Suututtaa että lapsestani koetetaan tehdä väkisin erityislasta siksi että hän viihtyy omissa oloissaan ja leikkii vaikka "jo" 12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä se tuntuu olla mielenvikaisen äiti?

Tai siis ihmisen joka ei ole täysin normaali?

Eli ihmisen joka käyttäytyy muista poikkeavalla tavalla?

 

Sitä sun pitää kysyä sun äidiltä, ei me sitä täällä sulle osata kertoa.

Oiskohan sun äitisi kertonut mun äidille? Voi olla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi ehkä katsoa, millaisia ne leikit on. Jotkut autistit käyttää noita nukkeleikkejä sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun. 

Jumalallaa, se on lapsi eikä sinun kyökkipsykologioittesi nyrkkeilysäkki. Lapsi harjoittelee sosiaalisia tilanteita, sosiaalistumista leikkien avulla. Haluatko diagnosoida senkin? Ehkä haluaisit lapsen pakkohoitoon, että oppii olemaan mielesi mukaan. Medikalisaatio on fasismin ensiaskel. Terveisin Miesope

 

Miks sä et voi kuunnella autisteja itseään, kun me kerrotaan, että se diagnoosin saaminen on todella tärkeää meidän pärjäämisen kannalta? 

Sinä tarvitset diagnoosin, mutta tarvitseeko leikivä lapsi diagnoosin?

Kukaan ei halua sinun uppoavaan laivaasi. Lopeta rekryäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No miten luulet, että voi pärjätä, jos ei ole mitään ymmärrystä omista ominaisuuksista, jotka vaikuttaa jokapäiväiseen elämään?"

Väität sitten, että sulla ei ole mitään reflektointikykyä, osaamista tarkkailla omaa käytöstään ja ominaisuuksiaan tai itseohjautuvuutta, vaan tarviset jonkin ylemmän tahon, auktoriteetin, kertomaan että nyt sinä olet tuollainen ja sinun täytyy tehdä noin. Ehkä neuroepätyypilleset on sittenkin vähän jalkeenjääneitä ja reppanoita

Ei, kyllä mä ihan itse tajusin olevani autismin kirjolla, ei sitä kukaan tullut mulle kertomaan. Eikä kukaan ole mulle kertonut, mitä mun täytyy tehdä, ihan itse sekin on kaikki pitänyt tajuta. 

Mutta katsos kun sitä ennen olin vuosikymmeniä yrittänyt ratkaista ongelmiani neurotyypillisten ihmisten psykologian kautta, ja kun se ei toi

Ja et sitten missään vaiheessa itse tajunnut soveltaa ongelmiisi ratkoisutapoja jotka sopivat juuri omiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiisi..

No eihän ne ole olleet hyväksyttyjä ratkaisutapoja! Mullehan on kerrottu, ettei mun kokemusmaailma voi oikeasti olla sellainen kuin koen, enkä mä voi oikeasti tarvita niitä asioita mitä koen tarvitsevani, eikä sellainen voi oikeasti auttaa mua minkä mä koen auttavan.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista bisnestä nää erityislapset yhteiskunnassa. 

Moni hyötyy, mutta erityisesti lääketeollisuus. Diagnoosit ovat määritelty perinnöllisiksi, niin riittää kun diagnosoi yhden ja sitten voi rahastaa useita sukupolvia. Ja kun asiakassuhde sekä luottamus on syntynyt, voi kaupata lisää diagnooseja ja palveluja.

Ainakin keppihevosilla monet tytöt leikkii vielä 12-vuotiaana. Yksi lapsistani on ollut juuri tuollainen, joka on tykännyt leikkiä pitkään. Kaikenlainen puistoissa kiipeileminen oli ihan tavallista vielä yläkouluiässä. Nyt hän on jo kirjoittanut ylioppilaaksi, mutta tykkää edelleen esim. huvipuistoista. Jokainen tyylillään.

"No eihän ne ole olleet hyväksyttyjä ratkaisutapoja! Mullehan on kerrottu, ettei mun kokemusmaailma voi oikeasti olla sellainen kuin koen, enkä mä voi oikeasti tarvita niitä asioita mitä koen tarvitsevani, eikä sellainen voi oikeasti auttaa mua minkä mä koen auttavan."

Ja miksi sä sitten kuuntelit niitä "muita" etkä tehny oman pään mukaan? Sun ongelma on ainoastaa selkärangan ja terveen itsekkyyden puute ja kyvyttömyys olla ilman lauman hyväksyntää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista bisnestä nää erityislapset yhteiskunnassa. 

Moni hyötyy, mutta erityisesti lääketeollisuus. Diagnoosit ovat määritelty perinnöllisiksi, niin riittää kun diagnosoi yhden ja sitten voi rahastaa useita sukupolvia. Ja kun asiakassuhde sekä luottamus on syntynyt, voi kaupata lisää diagnooseja ja palveluja.

Puhut ihan täyttä pötyä. Kukaan ei saa diagnoosia sillä perusteella, että vanhemmalla on diagnoosi!

Ja yhäkään lääketeollisuus ei hyödy autismin kirjon diagnooseista mitenkään - päinvastoin, jos autismia ei osata diagnosoida, niin henkilö todennäköisesti tulee saamaan jonkun väärän mielenterveysdiagnoosin, joihin kyllä tyrkytetään lääkkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No miten luulet, että voi pärjätä, jos ei ole mitään ymmärrystä omista ominaisuuksista, jotka vaikuttaa jokapäiväiseen elämään?"

Väität sitten, että sulla ei ole mitään reflektointikykyä, osaamista tarkkailla omaa käytöstään ja ominaisuuksiaan tai itseohjautuvuutta, vaan tarviset jonkin ylemmän tahon, auktoriteetin, kertomaan että nyt sinä olet tuollainen ja sinun täytyy tehdä noin. Ehkä neuroepätyypilleset on sittenkin vähän jalkeenjääneitä ja reppanoita

Ei, kyllä mä ihan itse tajusin olevani autismin kirjolla, ei sitä kukaan tullut mulle kertomaan. Eikä kukaan ole mulle kertonut, mitä mun täytyy tehdä, ihan itse sekin on kaikki pitänyt tajuta. 

Mutta katsos kun sitä ennen olin vuosikymmeniä yrittänyt ratkaista ongelmiani neurotyypillisten ihmisten psykologian kautta, ja kun se ei toiminut. Esim. neurotyypillisillä ihmisillä altistam

Itse asiassa altistaminen ei toimi kovin hyvin sosiaalisten tilanteiden pelkoon, toisin kuin vaikkapa lentopelkoon.

Vierailija kirjoitti:

Et suostu mihinkään erityislapsi diagnoosiin. Se on leimaava eikä siitä pääse ikinä eroon.

Kummallista että 12 vuotiaan pitäisi olla jo pikkupissis tässä yhteiskunnassa. Vaikka on lapsi vielä.

Ollaan tavallaan menossa takaisin päin niihin aikoihin, jolloin 12-vuotiaat voitiin ihan hyvin jo naittaa jollekin miehelle. Tai muinoin tuon ikäistä voitiin kohdella jo ihan aikuisena. Sitten hoksattiin, että lapsiahan ne vielä on ja leikki on lasten työtä. Nyt ne on sit taas sellaisia pikkuaikuisia.

Vierailija kirjoitti:

"No eihän ne ole olleet hyväksyttyjä ratkaisutapoja! Mullehan on kerrottu, ettei mun kokemusmaailma voi oikeasti olla sellainen kuin koen, enkä mä voi oikeasti tarvita niitä asioita mitä koen tarvitsevani, eikä sellainen voi oikeasti auttaa mua minkä mä koen auttavan."

Ja miksi sä sitten kuuntelit niitä "muita" etkä tehny oman pään mukaan? Sun ongelma on ainoastaa selkärangan ja terveen itsekkyyden puute ja kyvyttömyys olla ilman lauman hyväksyntää

Niin että miksi jätin oman pään mukaan koulun kesken, sen sijaan, että olisin kuunnellut niitä, joiden mukaan kyllä mun on pakko pystyä siihen koulun käyntiin, kun kaikki muutkin pystyy, ja olen niin älykäskin, ettei mulla voi olla mitään oikeeta ongelmaa koulun suhteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Lapsikaappausbisneksen ja lääketeollisuuden pitää pyöriä. He maalittavat raskaana olevia naisia, lapsia sekä esim. Vankeja, ja muita heikoimmissa ja haavoittuvimmissa asemissa olevia psyko-diagnooseilleen. Mitä elinikäisempi sairaus, sitä parempi (tulonlähde)

Tsemppaa lasta reippauteen ja itsevarmuuteen, ystävällisyyteen. Ja kehota unohtamaan lääkehullut, lasut sun muut pahan ilman linnut välittömästi kun poistuvat näköpiiristä. Jumalan siunausta ja nauttikaa elämästä

Valitettavasti vaikuttaa siltä, että juuri noin tehdään. Pitkäaikaistyöttömille myös. Ihmisistä halutaan sairaita ja sillä tehdään rahaa. Veronmaksajille toki tulee kalliiksi tämä systeemi.

Miten terve ihminen edes voi olla pitkäaikaistyötön?

Ei ole kovinkaan normaalia se sellainen. Jokin sy

Esim. ikärasismi tai muu syrjintä.

Käykö kuitenkin tervehtimässä vieraita? Se oli tärkeää opettaa lapsille, että tultaisiin vähän pois tästä mörköilystä? Kun katselee ulkomaista ohjelmaa vaikka eläinlääkäristä, niin noin 2-vuotias lapsikin tervehtii kysymällä How are you?

Minua vähän harmitti, kun juuri kun Suomessa alettiin tervehtiä tuttuja vähän halaamalla, niin iski se peekeeleen tauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No eihän ne ole olleet hyväksyttyjä ratkaisutapoja! Mullehan on kerrottu, ettei mun kokemusmaailma voi oikeasti olla sellainen kuin koen, enkä mä voi oikeasti tarvita niitä asioita mitä koen tarvitsevani, eikä sellainen voi oikeasti auttaa mua minkä mä koen auttavan."

Ja miksi sä sitten kuuntelit niitä "muita" etkä tehny oman pään mukaan? Sun ongelma on ainoastaa selkärangan ja terveen itsekkyyden puute ja kyvyttömyys olla ilman lauman hyväksyntää

Niin että miksi jätin oman pään mukaan koulun kesken, sen sijaan, että olisin kuunnellut niitä, joiden mukaan kyllä mun on pakko pystyä siihen koulun käyntiin, kun kaikki muutkin pystyy, ja olen niin älykäskin, ettei mulla voi olla mitään oikeeta ongelmaa koulun suhteen? 

No jos toikin onnistuu, niin mihin sä enää sitä diagnoosia tarvit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No eihän ne ole olleet hyväksyttyjä ratkaisutapoja! Mullehan on kerrottu, ettei mun kokemusmaailma voi oikeasti olla sellainen kuin koen, enkä mä voi oikeasti tarvita niitä asioita mitä koen tarvitsevani, eikä sellainen voi oikeasti auttaa mua minkä mä koen auttavan."

Ja miksi sä sitten kuuntelit niitä "muita" etkä tehny oman pään mukaan? Sun ongelma on ainoastaa selkärangan ja terveen itsekkyyden puute ja kyvyttömyys olla ilman lauman hyväksyntää

Niin että miksi jätin oman pään mukaan koulun kesken, sen sijaan, että olisin kuunnellut niitä, joiden mukaan kyllä mun on pakko pystyä siihen koulun käyntiin, kun kaikki muutkin pystyy, ja olen niin älykäskin, ettei mulla voi olla mitään oikeeta ongelmaa koulun suhteen? 

No jos toikin onnistuu, niin mihin sä enää sitä diagnoosia tarvit

No ei se oo kovin kiva onnistuminen, että on ollut pakko jättää koulut kesken. Kyllä mä olisin halunnut opiskella. Ja kyllä mulla nykyään on diagnoosi. Jos mulla olis ollut se nuorempana, niin olisin voinut saada koulun puolelta sellaisia sopeutuksia, että olisin pystynyt käymään siellä. Mun lapsi pystyy, koska toisin kuin mun kohdalla, hänen haasteensa tunnistetaan, ja häntä pystytään tukemaan oikealla tavalla. 

Introversio ei ole häiriö, se että sisäinen maailma on vahva. Ekstroverttitkin sairastuvat mt-vaivoihin.

Narsistit, epävakaat, läheisriippuvaiset, sadistit, huomionhakuiset, psykopaatit, passiivis-agressiiviset ja vaativat persoonat ovat ekstrovertteja luonteeltaan.

Paranoidit, psykoneuroottiset, estyneet, skitsoidit, skitsotyyppiset, autistit, ADHD ja masokistit ovat introvertteja luonteeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et suostu mihinkään erityislapsi diagnoosiin. Se on leimaava eikä siitä pääse ikinä eroon.

Kummallista että 12 vuotiaan pitäisi olla jo pikkupissis tässä yhteiskunnassa. Vaikka on lapsi vielä.

Ollaan tavallaan menossa takaisin päin niihin aikoihin, jolloin 12-vuotiaat voitiin ihan hyvin jo naittaa jollekin miehelle. Tai muinoin tuon ikäistä voitiin kohdella jo ihan aikuisena. Sitten hoksattiin, että lapsiahan ne vielä on ja leikki on lasten työtä. Nyt ne on sit taas sellaisia pikkuaikuisia.

Itseasiassa suomessa elää yhteisö jossa on ihan lakiensakin mukaan luonnollista ,että tytöt menevät naimisiin jo 4 vuoden ikäisinä. Se on jo ihan nykypäivää suomessa. Ollut jo noin 10 vuotta.

"No ei se oo kovin kiva onnistuminen, että on ollut pakko jättää koulut kesken. Kyllä mä olisin halunnut opiskella. Ja kyllä mulla nykyään on diagnoosi. Jos mulla olis ollut se nuorempana, niin olisin voinut saada koulun puolelta sellaisia sopeutuksia, että olisin pystynyt käymään siellä. Mun lapsi pystyy, koska toisin kuin mun kohdalla, hänen haasteensa tunnistetaan, ja häntä pystytään tukemaan oikealla tavalla."

Ton mä kyllä hyväksyn selityksenä jos diagnoosi auttaa saamaan palveluita, ja apua jos sitä kokee tarvitsevansa. Se olisi eri asia, jos diagnoosi olisi hankittu vain identiteetin vuoksi

Luovat ihmiset, taiteilijat leikkivät lapsuuden leikkejä kauan, ehkä loputtomiin. Taide on onnellisen lapsuusleikin jatkumoa. Itse taiteilijana tiedän sen. Taide on minulle hauskaa ja päättymätöntä mielikuvituksen rajatonta, vapaata, uskaliasta leikkiä. Tunnen siteen lapsuuteen sen kautta. Pliis, en kaipaa diagnoosia, se tuhoaisi luovuuden! Olen aivan normaali. DD

Leikki kuuluu kaikille. Se vain muuttuu erilaiseksi. Pallopelit voi muuttua aikuisten joukkuepeleiksi ja jotkut tienaa jalkapallolla miljoonia. Barbeja ei enää pueta, vaan puetaan hienoja vaatteita itselle ja laittaudutaan, ei rakenneta Legoilla, vaan rassataan mopoja ym. Siid myös aikuiset leikkivät. 

Kun lapsena leikkiminen tulee puheeksi, olen tällä kohtaa onnellinen, että synnyin 50-luvulla, jolloin lapsia ei syynätty kovin tarkkaan. Minä en nimittäin tykännyt leikkiä. Opin lukemaan kolmivuotiaana, ja siitä lähtien nökötin jossakin nurkassa kirja kädessä. Kesäisin äiti pakotti pihalle lukemaan; muuten vanhemmat onneksi antoivat minun olla sellainen kuin olin. Paras lapsuudenkaverini on usein muistellut, kuinka hän sai houkuteltua sisarukseni leikkimään, mutta ei minua. Minusta leikkiminen oli jotenkin vaivalloista, en osaa selittää tarkemmin.