Suututtaa että lapsestani koetetaan tehdä väkisin erityislasta siksi että hän viihtyy omissa oloissaan ja leikkii vaikka "jo" 12

Se on sitä ettei tiettyä erilaisuutta hyväksytä. Lapsesi saisi kyllä ymmärtämystä jos sanoisi olevansa koira tai poika.

Totta. On ihan normaalia. Kouluissa kai ajatellaan että pitää olla kaveri tai kaverit välitunnilla. Vaikka eihän sitä voi määrätä kenenkään puolesta. 

No onhan tuo jo pikku hiljaa aika lopettaa leikkiminen, vaikka itsekin taisin laskea pulkalla lähes tuon ikäiseksi.

Lähes kolmasosa ihmisistä saa jossain vaiheessa lapsuuttaan erityislapsidiagnoosin. Yleisin erityislapsidiagnoosi on adhd.

Erityislapsidiagnoosissa ei ole mitään hävettävää, vaan sen tarkoitus on mahdollistaa lapselle riittävän tuen saaminen.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo jo pikku hiljaa aika lopettaa leikkiminen, vaikka itsekin taisin laskea pulkalla lähes tuon ikäiseksi.

Miksi? Minä rakentelin legoilla vielä 14vuotiaana. Sinne kartsalle pää täynnä viinaa ehtii kyllä.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo jo pikku hiljaa aika lopettaa leikkiminen, vaikka itsekin taisin laskea pulkalla lähes tuon ikäiseksi.

Ei leikkimistä tarvitse lopettaa ikinä. 

Et suostu mihinkään erityislapsi diagnoosiin. Se on leimaava eikä siitä pääse ikinä eroon.

Kummallista että 12 vuotiaan pitäisi olla jo pikkupissis tässä yhteiskunnassa. Vaikka on lapsi vielä.

No tämä johtuu muotien vaihtelustakin, mutta meillä 90-luvulla monet tuli vielä kutosella kouluun toppahaalareissa. Nykupäivän pikkuaikuisilla ei taitaisi toimia.

Millä hän leikkii? Vauvojen leluilla,legoilla,nukeilla,millä?

Vierailija kirjoitti:

Lähes kolmasosa ihmisistä saa jossain vaiheessa lapsuuttaan erityislapsidiagnoosin. Yleisin erityislapsidiagnoosi on adhd.

Erityislapsidiagnoosissa ei ole mitään hävettävää, vaan sen tarkoitus on mahdollistaa lapselle riittävän tuen saaminen.

Toivottavasti sulla ei ole omia tai et pääse koskaan lähellekään yhtään lasta, kaistapää

Voiko siitä tulla lasu jos ei suostu diagnoosiin?

Vierailija kirjoitti:

Et suostu mihinkään erityislapsi diagnoosiin. Se on leimaava eikä siitä pääse ikinä eroon.

Kummallista että 12 vuotiaan pitäisi olla jo pikkupissis tässä yhteiskunnassa. Vaikka on lapsi vielä.

No ei todellakaan. Ilman diagnoosia ja ymmärrystä eläminen on ihan helvettiä. Kysy vaikka keltä tahansa vasta aikuisena diagnoosin saaneelta. 

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo jo pikku hiljaa aika lopettaa leikkiminen, vaikka itsekin taisin laskea pulkalla lähes tuon ikäiseksi.

Olitpa nöösi.  Kavereillani oli tuon ikäisinä omat mopot.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo jo pikku hiljaa aika lopettaa leikkiminen, vaikka itsekin taisin laskea pulkalla lähes tuon ikäiseksi.

Ei se leikkiminen tee kenestäkään "jälkeenjäänyttä". Esimerkiksi tätini leikki kuulemma salaa välillä nukeilla vielä 16-vuotiaana ja ihan normaali nainen tuli. Perheenäiti, vastuuntuntoinen, maisteri. 

Mutta ehkä lapsellasi on kokonaisuus ikätasosta jäljessä. Ei pelkkä leikkiminen tai hiljaisuus vaan onko kyse jonkinlaisesta yleisestä lapsenomaisuudesta ikäisekseen? Yleensä kehitysviiveet alkaa iän myötä korostua. Kyllä sen huomaa, jos joku on oikeasti 8-vuotiaan ajatusmaailmassa, kun luokkakaverit alkaa olla teinejä. Ei tarvitse olla mikään kiroileva vapettaja, mutta kyllä sen tietynlaisen jälkeenjääneisyyden huomaa. Yleensä yksi merkki on heikkenevä koulumenestys. Perhe pystyy tukemaan tiettyyn rajaan saakka, mutta sitten ne erot alkaa revetä ja ei vaan pysy kyydissä mukana. Onnellisimmillaan lapsi on niin pihalla, ettei edes huomaa jäävänsä jälkeen. Traagisempia on nämä, jotka huomaavat itse olevansa ikätovereita heikompia kaikessa ja itsetunto menee ihan maihin. 

Kärsiikö lapsesi siitä, että on paljon omissa oloissaan tai onko hänellä puutteita sosiaalisissa taidoissa?

Onko leikkiminen ikätasolle tyypillistä, vai onko siinä jotain poikkeavaa?

Joku syy tuolle diagnoosille täytyy olla.Pyydä niiltä tarkka syy minkä perusteella haluavat diagnoosin. 

Nämä samaan muottiin pakottamiset on ihan klassikoita. Kun Albertin Einsteinia kiinnosti vain fysiikka ja matematiikka, opettaja arveli ettei tuosta tule koskaan mitään. Miten väärässä hän olikaan. Ja mikään ei ole niin mukavaa kuin legoilla leikkiminen. Sen totesin vasta aikuisena lasten kanssa.

Aikuisetkin leikkii. Sellaista elämä on. On näytelmiä on teatteria on nukketeatteri on esiintymislavat ja soittavat lapset aikuiset lapset. Aikuiset ja vanhukset tekee käsitöitä kuin pelaa pelejä kuin kokoo palapeliä kuin rakentaa junaratoja pienoismalleista. Aikuiset voi olla lapsellisia . Syö jäätelötötteröitä ja käyttää hulahula rengasta. Aikuisten osa on vastuu ja auttaminen kuin lapsen ei vielä tarvi kantaa vastuuta vaan käydä koulua. Lapsetkin opettaa toisiaan. Neuvoo ja auttaa. Monen lapsen suunnitelmat voi liittyä leikkiin kuten muoti taide musiikki ura. Saattavat suunnitella siinä mihin kouluun jatkaa. Tyhmänä pitäminen on kyllä väärin. Pitää opettaa asioita kuten antaa omaa rahaa ja säästöpossun tai muuta tulevaa elämää varten. Ja vammaiset myös leipoo kuin käy kaupassa ja tekee suojatyötä. Eli ohjaaja neuvoo. 12 vuotiaat terveet kyllä leikkii vielä se on varmaa. 

Mä oon ollut tuollainen lapsi. Leikin nukeilla ja barbeilla tuossa iässä. Eipä silti, toisenlainen ympäristö olisi voinut tehdä minusta toisenlaisen. Kotona kaikki oli kyllä hyvin. 

Mä leikin barbeilla kaverin kanssa vielä 14-vuotiaana, vaikka oltiin jo kiinnostuneita pojista.

No, viimeisinä aikoina ne leikit oli lähinnä sitä, että ommeltiin nukeille hienoja vaatteita kun vihdoin osattiin ommella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo jo pikku hiljaa aika lopettaa leikkiminen, vaikka itsekin taisin laskea pulkalla lähes tuon ikäiseksi.

Miksi? Minä rakentelin legoilla vielä 14vuotiaana. Sinne kartsalle pää täynnä viinaa ehtii kyllä.

 

Legoilla moni rakentaa ihan aikuisenakin. Ihan tavallinen harrastus, kuten myös pienoismallien rakentaminen.