Mies ei pysty ikinä uskomaan mitään mitä sanotaan, alan tulla hulluksi

Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Tuollaisen kuuntelu on suhteellisen helvetillistä raskauteen ja äitiyteen liittyvissä asioissa.

Imodiumia vatsavaivoihin? Taidat olla Pera12v, trolli.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samanlaista. Jos sanon, että ulkona sataa, kommentit on: "ei sada", "ei se mun syy ole", "mitä sä siinä valitat?"

Jos on puhe jostain ihan yleisestä asiasta, pitää väittää vastaan tai tutkia netistä, että voi todistaa toisen olevan väärässä. Kun huomaa, että olen oikeassa, alkaa murjotus tai hengen haukkominen.

Tämä on kuulemani mukaan hyvin yleinen tapa miehillä. Luulevat siis, että aivot sijaitsevat munissa. 

Ei ole miesten tapa, vaan ihan vaan kusipäiden.

Naiset tykkäävät kusipäistä ja luulevat siksi että se on jotenkin yleistä miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielipiteesi ei merkitse mitään, koska olet nainen, ja näille tapauksille naiset ovat vähäpätöisempiä. He pitävät naisia joko objekteina tai lapsen tasoisina. Hän on kanssasi vain hyötyjen vuoksi, mm parisuhteen ja seksin tarpeen täyttämiseksi, mutta ei oikeasti aidosti välitä siitä kuka olet. Ajatuksesi eivät kiinnosta, seurasi luonteesi vuoksi ei kiinnosta. Yrittää hiljentää sinut, jotta voisi saada hyödyt irti ilman tarvetta kuunnella. 

TÄMÄ! Mies tarvitsee kulissit ympärilleen ja nainen järjestää ne, koska haluaa perheen jonkun aikuisen kanssa. Nainen huomaa saaneensa myös miestaaperon. 

Jos haluan rupatella ja vatvoa, käännyn naisten puoleen. Mies ärsyyntyy turhasta puheesta.  Jonkun kaverinsa kanssa voi jaaritella tuntikausia vaikka polkupyörästä.

Hauska keskustelu lukea, kun juuri sain mieheltäni oppitunnin siitä kuinka kyykyt kannattaisi jumpassa tehdä. Noudatan siis fysioterapeutin tekemää ohjelmaa, jonka hänelle sanoinkin, mutta mies epäili, että olen joko ymmärtänyt jotain väärin, tai sitten se fyssari on tehnyt virheen. 

Kaivoin ohjeet uudelleen esiin ja varmistin sieltä itselleni vielä, että olen tehnyt ja ymmärtänyt kaiken oikein, ja siellä oli myös perustelut miksi liike tehdään kuten tehdään, mutta en todellakaan aio avata tästä uutta keskustelua miehen kanssa, koska parhaassakin tapauksessa vain loukkaantuu kun en halua noudattaa mielummin hänen ohjeitaan.

On tämä vaikeaa välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehestä on tullut nyt viiskymppisenä samanlainen.

Esim jos sanon, että pakkanen on kiristynyt eiliseltä, hän sanoo, että " ei se mitään kiristynyt ole... siellä on kova pakkanen, juu, katsos kun on kovempi pakkanen kuin eilen ".

Jos sanon, että "eilen oli sähkökatkos", hän vastaa "ei ollut, katsos kun oli vaan sähkönjakelussa paussi ja sähköt ei olleet päällä viiteen minuuttiin", jne jne. 

Ja nämä hän sanoo kyllästyneen opettavaisella ja tietäväisellä äänensävyllä.

Onko tämä joku keski-ikäisten miesten juttu? Omanikin muuttui tuollaiseksi, kun viisikymppiä alkoi lähenemään. Nykyään en aina edes viitsi mainita joistain asioista miehelle ollenkaan, ettei tarvitse vääntää. Viimeisin asia oli kahvinkeittimen tippalukko: Ei toiminut kunnolla, ja kerroin syyn, kun olin ensin tutkinut asian. Mutta ei, pakko olla eri mieltä, "ei ti

Taitaa olla monessa kohtaa ihan vain kyllästymistä elämään ja parisuhteeseen. Ärsyttää jo toisen pelkkä äänikin, niin sitten tuhahtelee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä samaa, ja olen päätynyt siihen, että koska on vähemmän opiskellut kuin minä ja huonompi yleissivistys ja enemmän sellainen käytännön tekijä kuin suuri ajattelija, niin on sitten ollut aika usein meidän keskusteluissa väärässä. Ja vaikka olen yrittänyt mahdollisimman ystävällisesti pitää pääni, enkä todellakaan ole ilkkunut kun on selvinnyt että hän oli jälleen väärässä uskomustensa kanssa, niin ehkä hänelle on jäänyt noista sellainen katkeruus jota sitten purkaa projisoimalla muihin tilanteisiin.

Surullista jotenkin, ettei mies "saa" olla se vähemmän tietävä ilman että heti kokee alemmuutta ja katkeroituu. Toisinpäinhän se on joidenkin mielestä jopa ihanteellista, kun voi katsoa miestään yläviistoon jne. Tilastollisesti se vaan on mahdotonta että mies voisi olla aina oikeassa.

Mun mies on enemmän opiskellut kuin minä, mutta silti minä olen yleensä oikeassa. Tämähän saattaa jurppia vielä enemmän 😅 Mies kyllä tietää, ja sanookin usein että pitäisi vain uskoa sinua kun olet aina oikeassa, mutta välillä hänelle tulee kausia jolloin napisee vastaan asioista jotka ovat ihan päivänselviä.

En koskaan sano tietäväni vastausta jos en tiedä, mutta kun sanon että jokin asia on näin, niin en lähde väittelemään. Viime kesänä tein pöydän, ja mies tuli siihen että ei se noin tule pysymään, että miksi teet noin kun tuo on huono tapa, tämä pitäisi laittaa tällä tavalla. Sanoin että tiedän kyllä itse mitä teen, enkä tarvitse apua. Ilme oli voitonriemuinen, että ole hyvä, teepä vain kuten itse parhaaksi näet!  Hykerteli mennessään että kohta hän pääsee sanomaan että katsos nyt, ei onnistunut tuolla sinun tyylilläsi. Kappas vain, pöydästä tuli oikein hieno ja toimiva😁 

Kysyin sitten että mikä tässä nyt ei sinun mielestäsi toimi? Ja hän vastasi että olisi pitänyt taas olla vaan ihan hiljaa 😁

Ja tein siis pöydän omasta päästäni ilman ohjeita. Jotkut vain osaavat elämän- ja tekemisenkokemuksella tehdä vaikka mitä, vaikkeivät olisi niin paljon opiskelleetkaan😉

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki sukulaismiehet ovat tuollaisia. Onkohan tämä jokin kulttuurijuttu kun olin itsekin hieman tuollainen nuorempana? Tai sitten se vain tarttui. Nyt oman järkevän mieheni kanssa ei olla yhtään toisiamme vastaan onneksi.

Sama. Tyyliin joku ryöstää minut kadulla, niin ensin kysytään että no vilkkuiko sulla setelitukku taskusta ja yritetään keksiä kaikki mahdolliset selitykset maan ja taivaan väliltä, miten kaikki saadaan käännettyä minun viakseni ja kiusata minua päälle

Vierailija kirjoitti:

Hauska keskustelu lukea, kun juuri sain mieheltäni oppitunnin siitä kuinka kyykyt kannattaisi jumpassa tehdä. Noudatan siis fysioterapeutin tekemää ohjelmaa, jonka hänelle sanoinkin, mutta mies epäili, että olen joko ymmärtänyt jotain väärin, tai sitten se fyssari on tehnyt virheen. 

Kaivoin ohjeet uudelleen esiin ja varmistin sieltä itselleni vielä, että olen tehnyt ja ymmärtänyt kaiken oikein, ja siellä oli myös perustelut miksi liike tehdään kuten tehdään, mutta en todellakaan aio avata tästä uutta keskustelua miehen kanssa, koska parhaassakin tapauksessa vain loukkaantuu kun en halua noudattaa mielummin hänen ohjeitaan.

On tämä vaikeaa välillä.

Tuollaista se on. Parasta kun mies soittaa äidilleen, jotta saa infoa miten manspleinata sinulle synnytystä ja imetystä sitten. Kannattaa miettiä kuinka pitkälle tuollaista käytöstä sietää

Vierailija kirjoitti:

Hauska keskustelu lukea, kun juuri sain mieheltäni oppitunnin siitä kuinka kyykyt kannattaisi jumpassa tehdä. Noudatan siis fysioterapeutin tekemää ohjelmaa, jonka hänelle sanoinkin, mutta mies epäili, että olen joko ymmärtänyt jotain väärin, tai sitten se fyssari on tehnyt virheen. 

Kaivoin ohjeet uudelleen esiin ja varmistin sieltä itselleni vielä, että olen tehnyt ja ymmärtänyt kaiken oikein, ja siellä oli myös perustelut miksi liike tehdään kuten tehdään, mutta en todellakaan aio avata tästä uutta keskustelua miehen kanssa, koska parhaassakin tapauksessa vain loukkaantuu kun en halua noudattaa mielummin hänen ohjeitaan.

On tämä vaikeaa välillä.

Anteeksi tämä, mutta miehesi on vähän tyhmä.

Tämäkin henkisesti väkivaltainen käyttäytyminen on kuvattu kirjassa Why does he do that? Suosittelen sitä, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te haluatte viettää minuuttiakaan tuollaisten miesten kanssa? Rahan takiako?

Minä ainakin epäilen, että pärjääkö mies yksin. Hän ei ole mikään Adonis. Uuden naisen saaminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Eli sinun elämäntehtävä on hoivata avutonta miestä. Onnittelut.

Yllättävän moni nainen tyytyy heikkoon mieheen (valehtelevaan) koska pelkää ettei mies pärjää yksin tai löydä uutta äitiä. Suhtautuu kuin yhteen lapsista. Erään tutun mies yritti tppaa toisen miehen ja joutui vankilaan. Nainen jatkoi kuitenkin yhteiseloa miehen kanssa koska miehellä ei olisi muuten ketään muuta. Teki vielä lisää lapsiakin tämän kanssa. En ymmärrä. Mutta hän onkin uskovainen joten jollakin tavalla alistettu rooliinsa. Sääliksi käy lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaaargh sama! Ja jos mulla on jotain, mitä tahansa hässäkkää, niin olettaa aina ensin, että minä olen se syyllinen. Eli asettuu aina sen ei-minun puolelle. Esim jos kassa antaa väärin takaisin, niin "ehkä vain muistat väärin minkä setelin annoit", tai jos kaveri tekee oharit, niin "ehkä sä olet loukannut sitä jotenkin, ja siksi ihan ymmärrettävää". 

Olen yrittänyt sanoa asiasta jotain sata kertaa, mutta ei.

Parisuhteessa minulle on tärkeintä kumppanin tuki. Se, että ollaan tiimi. Samalla puolella, tuli mitä tuli.

Niinpä. Tätä ketjua kun lukee, niin monille se ei näytä merkitsevän mitään. Ei ihme, että on vaikeaa.

No minun mies on ollut kyllä tukena niissä pahimmissa paikoissa jo vuosikymmenet, joten olen antanut säilyttää kasvonsa turhissa väännöissä. Teen kuitenkin lopulta miten itse haluan. En usko että pahuuttaan on sellainen besserwisser, vaan se on se malli mihin on kasvanut. Kukaan ei ole täydellinen.

Erittäin tuttu ilmiö tuo selkäytimestä lähtevä vastaan vänkäys kaikkeen mitä sanot. Kuten myös tuo, että koskaan ei voida olla sinun puolella, vaan aina syytetään ja opponoidaan kaikkeen.

Itse olen kohdannut tuota toimintaa vanhemmilta naisilta, jotka haluavat painaa alas. Myös miehet tekee tuota, jos kokevat itsensä jotenkin uhatuksi.

Äärimmäisen raskasta ja rikkovaa.

Ihan kuin noilla ihmisillä olisi päässään konsepti sinusta jonain alempana olentona, tyhmänä, pienenä, tytön reppanana, ja heidän pitää tehdä kaikkensa pitääkseen siitä kiinni.

He eivät anna sinun sanoa edes lausetta loppuun, kun jo kiirehtivät vänkäämään ei ei ei. 

Ehkä he eivät itsekään tiedosta toimintaansa, tai voi itselleen mitään?

Kiitos arvon naiset että annatte joo kyllä kulta olet oikeassa-miehille kunnianpalautuksen! Onpahan näillä sivuilla jo tohvelisankareiksi haukuttukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä menit parisuhteeseen itsepäisen vastarannan kiisken kanssa?

Mies ei ollut tällainen alussa. Oikein korosti miten hyvä kommunikaatio ja kuuntelutaidot on tärkeitä parisuhteessa, plus empatia ja sensellainen oli ihan ykkösenä listalla. Nykyään kaikki mitä sanon, oli ne ongelmia tai neutraaleja faktoja on jotenkin kyseenalaista. Ja välillä hän ihan vaan korjaa jonkun sanomani asian, vaikka hänellä ei itsellään ole mitään tietoa! Tämä on yliopiston käynyt mies, jolla ei ole ainakaan ilmennyt mitään kognitiivisia ongelmia muutoin kuin tämä yhtäkkinen tarve kyseenalaistaa kaikki (paitsi omat näkemykset).'

-ap

Kuin mun elämästä. Tilanne eteni niin pitkälle että lopulta hän jopa esti minua puhumasta, sanoi että "älä nyt jatka tästä", "mä kerron nyt yhden asian ja yhtään ei tarvitse alkaa väitellä", "älä aloita tästä mitä nyt sanon niin vatvomaan , odota nyt ihan rauhassa, tää menee sitten ohi". Eli pohjusti kertomalla etukäteen että minä en saa sanoa mitään ja PUHUI SITTEN ITSE VAIKKA 15min. JOS SANOTTAVAA OLI. Jonka jäälkeen en siis saanut sanoa mitään. Lopulta en sitten todella sanonut enää yhtään mitään. Muutin pois sanomatta mitään. Tosijuttu.

Joillakin ihmisillä on päässään ahtaat lokerot toisille ihmisille, ja etukäteen päätetyt roolit.

Nuori nainen, tyttö ja vaimo on niissä alempi kuin miehet, pojat ja vanhemmat naiset.

Jos alhaiseksi määritelty hahmo sanoo jotain, niin hänet pitää vaientaa välittömästi, ja jotenkin saada hiljaiseksi ettei vaan käsikirjoitus mene pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä on päässään ahtaat lokerot toisille ihmisille, ja etukäteen päätetyt roolit.

Nuori nainen, tyttö ja vaimo on niissä alempi kuin miehet, pojat ja vanhemmat naiset.

Jos alhaiseksi määritelty hahmo sanoo jotain, niin hänet pitää vaientaa välittömästi, ja jotenkin saada hiljaiseksi ettei vaan käsikirjoitus mene pilalle.

Tämä on varmasti totta. Sitä ilmenee myös työelämässä, joillain kollegoilla on lähes sairaalloinen tarve painaa jotakuta tiettyä alas vuodesta toiseen. Yksi lähisukulaiseni on tehnyt sitä koko elämänsä ajan yhdelle sisarukselleen. Ilmeisesti se on todella yleistä parisuhteissakin niillä miehillä, joilla on sisäistettyä naisvihaa, ei tietenkään kaikilla miehillä.

Olen törmännyt tuohon ilmiöön todella usein elämässäni. Ja itsetuntoni on saatu murjottua ihan sohjoksi.

Olen miettinyt mikä yhdistää niitä ihmisiä, ketkä kohtelevat toista noin. Eihän kaikki tietenkään tee niin, mutta useampi ihminen on tuohon vähättelyyn, lyttäämiseen, hiljentämiseen, mitätöimiseen ja alaspainamiseen turvautunut.

Huomasin kun kävin noita ihmisiä läpi, niin heissä on yksinkertaisia kouluttamattomia sovinisteja, kateellisia naisia, epävarmoja miehiä ja sellaisia työtovereita ketkä kokee itsensä uhatuksi.

Yksikään fiksu, menestynyt, kaunis, älykäs ja korkean statuksen ihminen ei ole koskaan käyttäytynyt noin. Aina vaan ne reppanat ja kenellä on tarve jotenkin repiä toista itsensä alapuolelle.

Olen jo ajatellut että olen jotenkin hirveä ihminen ja minussa on jotain perustavanlaatuista pahaa, kun niin moni on minulle inhottava. Onneksi tämä ketju teki selväksi, että tässä on laajempi ilmiö kyseessä, ja näyttää olevan reppanoiden toiminta malli sellaista ihmistä kohtaan, jonka ovat itselleen uhkaksi kokeneet.