Suututtaa että lapsestani koetetaan tehdä väkisin erityislasta siksi että hän viihtyy omissa oloissaan ja leikkii vaikka "jo" 12

Vierailija kirjoitti:

Luovat ihmiset, taiteilijat leikkivät lapsuuden leikkejä kauan, ehkä loputtomiin. Taide on onnellisen lapsuusleikin jatkumoa. Itse taiteilijana tiedän sen. Taide on minulle hauskaa ja päättymätöntä mielikuvituksen rajatonta, vapaata, uskaliasta leikkiä. Tunnen siteen lapsuuteen sen kautta. Pliis, en kaipaa diagnoosia, se tuhoaisi luovuuden! Olen aivan normaali. DD

Minä leikin hyvinkin vielä 12-vuotiaana, enimmäkseen yksin, koska olen ainoa lapsi. Mitä luovuuteen tulee, minusta tuli kirjailija. Tohtoriksi väittelin myös, joten ei leikkiminen minua pilannut. Olen elänyt koko elämäni yksin ja sinkkuna, mutta sosiaaliset taitoni ovat aivan hyvät. En vaihtaisi pitkää lapsuuttani mihinkään. Lähipiiri ja opettajat painottivat, ettei elämässä ole kiire. Minusta siinä oli viisautta.

Kaikkea hyvää aloittajalle ja hänen rohkealle lapselleen, joka ei anna valtavirran nujertaa!

Siis kuka yrittää? Aika oleellinen tieto olisi! Jos vaan tuttavapiiri epäilee että jotain on, niin ihan eriasia kuin jos lastenpsykiatri tai lastenneurologi näin epäilee. Silloin tosin olisi aivan varmasti muutakin erityistä kuin leikkiminen ja itsekseen viihtyminen.

Pikku-Urpo oli jo tuon ikäisenä myymässä perunajauhoa amiksen pojille.

T: Urpo