Mies ei pysty ikinä uskomaan mitään mitä sanotaan, alan tulla hulluksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaaargh sama! Ja jos mulla on jotain, mitä tahansa hässäkkää, niin olettaa aina ensin, että minä olen se syyllinen. Eli asettuu aina sen ei-minun puolelle. Esim jos kassa antaa väärin takaisin, niin "ehkä vain muistat väärin minkä setelin annoit", tai jos kaveri tekee oharit, niin "ehkä sä olet loukannut sitä jotenkin, ja siksi ihan ymmärrettävää". 

Olen yrittänyt sanoa asiasta jotain sata kertaa, mutta ei.

 

Katso itseäsi ! Valitat pikkuasioista. Jos kassa antoi väärin takaisin, korjaa asia kassan kanssa. Mistä tiedät, että kaverisi teki oharit. Kysy kaveriltasi. Vaikutat tyypiltä joka valittaa pikkuasioista ja jonka elämä on liian helppoa. 

Ei asioista puhuminen ole valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Ex oli tuollainen. Ihan sama mitä sanoi, niin ei uskonut tai vaati todisteita. Sitten kun niitä tarjosin, laitoin hänelle tutkimuksia aiheesta, niitä lukematta sanoi että ovat huijausta.

Oli naisvihaaja. Väitti ettei ole, ja ei ehkä suoraan ollutkaan, ns piti kyllä naisista, mutta sisään rakennettua naisvihaa oli täynnä. 

 

Ketju kertoo feminismistä ja miesvihasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaaargh sama! Ja jos mulla on jotain, mitä tahansa hässäkkää, niin olettaa aina ensin, että minä olen se syyllinen. Eli asettuu aina sen ei-minun puolelle. Esim jos kassa antaa väärin takaisin, niin "ehkä vain muistat väärin minkä setelin annoit", tai jos kaveri tekee oharit, niin "ehkä sä olet loukannut sitä jotenkin, ja siksi ihan ymmärrettävää". 

Olen yrittänyt sanoa asiasta jotain sata kertaa, mutta ei.

Parisuhteessa minulle on tärkeintä kumppanin tuki. Se, että ollaan tiimi. Samalla puolella, tuli mitä tuli.

Jep. Ja mua ei edes haittaisi, jos silloin sanoisi vastaan, kun olen selvästi väärässä enkä itse näe sitä, varmasti sellaisiakin tilanteita on välillä, kaikilla. Mutta kun se oletusarvo on AINA se, että minä olen syyllinen, niin se rassaa.

Vierailija kirjoitti:

Aaaargh sama! Ja jos mulla on jotain, mitä tahansa hässäkkää, niin olettaa aina ensin, että minä olen se syyllinen. Eli asettuu aina sen ei-minun puolelle. Esim jos kassa antaa väärin takaisin, niin "ehkä vain muistat väärin minkä setelin annoit", tai jos kaveri tekee oharit, niin "ehkä sä olet loukannut sitä jotenkin, ja siksi ihan ymmärrettävää". 

Olen yrittänyt sanoa asiasta jotain sata kertaa, mutta ei.

Ootko sä mun äidin kanssa? Se on just tommonen. Siksi en kertonut hänelle kun perhetuttu ahdisteli minua teininä.

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä asperger-piirteitä? Kuulostaa vähän siltä

Mulla on se mutten joka asiassa vänkää vastaan. Eli en usko että on Aspergeria, ehkä vanha kunnon m*lkku-piirre. 

Sinun mielipiteesi ei merkitse mitään, koska olet nainen, ja näille tapauksille naiset ovat vähäpätöisempiä. He pitävät naisia joko objekteina tai lapsen tasoisina. Hän on kanssasi vain hyötyjen vuoksi, mm parisuhteen ja seksin tarpeen täyttämiseksi, mutta ei oikeasti aidosti välitä siitä kuka olet. Ajatuksesi eivät kiinnosta, seurasi luonteesi vuoksi ei kiinnosta. Yrittää hiljentää sinut, jotta voisi saada hyödyt irti ilman tarvetta kuunnella. 

Kuin mun ex. No erottiin sitten kun tuo paheni.

Eräs työkaveri oli myös tuollainen. Mistään ei mitään toetänyt mutta kaikesta oli tietävinään.

Latinalaisessa Amerikassa puhutaan latinaa jne

Näinhän lääkäritkin menettelevät:ethän nyt oikeasti tunne kipua/tuskaa/ahdistusta ym, ei tarvitse hoitaa!

Ja kotona (miehet) sama meno, sitten vasta uskotaan, kun joku naapurin tuomo/teuvo/kalle/villekin sanoi niin.

Tommonen kaikesta vänkääjä ja vastäänväittäjä on niin raskasta seuraa. 

Tällä palstallakin taitaa heitä löytyä keskusteluista päätellen useampiakin. 

Enkä sano, ettei saisi omaa mielipidettään sanoa. Saa tottakai. Mutta juuri tuo tyyli, että väitetään kaikessa vastaan vaikka ei olisi mitään tietoa koko asiasta. Tai vaikka kyseessä olisi mielipidekysymys, johon ei oikein ole oikeaa vastausta.

Mun mies oli suhteen alussa vähän tollanen vänkääjä. Vaikka sanoin jonkun asian, minkä tiedän ihan faktana esim. työni kautta, piti sen heti epäillä, että ei se varmaan noi ole. Luulen, että kyseessä oli joku alkusuhteen epävarmuus ja tarve todistella, että tietää kaikesta kaiken. Voi liittyä siihen, että olen ns. paremmassa työssä kuin se ja tienaan enemmän. Sillä tuli ehkä tarve jotenkin päteä. Mutta aika pian se loppui. Onneksi, koska ei tässä muuten oltaisiin suhteessa. 

Jos joku vänkää vastaan, että ei se noin ole, kannattaa inttämisen sijaan vaan kysyä, että "miten se sitten sun mielestä on"? Usein vastapuolella ei olekaan tähän mitään vastausta. Vähä sama, kun jos joku esim haukkuu, miten huonosti hallitus on taas asiat hoitanut. Kannattaa vaan kysyä, että miten itse kyseisen asian hoitaisit. Usein tähän ei enää saa vastausta. Ylipäätään mielipiteelle täytyy pystyä antamaan perustelut. Jos ei tähän kykene, on kyseessä periaatteesta vänkääjä eikä sellaisen kanssa kannata edes aloittaa keskustelua.  

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä menit parisuhteeseen itsepäisen vastarannan kiisken kanssa?

Mies ei ollut tällainen alussa. Oikein korosti miten hyvä kommunikaatio ja kuuntelutaidot on tärkeitä parisuhteessa, plus empatia ja sensellainen oli ihan ykkösenä listalla. Nykyään kaikki mitä sanon, oli ne ongelmia tai neutraaleja faktoja on jotenkin kyseenalaista. Ja välillä hän ihan vaan korjaa jonkun sanomani asian, vaikka hänellä ei itsellään ole mitään tietoa! Tämä on yliopiston käynyt mies, jolla ei ole ainakaan ilmennyt mitään kognitiivisia ongelmia muutoin kuin tämä yhtäkkinen tarve kyseenalaistaa kaikki (paitsi omat näkemykset).'

-ap

Ootko mun exän kanssa mennyt kimppaan? Vapautin jankuttaja-negaajan vapaille vesille n 15v sitten. Periaatteesta oli kaikkea sanomaani vastaan. Oli myös aspergeri, mutta siitäkin kinasi "En ole, luulet vain". Nää miehet syö kaiken energian ympäriltään.

Vierailija kirjoitti:

Ex oli tuollainen. Ihan sama mitä sanoi, niin ei uskonut tai vaati todisteita. Sitten kun niitä tarjosin, laitoin hänelle tutkimuksia aiheesta, niitä lukematta sanoi että ovat huijausta.

Oli naisvihaaja. Väitti ettei ole, ja ei ehkä suoraan ollutkaan, ns piti kyllä naisista, mutta sisään rakennettua naisvihaa oli täynnä. 

Kommentoin tuonne aiemmin jo että minun eksäni oli myös vänkääjä ja vähättelijä. Aina jos luin hänelle jotain netistä niin vastaus oli että ei netissä olevia juttuja pidä uskoa :D vaikka olisin vaikkapa terveyskirjastosta lukenut hänelle vatsataudin oireet niin ei, huijausta on kun netissä lukee. Ja tämä mies on 90-luvulla syntynyt ja netin parissa kasvanut..

Ja jos luin iltalehdestä tai iltasanomista jotain niin hän sanoi että keskittyjä juttuja, ne kun ovat roskalehtiä. Kun sanoin että sensaationhakuisista otsikoista huolimatta ei nekään lehdet voi mitään täysiä satuja kirjoitella, ihan lakikin sen kieltää niin ei uskonut. 

Terve lähdekritiikki toki on suotavaa mutta jos lähde on aidosti luotettava niin ehkäpä siihen voisi luottaakkin. 

Mua huolettaa se teidän kissa. On siis vapaana ulkona? Pian joku ampuu tai jää auton alle. Kissa ei saa olla vapaana! Entä kun eroatte? Jompi kumpi muuttaa vuokralle asuntoon joka ei hyväksy lemmikkejä? Tai kissa jää nykyiseen taloon heitteille. 

Vierailija kirjoitti:

Mun miehestä on tullut nyt viiskymppisenä samanlainen.

Esim jos sanon, että pakkanen on kiristynyt eiliseltä, hän sanoo, että " ei se mitään kiristynyt ole... siellä on kova pakkanen, juu, katsos kun on kovempi pakkanen kuin eilen ".

Jos sanon, että "eilen oli sähkökatkos", hän vastaa "ei ollut, katsos kun oli vaan sähkönjakelussa paussi ja sähköt ei olleet päällä viiteen minuuttiin", jne jne. 

Ja nämä hän sanoo kyllästyneen opettavaisella ja tietäväisellä äänensävyllä.

Onko tämä joku keski-ikäisten miesten juttu? Omanikin muuttui tuollaiseksi, kun viisikymppiä alkoi lähenemään. Nykyään en aina edes viitsi mainita joistain asioista miehelle ollenkaan, ettei tarvitse vääntää. Viimeisin asia oli kahvinkeittimen tippalukko: Ei toiminut kunnolla, ja kerroin syyn, kun olin ensin tutkinut asian. Mutta ei, pakko olla eri mieltä, "ei tippalukko niin toimi", ei voi johtua siitä.

Huokaus. Eikä edes johdu siitä, ettei uskoisi naisten ymmärtääkseni tekniikasta (onhan hän mennyt naimisiin insinöörin kanssa), vaan koskee kaikkia asioita. Ja väittää vastaan jopa asioista, joille hänellä ei ole mitään väliä: Jos viitsin perustella ja todistaa olevani oikeassa, ei edes usein jaksa kuunnella. Mutta pitää vain periaatteesta olla eri mieltä.

Mun miehellä samaa, ja olen päätynyt siihen, että koska on vähemmän opiskellut kuin minä ja huonompi yleissivistys ja enemmän sellainen käytännön tekijä kuin suuri ajattelija, niin on sitten ollut aika usein meidän keskusteluissa väärässä. Ja vaikka olen yrittänyt mahdollisimman ystävällisesti pitää pääni, enkä todellakaan ole ilkkunut kun on selvinnyt että hän oli jälleen väärässä uskomustensa kanssa, niin ehkä hänelle on jäänyt noista sellainen katkeruus jota sitten purkaa projisoimalla muihin tilanteisiin.

Surullista jotenkin, ettei mies "saa" olla se vähemmän tietävä ilman että heti kokee alemmuutta ja katkeroituu. Toisinpäinhän se on joidenkin mielestä jopa ihanteellista, kun voi katsoa miestään yläviistoon jne. Tilastollisesti se vaan on mahdotonta että mies voisi olla aina oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Mua huolettaa se teidän kissa. On siis vapaana ulkona? Pian joku ampuu tai jää auton alle. Kissa ei saa olla vapaana! Entä kun eroatte? Jompi kumpi muuttaa vuokralle asuntoon joka ei hyväksy lemmikkejä? Tai kissa jää nykyiseen taloon heitteille. 

Kissalla on katettu piha-aitaus, aika monta rikosta saa tapahtua ennen kuin pääsee häntä ampumaan. Täällä tosin noi maatiaiskissat vaeltelee ympäriinsä ilman että monia kiinnostaa, sellaisen pentueesta tämäkin on aikanaan pelastettu. Mies pelasti kissan ennen kuin noukki minut tähän tupaan väärässäolijaksi, joten hänelle jäänee.

-ap

Just toi, että periaatteen vuoksi ollaan eri mieltä, vaikka ei suunnilleen edes tiedetä, mistä on kyse. 

Ja itse kun saan töissä ihan riittävästi kohdata näitä mansplainaavia setämiehiä, jotka toistavat jonkun naisen juuri äsken sanoman asian omana juttujaan, tai vieläpä niin, että tyrmäävät naisen idean siinä julkisesti ja minuutin päästä kertovat saman asian eri sanoin. Olen niin kyllästynyt siihen, että tartun joka kerta asiaan, että "Hyvä Jari, jos sittenkin olet samaa mieltä Mervin ideasta" jne.

Mä en vaan jaksa sitä enää. Sama kotona.

Kysyn, miksi väittää ensin, että ulkona ei sada (kun olen sanonut että kas, ulkona sataa), ja sitten sanoo että menee laittamaan pressun ,kun ulkona näköjään sataa. Mies hölmistyneenä sönköttää , että ei hän ole sanonut ,että ei sada, tai tarkoitti, että eilen ei satanut, tai ei varmaan kuullut, tai kuuli väärin, ei voi muistaa ja miksi jankutan tuollaisesta vähäpätöisestä asiasta.

Minä sitten aloitan keskustelun siitä, että olen huolissani hänen kognitiivisista kyvyistään, muististaan jne, jos ei tosiaan muista, että 30 sekuntia sitten sanoi "eihän sada".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex oli tuollainen. Ihan sama mitä sanoi, niin ei uskonut tai vaati todisteita. Sitten kun niitä tarjosin, laitoin hänelle tutkimuksia aiheesta, niitä lukematta sanoi että ovat huijausta.

Oli naisvihaaja. Väitti ettei ole, ja ei ehkä suoraan ollutkaan, ns piti kyllä naisista, mutta sisään rakennettua naisvihaa oli täynnä. 

Kommentoin tuonne aiemmin jo että minun eksäni oli myös vänkääjä ja vähättelijä. Aina jos luin hänelle jotain netistä niin vastaus oli että ei netissä olevia juttuja pidä uskoa :D vaikka olisin vaikkapa terveyskirjastosta lukenut hänelle vatsataudin oireet niin ei, huijausta on kun netissä lukee. Ja tämä mies on 90-luvulla syntynyt ja netin parissa kasvanut..

Ja jos luin iltalehdestä tai iltasanomista jotain niin hän sanoi että keskittyjä juttuja, ne kun ovat roskalehtiä. Kun sanoin että sensaationhakuisista otsikoista huolimatt

Mun mies saa uutisensa youtubesta, mutta aina kun kerron jostain kiinnostavasta/yllättävästä Hesarin artikkelista niin eka kommentti: "no niin varmaan, mistä taas olet tuollaista lukenut", juurikin sillä äänensävyllä, että olen jostain teinilehdestä horoskooppia uskonut.

Imodium ei todellakaan ole tarkoitettu vatsavaivoihin ja suurin osa kissan oksennuksista ei sisällä matoja. Työpaikan faktaseikassa mies osoitti tyhmyytensä.

Mun kaikki sukulaismiehet ovat tuollaisia. Onkohan tämä jokin kulttuurijuttu kun olin itsekin hieman tuollainen nuorempana? Tai sitten se vain tarttui. Nyt oman järkevän mieheni kanssa ei olla yhtään toisiamme vastaan onneksi.