloin olet selkeästi asettunut vanhempiesi puolelle sisartasi vastaan.

Sisaresi saattaa olla kunnollinen ja oikeudenmukaisuudentuntoinen ihminen eikä voi käsittää miten olet mahdollisesti vuosikausia pysytellyt kannassasi. Nuo vääryydet olisivat voineet jopa jäädä tapahtumatta jos olisit suoraselkäisesti ollut sisaresi tukena. Tämän skenaarion pohjalta en ihmettelisi lainkaan miksei hän ole innostunut näkemään sinua.

Eli kerrot juuri miten siskon(kin) näkökulma o

Olen eri, mutta et selvästikään ymmärtänyt mitä toisen näkökulman ajatteleminen tarkoittaa. Se ei tarkoita, että etsittäisiin sitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan sen vastakohtaa. Pyritään näkemään miksi toinen ajattelee kuten ajattelee ja syitä sille. 

Se että asetutaan totuuden haltijaksi on usein välirikkojen taustalla. Kun ei ole kypsyyttä nähdä muiden erilaista näkökulmaa. Ja tällä en tarkoita, että pitäisi hyväksyä toisen ihmisen näkökulma sellaisenaan vaan sitä, että maailma voi näyttää toisen mokkasiineissa hyvin erilaiselta. 

Minulla siis on itsellänikin välirikko takana. Ymmärrän miksi toinen osapuoli käyttäytyi kuten käyttäytyi, mutta hänellä ei ollut koskaan keinoja tai varaa ajatella asioita mistään muusta näkökulmasta kuin omastaan. Asiaan vaikutti ennen kaikkea hyvin vaikea päihdeongelma.

"Tämä tuntuu olevan osalle uskomattoman vaikea asia ymmärtää. Jokainen voi päättää omasta puolestaan ne henkilöt joihin haluaa ja ei halua pitää yhteyttä sekä tahdin ja tavat, joilla yhteyttä haluaa pitää. Tämä kuitenkin on ainoastaan _maksimi_ sille, mitä voi saada, sillä myös ne muut päättävät samat asiat omasta puolestaan."

Totta, sukulaissuhteiden ajatellaan olevan ikuisia. Ajatellaan, että voin käyttäytyä miten tahansa, tuo toinen ei silti hylkää, jolloin tulee isona yllätyksenä, kun tämä ei pidäkään paikkansa. Tulee ehkä epäuskoa ja vahingoniloa siitä, että "kyllä te sitten kadutte, kun olen kuollut" tms. lapsellista tai syytöksiä, mutta näitä päätöksiä ei tehdä kevyin perusteluin ja usemmiten välirikot taitavat olla lopullisia.

En minäkään ole katunut, jo yli 10 vuotta olen saanut rauhassa elää. Hupaisaa, että olen kaikilla kanavilla estetty, mutta sitten kuitenkin välillä minuun otetaan välillä yhteyttä aivan entisin käytöstavoin. Minä en ole kertaakaan yhteyttä ottanut enkä tule jatkossakaan ottamaan.

Ap:n vanhemmat voivat olla vielä vuosia elossa, joten jokin ratkaisulinja kannattaa miettiä heitä varten. Perinnönjakokin on edessä toisin kuin minulla.

Aloittaja älä välitä, sisko on outo ja sillä ei ole väliä. Katuu sitten kun vanhemmat ovat poissa. Vietä sinä vanhempien kanssa aikaa. Siskosi käytös haiskahtaa vallankäytöltä ja jos hän olisi fiksu kävisi terapiassa. Näitä sekosukulaisia riittää. Eivät tule kenenkään kanssa toimeen...

Vierailija kirjoitti:

"Tämä tuntuu olevan osalle uskomattoman vaikea asia ymmärtää. Jokainen voi päättää omasta puolestaan ne henkilöt joihin haluaa ja ei halua pitää yhteyttä sekä tahdin ja tavat, joilla yhteyttä haluaa pitää. Tämä kuitenkin on ainoastaan _maksimi_ sille, mitä voi saada, sillä myös ne muut päättävät samat asiat omasta puolestaan."

Totta, sukulaissuhteiden ajatellaan olevan ikuisia. Ajatellaan, että voin käyttäytyä miten tahansa, tuo toinen ei silti hylkää, jolloin tulee isona yllätyksenä, kun tämä ei pidäkään paikkansa. Tulee ehkä epäuskoa ja vahingoniloa siitä, että "kyllä te sitten kadutte, kun olen kuollut" tms. lapsellista tai syytöksiä, mutta näitä päätöksiä ei tehdä kevyin perusteluin ja usemmiten välirikot taitavat olla lopullisia.

En minäkään ole katunut, jo yli 10 vuotta olen saanut rauhassa elää. Hupaisaa, että olen kaikilla kanavilla estetty, mutta sitten kuitenkin välillä minuun otetaan välill

Tiedän monta jotka katuvat ja syyllistyvät vanhempien kuoltua. Ikävää tuollainen vihanpito

Miksi ap edes puhut vanhemmistasi siskosi kanssa? Tai viet vanhempiesi viestejä siskollesi? Eikö teillä ole muuta yhteistä kuin vanhemmat? 

"Tiedän monta jotka katuvat ja syyllistyvät vanhempien kuoltua. Ikävää tuollainen vihanpito"

Se yhteyden pitäminen on sitä vihan pitoa varmaan monen muunkin kohdalla kuin minun eli jatkuvaa draamailua. Tuollaiselta kuulostaa ap:nkin tilanne, että yhteydenotot merkitsevät aina vain välienselvittelyä ja muuta ikävää. Ainoa keino olla rauhassa silloin on katkaista yhteys.

On tietysti mahdollista, että jos välien katkaisija on hyvin nuori, voi ikääntyminen muuttaa näkemystä monistakin asioista. Mutta keski-iässä nämä välirikot kyllä pitävät. Omaa rauhaa ja elämää yksinkertaisesti arvostaa eikä lyhyttä elämää haluta tuhlata suhteeseen, joka ei koskaan ole toiminut normaalilla ja terveellä tavalla, ei edes lapsena.

Ihmisellä joka ei pidä yhteyttä voi olla omat voimavarat lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä joka ei pidä yhteyttä voi olla omat voimavarat lopussa.

Sisko ei ole puhunut koskaan mitään tällaista ja on ollut aina avulias minua kohtaan. Toki hänellä on monta lasta mutta hyvin jaksavainen hän on.

Ei perheen kuulukaan olla väleissä keskenään. Ainoa ystäväsi on valtio. 💪💪💪👍👍

Taidat olla siskosi näkökulmasta ns. "Flying Monkey". Kannattaa googletella, mitä se tarkoittaa narsismin yhteydessä. Monesti vanhemmilla, joihin aikuiset lapset katkaisevat välinsä, on vaikeaa narsistista problematiikkaa. Tuokin, että kysyt jotain "äitisi puolesta" on jo ikävää (ja hänen mukaansa jopa väärin), sillä et sillä kysymyksellä kunnioita hänen äitiinsä vetämää rajaa. Ainoa tapa olla siskosi kanssa tekemisissä on, että et toimi viestinviejänä heidän välillään. (On toki mahdollista, että siskosi on se hankala, mutta taitaa olla kyse huoltajistasi. Sanothan itsekin, että he olivat puutteellisia, vai mitä sanaa käytitkään.)

Siskollesi on tullut nk. herääminen ja aikuistuminen. Kokee kuormittavana sen, että mielistelet molempia osapuolia. Helpompi olla ihan itekseen. Kunnioita sitä päätöstä. Ehkä hän avautuu asioista myöhemmin, kun on käsitellyt traumansa. Kaikki kokee lapsuutensakin erilailla samassa perheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä joka ei pidä yhteyttä voi olla omat voimavarat lopussa.

Tämä.

Ap kuulostaa lentävältä apinalta. Rajatonta käytöstä olla vanhempien viestinviejä, jos toinen ei kerran halua yhteydessä. Jätä sisko rauhaan. Ei halua osallistua enää teidän kieroutuneeseen perhedynamiikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa lentävältä apinalta. Rajatonta käytöstä olla vanhempien viestinviejä, jos toinen ei kerran halua yhteydessä. Jätä sisko rauhaan. Ei halua osallistua enää teidän kieroutuneeseen perhedynamiikkaan.

Mä toivoin pitkään, että olisin voinut pitää suhteeni sisarukseeni, vaikka vanhempiini en ollut enää väleissä. Siitäkin huolimatta, että sisarus oli aina suositumpi lapsi ja mä olin hyljeksitty ja alistettu, perheen synninsyöjä. Sisarukseni asettui suosiolla äitini lentäväksi apinaksi ja koki aidosti paikkaavansa mun ja äidin välejä.

Hankala vain, että en halua enää mitään välejä vanhempiini, en halua enää olla lapsuuteni roolissa ja muuta roolia ei sairaassa lapsuuden perheeni dynamiikassa ole mulle tarjolla. Joten suhdetta sisarukseen en voi saada, koska se tarkoittaa jatkuvaa sekaantumista ja sekoilua mun elämässä sekä sisaruksen että vanhempieni puolelta. 

Ei meilläkään kaikki perheenjäsenet ole enää tekemisissä toistensa kanssa. Jonkun näkee aniharvoin, jotain ei koskaan, jonkun kanssa lähetellään vaan viestejä. Ollaan kaikki ihan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä oletkin. Itsekään en ole väleissä koko sukuun, koska kuuluvat samaan rajattomaan juorurinkiin. Jos juttelee yhdelle niin on sama kuin tekisi julkisen tiedotteen ilta-sanomiin rikkinäisen puhelimen avustuksella. Ei kiinnosta sellainen "sosiaalisuus"

Eikö sinulla ole omaa perhettä? Lapsuudenperhe kuuluukin jättää taakse, kun kasvaa ja itsenäistyy. Miksi roikut vanhemmissa ja toimit heidän kätyrinään? Ota ihmeessä itsekin etäisyyttä ja koita tutustua muun maailman menoon

Tämä. Ei lisättävää.