Lue keskustelun säännöt.
Miten suostutella puoliso toiseen lapseen?
13.02.2025 |
Haluaisin toisen lapsen, esikoinen nyt kaksi vuotta.
Hyvin moni kertoo, että kaksi lasta on helpompaa kuin yksi. Meidänkin esikoinen on alkanut selkeästi enemmän nauttia seurasta, ja valitettavasti yksilapsisena perheenä se seuranhaku kohdustuu meihin. On ihana leikkiä lapsen kanssa hoito- ja työpäivän jälkeen, mutta välillä vaan tarvitsee arjessa käsiä muuhunkin kuin legojen rakentamiseen tai lumihiutaleiden metsästämiseen kielellä.
Toki toisen lapsen haluan muistakin syistä, ainakin yrittää, en ole ihan nuori enää.
Pärjäämme taloudellisesti ok. Meillä menot maksetaan tasavertaisesti puoliksi, myös lapsen pakolliset.
Mies epäröi hyvin vahvasti, en oikein osaa sanoa miksi eikä hänkään. Hyviä, järjellisiä suostuttelukeinoja kellään?
Kommentit (64)
Entä jos lapset eivät leikikään keskenään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna vahingon tapahtua.
Halpamaisin ja alhaisin temppu ikinä.
Ei se halua, jos haluais, niin olis mukana täysillä. Yksi riittää sille, niinkuin monille miehille. Kun et enään nuorikaan kerran ole, niin ei se toinen lapsi sinullekkaan arkea helpommaksi tee. En lähtis suostuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Anna vahingon tapahtua.
Tuollainen ansaitsee jäädä yksinhuoltajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Anna vahingon tapahtua.
Syö paskaa, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapset eivät leikikään keskenään?
Noh kyllä haluan muistakin syistä toisen lapsen leikkipä lapset keskenään tai ei, huoh.ap
En ole kuullut kenenkään sanovan, että kaksi lasta on helpompi kuin yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna vahingon tapahtua.
Ehkäisyn kanssa ollaan lepsuja, joten siinä mielessä vahinko voi käydäkin, ja mies on tästä kyllä hyvin tietoinen ja asia on ok siltä osin. Yrittämistä vaan miettii.ap
Kaksi lasta ei mene siinä missä yksi. Ei missään todellisuudessa. Tuplattu työmäärä. Miehesi on kaukaa viisas kun epäröi tuota sisaruksen hankkimista. Ei se vaan kannata. Sisaruksilla voi olla täysin päinvastaiset luonteet jolloin saatte toimia erotuomarina vuosikausia ja kuunnella tappelua kotona. Ei kaikki sisarukset vaan leiki nätisti yhdessä. Leikkiseuraa ja myöhemmin niitä tuikitärkeitä kavereita saa kodin ulkopuoleltakin (tutut, päiväkerhot, päivähoito, koulu, harrastukset....) ja lasta kannattaa ohjata viihdyttämään itse itseään, ei vanhemman tarvitse jatkuvasti olla viihdyttäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi 6-vuotias ja siitäkin on jo erityispiirteineen sen verran huolta ja murhetta etten enempää halua, vaikka mies niin toivoisi.
Tosin jos saadaan roolit toisin päin, eli olisin isä ja mies äiti, niin voisin olla vaikka viiden lapsen isä
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut kenenkään sanovan, että kaksi lasta on helpompi kuin yksi.
En myöskään. Sen sijaan erot ovat yleisempiä perheissä joissa on enemmän kuin yksi lapsi. Enkä ihmettele yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta 5-6 vuotias osaa kaivata leikkikaveria. Ja ikäistään seuraa. Ja se on niin sydäntäsärkevää katsella yksin leikkivää lasta.
Yksi lapsi on aina tietyllä tapaa yksin. Parhaat kaverit vaihtuu, muuttavat pois. Sisarus pysyy, vaikka olisi huonotkin välit. Monesti näkee että ensimmäiset 20 vuotta tapellaan ja riidellään ja sitten yhtäkkiä se sisarus onkin ihan jees.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta ei mene siinä missä yksi. Ei missään todellisuudessa. Tuplattu työmäärä. Miehesi on kaukaa viisas kun epäröi tuota sisaruksen hankkimista. Ei se vaan kannata. Sisaruksilla voi olla täysin päinvastaiset luonteet jolloin saatte toimia erotuomarina vuosikausia ja kuunnella tappelua kotona. Ei kaikki sisarukset vaan leiki nätisti yhdessä. Leikkiseuraa ja myöhemmin niitä tuikitärkeitä kavereita saa kodin ulkopuoleltakin (tutut, päiväkerhot, päivähoito, koulu, harrastukset....) ja lasta kannattaa ohjata viihdyttämään itse itseään, ei vanhemman tarvitse jatkuvasti olla viihdyttäjänä.
Minulla päin vastainen kokemus kaiken kaikkiaan. Olen isosta perheestä ja suurimman osan tuttujeni ja ystävieni perheistä ovat vähintään kaksilapsisia. Joillain sisaruksiöla ikäeroa enemmän, joillain vähemmän. Suurimman osan jo aikuisista lapsista ovat edelleen ystäviä keskenään ja esim. toistensa lapsien kummeja.
Eihän tuolla periaatteella että jos käy niik tai näin kannata tehdä elämässä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasta 5-6 vuotias osaa kaivata leikkikaveria. Ja ikäistään seuraa. Ja se on niin sydäntäsärkevää katsella yksin leikkivää lasta.
Yksi lapsi on aina tietyllä tapaa yksin. Parhaat kaverit vaihtuu, muuttavat pois. Sisarus pysyy, vaikka olisi huonotkin välit. Monesti näkee että ensimmäiset 20 vuotta tapellaan ja riidellään ja sitten yhtäkkiä se sisarus onkin ihan jees.
Kyllä ne alkavat jo siinä kolmen vuoden iässä kaivata leikkiseuraa. Mutta muiden lasten seurasta on toki hyötyä jo aikaisemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut kenenkään sanovan, että kaksi lasta on helpompi kuin yksi.
En myöskään. Sen sijaan erot ovat yleisempiä perheissä joissa on enemmän kuin yksi lapsi. Enkä ihmettele yhtään.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna vahingon tapahtua.
Halpamaisin ja alhaisin temppu ikinä.
Sama kuin uhkaa erolla jos toinen ei suostu.
Kuka hullu haluaa lisää lapsia kun Euroopassa on kohta sota.
Vierailija kirjoitti:
Vasta 5-6 vuotias osaa kaivata leikkikaveria. Ja ikäistään seuraa. Ja se on niin sydäntäsärkevää katsella yksin leikkivää lasta.
Yksi lapsi on aina tietyllä tapaa yksin. Parhaat kaverit vaihtuu, muuttavat pois. Sisarus pysyy, vaikka olisi huonotkin välit. Monesti näkee että ensimmäiset 20 vuotta tapellaan ja riidellään ja sitten yhtäkkiä se sisarus onkin ihan jees.
Ajattele jos on riippakivenä kamala sisarus? Joulupöydässä irvistelyä ja muuta "mukavaa". Aikanaan perinnönjaossa täysi h*lvetti tulille. Koko elämän kiusana.
Anna vahingon tapahtua.