Suututtaa että lapsestani koetetaan tehdä väkisin erityislasta siksi että hän viihtyy omissa oloissaan ja leikkii vaikka "jo" 12
Herranjumala minäkin leikin barbeilla 12vuotiaana!
Kommentit (123)
Kirjoittaisin tässä tapauksessa äidille MT1 lähetteen.
Sellaista se on. Lapsikaappausbisneksen ja lääketeollisuuden pitää pyöriä. He maalittavat raskaana olevia naisia, lapsia sekä esim. Vankeja, ja muita heikoimmissa ja haavoittuvimmissa asemissa olevia psyko-diagnooseilleen. Mitä elinikäisempi sairaus, sitä parempi (tulonlähde)
Tsemppaa lasta reippauteen ja itsevarmuuteen, ystävällisyyteen. Ja kehota unohtamaan lääkehullut, lasut sun muut pahan ilman linnut välittömästi kun poistuvat näköpiiristä. Jumalan siunausta ja nauttikaa elämästä
Vierailija kirjoitti:
Et suostu mihinkään erityislapsi diagnoosiin. Se on leimaava eikä siitä pääse ikinä eroon.
Kummallista että 12 vuotiaan pitäisi olla jo pikkupissis tässä yhteiskunnassa. Vaikka on lapsi vielä.
Ei muuta kun puhelin kouraan 22/7 ja hyvä selfietikku millä saa sängyllä makoillessa otettua hyvät peppukuvat instagramiin. Tätä se taitaa nykynaisten elämä enimmäkseen olla
Tuolla perusteella minullekin olisi pitänyt leipoa joku diagnoosi. Todellakin leikin vielä tuon ikäisenä ja viihdyin itsekseni. Viihdyn vieläkin, nelikymppisenä, ja leikinkin; koirieni kanssa.
Mäkin leikin barbeilla pikkusiskoni kanssa.
Leikkiminen esiteininä kertoo vain hyvää mielikuvituskyvystä. Siihen eivät palstalla riehuvat psykopaatit ja narsistit kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kolmasosa ihmisistä saa jossain vaiheessa lapsuuttaan erityislapsidiagnoosin. Yleisin erityislapsidiagnoosi on adhd.
Erityislapsidiagnoosissa ei ole mitään hävettävää, vaan sen tarkoitus on mahdollistaa lapselle riittävän tuen saaminen.
Jos on totta että kolmasosa saa jonkun erityislapsidiagnoosin , tarkoittaa se sitä että rajat " normaalille" on ihan liian suppeat.
Kyllä. Juurikin näin. 'Nepsyfikaatio' on liian pitkälle edennyt. Medikalisaatio.
Mitä muuta hän tekee kun leikkii ja onko leikki ikätasoista?
Oma lapsi on 13vuotias,autismi ja laaja-alainen kehitysviive. Mitä enemmän ikää tulee,sitä selvempää on että on ikätasoisia lapsekkaampi. Leikkii Sylvian familes-eläinhahmoilla ja pehmoilla, katsoo Mm Pipsa Possua. Muihin lapsiin ei ota kontaktia.
Ei osaa käydä yksin kaupassa eikä kulkea yksin bussilla.
Sama! Meillä osa sukulaisista tuntuu pitävän outona jos 12-vuotias on vielä lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla perusteella minullekin olisi pitänyt leipoa joku diagnoosi. Todellakin leikin vielä tuon ikäisenä ja viihdyin itsekseni. Viihdyn vieläkin, nelikymppisenä, ja leikinkin; koirieni kanssa.
Turpaan sinua pitäisi leipoa. Mikäliet autisti.
Melkein kaikilla tähän kommentoineilla tuntuu olevan joku omituinen kuvitelma siitä, että olisi jotenkin paha asia olla "erityislapsi", ja että sellaista epäilevä pitäisi lasta jotenkin huonona tai virheellisenä.
Ei se niin ole.
Ei ne diagnoosit ole mitään leimaamista tai erilaisuuden hyväksymättömyyttä, vaan ne on ihan elinehto meille autisteille. Ilman sitä tietoa omasta autismista on melkein mahdotonta onnistua elämään hyvää elämää.
Minä ihmettelen suuresti tuota, että joku taho yrittää väkisin järjestää diagnoosia lapselle, jonka ainut "ongelma" on leikkiminen. Tässä ei taida olla koko totuus.
Hyvällä ystävälläni on kaksi lasta, joilla paljon ongelmia. He ovat vuosien ajan taistelleet saadakseen lapsille diagnoosit ja apua. Ovat huolehtivia vanhempia ja perhe hyvätuloinen, joten kaikki ysityisetkin mahdollisuudet on käytetty, ja silti on ollut vaikeaa saada lapsille tutkimuksia ja hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kolmasosa ihmisistä saa jossain vaiheessa lapsuuttaan erityislapsidiagnoosin. Yleisin erityislapsidiagnoosi on adhd.
Erityislapsidiagnoosissa ei ole mitään hävettävää, vaan sen tarkoitus on mahdollistaa lapselle riittävän tuen saaminen.
Ei, vaan leimaaminen loppuelämän ajaksi, lapsen itsetunnon murskaaminen, papereissa merkintä pysyy.
Tässä jälleen yksi hyvä esimerkki siitä että vammaisten ei pitäisi saada lisääntyä vapaasti vaan vanhemmiksi pyrkiville pitäisi tehdä aina kaikki mielenterveydelliset tutkimukset ensin.
Parempi olisi jos tähän lisättäisiin jokin pituus ja painoraja, ettei lyhyys ja lihavuus geenit pääsisi enää lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 35 ja silti leikin. Leluautot muuttuivat oikeiksi ja lelupyssyt myös. Ihan yhtä paljon nautin leikeistä kuin lapsena.
Oikea pyssy ei ole mikään leikkikalu.
Ei olekkaan. Siksi niillä leikitään vain vastuullisia leikkejä. Esim harrastukset
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikilla tähän kommentoineilla tuntuu olevan joku omituinen kuvitelma siitä, että olisi jotenkin paha asia olla "erityislapsi", ja että sellaista epäilevä pitäisi lasta jotenkin huonona tai virheellisenä.
Ei se niin ole.
Ei ne diagnoosit ole mitään leimaamista tai erilaisuuden hyväksymättömyyttä, vaan ne on ihan elinehto meille autisteille. Ilman sitä tietoa omasta autismista on melkein mahdotonta onnistua elämään hyvää elämää.
Kiitos. Olet ihana ja suora ihminen. Arvostan suuresti avointa rehellisyyttäsi. 💐
Kumma kun lapsi ei saa olla lapsi.
Ukki Tomei kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kolmasosa ihmisistä saa jossain vaiheessa lapsuuttaan erityislapsidiagnoosin. Yleisin erityislapsidiagnoosi on adhd.
Erityislapsidiagnoosissa ei ole mitään hävettävää, vaan sen tarkoitus on mahdollistaa lapselle riittävän tuen saaminen.
Jos on totta että kolmasosa saa jonkun erityislapsidiagnoosin , tarkoittaa se sitä että rajat " normaalille" on ihan liian suppeat.
Kyllä. Juurikin näin. 'Nepsyfikaatio' on liian pitkälle edennyt. Medikalisaatio.
No tämä ei kyllä päde tyttöjen ja naisten autismin kirjoon, joka on yhäkin todella alidiagnosoitua. Eikä medikalisaatio liity näihin diagnooseihin, kun eihän tähän ole mitään lääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kolmasosa ihmisistä saa jossain vaiheessa lapsuuttaan erityislapsidiagnoosin. Yleisin erityislapsidiagnoosi on adhd.
Erityislapsidiagnoosissa ei ole mitään hävettävää, vaan sen tarkoitus on mahdollistaa lapselle riittävän tuen saaminen.
Ei, vaan leimaaminen loppuelämän ajaksi, lapsen itsetunnon murskaaminen, papereissa merkintä pysyy.
Miksi haluat piilotella lapsesi sairautta?
Häpeät omaa lastasi?
Ihmistä joka on omaa lihaasi ja vertasi?
Miksi?
Siksi, että sinua hävettää, että et kyennyt parempaa tekemään?
Tiedätkö, että omatkin vanhempasi häpeävät sinua ?
Hekin kätkivät sinun pöpipäisyytesi koska eivät halunneet leimautua loppu elämäkseen.
Niin se vaan menee..
Kun kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä niin on tunne-elämältään ongelmainen?
Todenpuhujaa ei kukaan rakasta. Sitäkö tässä haet? Taidat olla nainen joka on "onnelinen" ja jolla on "kiva olla"? Millä osastolla olet?