Lue keskustelun säännöt.
Miten suostutella puoliso toiseen lapseen?
13.02.2025 |
Haluaisin toisen lapsen, esikoinen nyt kaksi vuotta.
Hyvin moni kertoo, että kaksi lasta on helpompaa kuin yksi. Meidänkin esikoinen on alkanut selkeästi enemmän nauttia seurasta, ja valitettavasti yksilapsisena perheenä se seuranhaku kohdustuu meihin. On ihana leikkiä lapsen kanssa hoito- ja työpäivän jälkeen, mutta välillä vaan tarvitsee arjessa käsiä muuhunkin kuin legojen rakentamiseen tai lumihiutaleiden metsästämiseen kielellä.
Toki toisen lapsen haluan muistakin syistä, ainakin yrittää, en ole ihan nuori enää.
Pärjäämme taloudellisesti ok. Meillä menot maksetaan tasavertaisesti puoliksi, myös lapsen pakolliset.
Mies epäröi hyvin vahvasti, en oikein osaa sanoa miksi eikä hänkään. Hyviä, järjellisiä suostuttelukeinoja kellään?
Kommentit (64)
Lapsesta voi tulla adhd-potilas jolloin olet hänestä vastuussa loppuikäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka väittää että kahden kanssa on helpompaa, koittavat vain saada sut samaan ansaan johon itse astuivat. 😂
Pohdi hetki miksi olet noin itsekäs ihminen. Ajattelet itseäsi, et lastasi, sitä toista lasta tai miestäsi. Sinun pitää saada lapsi koska SINÄ HALUAT. Et hetkeäkään mieti mitä miehesi tai potentiaalinen lapsesi voisi haluta, tarvita, ansaita tai miten toisen lapsen puolipakolla tekeminen voisi asioihin vaikuttaa. Mites se miehesi aito halu? Tulevan toisen lapsen oikeus saada edes syntyä haluttuna myös isänsä puolesta?
Ei lapseen pidä suostutella, vajaako olet. Se lapsi joko halutaan tai ei haluta. Myös sen toisen tai vaikka kymmenennen kohdalla. Sinä haluat, mies ei. Joten toista lasta ei tule tai eroatte. Siinä ne vaihtoehdot. Kenenkään ei pidä alkaa vastentahtoisesti tai jonkun mieliksi vanhemmaksi.
Yli 2,5- v ikäero on niin pitkä, että lapset eivät leiki keskenään ja ovat kehityksellisesti kaukana toisistaan. Vaikea pelata, käydä uimassa tai pyöräilemässä yhdessä, kun toinen on huomattavasti huonompi. Toisaalta tappelevat vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut kenenkään sanovan, että kaksi lasta on helpompi kuin yksi.
Mä olen kyllä joskus täällä palstalla kertonut, kuinka toisen lapsen vauva-aika oli helpompaa kuin esikoisen. Toinen lapsi seurasi, mitä isosisarus teki, joten minun ei tarvinnut viihdyttää häntä. Esikoinen sen sijaan kaipasi vauvana koko ajan minulta jotakin viihdykettä, koska ei ollut ketään muutakaan, jota seurata. Lisäksi toisen lapsen ollessa vauva esikoinen oli jo nelivuotias, joten pystyin puhumaan hänen kanssaan. Kun perheessä on vain vauva ja vanhemmat, lapsen kanssa kotona oleva kaipaa juttuseuraa, sillä vauvan kanssa ei pysty juttelemaan samoin kuin puhumaan oppineen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yli 2,5- v ikäero on niin pitkä, että lapset eivät leiki keskenään ja ovat kehityksellisesti kaukana toisistaan. Vaikea pelata, käydä uimassa tai pyöräilemässä yhdessä, kun toinen on huomattavasti huonompi. Toisaalta tappelevat vähemmän.
Meillä on kolme lasta neljän vuoden ikäeroilla. Siis esikoinen oli 8, kun kuopus syntyi. Esikoinen ja kuopus eivät ole leikkineet keskenään spontaanisti, sillä 8 v ikäero on niin suuri. Sen sijaan kumpikin muu "lapsipari" eli esikoinen-keskimmäinen ja keskimmäinen-kuopus leikkivät vuosia keskenään tyytyväisinä, ilman että kukaan siihen kehottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna vahingon tapahtua.
Ei, ei ja ei!
1) Mies ei halua. Piste. Rakastat häntä ja hyväksyt hänen päätöksensä. Hän selkeästi nauttii nyt lapsen kasvusta, mikä tuo helpotusta arkeen kuukausi kuulaudelta, vuosi vuodelta.
2) Sinulla ei VUOSIIN tulisi olemaan enempää aikaa itsellesi, sillä alle kaksivuotias EI LEIKI ison sisaruksen kanssa, vaan korkeintaan samassa tilassa, vierekkäinkin ehkä, mutta haluaa aina saman lelun, kaataa duplolegolinnat, repii piirrustukset, syö kynät, sotkee vesivärit. . .
Ole tyytyväinen, älä halua liikaa!
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut kenenkään sanovan, että kaksi lasta on helpompi kuin yksi.
Enkä minä! Yhden lapsen otti suunnilleen kainaloon kun lähti ulos, kahden lapsen kanssa tuntuu, että aina oli pakattava kuin jollekin matkalle. Ja nimeenomaan siksi, että olivat eri-ikäisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapset eivät leikikään keskenään?
Tämä, sisarukset ei automaattisesti ole toistensa parhaita kavereita (eikä vastasyntynyt muutenkaan olisi kaveriksi taaperolle vielä pitkään aikaan).
Lapsen on hyvä oppia myös siihen, ettei aikuinen ole koko ajan keksimässä tekemistä ha viihdyttämässä. Kehittää lapsen omaa mielikuvitusta, kun joutuu välillä keksimään leikkejä itsekseen sillä aikaa kun vanhempi esim. laittaa ruokaa.
En lähtisi lapsentekoon, jos toinen yhtään epäröi. Kyllä sen pitäisi olla vahvasti kummankin toive.
Vierailija kirjoitti:
Fiksu mies!
Näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta sanoisin, että kahden lapsen äitinä on YLI 2 kertaa rankempaa kuin yhden lapsen. Siis sen tuplaantuvan lapsenhoitotyön lisäksi tulee just toi erotuomarina toimiminen, kun lapset mätkii toisiaan, vie toistensa lelut, härnäävät minkä kerkiää ja villitsee toisensa sellaiseen hysteriaan, etteivät ikinä yksin ollessaan joudu sellaisiin tiloihin.
Lupaat hoitaa lapsen, olla tottelevainen, pitää kodin siistinä ja antaa miehelle aina seksiä kun hän sitä haluaa. Hyvä diili, varmasti toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta ja meillä ei ainakaan ole helpompaa. Rakkaita ovat molemmat, mutta jos saisin tämän kokemuksen pohjalta miettiä uudestaan, olisin tyytyväinen yhteen lapseen.
Ei ne lapset välttis leiki keskenään somasti, yhtä hyvin ne voi tapella. Toisaalta vähän isommalla ikäerolla olevat lapset voi hyvinkin tulla toimeen keskenään, vaikka yhteisiä leikkejä ei välttämättä löydy.
Minä en painostaisi tässä kohtaa kiireellä. Teillä on nyt yksi pieni lapsi, joka vaatii valtavasti huomiota. Se toinen lapsi voisi olla miehelle helpompi ajatus myöhemmin, kun se ensimmäinen on hieman vanhempi. Ja ensimmäisen lapsen olisi helpompi ottaa sisarus vastaan, kun olisi riittävän kauan saanut olla se perheen pienimmäinen ja jakamattoman huomion kohde.
Hyvä ajankohta toiselle lapselle voisi olla se vaihe, kun ensimmäinen menee kouluun. Silloin saisi olla kotona vauvan kanssa ja ottaa koululaisen vastaan koulupäivän jälkeen. Eikä tarvitsisi murehtia siitä, miten koululaisen kesäloman aikainen hoito saadaan järjestymään. Sitten kun nuorempi menee vuorostaan kouluun, se hieman vanhempi sisarus voisi ainakin jossain määrin olla pienen koululaisen turvana ja auttaa välipalojen kanssa. Ehkä voisivat kokkaillakin yhdessä omia suosikkiruokiaan.
Jos mies ei halua toista lasta, niin kannattaa kunnioittaa sitä. Väkisellä niitä lapsia ei kannata ruveta tekemään.
Anna olla. Lapsi haluaa sitä ja tätä mutta sisaruksellisena ja osan elämääni ainoana lapsena eläneenä olen nauttinut enemmän ainokaisena olemisesta. Joo, on välillä yksinäistä, mutta en saa turpaani ja saan elää elämää juuri sillä tavalla kuin haluan
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta ei mene siinä missä yksi. Ei missään todellisuudessa. Tuplattu työmäärä. Miehesi on kaukaa viisas kun epäröi tuota sisaruksen hankkimista. Ei se vaan kannata. Sisaruksilla voi olla täysin päinvastaiset luonteet jolloin saatte toimia erotuomarina vuosikausia ja kuunnella tappelua kotona. Ei kaikki sisarukset vaan leiki nätisti yhdessä. Leikkiseuraa ja myöhemmin niitä tuikitärkeitä kavereita saa kodin ulkopuoleltakin (tutut, päiväkerhot, päivähoito, koulu, harrastukset....) ja lasta kannattaa ohjata viihdyttämään itse itseään, ei vanhemman tarvitse jatkuvasti olla viihdyttäjänä.
Ei ole tuplatyömäärä, koska ruoanlaitto menee kahdelle siinä missä yhdelle ja tosiaan leikkivät myös keskenään, iltasadun voi lukea yhdessä, harrastaa voi myöhemmin yhdessä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta ei mene siinä missä yksi. Ei missään todellisuudessa. Tuplattu työmäärä. Miehesi on kaukaa viisas kun epäröi tuota sisaruksen hankkimista. Ei se vaan kannata. Sisaruksilla voi olla täysin päinvastaiset luonteet jolloin saatte toimia erotuomarina vuosikausia ja kuunnella tappelua kotona. Ei kaikki sisarukset vaan leiki nätisti yhdessä. Leikkiseuraa ja myöhemmin niitä tuikitärkeitä kavereita saa kodin ulkopuoleltakin (tutut, päiväkerhot, päivähoito, koulu, harrastukset....) ja lasta kannattaa ohjata viihdyttämään itse itseään, ei vanhemman tarvitse jatkuvasti olla viihdyttäjänä.
Ei ole tuplatyömäärä, koska ruoanlaitto menee kahdelle siinä missä yhdelle ja tosiaan leikkivät myös keskenään, iltasadun voi lukea yhdessä, harrastaa voi myöhemmin yhdessä jne.
Hah-hah-hah.
Kyllä se suostuu, leikin varjolla suostuttelua.
Hell no