Miten suostutella puoliso toiseen lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta ei mene siinä missä yksi. Ei missään todellisuudessa. Tuplattu työmäärä. Miehesi on kaukaa viisas kun epäröi tuota sisaruksen hankkimista. Ei se vaan kannata. Sisaruksilla voi olla täysin päinvastaiset luonteet jolloin saatte toimia erotuomarina vuosikausia ja kuunnella tappelua kotona. Ei kaikki sisarukset vaan leiki nätisti yhdessä. Leikkiseuraa ja myöhemmin niitä tuikitärkeitä kavereita saa kodin ulkopuoleltakin (tutut, päiväkerhot, päivähoito, koulu, harrastukset....) ja lasta kannattaa ohjata viihdyttämään itse itseään, ei vanhemman tarvitse jatkuvasti olla viihdyttäjänä. 

Ei ole tuplatyömäärä, koska ruoanlaitto menee kahdelle siinä missä yhdelle ja tosiaan leikkivät myös keskenään, iltasadun voi lukea yhdessä, harrastaa voi myöhemmin yhdessä jne.

Sulla ei ilmeisesti ole useampaa lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna vahingon tapahtua.

Ei, ei ja ei! 

1) Mies ei halua. Piste. Rakastat häntä ja hyväksyt hänen päätöksensä. Hän selkeästi nauttii nyt lapsen kasvusta, mikä tuo helpotusta arkeen kuukausi kuulaudelta, vuosi vuodelta. 

2) Sinulla ei VUOSIIN tulisi olemaan enempää aikaa itsellesi, sillä alle kaksivuotias EI LEIKI ison sisaruksen kanssa, vaan korkeintaan samassa tilassa, vierekkäinkin ehkä, mutta haluaa aina saman lelun, kaataa duplolegolinnat, repii piirrustukset, syö kynät, sotkee vesivärit. . .

Ole tyytyväinen, älä halua liikaa! 

 

Ap, tiedosta, että täällä on Venäjän trolleja, jotka kannustavat lapsettomuuteen. Tätä samaa skeidaa jatkuvasti.

Tee lapselle sisarus. 80 % lapsista syntyy naisen aloitteesta.

Onpas voimakkaan negatiivisia kommentteja. Kyllähän jokainen sen tietää, että sisarukset eivät välttämättä tule toimeen keskenään, ihan kuten lapsikaan ei välttämättä halua olla vanhempana missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Suurin osa kuitenkin nauttii yhteisöstä ympärillään ja suurelle osalle suku on se kiintein ja tosipaikan tullein se tärkein yhteisön muoto. Mieti kun kaksi ainoaa lasta saavat lapsen. Ei yhtään tätiä, enoa, setää, serkkua... Vanhemmille ehkä helpompaa, mutta se lapsi jää aika yksin tässä maailmassa, kun vanhemmista joskus aika jättää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi 6-vuotias ja siitäkin on jo erityispiirteineen sen verran huolta ja murhetta etten enempää halua, vaikka mies niin toivoisi.

 

Tosin jos saadaan roolit toisin päin, eli olisin isä ja mies äiti, niin  voisin olla vaikka viiden lapsen isä 

Roolit voi kyllä vaihtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta ei mene siinä missä yksi. Ei missään todellisuudessa. Tuplattu työmäärä. Miehesi on kaukaa viisas kun epäröi tuota sisaruksen hankkimista. Ei se vaan kannata. Sisaruksilla voi olla täysin päinvastaiset luonteet jolloin saatte toimia erotuomarina vuosikausia ja kuunnella tappelua kotona. Ei kaikki sisarukset vaan leiki nätisti yhdessä. Leikkiseuraa ja myöhemmin niitä tuikitärkeitä kavereita saa kodin ulkopuoleltakin (tutut, päiväkerhot, päivähoito, koulu, harrastukset....) ja lasta kannattaa ohjata viihdyttämään itse itseään, ei vanhemman tarvitse jatkuvasti olla viihdyttäjänä. 

Ei ole tuplatyömäärä, koska ruoanlaitto menee kahdelle siinä missä yhdelle ja tosiaan leikkivät myös keskenään, iltasadun voi lukea yhdessä, harrastaa voi myöhemmin yhdessä jne.

Heh, näin minäkin ajattelin ennen. Mutta kun nuo em. asiat eivät ole se ongelma, vaan muu yleinen säätö, mitä toinen lapsi aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut kenenkään sanovan, että kaksi lasta on helpompi kuin yksi. 

Mä olen kyllä joskus täällä palstalla kertonut, kuinka toisen lapsen vauva-aika oli helpompaa kuin esikoisen. Toinen lapsi seurasi, mitä isosisarus teki, joten minun ei tarvinnut viihdyttää häntä. Esikoinen sen sijaan kaipasi vauvana koko ajan minulta jotakin viihdykettä, koska ei ollut ketään muutakaan, jota seurata. Lisäksi toisen lapsen ollessa vauva esikoinen oli jo nelivuotias, joten pystyin puhumaan hänen kanssaan. Kun perheessä on vain vauva ja vanhemmat, lapsen kanssa kotona oleva kaipaa juttuseuraa, sillä vauvan kanssa ei pysty juttelemaan samoin kuin puhumaan oppineen ihmisen kanssa.

Huomaa ero, ei ole samasta asiasta kyse. Vaikka toinen lapsi on helpompi. Se ei tarkoita että kaksi lasta on helpompi kuin yksi.

- Kaksi lasta on helpompi kuin yksi.

- Toinen lapsi on helpompi kuin ensimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Onpas voimakkaan negatiivisia kommentteja. Kyllähän jokainen sen tietää, että sisarukset eivät välttämättä tule toimeen keskenään, ihan kuten lapsikaan ei välttämättä halua olla vanhempana missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Suurin osa kuitenkin nauttii yhteisöstä ympärillään ja suurelle osalle suku on se kiintein ja tosipaikan tullein se tärkein yhteisön muoto. Mieti kun kaksi ainoaa lasta saavat lapsen. Ei yhtään tätiä, enoa, setää, serkkua... Vanhemmille ehkä helpompaa, mutta se lapsi jää aika yksin tässä maailmassa, kun vanhemmista joskus aika jättää.

Negatiiviset kommentit tulevat todennäköisesti siksi, ettei ap esittää virheellisiä väittämiä. Jos hän suhtautuisi tilanteeseen realistisesti, olisi helppo kannustaa. Nyt hänet joutuu palauttamaan maan pinnalle, ettei todellisuus yllätä.

Meillä oli samanlainen tilanne, minä halusin toista ja mies epäröi vahvasti. Epäröinnin syyt oli omaan korvaan vähän erikoisia. Kaveriperhe sai toisen lapsen, ja heillä meni huonosti (olisivat varmaan eronneet lapsesta huolimatta), sukua oli jo jatkettu, ei enää tarvetta geenien eteenpäin siirtämiselle (ei olla mitään kuninkaallisia, joilla olisi perimyspaineita.) Aihetta puitiin ja kipuiltiin parisen vuotta, mutta mies lopulta suostui toiseen lapseen. Tosin varoitti, että hän ei välttättä jaksa vauvaa niin ahkerasti hoitaa. Siihen suostuin, ja lapsi saikin alkunsa heti. Kumpikaan ei ole katunut, kuopus on melko helppo lapsi, ja mies hoitaa osansa isyydestä mallikkaasti, ei ole palannut tuohon epäröintiinsä enää.

Siinä mielessä toinen lapsi menee siinä kuin ensimmäinenkin, että lapsettomuuden vapautta ei enää ole, niin samoilla rajoitteilla voi mennä niin yhden kuin kahdenkin kanssa. Eli jos toinen lähtee harrastamaan, toinen jää lapsen/lapsien kanssa. Hoitolaukkua kuskataan mukana, ruokaa laitetaan säännöllisesti niin samalla lailla yhden ja kahden lapsen perheissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta ei mene siinä missä yksi. Ei missään todellisuudessa. Tuplattu työmäärä. Miehesi on kaukaa viisas kun epäröi tuota sisaruksen hankkimista. Ei se vaan kannata. Sisaruksilla voi olla täysin päinvastaiset luonteet jolloin saatte toimia erotuomarina vuosikausia ja kuunnella tappelua kotona. Ei kaikki sisarukset vaan leiki nätisti yhdessä. Leikkiseuraa ja myöhemmin niitä tuikitärkeitä kavereita saa kodin ulkopuoleltakin (tutut, päiväkerhot, päivähoito, koulu, harrastukset....) ja lasta kannattaa ohjata viihdyttämään itse itseään, ei vanhemman tarvitse jatkuvasti olla viihdyttäjänä. 

Ei ole tuplatyömäärä, koska ruoanlaitto menee kahdelle siinä missä yhdelle ja tosiaan leikkivät myös keskenään, iltasadun voi lukea yhdessä, harrastaa voi myöhemmin yhdessä jne.

Heh, näin minäkin

Kyllähän jokainen ymmärtää, että toisen lapsen myötä tulee ne vakiokuviot vanhemman ja lapsen kanssa kahden kesken, mutta osa niistä myös menee ihan siinä samassa ajassa kuin ennen yhden lapsen kanssa eli mitenkään ei saa tupla-aikaa menemään.

Miksi pitää vääristellä asioita, että kahdessa lapsessa menisi tupla-aika, kun kyllähän jokainen ymmärtää, että esim. viiden perunan keitto kolmen sijasta on ihan se ja sama ja mitä enemmän ikäeroa niin isompi osaa olla itsenäinen tietyissä asioissa esim. kuoria itse perunansa. Vaatteita ja tavaroita voi kierrättää, oppimiskäyrä auttaa, isomman malli auttaa pienempää. Ei tule kaksinkertaisia kustannuksiakaan.

Mutta jos kakkonen on vammainen niin sitten voi olla eri asia. Mutta se ei ole ihan normitilanne 

"Vanhemmille ehkä helpompaa, mutta se lapsi jää aika yksin tässä maailmassa, kun vanhemmista joskus aika jättää."

Monet löytävät kyllä aikuisiässä puolison ja ystäviä.

Ap ei aloituksessaan kysynyt, että miksi jättää lapsiluku yhteen varsinkaan sellaisilta, joilla ei ole lapsia tai on vain yksi johon te olette tyytyväisiä.  Silmät käteen nyt palstalaiset, mitä kysyttiin.

Kai meillä ollaan sitten onnellisten tähtien alla, sillä meillä on lapsia neljä noin 3v ikäerolla. Tottakai on tappeluja eikä kaikkien luonteet mätsää keskenään, mutta on opittu myös sietämään ja jakamaan. Ja tärkein, ei meillä ole arki ollut vaikeaa koskaan.

Teette kirjallisen sopimuksen siitä, että hoidat kokonaan yksin molemmat lapset, maksat kaikki lapsiin kohdistuvat kulut etkä erossa hae elatusta. Lisäksi lupaat maksaa 50% perheen asumiseen jne. liittyvistä kuluista ja annat miehelle oikeuden lapsivapaisiin viikonloppuihin ja 9 tunnin katkeamattomaan uneen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi lasta ja meillä ei ainakaan ole helpompaa. Rakkaita ovat molemmat, mutta jos saisin tämän kokemuksen pohjalta miettiä uudestaan, olisin tyytyväinen yhteen lapseen.

Ymmärrän

sisarukset on p*rseestä. ei ikinä rauhaa kotona.

Et sinä mitenkään saa taivuteltua toista haluamaan enempää lapsia. Jos haluat enemmän lapsia, otat eron ja etsit miehen joka jaksa jatkuvaa vaipparallia ja rääkymistä. 

Kyllä pitäisi ottaa puolisonkin mielipide huomioon, ellei sitten ole aikaissa olla kahden lapsen yksinhuoljtaja jatkossa.

Älä

Minä olin kamala ja päätin miehen puolesta, että tulee vielä yksi lapsi. Hän oli vihainen koko raskausajan. Nyt lapsi on jo teini ja isänsä rakastaa häntä tietysti yhtä paljon kuin isompiakin lapsiamme, hän on hauska ja ihana. Tiesin sen.

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut kenenkään sanovan, että kaksi lasta on helpompi kuin yksi. 

Minä olen kuullut. Ja käytännössäkin huomannut, että esim.kotitöitä on ollut helpompi tehdä, kun on useampi lapsi. Ja tämä juurikin siksi, että viihtyvät keskenään ja jos joukossa vielä vauvaikäinen, tämäkin viihtyy paremmin vaikka lattialla seuraten sisarusten touhuja.

Mutta toki tuo riippuu lasten ikäeroista ja luonteesta. Meillä on sisarukset onneksi viihtyneet toistensa seurassa ja keksineet tekemistä, joten vanhempia ei ole niin kinuttu leikkeihin mukaan. Lukeminen on ollut toinen juttu, siihen ovat lapset kaivanneet vanhempiaan ja ne ovatkin olleet mukavia ja rentouttavia hetkiä.

Lapset ovat nyt jo yhtä lukuunottamatta täysi-ikäisiä ja viihtyvät vieläkin toistensa seurassa.

Ymmärrän kyllä, että jos on vain yksi lapsi, niin todennäköisesti kaipaa kovasti seuraa ja vanhemmathan siihen hommaan joutuu. Ellei sitten koko ajan joku ole kyläilemässä lapsineen tai itse kulje jossain.