Lue keskustelun säännöt.
Te jotka haikailette jonnekin 70-luvulle ette kestäisi hetkeäkään sitä tupakansavua, sovinismia ja ankeutta
Kommentit (755)
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Et tiedä siitä mitään, kun et ollut silloin vielä syntynytkään. Voin valistaa sinua, että kaikkea samaa tehtiin silloinkin kuin mitä nykyäänkin.
Näin.
Kun saa kouraansa kirjan seksin historiasta valokuvina, niin itselle (m54) hämmästyttäviä pervoiluja on kuvattu jo siihen aikaan, kun kamera näytti festariteltalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan 1970-luvun aikana, jolloin oltiin paljon kavereiden kanssa yhdessä. Pidettiin kotibileitä ja litkittiin omenaviiniä, mutta myös ulkoiltiin ja viihdyttiin tuntikausia jossain luistinradalla tai urheilukentällä. Välillä pelattiin tuntikausia korttia, mieluiten kasinoa ja sitä myös laistona. Samoin koronan tai pingiksen peluu jaksoi viehättää.
Joka paikkaan fillaroitiin talvellakin ellei pakkasta ollut liikaa. Toki myös liftattiin tanssilavoille. Jossain vaiheessa vanhemmilla kavereilla alkoi olla autoja käytössää. Kuvaan tulivat mukaan "maakuntakierrokset" eli huvikseen ajeltiin sadan kilometrinkin päähän lähinnä kääntymään.
Kotona tehtiin kotiruokaa ja eineksiä syötiin todella harvoin. Sain kasettimankan joskus 70-luvun alussa ja oli se yhtä metsästämistä, jos halusi radiosta jotain nauhalle saada. Nuorten sävellahja palaa mieleen samoin kuin Smultronstället. Tärkeämpää olikin äänittää kavereiden älppäreitä. Musa oli hyvää tuohon aikaan ja tietty kuunneltiin musaa myös 60-luvulta.
Kirjoja luin jatkuvasti ja kävin elokuvissa. Olin myös innokas piirtäjä ja maalaaja. Aika kului kuin siivillä, kun oikein innostui.
Kuuluin keskikoulussa ja lukiossa kouluneuvostoon ja olin luokkakokousten puheenjohtaja. Viimeksi mainitut tilaisuudet ovat jääneet mieleen lähinnä outona teatterina. Erikoista koulussa oli myös muun muassa joukko-oppi
No, tylsääkin oli, mutta oletan että tylsyyden sietokyky oli myös hyvä. Pysyi myös hoikkana, kun herkkuja sai harvoin ja kotona ainakin sai sapuskaa vain ruoka-aikoina. Jääkaapille ei ollut asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Et tiedä siitä mitään, kun et ollut silloin vielä syntynytkään. Voin valistaa sinua, että kaikkea samaa tehtiin silloinkin kuin mitä nykyäänkin.
Näin.
Kun saa kouraansa kirjan seksin historiasta valokuvina, niin itselle (m54) hämmästyttäviä pervoiluja on kuvattu jo siihen aikaan, kun kamera näytti festariteltalta.
Onhan niitä kuvattu jo 1800-luvulla valokuvien keksimisen jälkeen heti. Pornokuvia on piirretty jo muinaisina aikoina. Esim. Intiassa on kuvia ja patsaita vaikka millä mitalla. Mutta pervoilun yleisyys ja lisääntyminen populaatiossa on eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Anuhommat olivat silloinhomojen hommia,joille kovasti naureskeltiin. Vitsit niistä olivat kovaa kamaa. Ei edes kokeiltu tai edes uskallettu ehdottaa naisille.
Totta. Muistan itsekkin vitsejä, joille porukalla naurettiin. Oli melko roiseja ja ei parane nykyään esittää. Joo, kyllä ne minuakin huvittivat.
Tupakansavua ja sovinismia ei ollut meillä kotona, joten oli hyvää lapsuusaikaa. Pihaleikit ja taloyhtiön grillijuhlat, leikkipuistoruokailut ja viikot kesämökillä, jokavuotiset ulkomaanmatkat ja aikuisten juhlat, joissa lapsetkin saivat valvoa myöhään. Kivoja muistoja. Toki yleinen ilmapiiri oli ahtaampi, oli Kekkonen ja sovinistiukot baareissa, mutta mitäpä lapsi niistä tiesi. Kyllä voisin elää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan 1970-luvun aikana, jolloin oltiin paljon kavereiden kanssa yhdessä. Pidettiin kotibileitä ja litkittiin omenaviiniä, mutta myös ulkoiltiin ja viihdyttiin tuntikausia jossain luistinradalla tai urheilukentällä. Välillä pelattiin tuntikausia korttia, mieluiten kasinoa ja sitä myös laistona. Samoin koronan tai pingiksen peluu jaksoi viehättää.
Joka paikkaan fillaroitiin talvellakin ellei pakkasta ollut liikaa. Toki myös liftattiin tanssilavoille. Jossain vaiheessa vanhemmilla kavereilla alkoi olla autoja käytössää. Kuvaan tulivat mukaan "maakuntakierrokset" eli huvikseen ajeltiin sadan kilometrinkin päähän lähinnä kääntymään.
Kotona tehtiin kotiruokaa ja eineksiä syötiin todella harvoin. Sain kasettimankan joskus 70-luvun alussa ja oli se yhtä metsästämistä, jos halusi radiosta jotain nauhalle saada. Nuorten sävellahja palaa mieleen samoin kuin Smultronstället. Tärkeämpää olikin äänittää kavereiden älppäreitä. Mu
Syöminen olikin lähinnä sivuasia. "Kaveri odottaa, enmä oikein ehdi syödä enempää". Syömään saivat vanhemmat oikein patistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi että vihasin niitä pitkiä harmaita sunnuntaipäiviä.
Harmaiksi ne teit vain sinä.
Yhtä harmaita ne on nytkin. Tänäänkään ei ole tapahtunut mitään sen kummempaa. Kävin kaupassa kyllä, mitä en olisi voinut tehdä 70-luvulla sunnuntaina.
Ihmiset oli siellä myrtsinaamoja, eli ei ne iloinneet siitä, että hei, on sunnuntai ja käyn kaupassa!!!
Ei. Ihan sama on sunnuntai tai maanantai.
70-luvulla kun asuin kotona, meillä kävi aina sunnuntaisin vieraita tai itse lähdettiin jonnekin kylään. Sunnuntait oli muutenkin kaveripäiviä, koska aina oli jotain jännää puhuttavaa kaverien kanssa edellisestä illasta, kun oli oltu viihteellä. Nykyäänhän kaveruussuhteet hoidetaan netissä, niin ei tarvitse vaivautua mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnot oli jotenkin pimeitä. Se yks ainoa heikko kattolamppu olkkarissa, 40 w.
Meillä ei ollut pimeitä.
Teillä olikin silmiä särkevät vihertävät loisteputkivalot ikkunoiden yläpuolella eikö niin.
Ei ollut. Oli tavalliset lamput niinkuin nykyään on. :D
Vuosi 1970 menisi kyllä hyvin. Sitten '71 ja siitä eteenpäin ei todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäänhän ei ole juuri enää tavallisia lamppuja missään, kaikkialla on ledejä, kylmää kirkasta valoa. Kaupunki näyttää öisin toisenlaiselta kuin silloin. Silloin kaikkialla oli vähän hämärämpää, kellertävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaa oli ihan älyttömästi. Väkivaltakuolemiakin moninkertaisesti nykypäivään verrattuna. Lapsiakin sai laillisesti hakata.
Lasten fyysinen kuritus oli varsin yleistä. Itsekin sain remmistä. Ja liikenteessä kuoli paljon ihmisiä.
En ihannoi lapsuuteni vuosia, mutta elämä kieltämättä oli hyvällä tavalla yksinkertaisempaa.
Elämä oli hidastempoisempaa ja rauhallisempaa.
Nykyihmiset on rauhattomuus ja elämä on levotonta. Televisio-ohjelmatkin on yhtä kuvien ja valojen viipotusta, tulee hermostunut olo.
Ei ihme että ihmiset syö niin paljon rauhoittavia.
Eikä ne mitään auta, kun ympäristö ei muutu. Se on aina vaan yhtä sykkivämpi, vaativampi ja levottomampi.
Ei ihme, että jotkut kaipaakin jo jonnekin korpeen muuttamista. Säilyy sielukin terveenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt nuoruuteni 70-luvulla, niin en todella allekirjoita tuota sovinismia, vaiika työskentelin miesvaltaisella alalla.
Silloin miehillä oli käytöstavat ja hienotunteisuutta, oli sitten yrityksen johtaja tai raksamies ja kunnioitettiin ja arvostettiin naisia, toisin kuin nykyään
Jos joku mies yritti vitsailla tai käytäytyä huonosti, muut miehet laittoivat ojennukseen ja kuriin. 70-luvulla kun miehillä oli oma kunnia ja maine tärkeintä. Ja oltiin tekemään lähes mitä tahansa oman kunnian ja maineen säilyttämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaa oli ihan älyttömästi. Väkivaltakuolemiakin moninkertaisesti nykypäivään verrattuna. Lapsiakin sai laillisesti hakata.
Lasten fyysinen kuritus oli varsin yleistä. Itsekin sain remmistä. Ja liikenteessä kuoli paljon ihmisiä.
En ihannoi lapsuuteni vuosia, mutta elämä kieltämättä oli hyvällä tavalla yksinkertaisempaa.
Voi olla mutta mun vanhemmat eivät ole väkivaltaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1975: Mitäs tehtäis?
- lue kirjaa
- en jaksa
- no sitten olet vaan tai kuuntelet radiosta Maailmanpolitiikan arkipäivää
2025: Puhelin unohtui kotiin ja joudun olemaan 15 minuuttia omien ajatusteni kanssa ilman yhtäkään dopamiinishottia ei saatana pää halkeaa terapeutti nyt heti tylsäää ankeaa perkele
70-lukua en kunnolla muista, mutta 80-luku ainakin oli kaukana ankeasta.
Kaupoissa ei tarvinnut pitkään joka hyllyn kohdalla miettiä, että minkä näistä leikkeleistä valitsen, kun oli vaan yhtä laatua kaikkea. Oli yhtä maitoa, piimää, ei kymmentä eri merkkiä. Pakkauskoot oli pienenpiä, ei tullut niin helposti ylipainoa. Asioita piti odottaa pidempään kuin nyt, läheteltiin kortteja ja kirjeitä.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa että lentokoneessa sai polttaa. Vaikea ymmärtää nykyään.
Siellähän on hyvä tuuletus jos avaa ikkunan.
Vierailija kirjoitti:
Kaupoissa ei tarvinnut pitkään joka hyllyn kohdalla miettiä, että minkä näistä leikkeleistä valitsen, kun oli vaan yhtä laatua kaikkea. Oli yhtä maitoa, piimää, ei kymmentä eri merkkiä. Pakkauskoot oli pienenpiä, ei tullut niin helposti ylipainoa. Asioita piti odottaa pidempään kuin nyt, läheteltiin kortteja ja kirjeitä.
Ostit Saarioisen kuraläpän, tai sitten et syönyt pizzaa. No oli oli jo kaupungeissa tyyliin yksi pitseria per kaupunki, mutta noin karkeasti noin. Ysärin alussa tulivat muotiin ne peltipizzat, eli paksuhkon pohjan päälle 5cm täytteitä. Siis oikeasti luokkaa 5cm. Jauhelihaa, paprikaa, tomaattia, edamia paksuina siivuina, mitä nyt oli. Yhdellä palalla eli koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mitäs se vasemmisto sitten luki, jos ei Marxia tai Maon Punaista Kirjaa?
Väinö Linnaa, Lassi Sinkkosta, Pirkko Saisiota, Arvo Salon runoja. Noin muutamia mainitakseni.
Isäni ja muutkin suvun miehet lukivat toista maailmansotaa käsitteleviä kirjoja hullun talvalla. Itsekin innostuin sitten niitä lukemaan ja luin monia vuosia niitä ainakin tuonne 90-luvulle asti. Maxia ja Leniniäkin luin, mutteivat ne kovinkaan kummoista vaikutusta aikaiseksi saaneet. Jotain Maon punaista kirjaa... en ole kuullutkaan siitä. Vm-1950
Teillä olikin silmiä särkevät vihertävät loisteputkivalot ikkunoiden yläpuolella eikö niin.